Olen merkittävästi ylipainoinen ja hirveän ahdistunut siitä. Silti en saa laihdutettua, missä vika?

Olet nyt jo matkalla kohti tavoitetta!

Itse aloitin soittamalla terveyskeskukseen ja sain ajan hoitajalle, joka veti jotain laihdutustiimiä. Kuulostaa tylsältä, mutta sain käyntejä mittauksiin ja verkkoympäristön jossa oli ohjeita yms. Sitä en juurikaan käyttänyt, hoitajan kanssa tapaamiset oli tosi motivoivia.

Sitten on muutettava ajatusmaailmaa. Itse voin suositella yhtä valmentajaa jolla on nettivalmennustakin, mutta täällä ei kai saa mainita nimeltä. :D

Ota asia puheeksi niin siitä se lähtee. Ei heti, mutta kun teet sen eteen töitä pienillä valinnoilla, voit huomata vuoden päästä painavasti 5 kiloa vähemmän.

Muista! Alkuun tuntuu että vain syöminen tuo nautintoa, mutta vähitellen alat saamaan kiksejä laihtumisesta, paremmasta olosta ja liikunnasta. Olet nyt opettelemassa uutta elämäntapaa, et varsinaisesti laihtumassa.

Älä syö lihaa tai muita eläinperäisiä tuotteita. Eläimiin injektoidaan mm. kasvuhormoneja ja antibiootteja.

Anna kasvisruoalle edes mahdollisuus, anna sun elimistöllesi edes mahdollisuus. Ekan vuoden kun pudotin painon pois niin en syönyt mitään vegeherkkuja. Päivän kaikista syömisistä oli 80% hevi-osastolta, loput oli tyyliin riisit, linssit, kookoskermat, tomaattipyreet, soojakastike...

Ja en rajoittanut syömisiä yhtään!! Ja mä söin ja syön ku hevonen! Ja silti laihduin 40 kiloa!

Nykyään syön välillä kaikkia vegeherkkujakin, mutta pääosin just paljon hedelmiä, kasviksia, perunaa, riisiä...

Ei ihmisen täydy mitään syömisiä laskea, on epänormaalia lihoa.

Sä himoitset sokereita varmaan, koska et saa niitä hyvistä lähteistä -> joka pv joku 4-5 banaania(tai muita mistä pidät). Juo aamulla heti vaikka smoothiena muutama niin ei illalla tuu hälytysvalot päähän, pakko saada sokeria.

Syöt niin paljon kun lystää perunaa, riisiä, kasviksia (ei öljyssä paistettuja), bataattia, linssejä, juureksia..

Ja juo paljon vettä! Vaikka iltapäivällä vielä vihersmoothie.

Sun pitää saada sun koneisto käyntiin, päästä eroon kouluttavista kemikaaleista/hormoneista jne. Tottakai susta tuntuu, ettet pysty laihduttaa, kun oot tietämättäsi syönyt erittäin addiktoivaa ruokaa. Joka EI ole hyväksi sulle, eikä muillekaan.

Suosittelen tutustumaan Patrik Borgin ajatuksiin! EI jojolaihdutukselle, sen sijaan pysyvää painonhallintaa luopumatta mistään. :)

Pitää syödä ruokaa. Syöt lounaalla reilusti salaatti , vihanneksia ja pari ruokalusikallista riisiä ja esim kanafile. Tästä on hyvä aloittaa. Ei mitään Nutriletteja. Kunnon lounas ehkäisee iltamässäilyjä.

Vierailija kirjoitti:

Alat vaan noudattamaan vähäkalorista ruokavaliota. Vähän niin kuin tupakoitsijat lopettavat tupakanpolton.

Mietit, miksi syöt, mihin tarpeeseen.

Mitään muutosta ei tapahdu heti, älä luovuta. Muutaman viikon kuluttua huomaat laihtuneesi. Ajattele, kuinka hyvältä se tuntuu. Laihtuminen jatkuu, yhä paremmat fiilikset. Huomaat ja opit, että kestät elämää ilman roskaruoan suomaa lohtua.

Mä olen lopettanut tupakanpolton eikä se ollut oikeasti edes hankalaa, mutta laihdutus ei onnistukaan. Joko lihon hitaasti ja varmasti tai sitten paino pysyy ennallaan kun oikein skarppaan syömisen kanssa, mutta laihtuminen on ilmeisesti mahdotonta. 

161/84

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alat vaan noudattamaan vähäkalorista ruokavaliota. Vähän niin kuin tupakoitsijat lopettavat tupakanpolton.

Mietit, miksi syöt, mihin tarpeeseen.

Mitään muutosta ei tapahdu heti, älä luovuta. Muutaman viikon kuluttua huomaat laihtuneesi. Ajattele, kuinka hyvältä se tuntuu. Laihtuminen jatkuu, yhä paremmat fiilikset. Huomaat ja opit, että kestät elämää ilman roskaruoan suomaa lohtua.

Mä olen lopettanut tupakanpolton eikä se ollut oikeasti edes hankalaa, mutta laihdutus ei onnistukaan. Joko lihon hitaasti ja varmasti tai sitten paino pysyy ennallaan kun oikein skarppaan syömisen kanssa, mutta laihtuminen on ilmeisesti mahdotonta. 

161/84

Samaa mieltä. Olin todella paha ketjupolttaja 15 vuotta. Päivässä meni helposti lähes kaksi askia röökiä. Lopettaminen tapahtui sormia napsauttamalla (oli todella kova motivaatio), mutta oli helvetin tuskaisaa. Hammasta purren onnistuin ja nykyään tupakointi on muisto vain.

Sen sijaan laihduttaminen ja ruokavalion muutos - todella vaikeaa. En saa samanlaista motivaatiota laihduttamiseen kuin tupakoinnin lopettamiseen. En, vaikka olen hyvin tyytymätön ja onneton nykytilaan.

Teille, jotka vinkkailitte kasvisruokavaliosta. Sekin on hallussa jo, nimittäin olen ollut kasvissyöjä miltei 20 vuotta. Pääosa ruokavaliostani on vegaanista, vaikka syön maito- ja munatuotteita. Ei mitään apua. Yhtä lihottavia ruokia löytyy kasvis- kuin sekaruokavaliosta.

ap

5 krt viikossa tunnin kävelylenkki n 5 km. Syö tasaisin väliajoin. Joka pv joku herkku, esim suklaapatukka tai jätski, muttei koko levyä suklaata!

Tällä reseptillä oon ollu viimeiset 20 v hoikka.

Kiinnitin huomiota tuohon sanaan "ahdistunut". Minkätasoisia juttuja ja päämääriä voi saavuttaa ahdistuksen vallassa? Tuskin mitään kovin huippua. Ja vaikka jotain saavuttaisikin, onko se sen arvoista, jos matka sinne on kulunut ahdistuneena? Ei se ilo välttämättä tule noin vain simsalabim siellä määränpäässä ahdistuksen tilalle, vaan sen matkan itsessään olisi oltava sitä iloa. Että ilo olisi se matkan käyttövoima eikä ahdistus.

Tuota ahdistusta olisi minusta tärkeä tutkia. Soimaatko itseäsi? Harmitteletko tekemiäsi valintoja? Vai pystytkö lempeydellä itseäsi kohtaan hyväksymään, että olet tehnyt tähän asti parhaasi, sen mukaan mihin olet kyennyt? Kukin pystyy kunakin hetkenä juuri siihen, mihin kyvyt juuri sinä hetkenä riittävät. Tätä tosiasiaa on turha harmitella. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että sinulla on suunnaton potentiaali kasvattaa kykyjäsi ja oppia. Niin kauan kuin käytät energiaa harmitteluun ja soimaamiseen (ahdistus), sitä ei valitettavasti riitä oppimiseen. Eli ahdistus käsittelyyn ja tätä kautta voimavarat käyttöön!

Minä sanoisin, että ravinto on tärkeämpi kuin liikunta. Molemmat toki tärkeitä terveyden kannalta.

Suosittelen lopettamaan valkoisen sokerin syömisen. Sitä laitetaan ihan joka paikkaan: leipään, leikkeleeseen, sinappiin, sipseihin, tomaattisäilykkeeseen... You name it. Ihan älyttömiin asioihin sitä laitetaan, monesta ei uskoisikaan. Huomioi, että alkoholissa on paljon sokeria.

Suosittelen syömään mahdollisimman puhdasta ja pelkistettyä ruokaa eli mahdollisimman lyhyt ainesosalista. Tee siis mieluiten ruoka itse. Syö oikeaa ruokaa äläkä korvikkeita. Jos tarvitset nopeaa ”välipalaa”, syö pähkinöitä, omena tms.

Useampi hedelmä tai paljon marjoja herkuksi on sata kertaa parempi kuin suklaalevy ja pussi sipsejä.

Syö aamulla ja päivällä itsesi kylläiseksi, niin illalla ei tee mieli herkutella ja on tasaisempi ja virkeämpi olo. Aamullakin voi syödä leivän (tai muun perinteisen aamupalan) sijaan oikeaa täyttävää ruokaa.

Älä vaadi itseltäsi liikoja. Tee sen verran kuin tuntuu sopivalta. Muuta yksi asia terveellisemmäksi ja kun se on jo tapa ja itsestäänselvyys, muuta seuraava asia. Pysyvä muutoshan tässä on haussa, joten itselle sopivan muutostahdin löytyminen on mielestäni tärkeää. Jollekin voi sopia täyskäännös, toinen ottaa rauhallisemmin.

”Repsahdukset” eivät haittaa. Välillä on ok syödä epäterveellisiä asioita niin paljon kuin napa vetää eikä se vaikuta yhtään mihinkään. Ehkä hetken ummettaa, turvottaa tai särkee pää.

Kokonaisuus ja näiden asioiden sisäistäminen sekä oma ajattelutapa ja sen muutos ratkaisee. Ruokaa ja ravintoa sekä omaa kehoa alkaa arvostaa ihan eri tavalla kun pohtii näitä asioita ja miettii mikä itselleen on tärkeää.

Painoalas kirjoitti:

Ihan yksinkertaisesti älä syö lihottavia herkkuja, vaan tavallista ruokaa kohtuulliset määrät.

Se on juuri näin yksinkertaista. Pitää vaan tehdä päätös.

Katso onnistumistarinoita Cambridge ohjelma

Mä en nyt lukenut koko.ketjua läpi, mutta rasva kehossa ruokkii synnyttämään lisää rasvaa, siis lihominen tietyn pisteen jälkeen ylläpitää ja ruokkii itseään, siitä se fetma syntyy -ei liikunnan vähyydestä eikä sinänsä väärästä ravinnosta. Suosittelen lukemaan pari kirjaa sokerikoukusta, ehkä myös karppauksesta. Ja liittymään laihdutusryhmään, ryhmästä saat voimaa ja kenties uusia huipputyyppejä elämääsi. Kovasti tsemppiä!! <3

palkkaa personal traineri vaika alkuun. Ota joku joka antaa ruokavalio vinkkejä. Mene ravitsemusterapeutille, kunnaliseen, lääkärin lähetteellä. Tai painonvartijoihin. Sulla ei ole motivaatota, voi ollav vääristynyt kehonkuva. En itsekään suostunut näkemään itseäni ylipainoisena silloin kun olin. Ala nyt alkuun laskemaan kaloreita, ja pidä ne jossain 1400 kcal/päivä , siitä se lähtee. Ei sen ihmeempää. Matematiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

palkkaa personal traineri vaika alkuun. Ota joku joka antaa ruokavalio vinkkejä. Mene ravitsemusterapeutille, kunnaliseen, lääkärin lähetteellä. Tai painonvartijoihin. Sulla ei ole motivaatota, voi ollav vääristynyt kehonkuva. En itsekään suostunut näkemään itseäni ylipainoisena silloin kun olin. Ala nyt alkuun laskemaan kaloreita, ja pidä ne jossain 1400 kcal/päivä , siitä se lähtee. Ei sen ihmeempää. Matematiikkaa.

Ei ole matematiikkaa. Keho ei toimi matemaattisesti.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan sama kuin anoreetkoilla, mielen ongelmat (ahdistus tms) pitäisi alkaa hoitaa jollain terapialla. Liikalihavuus/ylensyönti on pohjimmiltaan oman elämän ongelmista johtuvaa tunnesyömistä joka on karkaa käsistä ja josta saa hetkellisen hyvänolon tunteen. Jotenkin tuo kierre olisi saatava katkaistua ennen kuin fyysinen terveys menee lopullisesti.

Höpsis. Minä syön (paljon) ruokaa vain siksi, että pidän siitä. Pidän syömieni ruokien mausta ja pidän kylläisyyden tunteesta. Syöminen ei herätä mitään muita tunteita, kuin nautintoa. Riippumatta olenko iloinen vai surullinen (tietysti jonkun läheisen kuollessa suru on niin suurta, että ei pysty syömään, mutta puhun normaaleista arjen harmituksista), syön samalla lailla. 

Ei ole mitään poppaskonsteja joilla saavuttaisit pysyviä tuloksia. Laihduttaminen on matemattiikkaa. Sinulla ei vain ole tarpeeksi itsekuria ja motivaatiota. Kaikki tieto mitä laihtumiseen tervitset on netissä helposti saatavilla.

Yksi sana: karppaus.

Jos et ole kokeillut, niin anna sille mahdollisuus, voit yllättyä. Ja niin, että noudatat ohjeita ihan pilkuntarkasti, ei mitään ”syön vähemmän perunaa kun yleensä”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan sama kuin anoreetkoilla, mielen ongelmat (ahdistus tms) pitäisi alkaa hoitaa jollain terapialla. Liikalihavuus/ylensyönti on pohjimmiltaan oman elämän ongelmista johtuvaa tunnesyömistä joka on karkaa käsistä ja josta saa hetkellisen hyvänolon tunteen. Jotenkin tuo kierre olisi saatava katkaistua ennen kuin fyysinen terveys menee lopullisesti.

Höpsis. Minä syön (paljon) ruokaa vain siksi, että pidän siitä. Pidän syömieni ruokien mausta ja pidän kylläisyyden tunteesta. Syöminen ei herätä mitään muita tunteita, kuin nautintoa. Riippumatta olenko iloinen vai surullinen (tietysti jonkun läheisen kuollessa suru on niin suurta, että ei pysty syömään, mutta puhun normaaleista arjen harmituksista), syön samalla lailla. 

Nimenomaan, sinä saat siitä ruuan mausta ja kylläisyyden tunteesta hyvän mielen, nautintoa. Jokaisella ihmisellä on asia/asioita joita tekee lääkitäkseen eli hoitaakseen pahaa mieltä. Jotkut shoppailee, jotkut juoksee pitkiä matkoja, jotkut polttavat tupakkaa (hermosauhut), jotkut juovat alkoholia (viinilasillinen kun lapset on vihdoin nukkumassa), joillekin se on jopa irtosuhteet. Kaikilla on joku addiktoiva asia josta tulee nautintoa.

Jokaisella huomattavasti siis kymmeniä kiloja ylipainoisella on taustalla joku henkinen taakka, joku asia joka aiheuttaa masennusta ja ahdistusta, sitä ei välttämättä itse edes huomaa kun sen saa pidettyä kurissa sillä omalla hoitokeinolla. Menneisyyden käsittelemättömät/vaivaavat asiat voivat olla hylkäämisen tunne, hyväksikäyttö, menetys, kiusaaminen, pahoinpitely jne. Joskus ihminen luulee että on sinut menneisyyden kanssa ja käsitellyt asian, mutta jos se oma lääke otetaan pois, tulee alitajuinen paniikki ja se aiheuttaa se että se paha tunne alkaakin nousta taas pintaan, eikä sitä haluaisi ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Itse laihdun aina, kun ihastun.

Tai on suurta surua.

Nyt on neutraali vaihe, joten paino on vähän nousussa.

Tämä rauhallinen perhe-elämä lihottaa eniten, mutta toisaalta, onhan tämäkin kivaa.

Hyvä kuvaus tunnesyöjästä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään poppaskonsteja joilla saavuttaisit pysyviä tuloksia. Laihduttaminen on matemattiikkaa. Sinulla ei vain ole tarpeeksi itsekuria ja motivaatiota. Kaikki tieto mitä laihtumiseen tervitset on netissä helposti saatavilla.

Laihduttaminen ei ole matematiikkaa eikä siihen tarvita itsekuria.