Olen merkittävästi ylipainoinen ja hirveän ahdistunut siitä. Silti en saa laihdutettua, missä vika?

En tiedä, onko tästä apua, mutta mieheni lopetti kaiken sokerin syönnin, myös piilosokerin, ja paino putosi. Muuten syö ja liikkuu kuten ennenkin.

Tärkeintä kai elämäntapojen muutoksessa on se, että haluaa itse tehdä päätöksen ja pysyä siinä.

Minusta ylipainoinen ei ole ruma. Mutta ehkä se terveydelle on paha.

Alat vaan noudattamaan vähäkalorista ruokavaliota. Vähän niin kuin tupakoitsijat lopettavat tupakanpolton.

Mietit, miksi syöt, mihin tarpeeseen.

Mitään muutosta ei tapahdu heti, älä luovuta. Muutaman viikon kuluttua huomaat laihtuneesi. Ajattele, kuinka hyvältä se tuntuu. Laihtuminen jatkuu, yhä paremmat fiilikset. Huomaat ja opit, että kestät elämää ilman roskaruoan suomaa lohtua.

Vierailija kirjoitti:

Maksa pitää puhdistaa rasvasta. Se ei onnistu, jos jatkaa samaan tyyliin. Aineenvaihdunta on heikentynyt ja kohta saat kaupanpäälle kaikki metabolisen oireyhtymän oireet ja sitten on vielä vaikeampaa.

Nyt muutos ja heti! Hae netistä vertaistukea tai liity johonkin maksulliseen ryhmään? Tulosta ruokavaliot valmiiksi ja tee ruuat myöskin valmiiksi? 

Kerro lisää rasvamaksasta. Mistä tietää, onko metabolinen oireyhtymä? Mistä tietää, onko se jo?

ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko oikeasti "merkittävästi ylipainoinen"? Vai normaalipainoinen, joka haluaa laihaksi? Montaako kiloa vaaka näyttää? Mikä on painoindeksisi?

Olen kyllä. 168cm/105kg.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vähäkalorinen tai vähärasvainen dieetti ei toimi useimmille. Kokeile ketogeenistä, vähähiilihydraattista ruokavaliota ja liiku samalla omien voimien mukaan. Tsemppiä!

Tämä toimi mulla, eli karppaus.

Nälässä ei tarvinnut olla, mutta pullat, suklaat ja kaikki hiilarihötöt pitää unohtaa.

Laihduin 25kg aika helposti, mutta en liian nopeesti...nahkakin kerkesi kutistua samaan tahtiin.

Ap, kokeile tuota karppausta, netistä löydät kyllä sallitut ruoka-aineet.

Sun on opittava sietämään vähän nälkää. Itselläni oli sama juttu. Luulin, että laihdun heti liikaa, jos en syö, heti kun tuli mieliteko. Annokset pienemmiksi ja monta tuntia väliä seuraavaan syömiseen, ei kuitenkaan 4 tuntia enempää.

Varmaan sama kuin anoreetkoilla, mielen ongelmat (ahdistus tms) pitäisi alkaa hoitaa jollain terapialla. Liikalihavuus/ylensyönti on pohjimmiltaan oman elämän ongelmista johtuvaa tunnesyömistä joka on karkaa käsistä ja josta saa hetkellisen hyvänolon tunteen. Jotenkin tuo kierre olisi saatava katkaistua ennen kuin fyysinen terveys menee lopullisesti.

Mä laihduin niin, että lopetin laihduttamisen ja aloin syömään ilman komplekseja, paljonkin, herkkujakin, ja syömään säännöllisesti. Kun lopetin ruoan ja painon miettimisen ja söin mut halusin, niin paljon kuin halusin, niin jotenkin tulin automaattisesti itseni kokoiseksi. Jotta tämä on mahdollista, elämän täytyy olla mielekästä, esim. että tykkää työstään tai lapsistaan tai mikä ikinä ne päivät nyt täyttääkään. Mä luulen että kehittyneissä maissa tänä ruoan jatkuva miettiminen ja omituinen suhtautuminen ruokaan lihottaa ihmisiä.

En tiedä onko tästä apua. Mutta voisitko harkita, että kokeilet vaikka muutaman kuukauden sellaista dieettiä, että sallit itsellesi aivan kaiken? Nimittäin ne mielihalut ja himot katoaa hyvin nopeasti kun sallii itselleen mitä vain. Jos paino vain nousee, niin sitten tämä ei selvästikään toimi sinulla. En tiedä ollenkaan toimisiko tämä kaikilla. Mutta minulla toimi ja olen lukenut muistakin, joilla on näin. Kun ”kaikki” on sallittua, valitsee lähes vahingossa terveellisiä vaihtoehtoja.

Toki myös liikun paljon, mutta sekin on lähes pelkästään hyötyliikuntaa - tykkään elämästäni ja kovasta menosta :)

Olisiko sinulla ahmimishäiriö?

Tuolta löytyy tietoa ja itsehoito-ohjeita:

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…

Minä olen laihduttanut vaikeasta lihavuudesta (105 kg) normaalipainoon (65 kg). Takana oli miljoona epäonnistunutta laihdutusyritystä ja järkyttävä itseinho. Itselläni se vaadittu palanen onnistumiseen oli se, että oivalsin, ettei laihdutus ole missään määrin kiinni itsekurista. Päinvastoin elämäntapamuutoksessa ja laihdutuksessa itselläni tärkeintä oli itsekuria vaativien tilanteiden vähentäminen. Itsekuri pettää lopulta, joten tärkeintä on oppia elämäntapa, jossa sinulta ei sitä kummemmin vaadita. Selitän esimerkein mitä tarkoitan.

Itselläni suurin ongelma oli iltaisin ahmiminen. Söin hyvin kevyesti päivällä ja iltaisin mähtäsin kaikkea mihin käteni ylsivät. Yritin pitää iltaisin itsekuria yllä, mutta eihän se onnistu siinä nälässä. Lopulta aloin syömään aamusta asti itseni reilusti kylläiseksi, jotta illalla maistuu enää kevyt iltapala. Edelleenkään en hallitse himojani, jos yhdenkin päivän syön huonosti. Se on joku luonnonlaki, jota en voi muuttaa. Sen sijaan voin muuttaa tapoja, joilla siihen tilanteeseen päädyn.

Toinen ongelma oli kaupassakäynti. Sieltä tarttui AINA herkkuja mukaan. Miksi? Koska menin aina töiden jälkeen nälkäisenä. Se oli helppo korjata, kun en ikinä mene kauppaan nälkäisenä. Pyrin muutenkin tekemään listan valmiiksi ja käymään vain 1-2 kertaa viikossa.

Pelkästään noilla suurilla muutoksilla paino lähti tippumaan. Kevyemmän painon myötä aloin harrastaa liikuntaakin. En kuitenkaan noudattanut mitään ihmeellistä ruokavaliota enkä kieltänyt itseltäni mitään. Syön edelleen herkkuja juuri silloin kun tekee mieli (en koskaan nälkään!) ja voin hyvin normaalipainossani.

Etsi omat ongelmakohtasi ja tee pieniä muutoksia :) tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko oikeasti "merkittävästi ylipainoinen"? Vai normaalipainoinen, joka haluaa laihaksi? Montaako kiloa vaaka näyttää? Mikä on painoindeksisi?

Olen kyllä. 168cm/105kg.

ap

Okei, sitten tosiaan olet merkittävästi ylipainoinen. Hassu sattuma, että omat mittani olivat täsmälleen samat, kun noin kuusi vuotta sitten sain niistä tarpeekseni.

Olen kyllä edelleen 168 senttiä pitkä mutta painan nyt 68 kiloa. Ne lähtivät niin, että jätin ruokavaliostani pois makean (ennen söin makeaa paljon, erityisesti pullaa ja suklaata).

Syön nykyään lähinnä kalaa, kanaa, munia, juustoa, jugurttia, ruisleipää, juureksia, vihanneksia ja hedelmiä. Vihanneksia ja hedelmiä hyvin runsaasti. Annokset kohtuullisia mutta eivät minimaalisia.

Olen aina inhonnut liikuntaa ja inhoan edelleen, joten olen samanlainen sohvaperuna kuin ennenkin.

Kaikille ei varmasti sovi minun ruokavalioni ja painonpudotuskeinoni, mutta kerroinpa sen nyt kuitenkin. Tepsi minun kohdallani.

Vierailija kirjoitti:

Hei! Olet ihan kuin minä! Varsinkin viime aikoina tämä ongelma on itselläni pahentunut, olen kyllä ollut ylipainoinen jo vuosia, lähes koko aikuisikäni. Ja senkun lihon vaan, koko ajan lisää.... En ymmärrä mitä pitäisi tehdä. Pelottaa tulevat sairaudet, jos tämä jatkuu. En vain osaa lopettaa syömistä, nautin siitä liikaa, onkohan tämä jokin syömishäiriö, BED? Mutten kuitenkaan saa mielestäni mitään hälyttäviä "ahmimiskohtauksia", syön vain päivittäin liikaa ja liian epäterveellisesti. Tilanne ahdistaa koko ajan enemmän ja enemmän, tuntuu, että kohta lamaannun täysin tämän asian kanssa. Pidän kyllä liikkumisesta, mutta sekin on käynyt viime aikoina liian raskaaksi, jopa kävely hengästyttää. Mitä tehdä? Olisin itsekin kiitollinen, jos jollakin olisi antaa vinkkejä tai kokemusta asiasta.

En ole aloittaja mutta kommentoin. Itselläni oli sama, tai on edelleen sama ongelma. Diabetesta pukkaa ja verenpaine pilvissä. Kun sain verenpaineeseen lääkityksen, hengittäminen helpottui ja jaksoin aloittaa kävelylenkit (alkuun jo postilaatikolla käyminen vei voimat, nyt kävelen 1-2h lenkkejä kevyesti). Lisäksi sain fyysisen työn työpaikassa jossa viihdyn erittäin hyvin ja josta nautin suunnattomasti. Hiljalleen paino alkoi pudota ja nyt on 10-12 kg pois. Lisäksi tarvitsin asennemuutoksen. Aiemmin palkitsin itseni herkuilla jos oli hyvä päivä tai huono päivä. Aina oli syy herkutella. Väsytti tai ketutti tai ilo ylimmillään, ihan sama, syy löytyi aina. Sitten tein päätöksen että palkitsen itseni liikkumalla tai jollain harrastusjutulla ja asennoiduin siten että herkuttelu ei ole palkinto. No olihan se aluksi pelkkää irvistelyä ja tuskaa. Musiikki auttoi jaksamaan ja liikkumaan. Nälkää pitää sietää. Sain myös unirytmin kohdalleen ja nyt nukun 7-9h joka yö. Napsin vuoden verran D-vitamiinia ja magnesiumia. Sokerivieroitus on nyt uudelleen käynnissä kun joulun aikaan sorruin ja alkuvuoden sairastelin enkä jaksanut tsempata. Minua auttaa myös se että pidän itseni kiireisenä mutta ruokapöydässä hidastelen eli syön hitaasti ja oikeasti maistelen miltä mikäkin maistuu ja totesinpa että suurin osa ei edes maistu hyvältä ja sokerinnälän vie jo pari irtokarkkia ( ei tarvitse syödä puolta kiloa). Liikkumiseen käytän vapaapäivinä sen 1-2h vähintään. Työssäkin saan liikuntaa päivittäin. Niin se vaan on että itsekuria, itsensä aivopesua, asennemuutosta se vaatii. Itsestä se lähtee, valitettavasti muuta tietä ei ole. Eihän se helppoa ole, varsinkaan yksin koko muutosta tehdä joten jos vain löydät vertaistukea jostain niin helpompaa. Minulle sopii tämä yksin puurtaminen.

Jos AP olisi laittanut laihduttamiseen yhtä paljon tarmoa kuin tässä ketjussa venkoiluun, niin homma olisi jo hoidettu :-). Ihan vinkkinä APlle ja muille samassa tilanteessa olijoille. Ei ole mitään helppoa ja nopeata taikakeinoa. On vain se tylsä perinteinen syö vähemmän kuin kulutat kuvio. Ja mitä enemmän sitä ylipainoa on, niin sitä kauemin tuossa vielä kestää. Ja mitä kauemmin te jahkailette alotuksen kanssa, niin sitä isommaksi se kupla kasvaa otsassa. Tai no, on siinä yksi taikakeino. Ja se on ala vaan tekemään. Pätee moneen muuhunkin asiaan.

Ihan yksinkertaisesti älä syö lihottavia herkkuja, vaan tavallista ruokaa kohtuulliset määrät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähäkalorinen tai vähärasvainen dieetti ei toimi useimmille. Kokeile ketogeenistä, vähähiilihydraattista ruokavaliota ja liiku samalla omien voimien mukaan. Tsemppiä!

Tämän on pakko olla huono vitsi.

Ei muuten ole mikään vitsi.

Kirjoittajan numero 30 viestissä on varmaan eniten järkeä mitä olen täällä palstalla koskaan lukenut. 

Jos kaipaat ulkopuolista apua, niin kannattaa mennä lääkäriin ja pyytää lähete Painonhallintalo -verkkopalveluun jossa tehdään viikottain harjoituksia jotka tukevat painonhallintaa. Voin suositella. 

Lopeta laihduttaminen ja tee pieniä muutoksia elintapoihisi. Tiedät varmasti mitä on pielessä ja mitkä muutokset vievät oikeaan suuntaan..

Tuossa ylempänä oli muuten hyvä oivallus siitä, että juuri mikään ei oikeastaan maistu erityisen hyvältä. Se oli omalla kohdallani lopulta ainoa juttu, jolla aloin hallitsemaan eli oikeastaan hillitsemään syömistäni: luulin ennen syöväni koska rakastan ruokaa ja blaablaa, mutta totuus oli, että kun oikein sitä maistelin ajan kanssa, huomasin olevani hyvin nirso ja tarkka erilaisista ruokaan vaikuttavista jutuista! Lopulta huomasin että oikeastaan en tykkää kuin yhden leipomon pullasta; yhden merkkisestä leivästä; tietyn kasvattajan porkkanoista. Ja kun aloin kuuntelemaan itseäni tässä asiassa, eli en syönyt jotain jossei se ollut aidosti mieluista (esim. teki mieli pullaa mutta tiskissä oli vain korvapuusteja), niin syömishimo alkoi taittumaan.

Lopetat sen itseinhon ja alat rakastaa itseäsi. Siitä se lähtee. Kitukuurit ja ihmedieetit unohda samantien.  

Lisää liikuntaa 2% ja ala syömään 2% terveellisemmin, tuolla pääset hyvin alkuun.

Äläkä osta netistä mitään huuhaa dieettiohjeita, ne ovat yleensä aina pelkkää rahastusta.