Huvittaa nämä jotka tarjoaa masennuksen hoitoon liikuntaa ja ruokavaliota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä masennuksen hoidon yhtenä tukena on terveellinen ruokavalio ja sopiva liikunta. Alkoholia tulee välttää ehdottomasti. Lisäksi erilaista terapiaa.

Pointti on se että usein liikunta ja terapia auttavat äärimmäisen vähän. On kuin sanoisi "juttele itsesi terveeksi siitä flunssassta terapeutin kanssa!". "Käy lenkillä niin kyllä se tuberkuloosi siitä hellittää!"

Uskon että ruokavaliolla sen sijaan on usein suuri merkitys. Joskus allergia saattaa "kulahduttaa" elimistön masennukseen.

Ja vielä että "no kun ne masentuneet ei haluu niitä ohjeita ja neuvoja". Kyllä, masentunutta on rasittava kuunnella, mutta ne samat neuvot ja ohjeet on kuultu jo tuhat kertaa ja ne eivät ole auttaneet. Paras ystävä masentuneelle on joku joka jaksaa jutella ilman että yrittää alkaa tohtoroida.

Se kierre on vaan pakko katkaista jossain vaiheessa. Koska muu ei auta niin mitä nopeammin sen katkaisee niin sen parempi.

Vierailija kirjoitti:

Minua masentaa asiat joita minun ei pitäisi odottaa mutta tunne ei ole kaikista suunnista samanlainen eli masentunut. Näitä suunta viivoja kyllä pitäisi ristiä joidenkin silmiin kuin kunnioituksella ei olla opittu olla mulkoilematta.

Näkemys tästäkin on erilainen koska amerikoissa nähdään asiat mutta suomessa mulkoillaan ja jätetään kamelin paska pommeja. Kyllä euroopan terrori iskut ovat turmiollisempia mitä löytyy. Tässö evoluutiossa missä televisio ja sen tarjonta myös antaa suuntaa niin antaa nähdä myös ihan tasa-arvolla. Silloin kuin sitä tasa-arvoa ei ole niin silloin eurooppa möhlii medialla. Harvoin sitä huomataan mutta nyt senkin voi nöhdö ilman idiotismiä kuin trump on presidenttinä ja puhuu faktaa. Minulla ei ole tykkäyksiä. Haluan vain odotettuja asioita ja terveyttä sekä odottomattomien asioiden mitätöintiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vittu sitä pitää kirjoittaa omasta elämästä kuin epätoivottuja katseita on jo saanut kärsiä tarpeeksi. Pitää kohdella yhteiskunnan mukaan jotta tulee yhteiskunta kelpoiseksi ja siihen tarvitaan tasa-arvoa ja joidenkin kommenttien siunausta ja pyhää henkeä edistävänä. Haluatteko että asiat etenee suolistosta puhumisen tasolle?

Siis oletko ulkomaalainen, joka on muuttanut Suomeen ja kärsit nyt kantisten mulkoilusta? Kirjoita ihmeessä enemmän pahasta olostasi, se voi helpottaa. Jos olet tuo joka puhui aiemmin pois lähtemisestä niin kannattaa ennemminkin opetella sellaista filosofiaa, että mikään ei ole pysyvää ja käänteitä tulee aina. Sillä lailla ei lannistu niin helposti kun tulee uusia vaikeuksia entisten päälle.

En minä palstaile idiotismiä. Palstallakin pitäisi ihmisten puhua suoraan. Ennemmin tai myöhemmin ihmiset näkevät taas joka tapauksessa. Tähän mitä nyt kirjoitin niin minulle kertyy huonoa oloa ja ... olen nyt ulkona kaikesta tekstistä. Kyllä feministeillä pitäisi joku toinen keino olla kuin palstan uskotteluvuuden perusteelka elämiseen. Tämä palsta masentaa minua. Kaikki tyhmä energia masentaa minua mutta miksi alistatte suolistosta puhumiselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä masennuksen hoidon yhtenä tukena on terveellinen ruokavalio ja sopiva liikunta. Alkoholia tulee välttää ehdottomasti. Lisäksi erilaista terapiaa.

Pointti on se että usein liikunta ja terapia auttavat äärimmäisen vähän. On kuin sanoisi "juttele itsesi terveeksi siitä flunssassta terapeutin kanssa!". "Käy lenkillä niin kyllä se tuberkuloosi siitä hellittää!"

Uskon että ruokavaliolla sen sijaan on usein suuri merkitys. Joskus allergia saattaa "kulahduttaa" elimistön masennukseen.

Ja vielä että "no kun ne masentuneet ei haluu niitä ohjeita ja neuvoja". Kyllä, masentunutta on rasittava kuunnella, mutta ne samat neuvot ja ohjeet on kuultu jo tuhat kertaa ja ne eivät ole auttaneet. Paras ystävä masentuneelle on joku joka jaksaa jutella ilman että yrittää alkaa tohtoroida.

Se kierre on vaan pakko katkaista jossain vaiheessa. Koska muu ei auta niin mitä nopeammin sen katkaisee niin sen parempi.

Itse olen toipunut masennuksesta. Tai ainahan tuo mukana kulkee, mutta saan toistaiseksi hallittua sitä. Liikunta ja ruokavalio eivät pahoina kausina ole mikään ratkaisu tai tapa katkaista kierrettä, niihin pystyy keskittymään ja niiden hyödyistä nauttimaan vasta kun on päässyt pohjalta pois ja on kapuamassa ylöspäin. Terapia on ainoita apuja siellä pohjalla. Ammattimainen ja aktiivinen terapia, ei kerran viikossa höpöttely psykiatrin kanssa.

Masennuksesta puhuminen ei-masentuneiden ja ei-ammattilaisten kanssa on vähän turhaa. Ihmiset eivät pysty käsittämään mitä se voi pahimmillaan olla, tai että sitä ylipäätään on eritasoista ja -laatuista. Elämäntilanteesta syntynyt masennus esimerkiksi on aivan eri asia kuin se masennus, jota joutuu kantamaan aina mukanaan vaikka elämässä menisi kaikki hyvin.

Ketjussa on liikaa ulkopuolisia.

Liikunnasta ja ruokavaliosta puhuminen ei tosiaan masentunutta auta yhtään. Mutta se mikä voi auttaa paljonkin, on jos masentunut alkaa liikkua ja syödä hyvin. Siksi siitä masentuneelle usein puhutaan, se on auttamisyritys, toivotaan että puhe johtaisi tekoihin.

Minulla ei ole masennusta. Minulla on huono olo idiotismistä mihin kaikki ei voi vaikuttaa hyvällä.

Vierailija kirjoitti:

Liikunnasta ja ruokavaliosta puhuminen ei tosiaan masentunutta auta yhtään. Mutta se mikä voi auttaa paljonkin, on jos masentunut alkaa liikkua ja syödä hyvin. Siksi siitä masentuneelle usein puhutaan, se on auttamisyritys, toivotaan että puhe johtaisi tekoihin.

Se on päivän selvä asia. Sen takia aloitan pian omat juttuni joita olen jo tehnyt mutta ne saavat toivottavasti parhaimman mukaan kylmää vettä niskalle ja tosi ilkeästi minun näkemyksestäni. Sen takia suomi on tasa-arvoinen maa. Hyvä että toivotin hyvällä! :) mieties.

Oletteko katsoneet kylmän veden kaatamista toisten niskaan tätä pränkkiä?

Miten te nöitte eri ihmisten tasa-arvon tössä? Pitäisikö tälläinen tutkimus operaatio tehdä suomeen? Minä en pelkää kylmäö vettö hyvöstä maksusta tutkimukseen osallistumisesta. Tässä näen jo puutteita.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsen myös hyviä ihmissuhteita, joita Suomessa ei välttämättä kovin helposti saa rakennettua.

Tämä taitaa olla mun masennuksen ydin ja se, että koen elämän kertakaikkisen turhaksi.

Hyvä ruokavalio ja liikunta taas eivät vaikuta, elleivät sitten joskus saa oloa tuntumaan vähän "normaalimmalta", kuin jos vetäisin vain jotain eineksiä. Ajattelen pikemminkin, että kannattaa liikkua ja syödä terveellisesti siksi, ettei kunto romahda, vaikka olo pysyykin samana. 

Mun terapeutti sanoo että

Jos jaksan urheilla

Jos jaksan maksaa laskut

Jos jaksan tavata ystäviä

Jos syön terveellisesti

En enää tarvitse terapiaa...

Venlafaxiinilla(ko) se ihminen pitää parantaa...?

Elämäntapojen muuttamisen voi tehdä vaiheittain. Riittää, että päättää alkaa syödä D-vitamiinia joka päivä tai että käy suihkussa edes kaksi kertaa viikossa, vaikka kuinka masennus vastustaisi sitä.

Olen ollut masentunut ja juurikin liikunta ja syöminen ovat auttaneet kestämään masennusta ja siitä ulos pääsyä. Jos olet masentunut etkä liiku ja syö hyvin ja vielä sanot ettei sillä mitään merkitystä ole ja odotat jotain ihmelääkitystä joka sinut parantaa niin sitten sua ei varmasti todellakaan kiinnosta parantua siitä. Tarvitset muita motivoimaan ja auttamaan sinua. 

Minulla ei ole myöskään kavereita paitsi ulkomaisia nettikavereita ja sitten omien vanhempien luona asun työttömänä että ainakin olen saanut rauhassa auttaa itseäni. Muiden tuki on tärkeen siinä että saavat sinut liikkeelle ja tekemään asioita. Mikään ei parannu jos vain makaa, on väsynyt eikä kukaan auta ja motivoi. Mutta se on totta että jos liikuntaa alat harrastamaan 2-3 kertaa viikossa ihan hikeen niin jo kuukauden päästä voi tuntuu hieman helpotusta.

Rahattomuus masentaa minua. Ilman rahaa et voi tehdä mitään!

Joidenkin pitäisi ymmärtää, että toisten masennukseen ei auta mikään. Ei varsinkaan hyvät neuvot. Tuuli vain puhaltaa ja leuat läpättävät sen tahtiin. Se siitä.

Jos todella välittäisi masentuneesta, eikä vain siitä että itse pääsee neuvomaan, tarjoutuisi lähtemään potilaan kaveriksi hänen kuntoonsa sopivalle kävelylenkille. Mutta se nyt on tietenkin liikaa pyydetty, koska se on vaivalloista. Tai pyytäisi kaveriksi valokuvausretkelle meren rannalle. Tai tekisi yhdessä jotakin ruokaa. Tai... Ja näissäkin seikoissa pitää muistaa, että vaikka tarkoitus on hyvä, on ihan mahdollista, että masentunutta ei kiinnosta. Maallikkoavustajan pitää joskus vain kyetä pahoitellen kertomaan, että tarkoitus oli hyvä. Toisen elämästä ei kuitenkaan saa tehdä omaa elämäntehtävää.

Itse arvelen, että masennus lisääntyy, koska ihmisiltä on työttömyyden tai työelämän epärealististen odotusten myötä viety usko tulevaisuuteen. Moni masentunut on kiusallisen oikeassa siinä, että ei ole odotettavissa kui Sipilän jakamaa kuumaa paskaa niskaan. Siitä ei toivuta ilman pitkällisiä korjaavia kokemuksia. Toinen seikka, jonka uskon vaikuttavan asiaan, on alkoholin lisääntynyt kulutus esimerkiksi 80-lukuun verrattuna. Onneksi Sairauden ja pahoinvoinninlaitoksen mukaan viime vuosina on ollut pientä laskua. Alkoholi kuitenkin aiheuttaa masennusta, jota sitten vielä jotkut hoitavat juomalla lisää.

ierailija kirjoitti:

Tarvitsen myös hyviä ihmissuhteita, joita Suomessa ei välttämättä kovin helposti saa rakennettua.

Suomessa ihmissuhteet ovat kaikilla päin vittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä masennuksen hoidon yhtenä tukena on terveellinen ruokavalio ja sopiva liikunta. Alkoholia tulee välttää ehdottomasti. Lisäksi erilaista terapiaa.

Pointti on se että usein liikunta ja terapia auttavat äärimmäisen vähän. On kuin sanoisi "juttele itsesi terveeksi siitä flunssassta terapeutin kanssa!". "Käy lenkillä niin kyllä se tuberkuloosi siitä hellittää!"

Uskon että ruokavaliolla sen sijaan on usein suuri merkitys. Joskus allergia saattaa "kulahduttaa" elimistön masennukseen.

Ja vielä että "no kun ne masentuneet ei haluu niitä ohjeita ja neuvoja". Kyllä, masentunutta on rasittava kuunnella, mutta ne samat neuvot ja ohjeet on kuultu jo tuhat kertaa ja ne eivät ole auttaneet. Paras ystävä masentuneelle on joku joka jaksaa jutella ilman että yrittää alkaa tohtoroida.

Itseäni kyllä auttoi puhuminen ja erilaiset terapiatehtävät. Lisäksi harrastin erittäin kevyttä liikuntaa kuten rauhallista metsäkävelyä. Pakotin itseni ulos ja raitis ilma teki hyvää. Meditoin, tein rentoutumidharjoituksia. Lisäksi söin hyvin ja jätin alkoholin pois.

Yksi lääkäri määräsi lääkkeet, mutta toinen ehdotti olla ottamatta. Yhtään pilleriä en sitten ottanut. Oli kova prosessi, mutta onneksi siitä paranin.

Huvittaako sinua hyvällä tai pahalla? ... se minua kiinostaa ap! :)

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut masentunut ja juurikin liikunta ja syöminen ovat auttaneet kestämään masennusta ja siitä ulos pääsyä. Jos olet masentunut etkä liiku ja syö hyvin ja vielä sanot ettei sillä mitään merkitystä ole ja odotat jotain ihmelääkitystä joka sinut parantaa niin sitten sua ei varmasti todellakaan kiinnosta parantua siitä. Tarvitset muita motivoimaan ja auttamaan sinua. 

Minulla ei ole myöskään kavereita paitsi ulkomaisia nettikavereita ja sitten omien vanhempien luona asun työttömänä että ainakin olen saanut rauhassa auttaa itseäni. Muiden tuki on tärkeen siinä että saavat sinut liikkeelle ja tekemään asioita. Mikään ei parannu jos vain makaa, on väsynyt eikä kukaan auta ja motivoi. Mutta se on totta että jos liikuntaa alat harrastamaan 2-3 kertaa viikossa ihan hikeen niin jo kuukauden päästä voi tuntuu hieman helpotusta.

Minäkin onnistuin pääsemään aika pitkälle kun asuin vanhempien luona ja omassa tahdissa kuntouduin. Ongelmia alkoi tulla siinä kohtaa kun tuli aika muuttaa pois ja yritin etsiä ulkopuolisten apua eli näitä mielenterveyspalveluja. Siinä tuntuu että sujahti käsivarsien lävitse ilman että kukaan edes yritti ottaa kiinni ja jäi vähän tyhjän päälle yksin.