Lue keskustelun säännöt.
Ovatko adoptiolapset pääsääntöisesti traumatisoituneita ja mahdollisia erityislapsia?
06.03.2018 |
Suurin osa tuntemistani adoptiolapsista on. Ja adoptoineilla tuttavilla on ajan mittaan ilmennyt monenlaista onglemaa adoptoitujensa kanssa, käytöshäiriöitä, masennusta, vaativuutta, tunne-elämän häiriöitä, you name it. Biologiset aivan tunne-elämältään normaaleja.
Onko adoptio aina suurempi riski kuin biologinen lapsi? Itse en oikein lämpene miehen ehdotuksille adoptiosta..
Kommentit (39)
Eihän koulumenestys korreloi aina sen kanssa, etteikö adoptio olisi traumatisoinut. Ihminen voi olla onneton vaikka kulissit olisikin kunnossa. Traumoja voi paeta myös ylisuorittamiseen. Miksi se ylipäätään ei olisi ns. sallittua, että adoptoitu saa traumoja biologisten vanhempiensa hylkäämisestä (tämä kysymys erityisesti osoitettu hänelle kuka tässä ketjussa tuntuu olevan ärsyyntynyt siitä että adoptio traumatisoi)? Kyllä niitä traumoja tuollaisesta hylkäämisestä tulee, mutta adoptioperheen tehtävä olla tukena lapselle pienestä pitäen. Adoptio ei myöskään saa olla perheessä torjuttu tabu. Se jos mikä on omiaan pahentamaan adoptoidun traumaa. Adoptiovanhemmuus ei ole kaikkia varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän koulumenestys korreloi aina sen kanssa, etteikö adoptio olisi traumatisoinut. Ihminen voi olla onneton vaikka kulissit olisikin kunnossa. Traumoja voi paeta myös ylisuorittamiseen. Miksi se ylipäätään ei olisi ns. sallittua, että adoptoitu saa traumoja biologisten vanhempiensa hylkäämisestä (tämä kysymys erityisesti osoitettu hänelle kuka tässä ketjussa tuntuu olevan ärsyyntynyt siitä että adoptio traumatisoi)? Kyllä niitä traumoja tuollaisesta hylkäämisestä tulee, mutta adoptioperheen tehtävä olla tukena lapselle pienestä pitäen. Adoptio ei myöskään saa olla perheessä torjuttu tabu. Se jos mikä on omiaan pahentamaan adoptoidun traumaa. Adoptiovanhemmuus ei ole kaikkia varten.
Eipä kukaan ole näin väittänytkään.
Muistan lapsuudesta tämänsävyisen (ilkeän, tirkistelevän, mässäilevän, pällistelevän) keskustelun au-lapsista. Miten he kasvavat kieroon, kehittyvät väärin, käyttäytyvät niin ja näin jne. Että voi kauheaa!
Nyt kun puolet lapsista on au-lapsia, koko keskustelu on loppunut.
Surkuhupaisaa tuokin, että nyt se menestyskin on näillä lapsilla vain traumaattista ylisuorittamista.
Hohhoijaa. Aikuiset ihmiset puhuvat tällä sävyllä lapsista! Kaunista.
Riippuu äidin terveydestä raskauden aikana ja siitä, kuinka nuorena ja millaisista oloista lapsi on adoptoitu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mieti, jos oma äiti hylännyt eikä isääkään kiinnosta. Pitäisi olla psykopaatti, ettei tosta saisi traumaa.
Tai molemmat vanhemmat juoppoja tai psykopaatteja ((
ai biologiset vanhemmat ovat alkoholisteja tai psykopaatteja? Aivan varmasti heillä on ongelmia, sanomattakin selvä, eihän sitä ketään syyttä adoptioon laiteta. Mutta adoptiovanhempikin voi olla persoonallisuushäiriöinen, sairastua myöhemmin päihderiippuvuuteen, tms. Adoptiovanhempi ei ainakaan saisi missään nimessä haukkua lapsen biologisia vanhempia; silloin sitä tavallaan haukkuu myös lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tästäkin asiasta voi saada hirveitä väittelyitä aikaan?
Ruotsiin adoptoitujen lasten itsemurhakuolleisuus on paljon suurempi kuin kantaväestön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mieti, jos oma äiti hylännyt eikä isääkään kiinnosta. Pitäisi olla psykopaatti, ettei tosta saisi traumaa.
No ei vaikka vauvana adoptoitua traumatisoi varmasti yhtään elleivät vanhemmat tee siitä jotain perverssiä numeroa.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu äidin terveydestä raskauden aikana ja siitä, kuinka nuorena ja millaisista oloista lapsi on adoptoitu.
Tämä. Tosi suuria eroja onko adoptiolapsi lähes syntymästä nostettu turvallisten adoptiovanhempien hoivaan vai onko ensimmäiset vuodet viettänyt jossain lastenkodin pinniksessä ilman huomiota.
On myös eroja onko äiti joutunut adoptoimaan lapsen maan yleisen köyhyyden takia vai siksi että on itse sössinyt elämänsä esimerkiksi huumeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähisukulaisen avioliitto ajoi karille adoptiolapsen "erityisyyden" uuvuttamana. Tosin, voisihan se oma biologinenkin olla vaikka miten rankka erityislapsi, eli ei aina kävisi parempi tuuri biologisen lapsenkaan kanssa. Mutta en yhtään osaa kuvitella, miten vanhemmuus ja jaksaminen piisaavat adoptiolapsen kanssa, kun tulee ongelmia. Sitouttaisiko biolapsi kuitenkin enemmän?
Arvostan suuresti adoptiovanhempia, mutta itse en siihen uskaltaisi alkaa.
Monnella adoptoidulla on usein kaikenlaisia lävistyksiä ja tatuointeja, minkä tulkitsen että sielu voi pahoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaiset keskustelut on adoptioperheiden parempi jättää väliin. Ap on selvästi päättänyt kantansa ja haluaa sillä mällätä. Tutkimustieto siitä, että vaikka adoptiolapsilla on kohonnut riski ongelmiin niin ehdottomasti suurin osa heistä pärjää hyvin ei adoptiovastaisen päätä käännä. Saatikka sitten yksittäisen vanhemman tai adoptoidun kertoma. T. Ihan tavallisen adoptoidun nuoren ihan tavallinen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mieti, jos oma äiti hylännyt eikä isääkään kiinnosta. Pitäisi olla psykopaatti, ettei tosta saisi traumaa.
No ei vaikka vauvana adoptoitua traumatisoi varmasti yhtään elleivät vanhemmat tee siitä jotain perverssiä numeroa.
Millainen on sinusta tuo perverssi numero? Käytät todella provosoivaa kieltä? Toinen minkä virheen adoptiovanhemmat voi tehdä on se, että aiheesta tulee tabu, josta he itsekään eivät kykene keskustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähisukulaisen avioliitto ajoi karille adoptiolapsen "erityisyyden" uuvuttamana. Tosin, voisihan se oma biologinenkin olla vaikka miten rankka erityislapsi, eli ei aina kävisi parempi tuuri biologisen lapsenkaan kanssa. Mutta en yhtään osaa kuvitella, miten vanhemmuus ja jaksaminen piisaavat adoptiolapsen kanssa, kun tulee ongelmia. Sitouttaisiko biolapsi kuitenkin enemmän?
Arvostan suuresti adoptiovanhempia, mutta itse en siihen uskaltaisi alkaa.
Tutkimusten mukaan adoptiperheissä on avioeroja vähemmän.
Meidän suvussamme kaikki erityislapset on kyl ihan itsetehtyjä. Ja kaikki nää perheet on hajonneet. Ja onpa hajonnut myös jaksamisongelmiin kaksi sellaistakin liittoa, joissa ei ole erityislapsia.
Vierailija kirjoitti:
Lähisukulaisen avioliitto ajoi karille adoptiolapsen "erityisyyden" uuvuttamana. Tosin, voisihan se oma biologinenkin olla vaikka miten rankka erityislapsi, eli ei aina kävisi parempi tuuri biologisen lapsenkaan kanssa. Mutta en yhtään osaa kuvitella, miten vanhemmuus ja jaksaminen piisaavat adoptiolapsen kanssa, kun tulee ongelmia. Sitouttaisiko biolapsi kuitenkin enemmän?
Arvostan suuresti adoptiovanhempia, mutta itse en siihen uskaltaisi alkaa.
Kiitos arvostuksesta, mutta siihen ei ole mitään syytä. Minulla on sekä bio- että adolapsia eikä arjessa mitään eroa tunnu. Molemmissa on huolensa ja yksilöinä erilaisia ongelmia juu. Myös jokainen on oma ihana itsensä, ja kaikista olen valtavan kiitollinen. Avioliitoista puolet hajoaa, valitettavasti. Ihan biolapsiperheissäkin rakkaus voi loppua, kasvetaan erilleen, halutaan eri asioita jne. Sitä ei yleensä pistetä lasten syyksi.
Jos koko ajan joka tuutista kuulee, että sinulla adoptoidulla on traumoja niin alkaahan sitä ajatella niin. En ymmärrä mistä ne traumat automaattisesti kaikille tulevat.
Tunnen erään vauvana adoptoidun ja hänestä tuli oikein fiksu ja elämässään menestynyt, korkealle kouluttautunut aikuinen. Tosin adoptioasia oli hänelle tietyssä elämänvaiheessa hyvin kivulias...
Joten kaiketi adoptiovanhempien panostus lapseen ja kannustus vaikuttaa suurelta osin siihen miten elämässä pärjää, biologisista taustoista huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen erään vauvana adoptoidun ja hänestä tuli oikein fiksu ja elämässään menestynyt, korkealle kouluttautunut aikuinen. Tosin adoptioasia oli hänelle tietyssä elämänvaiheessa hyvin kivulias...
Joten kaiketi adoptiovanhempien panostus lapseen ja kannustus vaikuttaa suurelta osin siihen miten elämässä pärjää, biologisista taustoista huolimatta.
Kiitos tästä kommentista! On realistista, että taustalla on vaikutusta ja että sitä voi joutua kipuilemaan. Ja toisaalta suurin osa löytää hyvän, mielekkään aikuisuuden hylkäämistraumasta huolimatta. Varsinkin jos tukena on perhe ja ystäviä sekä tarvittaessa ammattiapuakin. Osa ei tietenkään erityisesti kipuile edes nuoruudessa.
Siinäkin mielessä nämä "adoptoidut" ovat ihan tavallisia, vaikeuksia kohdanneita ihmisiä. T. Palstapsykoterapeutti
Tai molemmat vanhemmat juoppoja tai psykopaatteja ((