Mitkä ovat parisuhdeväkivallan varoitusmerkit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista tulee aina mielikuva, että palstamammat tavoittelevat tai elävät itse täysin utopistisissa suhteissa. Ettekö muka itse koskaan arvostele miehiä? Ja teidän miehet ovat uljaita prinssejä, jotka eivät koskaan sano pahasti ja osallistuvat aina perhe-elämään tasapuolisesti?

Ap:n mies ei ole tehnyt muuta kuin heittänyt huumoria ja ilmaissut mielipiteen tyylistä? Terve ihminen kestää kyllä kritiikkiä. Miksi Ap epäilet miestä väkivaltaiseksi noin pienten asioiden vuoksi?

Joku jo tämän sanoikin, mutta mua arveluttaisi helposti loukkaantuva mies (tai nainen). Ei vaan parisuhteen takia, mutta sellainen ihminen tuskin menestyy muutenkaan elämässä mitenkään erityisen hyvin, esimerkiksi urallaan.

Toiseksi huomioisin pienet piikit suhteen alussa. Ensimmäiset pari vuotta pitäisi olla huuma-aikaa, jos suhteesta tulee mitään pitkällä tähtäimellä. Jos loukkauksia (pieniäkin) tulee heti alussa, sen tietää mitä se on viiden vuoden päästä. Toiseksi, jos mikään asia arveluttaa suhteessa lyhyen ajan jälkeen, on yleensä parempi siirtyä eteenpäin, yksin.

Älykkäät narsistit voivat edetä urallaan pitkälle, kun ovat häikäilemättömiä. Suhteet ei sitten onnistu.

Vierailija kirjoitti:

--

Hakemalla hakien etsitään jotain negatiivista, välillä runtaten joku oikeasti hyvä puoli naisessa vain sen takia että oma itsetunto ei kestä sitä että nainen on liian hyvä miehelle.

Oho. Erosin noin 2 vuotta sitten väkivaltaisesta suhteesta, enkä ollut ajatellutkaan että suhteen alussa mies oli ihmetellyt miten hän voi saada näin kauniin naisen. Myöhemmin sitten en ollutkaan niin ihmeellinen ja minun olisi pitänyt olla laihempi ja meikata useammin ja muut naiset ovat kauniita ja blaabblaab. Itseluottamukseni (tai -tuntoni, en ole edes varma) laski aika tehokkaasti.

Suhde muutenkin oli kyseenalainen eikä miestä kiinnostanut minun tarpeeni tai tunteeni, ja näytin myös pettymykseni siitä hyvin miehelle. Mutta siinä kohtaa kun aloin vain olemaan kritiikkejä ja turhaa valitusta kohtaan ei kiinnosta -asenteella, alkoi väkivalta kun sillä sai taas ilmeisesti minusta vahvempia reaktioita irti, johon hän voi taas itse puolestaan vastata välinpitämättömyydellä. Inhottavaa käytöstä.

Tämä mies heitti välillä naisvihavitsejä huumorin varjolla, ja otinkin ne vain vitsinä. Ajan myötä tajusin kyllä etteivät ne ole vitsejä, vaan hän on oikeasti katkeroitunut jostain ja on aidosti naisvihainen ja purki sen sitten minuun kuin olisin ollut syyllinen hänen aikaisempaan elämäänsä. Enää en ottaisi miestä, joka vitsailee samalla tapaa, vaan mielummin miehen joka on oikeasti hauska loukkaamatta ketään. Huomasin myös suhteessa olevani varpaillani ja rajoittavani puheita, että konflikteja ei tulisi, sillä ne olivat muka aina vain minun vikani. Mies oli pettynyt, jos asiat eivät menneet hänen haluamallaan tavalla, vaikka olimme molemmat muka tasa-arvoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

--

Hakemalla hakien etsitään jotain negatiivista, välillä runtaten joku oikeasti hyvä puoli naisessa vain sen takia että oma itsetunto ei kestä sitä että nainen on liian hyvä miehelle.

Oho. Erosin noin 2 vuotta sitten väkivaltaisesta suhteesta, enkä ollut ajatellutkaan että suhteen alussa mies oli ihmetellyt miten hän voi saada näin kauniin naisen. Myöhemmin sitten en ollutkaan niin ihmeellinen ja minun olisi pitänyt olla laihempi ja meikata useammin ja muut naiset ovat kauniita ja blaabblaab. Itseluottamukseni (tai -tuntoni, en ole edes varma) laski aika tehokkaasti.

Suhde muutenkin oli kyseenalainen eikä miestä kiinnostanut minun tarpeeni tai tunteeni, ja näytin myös pettymykseni siitä hyvin miehelle. Mutta siinä kohtaa kun aloin vain olemaan kritiikkejä ja turhaa valitusta kohtaan ei kiinnosta -asenteella, alkoi väkivalta kun sillä sai taas ilmeisesti minusta vahvempia reaktioita irti, johon hän voi taas itse puolestaan vastata välinpitämättömyydellä. Inhottavaa käytöstä.

Tämä mies heitti välillä naisvihavitsejä huumorin varjolla, ja otinkin ne vain vitsinä. Ajan myötä tajusin kyllä etteivät ne ole vitsejä, vaan hän on oikeasti katkeroitunut jostain ja on aidosti naisvihainen ja purki sen sitten minuun kuin olisin ollut syyllinen hänen aikaisempaan elämäänsä. Enää en ottaisi miestä, joka vitsailee samalla tapaa, vaan mielummin miehen joka on oikeasti hauska loukkaamatta ketään. Huomasin myös suhteessa olevani varpaillani ja rajoittavani puheita, että konflikteja ei tulisi, sillä ne olivat muka aina vain minun vikani. Mies oli pettynyt, jos asiat eivät menneet hänen haluamallaan tavalla, vaikka olimme molemmat muka tasa-arvoisia.

Juuri näin tämän ihmistyypin suhteet useasti etenevät. Onneksi pääsit suhteesta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelisin vaistojani sinuna. En osaa muuten neuvoa, kun en ole kokenut väkivaltaa suhteessa.

Mitä tälläsiä ketjuja on lukenut niin yleensä mies on ensin täydellinen hurmuri, arvostelu ja mitätöinti alkaa vähitellen, viimeistään lapsen saannin jälkeen, kun nainen on ns nalkissa.

Mietinkin onko kyseessä vaistoni, vai "kokemattomuuteni". Minulla on kokemusta vain yhdestä miehestä, sillä olin teinistä saakka yhdessä exäni kanssa, eli kymmenen vuoden ajan. Hän on yhtään liioittelematta varmaan maailman kiltein mies. Olenko tottunut hänen kanssaan "liian" hyvään? En tiedä miten "muut miehet" käyttäytyvät. En ole ennen deittaillut ketään.

Kiitos kuitenkin kommentista sinulle. Mies on kyllä hurmuri sellaisessa viihdyttävässä mielessä, mutta mielestäni hän on kuitenkin aidosti huomaavainen ja empaattinen minua kohtaan. Hän on kuitenkin jotenkin vähän ristiriitainen, mutta emmekö me kaikki välillä ole?

Ap

Aika karmivaa, että sinulla on pitkä kokemus suhteesta terveen miehen kanssa, mutta sen sijaan, että se saisi sinut varomaan huonoa miestä, se saa sinut epäilemään itseäsi. Kyllä suurin osa miehistä on hyviä miehiä, joiden kanssa eivät hälytyskellot soi. Ei ole mitenkään normaalia, että suhteessa arvostellaan toisen ulkonäköä. Herkkä loukkaantuminen ei myöskään ole mikään miesten yleinen piirre. Se on usein verhottua vallankäyttöä, jolla persoonallisuushäiriöinen saa toisen varomaan käytöstään ja rajoittamaan itseään. Miksi et usko vaistoosi, joka sanoo, ettei miehen loukkaantuminen ole aitoa vaan hän pyrkii sillä johonkin?

Juuri tämä! Miksi ajattelet että exäsi oli jotenkin "liian kiltti"? Ei ihmisellä ole mitään velvollisuutta kestää suhteessa yhtään ilkeyttä.

Olen kuunnellut ystäviäni, kun he ovat valittaneet kumppaneistaan tai avautuneet jostain, mitä heille on käynyt parisuhteissaan. Minulla on laaja ystäväpiiri. Ystävieni puheet saivat minut koko entisen suhteeni ajan ajattelemaan, että minulla on harvinaisen kiltti ja ihana mies. En keksi hänestä mitään negatiivista sanottavaa, ja useimmista ihmisistä kuitenkin keksii jotain. Exäni ajattelee samoin minusta.

En mielestäni koe ilkeyttä tämän uuden miehen taholta - ainakaan vielä. Ehkä hänen käytöksensä on kuitenkin saanut hälytyskelloni soimaan, kun pohdin tällaisia asioita. Olemme kuitenkin tapailleet vasta vähän aikaa, ja mies on suurimmaksi osaksi hauska, viihdyttävä ja hyvää seuraa.

Ensimmäisen suhteeni jälkeen olin sinkkuna pari vuotta, ennen kuin aloitin uuden katselemisen. Meni todella kauan löytää mies, jonka kanssa halusin mennä treffeille, saati sitten edetä tapailuasteelle. Kohtasin paljon epäkohteliaita, päällekäyviä, epäasiallisia tai muuten vain minulle epäsopivia miehiä kun aloitin nettideittailun.

Ap

Miksi ekstästä tuli eksä?

Jos sinulla on jo kokemusta yhdestä hyvästä suhteesta, miksi tyytyisit vähempään? Se, että kaverisi ovat tyytyneet muuhun kuin parhaaseen mahdolliseen ei tarkoita että se olisi ainoa vaihtoehto.

Esimerkiksi minulla ei ole mitään kielteistä sanottavaa miehestäni ja yhdessä ollaan oltu jo 13 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista tulee aina mielikuva, että palstamammat tavoittelevat tai elävät itse täysin utopistisissa suhteissa. Ettekö muka itse koskaan arvostele miehiä? Ja teidän miehet ovat uljaita prinssejä, jotka eivät koskaan sano pahasti ja osallistuvat aina perhe-elämään tasapuolisesti?

Ap:n mies ei ole tehnyt muuta kuin heittänyt huumoria ja ilmaissut mielipiteen tyylistä? Terve ihminen kestää kyllä kritiikkiä. Miksi Ap epäilet miestä väkivaltaiseksi noin pienten asioiden vuoksi?

On ihan okeasti mahdollista elää suhteessa jossa sitä kumppania ei arvostella, ei päin naamaa eikä muille selän takana. Minun mieheni ei ole 13 vuoden aikana kertaakaan sanonut minulle pahasti ja kiitos kysymästä, osallistuu enemmän kuin tasapuolisesti perhe-elämään.

Mitä ap:n tapaukseen tulee, jos mies katsoo asiakseen kritisoida toista mutta ei kestä yhtään mitään mikä voitaisiin tulkita kritiikiksi häntä kohtaan, on aika selvää ettei sellaiseen kannata aikaansa tuhlata. Kritisoida saa, juu, mutta silloin täytyy kestää se että itseä kritisoidaan.

Pukeutumisen kritisoiminen on siitä huono juttu että silloin sanoo toiselle "kelpaat, jos muutut." On paljon parempi ottaa joku sellainen mies joka tykkää pukeutumistyylistäsi sellaisenaan, ilman muutoksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista tulee aina mielikuva, että palstamammat tavoittelevat tai elävät itse täysin utopistisissa suhteissa. Ettekö muka itse koskaan arvostele miehiä? Ja teidän miehet ovat uljaita prinssejä, jotka eivät koskaan sano pahasti ja osallistuvat aina perhe-elämään tasapuolisesti?

Ap:n mies ei ole tehnyt muuta kuin heittänyt huumoria ja ilmaissut mielipiteen tyylistä? Terve ihminen kestää kyllä kritiikkiä. Miksi Ap epäilet miestä väkivaltaiseksi noin pienten asioiden vuoksi?

On ihan okeasti mahdollista elää suhteessa jossa sitä kumppania ei arvostella, ei päin naamaa eikä muille selän takana. Minun mieheni ei ole 13 vuoden aikana kertaakaan sanonut minulle pahasti ja kiitos kysymästä, osallistuu enemmän kuin tasapuolisesti perhe-elämään.

Mitä ap:n tapaukseen tulee, jos mies katsoo asiakseen kritisoida toista mutta ei kestä yhtään mitään mikä voitaisiin tulkita kritiikiksi häntä kohtaan, on aika selvää ettei sellaiseen kannata aikaansa tuhlata. Kritisoida saa, juu, mutta silloin täytyy kestää se että itseä kritisoidaan.

Pukeutumisen kritisoiminen on siitä huono juttu että silloin sanoo toiselle "kelpaat, jos muutut." On paljon parempi ottaa joku sellainen mies joka tykkää pukeutumistyylistäsi sellaisenaan, ilman muutoksia.

Ohis. On varmasti mahdollista elää tuollaisessa suhteessa, mutta eri asia onkin että kuinka todennäköistä on saada tuollainen suhde... Itse tosin olen mieluummin sinkkuna vaikka koko elämäni, kuin vähänkään huonossa suhteessa. Monet ystäväni ja tuttuni ovat kuitenkin valinneet toisin, sillä he eivät kuulema halua kärsiä jatkuvasta yksinäisyydestäkään. Ei kukaan heistä tietääkseni ole väkivaltaisessa suhteessa, sen sijaan arvostelua, itsekeskeisyyttä, pettämistä ja epätasa-arvoa noihin suhteisiin kyllä liittyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista tulee aina mielikuva, että palstamammat tavoittelevat tai elävät itse täysin utopistisissa suhteissa. Ettekö muka itse koskaan arvostele miehiä? Ja teidän miehet ovat uljaita prinssejä, jotka eivät koskaan sano pahasti ja osallistuvat aina perhe-elämään tasapuolisesti?

Ap:n mies ei ole tehnyt muuta kuin heittänyt huumoria ja ilmaissut mielipiteen tyylistä? Terve ihminen kestää kyllä kritiikkiä. Miksi Ap epäilet miestä väkivaltaiseksi noin pienten asioiden vuoksi?

On ihan okeasti mahdollista elää suhteessa jossa sitä kumppania ei arvostella, ei päin naamaa eikä muille selän takana. Minun mieheni ei ole 13 vuoden aikana kertaakaan sanonut minulle pahasti ja kiitos kysymästä, osallistuu enemmän kuin tasapuolisesti perhe-elämään.

Mitä ap:n tapaukseen tulee, jos mies katsoo asiakseen kritisoida toista mutta ei kestä yhtään mitään mikä voitaisiin tulkita kritiikiksi häntä kohtaan, on aika selvää ettei sellaiseen kannata aikaansa tuhlata. Kritisoida saa, juu, mutta silloin täytyy kestää se että itseä kritisoidaan.

Pukeutumisen kritisoiminen on siitä huono juttu että silloin sanoo toiselle "kelpaat, jos muutut." On paljon parempi ottaa joku sellainen mies joka tykkää pukeutumistyylistäsi sellaisenaan, ilman muutoksia.

Ohis. On varmasti mahdollista elää tuollaisessa suhteessa, mutta eri asia onkin että kuinka todennäköistä on saada tuollainen suhde... Itse tosin olen mieluummin sinkkuna vaikka koko elämäni, kuin vähänkään huonossa suhteessa. Monet ystäväni ja tuttuni ovat kuitenkin valinneet toisin, sillä he eivät kuulema halua kärsiä jatkuvasta yksinäisyydestäkään. Ei kukaan heistä tietääkseni ole väkivaltaisessa suhteessa, sen sijaan arvostelua, itsekeskeisyyttä, pettämistä ja epätasa-arvoa noihin suhteisiin kyllä liittyy.

Tämä. Itse en ole koskaan tavannut täydellistä miestä. Kaikki ovat lopulta loukanneet minua pahasti. Enkä tietääkseni ole itse mitenkään läheisriippuva tai aiheuta tuota mitenkään.

Miten hän kohtelee vanhempiaan, sisaruksiaan? Onko puhunut eksistä arvostellen, syytellen? Onko mustasukkainen?