Lue keskustelun säännöt.
Mitkä ovat parisuhdeväkivallan varoitusmerkit?
06.03.2018 |
Te jotka olette kokeneet parisuhdeväkivaltaa, niin voisitteko kertoa huomasitteko esimerkiksi jälkiviisaana jotain merkkejä, joista voisi päätellä että henkilö saattaa käyttäytyä väkivaltaisesti kumppaniaan kohtaan? Paljastaako jokin seikka ajatusmaailmassa sen? Millaista henkistä väkivaltaa esiintyi ennen fyysistä väkivaltaa? Kuinka kauan suhdetta voi kestää ennen väkivallan alkamista?
Olen itse tapaillut erästä miestä muutaman kuukauden. Hän on todella hauska, viihdyttävä ja hyvää seuraa suurimmaksi osaksi. Jokin hänen käytöksessään kuitenkin välillä ihmetyttää minua. Hän joskus esim arvostelee ulkonäköäni. Ei siis mitenkään pahasti loukaten minua, mutta hän esittää mielipiteitä tyylistäni, ihan kuin hän kuvittelisi minun laittautuvan vain häntä varten. Lisäksi hän loukkaantuu joskus todella pienestä, tai ainakin esittää loukkaantuvansa. Hän verhoaa tuon laajaan huumoriinsa kuuluvaksi asiaksi. Suurimman osan ajasta hän on kuitenkin kohtelias ja huomaavainen. Olen jo todella ihastunut häneen, mutta jokin seikka saa minut harkitsemaan varsinaisen suhteen aloittamista.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelisin vaistojani sinuna. En osaa muuten neuvoa, kun en ole kokenut väkivaltaa suhteessa.
Mitä tälläsiä ketjuja on lukenut niin yleensä mies on ensin täydellinen hurmuri, arvostelu ja mitätöinti alkaa vähitellen, viimeistään lapsen saannin jälkeen, kun nainen on ns nalkissa.
Mietinkin onko kyseessä vaistoni, vai "kokemattomuuteni". Minulla on kokemusta vain yhdestä miehestä, sillä olin teinistä saakka yhdessä exäni kanssa, eli kymmenen vuoden ajan. Hän on yhtään liioittelematta varmaan maailman kiltein mies. Olenko tottunut hänen kanssaan "liian" hyvään? En tiedä miten "muut miehet" käyttäytyvät. En ole ennen deittaillut ketään.
Kiitos kuitenkin kommentista sinulle. Mies on kyllä hurmuri sellaisessa viihdyttävässä mielessä, mutta mielestäni hän on kuitenkin aidosti huomaavainen ja empaattinen minua kohtaan. Hän on kuitenkin jotenkin vähän ristiriitainen, mutta emmekö me kaikki välillä ole?
Ap
Aika karmivaa, että sinulla on pitkä kokemus suhteesta terveen miehen kanssa, mutta sen sijaan, että se saisi sinut varomaan huonoa miestä, se saa sinut epäilemään itseäsi. Kyllä suurin osa miehistä on hyviä miehiä, joiden kanssa eivät hälytyskellot soi. Ei ole mitenkään normaalia, että suhteessa arvostellaan toisen ulkonäköä. Herkkä loukkaantuminen ei myöskään ole mikään miesten yleinen piirre. Se on usein verhottua vallankäyttöä, jolla persoonallisuushäiriöinen saa toisen varomaan käytöstään ja rajoittamaan itseään. Miksi et usko vaistoosi, joka sanoo, ettei miehen loukkaantuminen ole aitoa vaan hän pyrkii sillä johonkin?
Juuri tämä! Miksi ajattelet että exäsi oli jotenkin "liian kiltti"? Ei ihmisellä ole mitään velvollisuutta kestää suhteessa yhtään ilkeyttä.
Olen kuunnellut ystäviäni, kun he ovat valittaneet kumppaneistaan tai avautuneet jostain, mitä heille on käynyt parisuhteissaan. Minulla on laaja ystäväpiiri. Ystävieni puheet saivat minut koko entisen suhteeni ajan ajattelemaan, että minulla on harvinaisen kiltti ja ihana mies. En keksi hänestä mitään negatiivista sanottavaa, ja useimmista ihmisistä kuitenkin keksii jotain. Exäni ajattelee samoin minusta.
En mielestäni koe ilkeyttä tämän uuden miehen taholta - ainakaan vielä. Ehkä hänen käytöksensä on kuitenkin saanut hälytyskelloni soimaan, kun pohdin tällaisia asioita. Olemme kuitenkin tapailleet vasta vähän aikaa, ja mies on suurimmaksi osaksi hauska, viihdyttävä ja hyvää seuraa.
Ensimmäisen suhteeni jälkeen olin sinkkuna pari vuotta, ennen kuin aloitin uuden katselemisen. Meni todella kauan löytää mies, jonka kanssa halusin mennä treffeille, saati sitten edetä tapailuasteelle. Kohtasin paljon epäkohteliaita, päällekäyviä, epäasiallisia tai muuten vain minulle epäsopivia miehiä kun aloitin nettideittailun.
Ap
Okei, mutta joka tapauksessa on parempi olla yksin kuin hankalan ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies olisi todennäköisesti lyönyt pariin kertaan, jos olisin jatkanut provosointia. Muuten ns.kunnon mies, mutta riidan yhteydessä voi napsahtaa. Mistään ei voisi uskoa tätä ulkopuoliset. Pyrimme olemaan aikuisia, ja nyt kun tiedämme tämän piirteen, niin emme vie enää riitoja siihen pisteeseen.
Ei pelkät narsistit lyö, ihan ”tavallisillakin ihmisillä” voi olla ongelmia itsehillinnän kanssa.
Tuota tahallista provosointia ymmärrän suunnilleen yhtä vähän kuin lyömistä, vaikka lyöminen vakavampi rikos onkin.
Neuvoni on, vaihda miestä, mutta opettele kuitenkin olemaan provosoimatta.
Ei mikään ole provosointia kuin sen provosoitavan päässä. Ihmiset voivat olla epäsovinnollisia, kriittisiä, äreitä ja riidanhaluisia, mutta vain väkivaltaiset ihmiset nimittävät noita asioita "provosoinniksi".
Näistä keskusteluista tulee aina mielikuva, että palstamammat tavoittelevat tai elävät itse täysin utopistisissa suhteissa. Ettekö muka itse koskaan arvostele miehiä? Ja teidän miehet ovat uljaita prinssejä, jotka eivät koskaan sano pahasti ja osallistuvat aina perhe-elämään tasapuolisesti?
Ap:n mies ei ole tehnyt muuta kuin heittänyt huumoria ja ilmaissut mielipiteen tyylistä? Terve ihminen kestää kyllä kritiikkiä. Miksi Ap epäilet miestä väkivaltaiseksi noin pienten asioiden vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Näistä keskusteluista tulee aina mielikuva, että palstamammat tavoittelevat tai elävät itse täysin utopistisissa suhteissa. Ettekö muka itse koskaan arvostele miehiä? Ja teidän miehet ovat uljaita prinssejä, jotka eivät koskaan sano pahasti ja osallistuvat aina perhe-elämään tasapuolisesti?
Ap:n mies ei ole tehnyt muuta kuin heittänyt huumoria ja ilmaissut mielipiteen tyylistä? Terve ihminen kestää kyllä kritiikkiä. Miksi Ap epäilet miestä väkivaltaiseksi noin pienten asioiden vuoksi?
Joku jo tämän sanoikin, mutta mua arveluttaisi helposti loukkaantuva mies (tai nainen). Ei vaan parisuhteen takia, mutta sellainen ihminen tuskin menestyy muutenkaan elämässä mitenkään erityisen hyvin, esimerkiksi urallaan.
Toiseksi huomioisin pienet piikit suhteen alussa. Ensimmäiset pari vuotta pitäisi olla huuma-aikaa, jos suhteesta tulee mitään pitkällä tähtäimellä. Jos loukkauksia (pieniäkin) tulee heti alussa, sen tietää mitä se on viiden vuoden päästä. Toiseksi, jos mikään asia arveluttaa suhteessa lyhyen ajan jälkeen, on yleensä parempi siirtyä eteenpäin, yksin.
Jos ihmisen kuuluu olla arvostelematta, esittämättä kritiikkiä ja olematta ilkeä, miksi tämä palsta on sitten tälläinen? Vai onko se vain miesten tehtävä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisen kuuluu olla arvostelematta, esittämättä kritiikkiä ja olematta ilkeä, miksi tämä palsta on sitten tälläinen? Vai onko se vain miesten tehtävä?
Ilkeys on toki aina huono juttu, mutta anonyymi nettikeskustelu on kuitenkin aika lailla eri asia kuin parisuhde (etenkin tuore, oletetusti ihastumisvaiheessa oleva parisuhde).
Suurin osa miehistä on sellaisia niin kuin täällä on lueteltu. Mustasukkaisia, sarkastisia, piikitteleviä ja itseään puolijumalana pitäviä. Pitäisikö kaikkia siis varoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juuri tuollaiset kuvaamasi jutut taitavat olla niitä klassisia vaaran merkkejä. Yritys alistaa toista huomauttelulla eli välillä kehutaan ja sitten yllättäen tökätään. Oma loukkaantumisherkkyys. Tarkkaile myös kuinka puhuu muista kuullesi, onko arvosteleva? Tällaiset henkilöt ovat usein aika ristiriitaisia kun alkaa läheltä katsoa. Toisaalta kehuvat muita vuolaasti erityisesti päin naamaa mutta sitten selän takana puhutaan ikäviä, joskus myös ihan kasvokkain mutta piikikkääksi vitsiksi verhottuna.
Ristiriitaisuus kyllä kuvaa häntä vähän. Minua häiritseviä seikkoja esiintyy kuitenkin vielä todella vähän, ja suurimmaksi osaksi mies on ihastuttava. Ehkä lykkään varsinaisen suhteen aloittamista, ja jatkan tutustumista tapailumielessä, jotta saan miehestä selville vielä enemmän.
Ap
Kuulostaa oikein esimerkkitapaukselta narsistista, ja he voivat jallitella kohdettaan vuosikausia. Sitten kun olet nyrkin ja hellan välissä niin todellinen luonto tulee esiin.
Run Baby, RUN !!!
En ehdi lukea ketjua, joten en tiedä onko jo täällä mainittu, mutta googlaa "vahingollisen kohtelun tunnusmerkkejä". Siinä aika hyvä lista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkivaltaa se on henkinenkin väkivalta. Mulla oli suhde kuvaamaasi mieheen ja oli juurikin herkästi loukkaantuva jos vaikka en "innostunut" tarpeeksi jostain eli vaikka kommentoin että "juu mulle sopii" niin siitä suuttui ja uhkasi vaikka jättää kun ei kestä negatiivisiä ihmisiä. Olisi pitänyt palvoa häntä. Ja sitten se kaikki oli huumoria jos itse suutuin..
Kerran oli vähän väkivaltainen eli kävi käsiksi ilman kummempaa syytä. Jätin hänet kun löysin paremman eikä siitä sen kummemmin alkanut keulimaan.
Ei voi tietää vielä mutta ole tosiaan varuillasi äläkä rakenna mitään hänen varaansa.
Yleensä jos vähääkään tuntuu siltä, että jokin ei ole kohdallaan, niin silloin ei ole. Ei kannata lähteä hakemaan oikaisua siltä toiselta osapuolelta, koska tulee vain herkästi manipuloiduksi - tai sitten saa vain vahvistuksen sille, että kannattaa lähteä. Itse epäilin yhtä miestä, että se pettää joka käänteessä ja hänen suhteensa eksäänsä oli jokseenkin omituinen. Hän seurusteli edelleen kun tapasimme, ja hän jätti eksänsä kuin nallin kalliolle kun ilmoitin etten varatun kanssa vehtaa. En vain päässyt yli koko jupakasta ja minua säälitti se emäntä, enkä tiennyt edes miksi, koska eihän minulle kuulu nykyisen entiset. Jostain syystä tulin kysyneeksi eksään liittyvistä kuvioista, ja mies kuvitteli puhuneensa itsensä kuiville, mutta tekikin itselleen ja minulle palveluksen selittäessään että seurusteli eksänsä kanssa vain siksi että tarvitsi niin paljon säännöllistä seksiä. Tuo oli se niitti, joka sai minut jättämään hänet siinä paikassa. Hän kohteli eksäänsä kylmästi ja jätti hänet heti, ja jos hän kykeni tuollaiseen toimintaan niin kykenee siihen myös kanssani. ei jatkoon.
Omien kokemusteni mukaan lähisuhdeväkivallan merkit olivat alusta asti selvillä, mutta olin liian paksunahkainen ottaakseeni niistä opikseni ja lähteäkseni. Yhden miehen kanssa en pystynyt enää ollenkaan laukeamaan. En itsekseni enkä hänen kanssaan, ja olin melkein frigidi koko sen kaksi vuotta. Alun jälkeen huomasin, että hän oli kriittisin ihminen jonka tunsin ja joka käytti valtaa tolla kritisoinnilla. Hän ei kuitenkaan hyväksynyt eriäviä mielipiteitä keneltäkään muulta, vain hän sai nk. aukoa päätään joka paikassa. Hän ei katsonut yhtään mitä päästi suustaan ja missä paikassa, ja se oli kuluttavaa kuunneltavaa.
Ulkonäön arvostelu on mittari, joka kertoo paljon miehestä. Yksi mies aloitti tuon latelemisen esittelemällä profiilikuvani ja kertomalla mitkä hänestä oli hyviä ja mitkä taas ei. Hän myös latasi täysillä, että tuo kuva ei ole ok koska tuossa tukkasi näyttää ihan kypärältä. Kenellä ensinnäkin on kanttia sanoa noin epäkohteliaasti vaikka mielipiteitä on monia, mutta olin päättänyt kelvata kaikkine karvoineni joten mies sai mennä. Pikkujuttuja, mutta mä en vain siedä mitään tällaista, koska se oli samalla mieheltä ehdoton kielto leikkauttaa sellaista tukkaa enää koskaan koska hän ei halua sitä. Lisäksi menemisten tarkkaileminen, määräileminen, eristäminen, rahankäytön arvostelu. Kaikki pienetkin viitteet kertovat että jotain on pielessä. Myös jos joutuu jatkuvasti olemaan varpaillaan eikä uskalla kysyä päivänselvyyksiä, niin se on merkki että jotain on pielessä.
Mies joka loukkaantuu joka asiasta on yleensä kova loukkaantumaan myöhemminkin ja se käytös pahenee ajan myötä. Mihin suuntaan, niin riippuu täysin miehestä, mutta hän saattaa aloittaa mykkäkoulun, mennä kostopettämään, tehdä jotain täysin päättömiä ratkaisuja jonkin aivan pikkujutun takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies olisi todennäköisesti lyönyt pariin kertaan, jos olisin jatkanut provosointia. Muuten ns.kunnon mies, mutta riidan yhteydessä voi napsahtaa. Mistään ei voisi uskoa tätä ulkopuoliset. Pyrimme olemaan aikuisia, ja nyt kun tiedämme tämän piirteen, niin emme vie enää riitoja siihen pisteeseen.
Ei pelkät narsistit lyö, ihan ”tavallisillakin ihmisillä” voi olla ongelmia itsehillinnän kanssa.
Mies on siis laittanut sinut väkivallan uhalla "komennukseen".
Tuli myös mieleen.
Eksäni vertaili meitä jatkuvasti kumpi meistä on fiksumpi ja filmaattisempi. Olimme samanikäisiä, mutta olin pari kuukautta vanhempi, ja elämäni oli siihen mennessä ollut suhteellisen tapahtumarikasta. eksälleni oli äärimmäisen tärkeää esittää joka paikassa kaikkien kaveria ja varoi sanomasta omia todellisia mielipiteitään, koska onhan sellainen nyt aivan tavatonta ja käsittämätöntä, siis joku omien mielipiteiden kertominen. Eksäni keksi sitten yhtäkkiä väläyttää, että olemme molemmat kypsiä mutta hän on kyllä henkisesti kypsempi. Tämän hän pohjusti sillä, että hän tulee paremmin toimeen ihmisten kanssa.
Päästin niin paskasen naurun kuin ikinä saattaa, ja eksäni meni ihan noloksi. Kerroin, että hänestä ei tee kypsempää se, että hän sanoo niin ja nuolee kaikkien perseitä. Olin siihen mennessä onnistunut riitelemään miehen kanssa kohtuuttoman paljon hänen käytöksestään ja hänen lähipiirinsä kanssa, koska miehen lähipiiri kuvitteli että hypin kyselemättä heidän aikataulujensa, mielipiteidensä ja mielialojensa mukaan. Kun tein selväksi, että olen aikuinen ihminen jolla on omat aikataulut, työt ja opiskelukuviot niin sain ihan kohtuuttoman sopan aikaiseksi. He vain odottivat, että olen samanlainen tossu kuin mieheni oli, ja siinähän heillä oli sulattelemista. Eksäni käänsi tämän totta kai siten, että olen epäkypsä ihmisenä. Todellisuudessa olin käynyt saman vaiheen aiemmin läpi, mutta se oli ollut täysi-ikäistyessä ja siitä opin että kenellekään ei tarvitse tarpeettomasti kumarrella. Siinä ei tee muuta kuin hallaa itselleen. Myöhemmin sitä lapsellisuutta katsoessa tajusin että olen sijaiskärsijä. Mies mykkäkoulutti, rankaisi minua ja särki tavaroitani ja karjui niin että naapurit melkein soitti poliisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
54 jatkaa.. tämä miehen lähipiirin pompottelu ilmeni siis siten, että he saattoivat ilmottaa etä juhlat alkavat kello 14:00. Ilmoitin, että olen paikalla tasan 16:00 tai en tule ollenkaan, koska työvuoroni päättyy 14:30 ja matkoihin menee niin paljon aikaa. Siitähän tuli kauhea itku, kun en ollenkaan kunnioita toisten aikatauluja ja olen aina myöhässä. Kun annoin piutpaut heidän sanomisilleen, niin sitten olin vielä ylpeäkin.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs tuli exä mieleen tuosta arvostelusta ja loukkaantumisherkkyydestä. Tuolla hän yritti saada minun pääni sekaisin, että kuvittelisin että minä myös piikittelen, arvostelen ja alistan häntä. Ja alussa se oli juuri pelkkää huumoria exän sanojen mukaan.. :) Lopulta hän minun hakkaamisen jälkeen itki itse ja odotti minun lohduttavan häntä reppanaa?!
Narsisteille on tyypillistä, että he tekevät pahaa mutta sitten kuitenkin aidosti odottavat, että saavat yhä myönteistä huomiota (hoivaa) temppujensa jälkeen. Eksä kännipäissään rikkoi kodin irtaimistoa, pakenin vessaan jossa vietin lähes vuorokauden, sitten saatana tulee koputtelemaan, että hänellä on kova krapula, tule hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Eksäni vertaili meitä jatkuvasti kumpi meistä on fiksumpi ja filmaattisempi. Olimme samanikäisiä, mutta olin pari kuukautta vanhempi, ja elämäni oli siihen mennessä ollut suhteellisen tapahtumarikasta. eksälleni oli äärimmäisen tärkeää esittää joka paikassa kaikkien kaveria ja varoi sanomasta omia todellisia mielipiteitään, koska onhan sellainen nyt aivan tavatonta ja käsittämätöntä, siis joku omien mielipiteiden kertominen. Eksäni keksi sitten yhtäkkiä väläyttää, että olemme molemmat kypsiä mutta hän on kyllä henkisesti kypsempi. Tämän hän pohjusti sillä, että hän tulee paremmin toimeen ihmisten kanssa.
Päästin niin paskasen naurun kuin ikinä saattaa, ja eksäni meni ihan noloksi. Kerroin, että hänestä ei tee kypsempää se, että hän sanoo niin ja nuolee kaikkien perseitä. Olin siihen mennessä onnistunut riitelemään miehen kanssa kohtuuttoman paljon hänen käytöksestään ja hänen lähipiirinsä kanssa, koska miehen lähipiiri kuvitteli että hypin kyselemättä heidän aikataulujensa, mielipiteidensä ja mielialojensa mukaan. Kun tein selväksi, että olen aikuinen ihminen jolla on omat aikataulut, työt ja opiskelukuviot niin sain ihan kohtuuttoman sopan aikaiseksi. He vain odottivat, että olen samanlainen tossu kuin mieheni oli, ja siinähän heillä oli sulattelemista. Eksäni käänsi tämän totta kai siten, että olen epäkypsä ihmisenä. Todellisuudessa olin käynyt saman vaiheen aiemmin läpi, mutta se oli ollut täysi-ikäistyessä ja siitä opin että kenellekään ei tarvitse tarpeettomasti kumarrella. Siinä ei tee muuta kuin hallaa itselleen. Myöhemmin sitä lapsellisuutta katsoessa tajusin että olen sijaiskärsijä. Mies mykkäkoulutti, rankaisi minua ja särki tavaroitani ja karjui niin että naapurit melkein soitti poliisit.
Sijaiskärsijä on juuri se sana, henkilö joka on narsistisesti vaurioituneiden elinehto. He eivät kykene käsittelemään omia (alemmuuden)tunteitaan, ja ikäänkuin antavat pahan olonsa toisen käsiteltäväksi. Saattavat toisen epätoivon partaalle, ja kuin sivustaseuraajina katsovat miten toinen selviää ahdistuksensa kanssa. Jos toinen päätyy itsemurhan partaalle, he saavat ylemmyydentunteen.
Kannattaa olla yhteydessä Naisten linjaan
Niillä on chatti ja kysymys- ja vastauspalsta ja puhelinpalvelukin. On hyvä pohtia näitä ajatuksia asiantuntijan kanssa jo ennen kuin mitään on tapahtunut. Sinne on ok soittaa siis jo nyt, ei tarvitse odottaa että ensin jotain tapahtuu.
Hienovarainen painostus.
Vaikka sanoisi ei, hän jankkaa ja on kyvytön ymmärtämään että toisen oikeus on yhtä tärkeä kuin hänen omansakin.
Paskakasa saattaa jankata, painostaa, vaikka asunnon ovessa olisi vain naisen nimi ja kyseessä olisi naisen ruumis, rahat, elämä. Niin nuo elävältä mätänevät siat eivät kestä toisen sanaa "ei", koska sikamies kokee itsensä tai ainakin mukavuutensa uhatuksi, ja defenssit on hurjia.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa olla yhteydessä Naisten linjaan
Niillä on chatti ja kysymys- ja vastauspalsta ja puhelinpalvelukin. On hyvä pohtia näitä ajatuksia asiantuntijan kanssa jo ennen kuin mitään on tapahtunut. Sinne on ok soittaa siis jo nyt, ei tarvitse odottaa että ensin jotain tapahtuu.
Soitin sinne kerran yksittäisen raiskaustrauman takia, mutta puhelinauttaja kertoi että se on vain akuuteille parisuhdeongelmille. Samaa sanottiin Nollalinjalla. Saa kai kiksit vain kun asialle voi vielä tehdä jotain. Mutta ennakoivia neuvoja saa av:ltakin.
Aiemmin traumatisoituneet jää yksin. Olen kokenut myös parisuhdeväkivaltaa, mutta vieraan kuvotuksen teko oli kuvottavampi kuin miehen josta sentään joskus oli ollut kiinnostunut.
Olet nyt aika paljon vanhempi. Valitettavasti monet niistä, jotka nyt ovat enää vapaana, ovat vapaana syystä. He ovat juuri noita törppöjä, joita ei voi ajatellakaan, tai sitten he ovat ihmisiä, jotka eivät pysty olemaan hyvässä suhteessa vaan eroavat tai joutuvat aina jätetyiksi. Suurin osa miehistä on hyviä miehiä, ne hyvät vain ovat varattuja.