Lue keskustelun säännöt.
Mitkä ovat parisuhdeväkivallan varoitusmerkit?
06.03.2018 |
Te jotka olette kokeneet parisuhdeväkivaltaa, niin voisitteko kertoa huomasitteko esimerkiksi jälkiviisaana jotain merkkejä, joista voisi päätellä että henkilö saattaa käyttäytyä väkivaltaisesti kumppaniaan kohtaan? Paljastaako jokin seikka ajatusmaailmassa sen? Millaista henkistä väkivaltaa esiintyi ennen fyysistä väkivaltaa? Kuinka kauan suhdetta voi kestää ennen väkivallan alkamista?
Olen itse tapaillut erästä miestä muutaman kuukauden. Hän on todella hauska, viihdyttävä ja hyvää seuraa suurimmaksi osaksi. Jokin hänen käytöksessään kuitenkin välillä ihmetyttää minua. Hän joskus esim arvostelee ulkonäköäni. Ei siis mitenkään pahasti loukaten minua, mutta hän esittää mielipiteitä tyylistäni, ihan kuin hän kuvittelisi minun laittautuvan vain häntä varten. Lisäksi hän loukkaantuu joskus todella pienestä, tai ainakin esittää loukkaantuvansa. Hän verhoaa tuon laajaan huumoriinsa kuuluvaksi asiaksi. Suurimman osan ajasta hän on kuitenkin kohtelias ja huomaavainen. Olen jo todella ihastunut häneen, mutta jokin seikka saa minut harkitsemaan varsinaisen suhteen aloittamista.
Kommentit (68)
Mielenkiintoista, miten mies leimataan naistenhakkaajaksi sen perusteella, että hän sanoo mielipiteensä naisen pukeutumisesta. Eikä aloittajan mukaan edes mitenkään loukkaavalla tavalla. On täälläkin sairasta porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jatkat miehen kanssa niin muista nämä:
https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/nain-tunnistat-parisuhd…
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, miten mies leimataan naistenhakkaajaksi sen perusteella, että hän sanoo mielipiteensä naisen pukeutumisesta. Eikä aloittajan mukaan edes mitenkään loukkaavalla tavalla. On täälläkin sairasta porukkaa.
Ei ole sopivaa kommentoida toisen ulkonäköä tai esittää vaatimuksia ulkonäön suhteen. Ei ole sopivaa pyytää naista laittamaan pidempi hame, eikä ole sopivaa pyytää naista verhoamaan hiuksiaan tai kasvojaan. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies olisi todennäköisesti lyönyt pariin kertaan, jos olisin jatkanut provosointia. Muuten ns.kunnon mies, mutta riidan yhteydessä voi napsahtaa. Mistään ei voisi uskoa tätä ulkopuoliset. Pyrimme olemaan aikuisia, ja nyt kun tiedämme tämän piirteen, niin emme vie enää riitoja siihen pisteeseen.
Ei pelkät narsistit lyö, ihan ”tavallisillakin ihmisillä” voi olla ongelmia itsehillinnän kanssa.
Mies on siis laittanut sinut väkivallan uhalla "komennukseen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies olisi todennäköisesti lyönyt pariin kertaan, jos olisin jatkanut provosointia. Muuten ns.kunnon mies, mutta riidan yhteydessä voi napsahtaa. Mistään ei voisi uskoa tätä ulkopuoliset. Pyrimme olemaan aikuisia, ja nyt kun tiedämme tämän piirteen, niin emme vie enää riitoja siihen pisteeseen.
Ei pelkät narsistit lyö, ihan ”tavallisillakin ihmisillä” voi olla ongelmia itsehillinnän kanssa.
Persoonallisuushäiriöitä on muitakin kuin narsismi. Ei ole "tavallista", että "napsahtaa".
Ei ehkä tavallista, mutta ajatus oli ettei se napsahtaminen vaadi kusipäisyyttä. Eikä varoitusmerkkejä siten välttämättä ole näkyvissä. Kyllä se oli meille pieni shokki, kun tajusimme luonteidemme yhdistelmän mahdollistavan kunnon rähäkän. Aikaisemmissa suhteissa samankaltaisiin tilanteisiin ei ole kumpikaan päätynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, miten mies leimataan naistenhakkaajaksi sen perusteella, että hän sanoo mielipiteensä naisen pukeutumisesta. Eikä aloittajan mukaan edes mitenkään loukkaavalla tavalla. On täälläkin sairasta porukkaa.
Siksi koska helposti loukkaantuvat ja naista toisaalta palvovat ja seuraavana hetkenä helposti kritisoivat miehet liian usein paljastuvat oikeiksi tunkiokasoiksi. Kritisoinnin kohteena voi olla mikä vain, naisen pukeutuminen, ulkonäkö (liian laiha/lihava, liian pitkä/pätkä), naisen työ (liian huono palkka/liian hyvin tienaava/urakeskeinen), naisen perhe, naisen ystävät. Hakemalla hakien etsitään jotain negatiivista, välillä runtaten joku oikeasti hyvä puoli naisessa vain sen takia että oma itsetunto ei kestä sitä että nainen on liian hyvä miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, miten mies leimataan naistenhakkaajaksi sen perusteella, että hän sanoo mielipiteensä naisen pukeutumisesta. Eikä aloittajan mukaan edes mitenkään loukkaavalla tavalla. On täälläkin sairasta porukkaa.
Siksi koska helposti loukkaantuvat ja naista toisaalta palvovat ja seuraavana hetkenä helposti kritisoivat miehet liian usein paljastuvat oikeiksi tunkiokasoiksi. Kritisoinnin kohteena voi olla mikä vain, naisen pukeutuminen, ulkonäkö (liian laiha/lihava, liian pitkä/pätkä), naisen työ (liian huono palkka/liian hyvin tienaava/urakeskeinen), naisen perhe, naisen ystävät. Hakemalla hakien etsitään jotain negatiivista, välillä runtaten joku oikeasti hyvä puoli naisessa vain sen takia että oma itsetunto ei kestä sitä että nainen on liian hyvä miehelle.
Eikä välttämättä leimattu naisenhakkaajaksi, mutta tällaisten kanssa pitää olla varovainen ja silmät tarkkana ettei mene liian pitkälle. Lopulta voi nainen olla loukussa eikä pääse enää ulos, on lapsia ja yhteistä omaisuutta tai on kadottanut kritisoinnin tuloksena oman itsearvontuntonsa niin totaalisesti että ei edes ymmärrä ansaitsevansa parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies olisi todennäköisesti lyönyt pariin kertaan, jos olisin jatkanut provosointia. Muuten ns.kunnon mies, mutta riidan yhteydessä voi napsahtaa. Mistään ei voisi uskoa tätä ulkopuoliset. Pyrimme olemaan aikuisia, ja nyt kun tiedämme tämän piirteen, niin emme vie enää riitoja siihen pisteeseen.
Ei pelkät narsistit lyö, ihan ”tavallisillakin ihmisillä” voi olla ongelmia itsehillinnän kanssa.
Tuota tahallista provosointia ymmärrän suunnilleen yhtä vähän kuin lyömistä, vaikka lyöminen vakavampi rikos onkin.
Neuvoni on, vaihda miestä, mutta opettele kuitenkin olemaan provosoimatta.
Arvostelu ja määräily pahenee vähitellen,myöhemmin menee fyysiseksi.Näin se meni esim. miehensä surmaamalla kunnallispolitiikkonaisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Mustasukkaisuus. Ilmenee mm entisistä tenttaamisella, ja "Kuka tuo oli?"-kysymyksillä jos moikkaat jotain vastakkaista sukupuolta olevaa ihmistä.
- Arvostelu. Minkä tahansa hienovarainenkin arvostelu. "Ai, et ole käynyt yliopistoa? Itse olen hyvin oppinut."
- Piikittely. Esim. sarkasmin avulla.
- Kontrollointi. "Miksi olet viisi minuuttia myöhässä? Missä olit?"
- Exien haukkuminen. Itsessä ei vikaa koskaan.
Siinä nyt jotain mitkä tulivat ekana mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies olisi todennäköisesti lyönyt pariin kertaan, jos olisin jatkanut provosointia. Muuten ns.kunnon mies, mutta riidan yhteydessä voi napsahtaa. Mistään ei voisi uskoa tätä ulkopuoliset. Pyrimme olemaan aikuisia, ja nyt kun tiedämme tämän piirteen, niin emme vie enää riitoja siihen pisteeseen.
Ei pelkät narsistit lyö, ihan ”tavallisillakin ihmisillä” voi olla ongelmia itsehillinnän kanssa.
Mies on siis laittanut sinut väkivallan uhalla "komennukseen".
Ensimmäisellä kerralla heitin jotain kevyttä kohti miestä ja vastareaktiona mies heitti ohitseni seinään isomman esineen, joka sattui olemaan kädessä.
Toisella kertaa kiukuspäissäni potkaisin suurta lelua ja vauva oli huoneessa. Mies pisti minut väkisin istumaan sohvalle.
En siis voi väittää etten olisi kantanut omaa korttani kekoon heittämällä ja potkimalla tavaroita. Miestä on vaan helppo syyttää, kun fyysinen ylivoima on suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelisin vaistojani sinuna. En osaa muuten neuvoa, kun en ole kokenut väkivaltaa suhteessa.
Mitä tälläsiä ketjuja on lukenut niin yleensä mies on ensin täydellinen hurmuri, arvostelu ja mitätöinti alkaa vähitellen, viimeistään lapsen saannin jälkeen, kun nainen on ns nalkissa.
Mietinkin onko kyseessä vaistoni, vai "kokemattomuuteni". Minulla on kokemusta vain yhdestä miehestä, sillä olin teinistä saakka yhdessä exäni kanssa, eli kymmenen vuoden ajan. Hän on yhtään liioittelematta varmaan maailman kiltein mies. Olenko tottunut hänen kanssaan "liian" hyvään? En tiedä miten "muut miehet" käyttäytyvät. En ole ennen deittaillut ketään.
Kiitos kuitenkin kommentista sinulle. Mies on kyllä hurmuri sellaisessa viihdyttävässä mielessä, mutta mielestäni hän on kuitenkin aidosti huomaavainen ja empaattinen minua kohtaan. Hän on kuitenkin jotenkin vähän ristiriitainen, mutta emmekö me kaikki välillä ole?
Ap
Aika karmivaa, että sinulla on pitkä kokemus suhteesta terveen miehen kanssa, mutta sen sijaan, että se saisi sinut varomaan huonoa miestä, se saa sinut epäilemään itseäsi. Kyllä suurin osa miehistä on hyviä miehiä, joiden kanssa eivät hälytyskellot soi. Ei ole mitenkään normaalia, että suhteessa arvostellaan toisen ulkonäköä. Herkkä loukkaantuminen ei myöskään ole mikään miesten yleinen piirre. Se on usein verhottua vallankäyttöä, jolla persoonallisuushäiriöinen saa toisen varomaan käytöstään ja rajoittamaan itseään. Miksi et usko vaistoosi, joka sanoo, ettei miehen loukkaantuminen ole aitoa vaan hän pyrkii sillä johonkin?
Juuri tämä! Miksi ajattelet että exäsi oli jotenkin "liian kiltti"? Ei ihmisellä ole mitään velvollisuutta kestää suhteessa yhtään ilkeyttä.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, miten mies leimataan naistenhakkaajaksi sen perusteella, että hän sanoo mielipiteensä naisen pukeutumisesta. Eikä aloittajan mukaan edes mitenkään loukkaavalla tavalla. On täälläkin sairasta porukkaa.
Eihän täällä juuri kukaan ole pohtinut tuota pukeutumisjuttua? Vaan miehen kritisointi- ja loukkaantumisherkkyyttä, ja ap:n intuitiota siitä että jokin on pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juuri tuollaiset kuvaamasi jutut taitavat olla niitä klassisia vaaran merkkejä. Yritys alistaa toista huomauttelulla eli välillä kehutaan ja sitten yllättäen tökätään. Oma loukkaantumisherkkyys. Tarkkaile myös kuinka puhuu muista kuullesi, onko arvosteleva? Tällaiset henkilöt ovat usein aika ristiriitaisia kun alkaa läheltä katsoa. Toisaalta kehuvat muita vuolaasti erityisesti päin naamaa mutta sitten selän takana puhutaan ikäviä, joskus myös ihan kasvokkain mutta piikikkääksi vitsiksi verhottuna.
Ristiriitaisuus kyllä kuvaa häntä vähän. Minua häiritseviä seikkoja esiintyy kuitenkin vielä todella vähän, ja suurimmaksi osaksi mies on ihastuttava. Ehkä lykkään varsinaisen suhteen aloittamista, ja jatkan tutustumista tapailumielessä, jotta saan miehestä selville vielä enemmän.
Ap
Ihan mielenkiinnosta: mitä tarkoitat, että "jatkat tapailumielessä ja lykkäät suhdetta"?
Et mene sänkyyn vai?
No, jos se mies on jotenkin herkkis. Eli loukkaantuu verisesti jostain pikkuasioista, niin miten hän sitten suhtautuu kunnon riitaan.
Naisilla on joskus myös erilaiset käsitykset, tästä, että mitkä on niitä pikkuasioista. Harmittomia heitot kummaltakin s.puolelta voidaan käsittää loukkauksena.
Jos miestä jollain tavalla nöyryytetään, niin silloin jonkinnäköinen aggressiivinen sanominen tai muu ilmestyy pintaan, hakkaamista ei helposti tule näissäkään tapauksissa.
Miehet harvemmin lyövät naista, naiset taas kokevat oman läpsimisen olevan vain sellaista harmitonta sanomisen jatketta, jota miehen tulee vain sietää - tällaisia tapauksia tiedän useita lähipiirissä.
Vaistoihin on hyvä luottaa, toisaalta kyse voi olla myös kummankin osapuolen väärin tulkinnoista- kommunikaatio ei pelaa. Eli sano sille ja katso jos asia muuttuisi.
Mun kokemus on että arvostelijat vain arvostelee. Ei se väkivaltaa ennakoi.
Mutta kuka viitsii olla arvostelijan kanssa kovin pitkään?
Oli sovittu ensimmäiset treffit muttei tarkkaa kellonaikaa. Tyypillä oli asioita hoidettavana. Viestittelin, että rummutan jo pöytää. Tyyppi kirjoitti, että "oh noes, olenko mä pidätellyt sua odottamassa".
Tapaamisen jälkeen kommentoi pisamiani positiivisesti. Kirjoitin että ai sinäkö huomasit ne. "On huomattu kaikenlaista", hän vastasi.
Pieniä merkkejä. Hyvin pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelisin vaistojani sinuna. En osaa muuten neuvoa, kun en ole kokenut väkivaltaa suhteessa.
Mitä tälläsiä ketjuja on lukenut niin yleensä mies on ensin täydellinen hurmuri, arvostelu ja mitätöinti alkaa vähitellen, viimeistään lapsen saannin jälkeen, kun nainen on ns nalkissa.
Mietinkin onko kyseessä vaistoni, vai "kokemattomuuteni". Minulla on kokemusta vain yhdestä miehestä, sillä olin teinistä saakka yhdessä exäni kanssa, eli kymmenen vuoden ajan. Hän on yhtään liioittelematta varmaan maailman kiltein mies. Olenko tottunut hänen kanssaan "liian" hyvään? En tiedä miten "muut miehet" käyttäytyvät. En ole ennen deittaillut ketään.
Kiitos kuitenkin kommentista sinulle. Mies on kyllä hurmuri sellaisessa viihdyttävässä mielessä, mutta mielestäni hän on kuitenkin aidosti huomaavainen ja empaattinen minua kohtaan. Hän on kuitenkin jotenkin vähän ristiriitainen, mutta emmekö me kaikki välillä ole?
Ap
Aika karmivaa, että sinulla on pitkä kokemus suhteesta terveen miehen kanssa, mutta sen sijaan, että se saisi sinut varomaan huonoa miestä, se saa sinut epäilemään itseäsi. Kyllä suurin osa miehistä on hyviä miehiä, joiden kanssa eivät hälytyskellot soi. Ei ole mitenkään normaalia, että suhteessa arvostellaan toisen ulkonäköä. Herkkä loukkaantuminen ei myöskään ole mikään miesten yleinen piirre. Se on usein verhottua vallankäyttöä, jolla persoonallisuushäiriöinen saa toisen varomaan käytöstään ja rajoittamaan itseään. Miksi et usko vaistoosi, joka sanoo, ettei miehen loukkaantuminen ole aitoa vaan hän pyrkii sillä johonkin?
Juuri tämä! Miksi ajattelet että exäsi oli jotenkin "liian kiltti"? Ei ihmisellä ole mitään velvollisuutta kestää suhteessa yhtään ilkeyttä.
Olen kuunnellut ystäviäni, kun he ovat valittaneet kumppaneistaan tai avautuneet jostain, mitä heille on käynyt parisuhteissaan. Minulla on laaja ystäväpiiri. Ystävieni puheet saivat minut koko entisen suhteeni ajan ajattelemaan, että minulla on harvinaisen kiltti ja ihana mies. En keksi hänestä mitään negatiivista sanottavaa, ja useimmista ihmisistä kuitenkin keksii jotain. Exäni ajattelee samoin minusta.
En mielestäni koe ilkeyttä tämän uuden miehen taholta - ainakaan vielä. Ehkä hänen käytöksensä on kuitenkin saanut hälytyskelloni soimaan, kun pohdin tällaisia asioita. Olemme kuitenkin tapailleet vasta vähän aikaa, ja mies on suurimmaksi osaksi hauska, viihdyttävä ja hyvää seuraa.
Ensimmäisen suhteeni jälkeen olin sinkkuna pari vuotta, ennen kuin aloitin uuden katselemisen. Meni todella kauan löytää mies, jonka kanssa halusin mennä treffeille, saati sitten edetä tapailuasteelle. Kohtasin paljon epäkohteliaita, päällekäyviä, epäasiallisia tai muuten vain minulle epäsopivia miehiä kun aloitin nettideittailun.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oli sovittu ensimmäiset treffit muttei tarkkaa kellonaikaa. Tyypillä oli asioita hoidettavana. Viestittelin, että rummutan jo pöytää. Tyyppi kirjoitti, että "oh noes, olenko mä pidätellyt sua odottamassa".
Tapaamisen jälkeen kommentoi pisamiani positiivisesti. Kirjoitin että ai sinäkö huomasit ne. "On huomattu kaikenlaista", hän vastasi.
Pieniä merkkejä. Hyvin pieniä.
Niin, ekat merkit ovat sellaisia, että ei niistä voi varsinaisesti syyttää. Mutta on selvää, että jos itselle alkaa tulle jotenkin epävarma tai ikävä olo, se on tärkeä viesti, jota pitää kuunnella. Miehelle ei tarvitse perustella mitenkään, miksi ei enää halua tavata. Se riittää, ettei tunnu oikealta ja hyvältä. Oikean ihmisen kanssa ei tule tunnetta, että hän pelaa pelejä, eikä elämä ole vuoristorataa, jossa vuoroin kehutaan mutta sitten kuitenkin annetaan ensin salavihkaisesti, sitten avoimemmin, ymmärtää, että toisessa on jotain vikaa.
Persoonallisuushäiriöitä on muitakin kuin narsismi. Ei ole "tavallista", että "napsahtaa".