Outo tilanne: Ystävä tuli äidiksi ja alkoi pommittaa minua lastensa kuvilla. Kun en jaksanut enää vastata ihailevin kommentein, hän lakkasi vastaamasta minun viesteihini....

Mietihän vaan minkälaista elämää tuon (ex-)kaverisi miehellä on, kun toiselle on lapsi ainoa asia elämässä. Saattaa tulla ero hyvin nopeesti.

Vierailija kirjoitti:

Mietihän vaan minkälaista elämää tuon (ex-)kaverisi miehellä on, kun toiselle on lapsi ainoa asia elämässä. Saattaa tulla ero hyvin nopeesti.

Olen miettinyt ja sekin on käynyt mielessä, merkit ovat jo ilmassa.

Ap

Tässä on nyt tämä uusi somekulttuuri kyseessä. Helppoa lähetellä kuvia. Silloin kun omani olivat pieniä, lähetin heidän paperikuvansa jouluisin, koska mitään whatsappia ei ollut eikä muita.

Eräs tuttavani isoäitiytyi ja herranenaika, mikä kuvatulva tuli alussa. Kuvia ja videoita aivan sairaasti. Kommentoin vain, että onpa söötti jne. Puhuttiin kuitenkin meidän tavanomaisista aiheista, eikä tästä lapsesta.

Nyt kun lapsi on jo päälle vuoden, tulva on loppunut. Teki kyllä mieli sanoa, että pliis. Pari kuvaa riittää aina silloin tällöin. Niitä tuli alussa joku 10 kerralla.

Jotkut lähettelevät lomamatkoiltaan hirveän määrän kuvia. En yleensä jaksa niitä katsoa kaikkia. Samanlaistahan se on. Itse olin marraskuussa Aasiassa lomalla ja lähetin kaikille kokoelman, jossa oli 4 kuvaa.

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä itse äiti, mutta voisin kuvitella äitiyden olevan niin tärkeä ja moniulotteinen tehtävä, että naisen muuttuminen on luonnonlaki. Olen itse nyt 26v ja omassa kaveripiirissä ne, joiden lapset alkavat olla leikki-iässä, ovat alkaneet palautua äitiyden hyökyaallostaan. Olihan se ikävää, kun raskausajasta alkaen kaverit eivät muusta puhuneetkaan kuin vaivoistaan ja kärsimyksistään, mutta en usko, että jälkeläiset voisivat kauhean hyvin, jos nainen ei "äitiytyisi". Itse sinnittelin orastavaa yksinäisyyttäni ajattelemalla, että pieni toukka tarvitsee äitiään enemmän kuin minä ystävääni. 

Luulen, että kaverisi ja sinun elämät ja mielenkiinnon kohteet ovat niin erilaisia, ettei toisen puheet enää kiinnosta. Mutta odota vaan, kyllä se äitiytyminen vakiintuu paikoilleen, kun tenavat kasvaa ja äiti alkaa kaipaamaan taas palasia vanhasta elämästään. :) 

Toukka XDDD XDDD Ei jumalauta oikeasti...

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt tämä uusi somekulttuuri kyseessä. Helppoa lähetellä kuvia. Silloin kun omani olivat pieniä, lähetin heidän paperikuvansa jouluisin, koska mitään whatsappia ei ollut eikä muita.

Eräs tuttavani isoäitiytyi ja herranenaika, mikä kuvatulva tuli alussa. Kuvia ja videoita aivan sairaasti. Kommentoin vain, että onpa söötti jne. Puhuttiin kuitenkin meidän tavanomaisista aiheista, eikä tästä lapsesta.

Nyt kun lapsi on jo päälle vuoden, tulva on loppunut. Teki kyllä mieli sanoa, että pliis. Pari kuvaa riittää aina silloin tällöin. Niitä tuli alussa joku 10 kerralla.

Jotkut lähettelevät lomamatkoiltaan hirveän määrän kuvia. En yleensä jaksa niitä katsoa kaikkia. Samanlaistahan se on. Itse olin marraskuussa Aasiassa lomalla ja lähetin kaikille kokoelman, jossa oli 4 kuvaa.

Totta, onhan se kuvien lähettäminenkin nykyään helpompaa kuin ennen. Omienkin lasten vauva-aikana oli myös ainoastaan paperikuvia ja niitä tosiaan JOSKUS tilattiin tuplat ja lähetettiin mummoille. En kyllä usko että olisin ollut silloinkaan kovin pommittelevaista tyyppiä vaikka olisikin ollut nämä nykyviestimet käytössä.

Ap

Musta tuntuu että nainen joka alkaa elää lastensa kautta eikä kestä mitään kritiikkiä lapsistaan, omaa huonon itsetunnon. Jos on hyvä itsetunto niin elää myöskin omaa erillistä elämäänsä ja tajuaa että kaikki ihmiset nyt eivät niin vaan piittaa lapsista. Ap:n tutulla on selkeesti huono itsetunto kun kalastelee kehuja lapsistaan. Todellisuushan on, että ei ne hänen muksunsa ole yhtään sen kummempia kuin kenenkään muunkaan muksut, paitsi tietty hänen päässään. En mä ainaskaan jaksais kehua ketään pelkästä kohteliaisuudesta, jos ei ees oo mitään kehuttavaa. Huh huh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt tämä uusi somekulttuuri kyseessä. Helppoa lähetellä kuvia. Silloin kun omani olivat pieniä, lähetin heidän paperikuvansa jouluisin, koska mitään whatsappia ei ollut eikä muita.

Eräs tuttavani isoäitiytyi ja herranenaika, mikä kuvatulva tuli alussa. Kuvia ja videoita aivan sairaasti. Kommentoin vain, että onpa söötti jne. Puhuttiin kuitenkin meidän tavanomaisista aiheista, eikä tästä lapsesta.

Nyt kun lapsi on jo päälle vuoden, tulva on loppunut. Teki kyllä mieli sanoa, että pliis. Pari kuvaa riittää aina silloin tällöin. Niitä tuli alussa joku 10 kerralla.

Jotkut lähettelevät lomamatkoiltaan hirveän määrän kuvia. En yleensä jaksa niitä katsoa kaikkia. Samanlaistahan se on. Itse olin marraskuussa Aasiassa lomalla ja lähetin kaikille kokoelman, jossa oli 4 kuvaa.

Totta, onhan se kuvien lähettäminenkin nykyään helpompaa kuin ennen. Omienkin lasten vauva-aikana oli myös ainoastaan paperikuvia ja niitä tosiaan JOSKUS tilattiin tuplat ja lähetettiin mummoille. En kyllä usko että olisin ollut silloinkaan kovin pommittelevaista tyyppiä vaikka olisikin ollut nämä nykyviestimet käytössä.

Ap

Nykyään kieltämättä whatsapp, tekstiviestit, facebook yms. ovat kyllä muuttaneet ajatuksia kuvien lähettämisestä, jopa niin että joillain tilanne on lähtenyt "käsistä", kuten kauniisti sanottuna ystävälläsikin kuulostaa tapahtuneen.

Minäkin muistan, kuinka vielä reilu kymmenen vuotta sitten nimenomaan lähetettiin joitain harvoja paperikuvia mummoille, kummeille ja muille läheisille. Nekin olivat sellaisia, että vanhemmat miettivät minkälaisen kuvan haluavat antaa.

Nyt serkkuni kertoi minulle pienen vauvan äitinä, kuinka mummolta oli tullut "vaatimus" lähettää joka päivä vauvasta kuva. No eivät olleet suostuneet, kun ei kummallekaan vanhemmista moinen tunnu luonnolliselta. Jotenkin tuntuu kun miettii ihan näiden lasten tulevaisuuttakin, joiden koko vauva-arki on lähetetty ties satoina kuvina, että ennen oli paremmin ainakin tässä asiassa. Mietin sitäkin, että nykyään tämä on varmasti kaksipiippuinen juttu, toisaalta kuvia lähetetään liikaa, mutta pikkulapsiperheiltä voidaan myös odottaakin kuvia arjesta liikaa, koska niiden lähettäminen on niin "helppoa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä itse äiti, mutta voisin kuvitella äitiyden olevan niin tärkeä ja moniulotteinen tehtävä, että naisen muuttuminen on luonnonlaki. Olen itse nyt 26v ja omassa kaveripiirissä ne, joiden lapset alkavat olla leikki-iässä, ovat alkaneet palautua äitiyden hyökyaallostaan. Olihan se ikävää, kun raskausajasta alkaen kaverit eivät muusta puhuneetkaan kuin vaivoistaan ja kärsimyksistään, mutta en usko, että jälkeläiset voisivat kauhean hyvin, jos nainen ei "äitiytyisi". Itse sinnittelin orastavaa yksinäisyyttäni ajattelemalla, että pieni toukka tarvitsee äitiään enemmän kuin minä ystävääni. 

Luulen, että kaverisi ja sinun elämät ja mielenkiinnon kohteet ovat niin erilaisia, ettei toisen puheet enää kiinnosta. Mutta odota vaan, kyllä se äitiytyminen vakiintuu paikoilleen, kun tenavat kasvaa ja äiti alkaa kaipaamaan taas palasia vanhasta elämästään. :) 

Toukka XDDD XDDD Ei jumalauta oikeasti...

🐛

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä itse äiti, mutta voisin kuvitella äitiyden olevan niin tärkeä ja moniulotteinen tehtävä, että naisen muuttuminen on luonnonlaki. Olen itse nyt 26v ja omassa kaveripiirissä ne, joiden lapset alkavat olla leikki-iässä, ovat alkaneet palautua äitiyden hyökyaallostaan. Olihan se ikävää, kun raskausajasta alkaen kaverit eivät muusta puhuneetkaan kuin vaivoistaan ja kärsimyksistään, mutta en usko, että jälkeläiset voisivat kauhean hyvin, jos nainen ei "äitiytyisi". Itse sinnittelin orastavaa yksinäisyyttäni ajattelemalla, että pieni toukka tarvitsee äitiään enemmän kuin minä ystävääni. 

Luulen, että kaverisi ja sinun elämät ja mielenkiinnon kohteet ovat niin erilaisia, ettei toisen puheet enää kiinnosta. Mutta odota vaan, kyllä se äitiytyminen vakiintuu paikoilleen, kun tenavat kasvaa ja äiti alkaa kaipaamaan taas palasia vanhasta elämästään. :) 

Toukka XDDD XDDD Ei jumalauta oikeasti...

🐛

*REPS*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt tämä uusi somekulttuuri kyseessä. Helppoa lähetellä kuvia. Silloin kun omani olivat pieniä, lähetin heidän paperikuvansa jouluisin, koska mitään whatsappia ei ollut eikä muita.

Eräs tuttavani isoäitiytyi ja herranenaika, mikä kuvatulva tuli alussa. Kuvia ja videoita aivan sairaasti. Kommentoin vain, että onpa söötti jne. Puhuttiin kuitenkin meidän tavanomaisista aiheista, eikä tästä lapsesta.

Nyt kun lapsi on jo päälle vuoden, tulva on loppunut. Teki kyllä mieli sanoa, että pliis. Pari kuvaa riittää aina silloin tällöin. Niitä tuli alussa joku 10 kerralla.

Jotkut lähettelevät lomamatkoiltaan hirveän määrän kuvia. En yleensä jaksa niitä katsoa kaikkia. Samanlaistahan se on. Itse olin marraskuussa Aasiassa lomalla ja lähetin kaikille kokoelman, jossa oli 4 kuvaa.

Totta, onhan se kuvien lähettäminenkin nykyään helpompaa kuin ennen. Omienkin lasten vauva-aikana oli myös ainoastaan paperikuvia ja niitä tosiaan JOSKUS tilattiin tuplat ja lähetettiin mummoille. En kyllä usko että olisin ollut silloinkaan kovin pommittelevaista tyyppiä vaikka olisikin ollut nämä nykyviestimet käytössä.

Ap

Nykyään kieltämättä whatsapp, tekstiviestit, facebook yms. ovat kyllä muuttaneet ajatuksia kuvien lähettämisestä, jopa niin että joillain tilanne on lähtenyt "käsistä", kuten kauniisti sanottuna ystävälläsikin kuulostaa tapahtuneen.

Minäkin muistan, kuinka vielä reilu kymmenen vuotta sitten nimenomaan lähetettiin joitain harvoja paperikuvia mummoille, kummeille ja muille läheisille. Nekin olivat sellaisia, että vanhemmat miettivät minkälaisen kuvan haluavat antaa.

Nyt serkkuni kertoi minulle pienen vauvan äitinä, kuinka mummolta oli tullut "vaatimus" lähettää joka päivä vauvasta kuva. No eivät olleet suostuneet, kun ei kummallekaan vanhemmista moinen tunnu luonnolliselta. Jotenkin tuntuu kun miettii ihan näiden lasten tulevaisuuttakin, joiden koko vauva-arki on lähetetty ties satoina kuvina, että ennen oli paremmin ainakin tässä asiassa. Mietin sitäkin, että nykyään tämä on varmasti kaksipiippuinen juttu, toisaalta kuvia lähetetään liikaa, mutta pikkulapsiperheiltä voidaan myös odottaakin kuvia arjesta liikaa, koska niiden lähettäminen on niin "helppoa".

Totta. Kyllä ajatukset kuvista ovat muuttuneet kovasti parissa vuosikymmenessä, ja erittäin helposti unohtuu nykyään myös tekijänoikeudet yms. Minun rakas äitini päättii teettää minun ottamia, muokkaamia ja hänelle lähetettyjä kuvia lapsestamme, ja laittoi niitä menemään sukulaisilleen. Olisi edes kysynyt luvan, niin ymmärtäisin paremmin.

Jos oisin ap niin ihan vittuillessani pommittaisin ystävää omien lasteni kuvilla. Ymmärtäis varmaan yskän kun hiffais ettei ne toisten lapset kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt tämä uusi somekulttuuri kyseessä. Helppoa lähetellä kuvia. Silloin kun omani olivat pieniä, lähetin heidän paperikuvansa jouluisin, koska mitään whatsappia ei ollut eikä muita.

Eräs tuttavani isoäitiytyi ja herranenaika, mikä kuvatulva tuli alussa. Kuvia ja videoita aivan sairaasti. Kommentoin vain, että onpa söötti jne. Puhuttiin kuitenkin meidän tavanomaisista aiheista, eikä tästä lapsesta.

Nyt kun lapsi on jo päälle vuoden, tulva on loppunut. Teki kyllä mieli sanoa, että pliis. Pari kuvaa riittää aina silloin tällöin. Niitä tuli alussa joku 10 kerralla.

Jotkut lähettelevät lomamatkoiltaan hirveän määrän kuvia. En yleensä jaksa niitä katsoa kaikkia. Samanlaistahan se on. Itse olin marraskuussa Aasiassa lomalla ja lähetin kaikille kokoelman, jossa oli 4 kuvaa.

Totta, onhan se kuvien lähettäminenkin nykyään helpompaa kuin ennen. Omienkin lasten vauva-aikana oli myös ainoastaan paperikuvia ja niitä tosiaan JOSKUS tilattiin tuplat ja lähetettiin mummoille. En kyllä usko että olisin ollut silloinkaan kovin pommittelevaista tyyppiä vaikka olisikin ollut nämä nykyviestimet käytössä.

Ap

Nykyään kieltämättä whatsapp, tekstiviestit, facebook yms. ovat kyllä muuttaneet ajatuksia kuvien lähettämisestä, jopa niin että joillain tilanne on lähtenyt "käsistä", kuten kauniisti sanottuna ystävälläsikin kuulostaa tapahtuneen.

Minäkin muistan, kuinka vielä reilu kymmenen vuotta sitten nimenomaan lähetettiin joitain harvoja paperikuvia mummoille, kummeille ja muille läheisille. Nekin olivat sellaisia, että vanhemmat miettivät minkälaisen kuvan haluavat antaa.

Nyt serkkuni kertoi minulle pienen vauvan äitinä, kuinka mummolta oli tullut "vaatimus" lähettää joka päivä vauvasta kuva. No eivät olleet suostuneet, kun ei kummallekaan vanhemmista moinen tunnu luonnolliselta. Jotenkin tuntuu kun miettii ihan näiden lasten tulevaisuuttakin, joiden koko vauva-arki on lähetetty ties satoina kuvina, että ennen oli paremmin ainakin tässä asiassa. Mietin sitäkin, että nykyään tämä on varmasti kaksipiippuinen juttu, toisaalta kuvia lähetetään liikaa, mutta pikkulapsiperheiltä voidaan myös odottaakin kuvia arjesta liikaa, koska niiden lähettäminen on niin "helppoa".

Totta. Kyllä ajatukset kuvista ovat muuttuneet kovasti parissa vuosikymmenessä, ja erittäin helposti unohtuu nykyään myös tekijänoikeudet yms. Minun rakas äitini päättii teettää minun ottamia, muokkaamia ja hänelle lähetettyjä kuvia lapsestamme, ja laittoi niitä menemään sukulaisilleen. Olisi edes kysynyt luvan, niin ymmärtäisin paremmin.

Meidän äiti tekee samaa, en sitten enää lähetä hänelle mitään kuvia.

Vierailija kirjoitti:

Jos oisin ap niin ihan vittuillessani pommittaisin ystävää omien lasteni kuvilla. Ymmärtäis varmaan yskän kun hiffais ettei ne toisten lapset kiinnosta.

Jeps, tätäkin olen ajatellut. Mitäköhän tuumais? En vaan viittis tehdä moista omille lapsilleni, tuskin tykkäisivät.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oisin ap niin ihan vittuillessani pommittaisin ystävää omien lasteni kuvilla. Ymmärtäis varmaan yskän kun hiffais ettei ne toisten lapset kiinnosta.

Jeps, tätäkin olen ajatellut. Mitäköhän tuumais? En vaan viittis tehdä moista omille lapsilleni, tuskin tykkäisivät.

Ap

On kyllä häiritsevän ärsyttävä tilanne sulla.