Liian empaattinen lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Empatia on kykyä asettua muiden asemaan. Aloituksessa puhuttiin siitä miten lapsi pahoittaa mielensä muiden käytöksen takia ja pitää muita tyhminä (eli ärsyttävinä?). Missä se liika empatia siinä on?

Omista ajatuksistaan tuntee pahaa mieltä. Siis tuntee myös muiden puolesta sitä pahaa mieltä kun on ajatellut muista pahaa.

Miksi lapsi ei pidä jostakin ja ajattelee tyhmäksi? Täytyy olla joku syy.

Juuri tuohon ikään kuuluu moraalin voimakas kehittyminen joka voi aiheuttaa jyrkkiäkin tunteita ja syyllisyyden tunteita.

Esim. Mll:n vanhempainnetti sivustolla on lapsen kehitysvaiheista pieni tietopaketti ikävuosittain, kannattaa vilkaista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsi ei pidä jostakin ja ajattelee tyhmäksi? Täytyy olla joku syy.

Sinäkö et koskaan ajattele kenestäkään mitään pahaa?

Riittää ihan se jos on tullut pientä sanailua tai ei ylipäätään tule toimeen jonkun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yliempaattinen mutta muuten täysin normaali, joskin älykäs ja hyväkäytöksinen lapsi, nyt jo teini. Empatia on osa sosiaalista älykkyyttä ja auttaa lasta pärjäämään elämässä. Liiallinen empaattisuus voi kuitenkin olla huonoa, jos lapsella ei ole kykyä terveeseen itsekkyyteen. Yliempaattisella on riski tulla muiden hyväksikäyttämäksi. Lisäksi yliempaattinen voi stressaantua muita helpommin, koska myötäelää niin voimakkaasti muiden tunteita. Samalla hän tuntee usein tulevansa epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi, kun muut eivät osaa vastavuoroisesti huomioida hänen tunteitaan.

Olen koittanut tukea omaa lastani tekemään päätöksiä ja valintoja, jotka ovat hänelle itselleen hyviä ja opettanut kuinka vältytään jäämästä muiden kynnysmatoksi. Käytännössä ollaan käyty läpi erilaisia arkipäivän tapauksia, joissa lapselle on tullut syystä tai toisesta paha mieli ja juteltu siitä, mistä paha mieli tuli ja millä muulla tavalla olisi voinut toimia. Lasta auttoi, kun kerroin, että muut eivät samalla tavalla ymmärrä toisten tunteita eivätkä ota niitä omassa toiminnassaan huomioon. Lisäksi on opeteltu kohteliaita ja ystävällisiä mutta jämäköitä tapoja kieltäytyä ja sanoa ei. Vaikeinta oli noin 5-9 vuoden välillä, nykyään osaa jo reippaasti kertoa oman mielipiteensä. On sosiaalinen ja pidetty nuori, saa käytöksestään kiittävää palautetta mihin tahansa meneekin.

Poikasi on kuten minä ja täytyy sanoa, että puit tuon piirteen todella hienosti sanoiksi! Olet varmasti ihana äiti. Oma poikani on myös tällainen empaattinen ja herkkä sekä sosiaalisesti lahjakas. Ja kyllä, tällaista ihmistä pitää neuvoa, ettei ole liian kiltti ja mieti aina muiden kannalta kaikkea. Siinä tosiaan tulee joko joustettua muille liikaa/hyväksikäytetyksi tai jää murehtimaan kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsi ei pidä jostakin ja ajattelee tyhmäksi? Täytyy olla joku syy.

Sinäkö et koskaan ajattele kenestäkään mitään pahaa?

Riittää ihan se jos on tullut pientä sanailua tai ei ylipäätään tule toimeen jonkun kanssa.

Millä logiikalla aloit kyselemään minun ajattelemisiani? 

Riitaisasta kodista tulee yliempaattisia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsi ei pidä jostakin ja ajattelee tyhmäksi? Täytyy olla joku syy.

Sinäkö et koskaan ajattele kenestäkään mitään pahaa?

Riittää ihan se jos on tullut pientä sanailua tai ei ylipäätään tule toimeen jonkun kanssa.

Millä logiikalla aloit kyselemään minun ajattelemisiani? 

Koitas arvata kumman sukupuolen empatialla:)

Voi olla myös pakkoajatuksia. Onko lapsen elämässä sattunut jotain? Miten hän selviää vaikeuksista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empatia on kykyä asettua muiden asemaan. Aloituksessa puhuttiin siitä miten lapsi pahoittaa mielensä muiden käytöksen takia ja pitää muita tyhminä (eli ärsyttävinä?). Missä se liika empatia siinä on?

Omista ajatuksistaan tuntee pahaa mieltä. Siis tuntee myös muiden puolesta sitä pahaa mieltä kun on ajatellut muista pahaa.

Minusta tuo kuulostaa pikemminkin liialta syyllisyydentuntoisuudelta. Onko lapsella muuten tapana moittia tai hävetä itseään?

Jos ihminen on liian empaattinen, ei varmaan alunperinkään tuomitse muita mielessään "tyhmäksi" tms. Ihminen voi kuitenkin hävetä tuollaista ajattelutapaa, koska pitää sitä vääränä.

Vierailija kirjoitti:

Riitaisasta kodista tulee yliempaattisia lapsia.

Keitä nämä yleistykset palvelee? Emme ole riitaisia.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla myös pakkoajatuksia. Onko lapsen elämässä sattunut jotain? Miten hän selviää vaikeuksista?

Ei ole sattunut mitään. Kotona asiat samalla rataa kuin ennenkin, koulussa asiat hyvin.

Mitään isompia vaikeuksia lapsi ei ole kohdannut mutta riidat sun muut hän selvittää hyvin eikä niissä ole ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitaisasta kodista tulee yliempaattisia lapsia.

Keitä nämä yleistykset palvelee? Emme ole riitaisia.

Mua palvelee. Olen mielestäni ihan normaali itsekäs ihminen, mutta silti törmään elämässä koko ajan tapauksiin, että olen taas joutunut kynnysmatoksi, töissä ja kotona. Minulla oli riitainen lapsuudenkoti, ja mut pistettiin usein riidan välittäjäksi, vaikka olin lapsi. Jouduin siis käymään rauhanneuvotteluja äidin ja isän välillä. Omat parisuhteet on menneet ihan pieleen, koska en kehtaa pitää puoliani, en osaa vaatia itselleni mitään.

Empaattisuus on myös vahvuus. Ihanaa, että lapsesi kaltaisia ihmisiä on olemassa. Toivottavasti lapsi oppi arvostamaan tätä luonteenpiirrettään ja tulemaan sen kanssa toimeen niin, että ajattelisi myös itseään. Pääasia, että lapsi saa olla sellainen kuin on ja kaikenlaiset tunteet sallitaan. Olet varmasti hyvä vanhempi, kun olet kasvattanut syvästi tuntevan ja pohdiskelevan lapsen.

Onko lapselle luettu satuja alle 3 vuotiaana? Oppisi käsittelemään erilaisia tunteita.

Onko liian ankara kasvatus. Onko korostettu liikaa oikein-ja väärintekemisen eroja? Mahdollisesti vielä uskonnolla ryyditettynä "tekee syntiä ajatuksin sanoin ja teoin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla myös pakkoajatuksia. Onko lapsen elämässä sattunut jotain? Miten hän selviää vaikeuksista?

Ei ole sattunut mitään. Kotona asiat samalla rataa kuin ennenkin, koulussa asiat hyvin.

Mitään isompia vaikeuksia lapsi ei ole kohdannut mutta riidat sun muut hän selvittää hyvin eikä niissä ole ongelmia.

Miten niin selvittää riidat hyvin? Näkeekö hän että kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Onko hän tuomarin roolissa? Jos näin, niin viittaisi liialliseen kurmittumiseen moralisoinnissa.

Kannattaisi vähän höllätä tunteiden käsittelemisen suhteen. Ei ainakaan olla itse aloitteentekijänä. Toki päivän kuulumiset voi kysellä.

Kuulostaa juurikin erityisherkkyydeltä, korostuen sosiaalisissa tilanteissa ns. muiden tunteiden aistimisessa ja lukemisessa. Voi olla myös iso rikkaus, kunhan pitää omista rajoistaan kiinni ja tiedostaa, että kaikkien tuntosarvet ei ole yhtä ojennettuna kuin itsellään. Jos on aktiivinen ja reipas sosiaalisissa tilanteissa, niin voi olla juurikin se, joka osaa ottaa huomioon kun joku vaivautuu tai joku ei osaa lopettaa vitsiä ajoissa, pystyy ns. puolustamaan muita ja saamaan tilanteen soljumaan nätimmin.

Syyllisyyden tunnot voi olla hyvä saada purettua vanhemmilleen, mutta hyvä oppia myös ymmärtämään, että joka asiaa mikä kirpaisee tai ajattelee kaveria kirpaisseen, ei kannata "vatvoa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla myös pakkoajatuksia. Onko lapsen elämässä sattunut jotain? Miten hän selviää vaikeuksista?

Ei ole sattunut mitään. Kotona asiat samalla rataa kuin ennenkin, koulussa asiat hyvin.

Mitään isompia vaikeuksia lapsi ei ole kohdannut mutta riidat sun muut hän selvittää hyvin eikä niissä ole ongelmia.

Miten niin selvittää riidat hyvin? Näkeekö hän että kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Onko hän tuomarin roolissa? Jos näin, niin viittaisi liialliseen kurmittumiseen moralisoinnissa.

Kannattaisi vähän höllätä tunteiden käsittelemisen suhteen. Ei ainakaan olla itse aloitteentekijänä. Toki päivän kuulumiset voi kysellä.

Siis ei jää miettimään riitoja jälkeenpäin, ei toimi mitenkään tuomarina vaan usein pyrkii löytämään riidassa molemmille sopivan vaihtoehdon jos riita on esimerkiksi tullut pelin valinnasta tai muusta. Riita ei siis etene suureksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko lapselle luettu satuja alle 3 vuotiaana? Oppisi käsittelemään erilaisia tunteita.

Onko liian ankara kasvatus. Onko korostettu liikaa oikein-ja väärintekemisen eroja? Mahdollisesti vielä uskonnolla ryyditettynä "tekee syntiä ajatuksin sanoin ja teoin".

On luettu. Emme ole uskonnollisia saati liian ankaria.

Luultavasti lapsesi on vain empaattinen. Jos kerta psykologillakin on käyty, eikä näy merkkejä muusta, niin en olisi huolissani. Toki kannattaa lievittää lapsen syyllisyyttä puhumalla tilanteista (kuten olet tehnytkin) ja kertoa ettei syytä syyllisyyteen ole.