70-luku: ankein vuosikymmen

No värit oli tosiaan hurjia ja ne vakosamettisohvat rumia. Aika villin ja vapaan lapsuuden sillon sai:)

Vaatteet oli hienoja, paitsi silmälasimuoti karmea. Tuohon aikaan tehty hevi on parasta.

Muusta en tiedä.

Voihan ruskean ja oranssin yhdistää siniseen, turkoosiin ja tummansiniseen eli ei niitä 70-luvun vuoksi kannata pitää pannassa! Lisäksi hyvin vähän kirkkaan punaista ja vihreyttä kasveista. Vaaleat seinät ja tammiparketti. Voi myös lisätä harmaata tms.

Heh heh, provo. Elin hehkeintä nuoruuttani Helsingissä ja voin sanoa että ankeata ei ollut. Ruskeaa ja oranssia ei ollut vaatteissa eikä kodissa. Politiikasta en silloin piitannut eikä läheskään kaikki olleet seonneet stalinismiin. Aivan hemmetin hauskaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset elivät masentavassa puoliagraarisessa yhtenäiskulttuurissa. Joka puolella oli ankeita värejä, kuten oranssia ja ruskeaa. Lähes kaikki olivat rähmällään itään ja Kekkoseen päin. Tähän rähämällään oloon yhdistyi myös umpimielinen sosialismi, jota kaikkien piti tunnustaa. Muoti oli rumaa ja musiikki etupäässä surkeaa.

Nyt oli kyllä niin säälittävä trolli, ettei tälle jaksa edes nauraa. Kömmihän poju takaisin sinne ylilaudallesi ja yritä ensi kerralla edes hieman paremmalla trollilla. Näin säälittävästä kurasta ei provosoidu sokee reettakaan :)

Miehet oli tyylikkäämpiä kuin koskaan Suomen historiassa. Kekkonen oli presidentti eikä tositv-hahmo niin kuin nykyiset poliitikot. Ihmiset teki oikeita töitä eikä appeja woltiin. Musiikki: Ganes, TP, Wigwam, Coitus Int. Nykyään: Cheek, MG, Elastinen ja Sarva Alto. 

Vierailija kirjoitti:

Heh heh, provo. Elin hehkeintä nuoruuttani Helsingissä ja voin sanoa että ankeata ei ollut. Ruskeaa ja oranssia ei ollut vaatteissa eikä kodissa. Politiikasta en silloin piitannut eikä läheskään kaikki olleet seonneet stalinismiin. Aivan hemmetin hauskaa aikaa.

Sama täällä. Kouluvuoteni osui juuri kyseiselle vuosikymmenelle ja olihan se ylivoimaisesti paras vuosikymmen elämässäni. Niitä aikoja kaipaan yhä edelleen.

Tuohon säälittävään provoon en ota sen kummemmin kantaa, toteanpahan vaan, että taistolaisia, joita myös stalinisteiksi haukuttiin, oli parhaimillaankin alle 10% kansasta, eli ei edes lähellekään sitä määrää, mitä ääärioikeistoon on pahimmillan hurahtanut viime vuosina.

Minun elämääni ei taistolaisten touhut vaikuttaneet milläänlailla. Vaikka asuin teollisuuspaikkakunnalla, en tuntenut ainuttakaan taistolaista, enkä heidän lastaan, heitä kun ei kovin montaa paikkakunnallamme ollut. Pääasiassahan taistolaiset olivat porvarisperheiden lapsia ja asuivat suuremmilla paikkakunnilla yliopistokaupungeissa, valtaosa varmaankin Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Miehet oli tyylikkäämpiä kuin koskaan Suomen historiassa. Kekkonen oli presidentti eikä tositv-hahmo niin kuin nykyiset poliitikot. Ihmiset teki oikeita töitä eikä appeja woltiin. Musiikki: Ganes, TP, Wigwam, Coitus Int. Nykyään: Cheek, MG, Elastinen ja Sarva Alto. 

Töitä oli tarjolla 15v lähtien, sen kun otti puhelimen käteensä ja valitsi. Ihan normaalia palkkaa maksettiin nuorellekin, ei ollut mitään ilmaistyöharjoitteluita. Ja musiikki todellakin, mainitsemiesi lisäksi Uriah heep, Slade, CCR, Rollarit jne loputtomiin, suurin osa tuon ajan musiikista elää vieläkin. Nykymusiikista en edes viitsi puhua. Pissiksiä kiekumassa puolipukeissaan.

Kyllä mulle on jääny lapsuudesta mieleen hyviä tv-sarjoja esim, fawlty towers, mennään bussilla.. tulee kaipu 70-luvulle kun katsoo. muistan siilinkarin grillin tuoksun... ne ranskalaiset oli aivan eri kuin nykyään,. ne oli taivas...

Ihan päin vastoin. Työtä oli ja kansa vaurastui, ei kuitenkaan mitään sekopäistä pörssikuplaa kuten 80-luvulla sitten, kun tuulipuvussa jonotettiin osakkeita.

Just hyvä aika elää lapsuutta. Kerrostalon pihoilla mummot ja kotiäidit välittivät ja huolehtivat kaikista lapsista, viisivuotiaan pystyi ihan turvallisin mielin päästää lähikauppaan ostamaan vehnäjauhoja ja pihapeleihin osallistuivat koko kerrostalon kakarat, ei tuijotettu ja lähmitty kännyköitä.

Vaatteet oli kyllä aika rajuja., tarhakuvissa päällä oranssi froteepaita ja myrkynvihreä liivihame.

Vaatteet ja sisustus oli rumaa.

Elämä oli villiä, vapaata ja kivaa.

Mitä ne vaatteet haittasi? Kaikilla oli yhtä hirveät.

Muistan kun lähikaupassa laitettiin tupakka-aski paperipussiin kun tuli uusi laki ettei alaikäisille myydä.

Hirveä violetinvärinen neulepaita, jota ei voinut pestä kuin lauantaisin.

Korkeita kauluksia ei nykyään juuri näe, ei liioin että samaa villapaitaa käytettäisiin aina.

Vakosamettihousuista positiivinen mielikuva, olivat lämpöiset.

Paskan rakentamisen kultainen vuosikymmen. Tuona aikana pilattiin hyviä rakennuksia ja uudet rakennettiin surkeasti. Jälkiä korjaillaan varmaan vielä pari vuosikymmentä

Päinvastoin. 70-luku oli vielä oikein hyvä vuosikymmen mutta sen jälkeen onkin suunta ollut jatkuvasti alaspäin. Erityisesti pari viime vuotta on ollut oikeaa tuhon aikaa, ei vielä kolmisen vuotta sitten ollut näin röyhkeää ja jopa julkeaa oman edun tavoittelua ja toisten ihmisten polkemista. Ihmistä on tullut itsekkäitä ja epäkohteliaita k*sipäitä. Lisäksi turvallinen ja hyvinvoiva yhteiskunta on tuhottu käytännössä kokonaan.

N40

Varhaisteininä Sweet, Suzi Quatro, Slade, Gary Glitter ja kotimaisista totta kai Hurriganes, Hector ja Juice. Teiniässsä sitten Pink Floyd, Sparks, Jethro Tull ym progempi osasto ja sitten täysi-ikäisyyden kynnyksellä uusiaalto, erityisesti Pelle Miljoona, sekä puolisalaa (ettei olisi uskottavuus kaveripiirissä mennyt ;)) vähän Teddy & The Tigers ym fiftaribänditkin. Olihan 70-luku erityisesti musiikin kannalta aivan mahtava ja monipuolinen vuosikymmen.

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet ja sisustus oli rumaa.

Elämä oli villiä, vapaata ja kivaa.

Mitä ne vaatteet haittasi? Kaikilla oli yhtä hirveät.

Musta on jälkikäteen aika naurettavaa arvostella menneiden vuosikymmenten muotia. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin kyllä minä 80-luvun pukeutumista pidän huomattavasti karmeampana, tai no enhän minä 70-luvun muotia pidä karmeana ensinkään, ainakaan nuorisomuotia.

Sitäpaitsi hyvinhän se on tuo 70-luvun muoti kolahtanut myöhemminkin. Monet sen ajan muotivirtauksethan on kierrätetty menneinä vuosina (napapaidat, erilaiset farkut, verkkarit, lenkkarit, converset, tennarit ym). Muistuttekoon, että revityt/revenneet farkutkin olivat muotia jo 70-luvulla. Silloin niitä ei vain ostettu valmiiksi revittyinä, vaan annettiin kulua puhki, tai revittiin itse. 80-luvun suhteen on vaatemuodissa ollut  kyseisen vuosikymmenen jälkeen paljon hiljaisempaa.

Ihnanaa aikaa: ylioppilaaksi, vapauteen yliopistoon, rakastuminen, naimisiin. Vau!

Sehän oli oikeata kasvun ja vaurauden aikaa. Nuoret aikuiset muuttivat liukuhihnalta syntyviin uusiin kerros- tai omakotitaloihin, kesämökkejä nousi kuin sieniä sateella, veneitä tuli suomalaisilta tehtailta liukuhihnat punaisena, kansa alkoi reissaamaan etelässä, uuteen asuntoon ostettiin uudet mööpelit, jne.

Vertaappa nykypäivään, nyt aikuistuvat joutuvat ostamaan kiskurihintaan noita purkukuntoisia 70-luvun asuntoja, mööpelit ostetaan kierrätyskeskuksesta, mökistä ei ole toivoakaan ja veneenä on parhaimmillaan puolen vuosisadan ikään ehtinyt homeinen raato.

Työn tuottavuus on kuitenkin kasvanut huimasti viimeisten 40 vuoden aikana, voi kysyä mihin työn hedelmät nykyisin häviävät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset elivät masentavassa puoliagraarisessa yhtenäiskulttuurissa. Joka puolella oli ankeita värejä, kuten oranssia ja ruskeaa. Lähes kaikki olivat rähmällään itään ja Kekkoseen päin. Tähän rähämällään oloon yhdistyi myös umpimielinen sosialismi, jota kaikkien piti tunnustaa. Muoti oli rumaa ja musiikki etupäässä surkeaa.

Nyt oli kyllä niin säälittävä trolli, ettei tälle jaksa edes nauraa. Kömmihän poju takaisin sinne ylilaudallesi ja yritä ensi kerralla edes hieman paremmalla trollilla. Näin säälittävästä kurasta ei provosoidu sokee reettakaan :)

Muistan kävuosikymmenestä yli 5 viimeistä vuotta, eikä ap ihan väärässäkään ole.

Aluksi elettiin normaalia nykyaikaa, kunnes suomettumisen aika koitti. Ihmisissä näkyi sodanjälkeisen rällästyksen aiheuttama rappio. Ruma oli kaunista ja järkevää. Arvot mätänivät. Miehet saivat pitkään anteeksi kaiken sen mitä naiset eivät. Lopulta naisetkin alkoivat sikailla. Kun oli rahaa, sai käyttäytyä miten töykeästi vain. Tunteet kuolivat väkisin tehtyyn hellyysaatteeseen asti. Ujoille ja aroille naurettiin.

Kotiäidit olivat julkisessa puheessa pohjasakkaa, enemmän haukuttiin vain työttömiä ja yksinhuoltajia ja kaikkia näitä riitti. Lapsille ei ollut hoitopaikkoja, jos oli kaikki eivät tienneet niistä tai päiväkerhoista.

Lasten kesken oli paljon vähäteltyä väkivaltaa ja pelkoja. Sen ajan kasvatusoppaassa arvellaan, että nyt kun vihdoin olisi ruokaa, useat lapset näkevät nälkää. Totta.

Vaikka elettiin mukamas kantaa ottavaa aikaa, ei kenenkään perheongelmiin ja alkoholismiin puututtu.

Tämä on minun kokemukseni ajan huonoista puolista. Syntynyt köyhille vanhemmille 1972.

Vierailija kirjoitti:

Sehän oli oikeata kasvun ja vaurauden aikaa. Nuoret aikuiset muuttivat liukuhihnalta syntyviin uusiin kerros- tai omakotitaloihin, kesämökkejä nousi kuin sieniä sateella, veneitä tuli suomalaisilta tehtailta liukuhihnat punaisena, kansa alkoi reissaamaan etelässä, uuteen asuntoon ostettiin uudet mööpelit, jne.

Vertaappa nykypäivään, nyt aikuistuvat joutuvat ostamaan kiskurihintaan noita purkukuntoisia 70-luvun asuntoja, mööpelit ostetaan kierrätyskeskuksesta, mökistä ei ole toivoakaan ja veneenä on parhaimmillaan puolen vuosisadan ikään ehtinyt homeinen raato.

Työn tuottavuus on kuitenkin kasvanut huimasti viimeisten 40 vuoden aikana, voi kysyä mihin työn hedelmät nykyisin häviävät?

Ei siihenkään aikaan kaikilla ollut kaikkeen varaa. He joutuivat toisten hampaisiin, koska oli vanhanaikaista = naurettavaa olla köyhä. Yhtä naurettavaa kuin puun käyttö muovin asemesta.

Lapsiperheet olivat vähissä varoissa, niin kuin sen ajan kateellisten mielestä pitikin.