Mun pitäisi nyt päättää, että jätetäänkö lapseni luokalleen vai ei
Tilanne on siis se, että poikani on ekaluokalla. Hän on loppuvuodesta syntynyt ja aika lapsellinen vielä. Lisäksi muutimme juuri ennen koulun alkua, joten koulun alku oli hänelle tosi stressaavaa ja vaikeaa aikaa. Koulussa on ollut paljon haasteita, ainakin sosiaalisissa taidoissa on paljon hiomista (esim. saattaa saada raivareita), lapseni on ollut vaikea saada kavereita ja on ollut myös kiusattuna. Lisäksi ei oikein malttaisi keskittyä sellaisiin tehtäviin, jotka eivät kiinnosta (esim. kirjainten kirjoittaminen). Toisaalta lapsi on nyt parantanut taitojaan koko ajan, saanut lopulta kavereita ja on esim. matikassa oikein hyvä.
Lukutaito on kehittynyt vähän viiveellä, mutta nyt maaliskuun alussa lapsi lukee jo lyhyitä sanoja hyvin ja pitkiäkin kohtalaisesti. Opettajan mukaan nämä taidot eivät kuitenkaan ole riittävät toisella luokalla, kun tehtävät ovat vaativampia. Koulu ei kuulemma jätä ketään luokalle, mutta me vanhemmat voimme halutessamme hakea lupaa kerrata ensimmäinen luokka (käsittääkseni se lupa sitten kyllä myönnettäisiin). Minusta aika hurja vastuu vanhemmille, nyt pitäisi osata päättää tosi iso ja lapsen elämään hurjasti vaikuttava asia aika pienillä tiedoilla.. Toisaalta monissa taidoissa loppuvuodesta syntynyt lapseni vastaa varmaan taidoiltaan enemmän nykyisiä ekaluokkalaisia. Toisaalta tuntuisi hurjalta jättää lapsi luokalleen juuri kun hän alkaa kotiutumaan nykyiseen luokkaansa. Ja onko luokalleen jättäminen sitten kovin leimaavaa lapselle?
Juttelin myös opettajana ja erityisopettajana työskentelevän ystäväni kanssa. Hän oli kovin ihmeissään, että jätettäisiin luokalle lapsi, joka kuitenkin lukee nyt jo sanoja, tässä kun on vielä puoli vuotta aikaa kehittyä ennen kuin toinen luokka alkaa. Hänen mukaansa toka luokkakin olisi vielä tosi paljon ensimmäisen kertausta ja heidän kunnassaan aika heikosti lukevatkin lapset ovat taidon saavuttaneet tokalla.
Nyt olen kyllä aika pyörällä päästäni ja tosi vaikeaa on nyt tehdä päätöstä. Molemmissa vaihtoehdoissa kun on riskinsä: joko lapsi tippuu ihan kärryiltä tokalla luokalla, tai vaihtoehtoisesti saa porukkaa taidoissa kiinni ja joutuu "turhaan" kertaamaan ensimmäisen luokan ja vaihtamaan opiskeluryhmää.. Mitä sinä tekisit?
Kommentit (67)
Mikä hänellä on diagnosoitu? Sisareni lapsi sai raivareita ja myös hänellä keskittymiskyky ja sosiaaliset taidot oli puutteelliset. Hänet todettiin lievästi kehitysvammaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Alkuopetus eli eka- ja tokaluokka ovat käytännössä samaa settiä. Yleensä ne käsitetään kokonaisuudeksi ja vasta toisen luokan jälkeen katsotaan, ovatko alkuopetuksen tavoitteet toteutuneet. Sinuna siis odottaisin toisen luokan loppuun.
Btw, katsopa, olisiko uusi luokka pienempi kuin lapsen nykyinen; haluaako koulu tasoittaa luokkakokoja? Tai toivookin ope pääsevänsä hankalasta lapsesta eroon?
Voi voi. Onko ollut hankaluuksia oman lapsen open kanssa? Aika nihkeän kuuloinen suhtautumistapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuopetus eli eka- ja tokaluokka ovat käytännössä samaa settiä. Yleensä ne käsitetään kokonaisuudeksi ja vasta toisen luokan jälkeen katsotaan, ovatko alkuopetuksen tavoitteet toteutuneet. Sinuna siis odottaisin toisen luokan loppuun.
Btw, katsopa, olisiko uusi luokka pienempi kuin lapsen nykyinen; haluaako koulu tasoittaa luokkakokoja? Tai toivookin ope pääsevänsä hankalasta lapsesta eroon?
Voi voi. Onko ollut hankaluuksia oman lapsen open kanssa? Aika nihkeän kuuloinen suhtautumistapa.
Opettajan kanssa oli sellainen hankaluus, että hänellä oli opinnot kesken ja hän yritti tehdä niitä samaan aikaan kun opetti aivan ensimmäistä luokkaansa koskaan. Hän oli täysin kokematon ja siis muodollisesti epäpätevä. Tämä näkyi mm. siten, että hän ylityöllisti oppilaita aivan valtavasti. Joka ilta oli monta sivua läksyä useammasta kirjasta. Jokaiseksi viikonlopuksi tuli läksyä. Myös lomille hän antoi läksyä.
Lisäksi hänen mielestään luokka oli ihan mahdoton ja hän piti kriisivanhempainiltoja.
Oma lapseni oli todella helpottunut opettajan vaihduttua ja hänen koulunkäyntinsä alkoi sujua ihan uudella tavalla. Edellisen opettajan kohtuuttomat vaatimukset olivat osin sen taustalla, että hän ei uskonut hitaammin kypsyvien pärjäävän kolmannella. Tämä osoittautui oman lapseni kohdalla täysin vääräksi ennustukseksi.
Opettajat ovat vain ihmisiä. Tiedän tämän erinoimaisesti, koska olen itse opettaja. Minulla oli vahva tunne siitä, että loppuvuodesta syntynyt poikani kypsyy kyllä ja että hänen on paras jatkaa toisen opettajan luokalla. Olin tässä aivan oikeassa. Uuden opettajan mielestä luokka oli ihan normaali ja lapseni pärjäsi siellä ihan hyvin. Myös kotielämä helpottui suuresti, kun läksyjen määrä väheni varmaan kolmasosaan.
Alkuopetuksen opettaja halusi jättää luokalleen useita oppilaita luokalta, joka oli suuri. Alempi luokka oli poikkeuksellisen pieni. Väkisinkin tuli mieleen, että koulun kannalta olisi ollut mukavaa tasoittaa luokkakokoja jättämällä neljä loppuvuodesta syntynyttä poikaa luokalle vain siksi, että he olivat luokan kypsymättömimmät.
Opettaja ei ole aina oikeassa.
Poika turhautuu sitten muissa oppiaineissa kun joutuu kertaamaan, eikä jaksa keskittyä niihin sitten. Kotona vaan harjotusta ja kakkoselle.
Meillä opettaja oli sitä mieltä, että lapsi ei tule pärjäämään normaalilla luokalla (ekaluokan jälkeen). On nyt seiskalla ja pärjää oikein hyvin, kasia useimmista aineista. Ei ole kerrannut yhtäkään luokkaa. Kotona on tehty paljon töitä ja tehdään edelleen läksyjen ja kokeisiin lukemisen kanssa. Ei ekalla luokalla vielä kaikkien tarvitse osata kunnolla lukea, sitten olisin huolissani, jos tokaluokan keväällä on sama tilanne kuin nyt. Silloinkin ehtii vielä jäädä kertaamaan luokan.
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että vanhemmat jätetään päättämään tollasta asiaa.
Oliko nämä ongelmat jo eskarissa? Meidän naapurin lapsi kävi eskarin kahdesti. Kävi yrittämässä koulua pari viikkoa ja palasi eskariin. Tämä ei tietenkään auta ap:n lasta, mutta vinkiksi muille. Jos koulukypsyyttä epäillään jo eskarissa, niin kannattaisi kysellä jo siellä luokalle jäämistä.
Minustakin outoa jättää vanhempien harteille päätös ilman tarkempia taustoja. Tosin muutto on voinut vaikuttaa asiaan. Meillä on ensi viikolla eskarilla palaveri jossa keskustellaan eskarilaisen ensi vuodesta. On joulukuussa syntynyt, puheenviivästymää jonkin verran. Keskittymiskyky on laahannut vähän jäljessä ja saattaa esim. aloittaa ulkovaatteiden pukemisen vetämällä ensin takin päälleen. Toimintaterapiaa on pari jaksoa ollut. Oppimisvaikeuksia ei ole. Eikä minkäänlaisia sosiaalisia ongelmia. Eikä mitään diagnoosia. Kotona on kaikki oikeastaan paremmin sujunut, ryhmän hälinässä helposti kuulemma herpaantuu.
Olemme tehneet etukäteen päätöksen, että jos suositellaan esikoulun kertaamista, lapsi kertaa sen. Voi onneksi vaihtaa toiseen esikouluun eli aloittaa ihan puhtaalta pöydältä. Tässä käytännön syynäkin se, että isoveli olisi samassa koulussa kakkosella sitten ensi syksynä. Ei tarvitsisi kuljetella aamuisin lapsia (koululainen, eskari, päikkyläinen) kolmeen paikkaan ennen töihin lähtöä.
Onko lapsi diagnosoitu? Jos saa raivareita ja sosiaalisissa taidoissa puutteita jne.