Mun pitäisi nyt päättää, että jätetäänkö lapseni luokalleen vai ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyötyä voisi myös olla siitä itsetunnon kohennuksesta, jonka saisi kun olisi luokan isoin ja osaavin kun asiat olisivat jo tutumpia kuin tuoreilla tulokkailla. 

Ei se kyllä mene noin vaan päinvastoin. Huomaa että moni vuotta nuorempi on taitavampi kuin itse on ja koko kouluiän saa selitellä miksi on vanhempi kun muut luokkalaiset.

Lapsihan on syntynyt joulukuussa, joten ikäeroa on vain kuukausi seuraavan ikäryhmän vanhimpiin lapsiin. Joka tapauksessa hyvin loppuvuodesta syntyminen on myöhemmin järkevä perustelu sille, miksi lapsi on ns. vuoden jäljessä.

Tässä vaiheessa luokan kertaaminen vielä "unohtuu" ja esimerkiksi yläkoulussa asialla ei ole enää merkitystä. Sillä puolestaan on, onko esimerkiksi liikuntatunneilla se kaikista vanhin vai nuorin ja onko fyysinen kehittyminen hieman edellä vai jäljessä muita. Myöhemmin merkitystä on sillä, onko lapsi luokkansa ensimmäinen vai viimeinen esimerkiksi täysi-ikäisyyden saavuttamisessa?

On monia tutkimuksia, joiden mukaan alkuvuodesta syntyneet ovat yliedustettuina esimerkiksi urheilun huipulla ja muutenkin menestyneempiä, ihan vain sen vuoksi että ovat ikäluokkansa vanhimpia. Lapsena kuitenkin puolikin vuotta kehitystä voi olla iso harppaus.

Sillä uudella luokalla on myös loppuvuonna syntyneitä lapsia, joihin AP:n lapsella on vuoden ikäero. Voi olla musertavaa huomata, että monet näistä vuotta nuoremmista ovat luokalle jäänyttä lasta etevämpiä. Monissa harrastuksissa joukkueet luodaan vuosiluokittain, eli kertaaja joutuu ehkä eri joukkueeseen uusien luokkakavereidensa kanssa. Myös muut vuosiluokkaan sidotut tapahtumat (esim. ripari) ajoittuvat eri aikaan kuin luokkakavereilla. Eli ei luokalle jääminen tuo pelkästään positiivisia juttuja.

Alakoulun liikuntatunneilla ei juurikaan tehdä asioita, joissa fyysinen koko olisi merkityksellinen. Itselläni on vuoden viimeisenä päivänä syntynyt ikäisekseenkin pienikokoinen tyttö, joka pärjää loistavasti myös liikuntatunneilla.

Minusta on kohtuutonta jättää päätös vanhempien harteille. Koulun pitäisi ottaa enemmän vastuuta ja ainakin antaa selkeä perusteltu suositus joko puolesta tai vastaan.

Tuttavan lapsi kertasi ekaluokan. Lapsi itse oli lopulta tyytyväinen ratkaisuun, sai uudelta luokalta kavereita ym. Itse en usko, että lapsi pitkästyisi samoja asioita kerratessaan, koska lasten välillä on tuossa vaiheessa suuret erot joka tapauksessa. On opettajan tehtävä antaa jokaisella lapselle osaamisen tasoisia tehtäviä. Ensi vuonna olisi jo niiden joukossa, jotka lukevat jonkin verran.

Toisaalta toisessa tuttavaperheessä lapsi ei kerrannut ekaluokkaa, vaikka ekanluokan opettaja sitä ehdotti. Äiti näki hyväksi, että jatkaa iän mukaisessa luokassa. Pärjäili jollakin tavalla vitosluokalle, jolloin silloinen vitosluokan opettaja ehdotti siirtymistä johonkin mukautettuun opetukseen toiseen kouluun. Lapsi kävikin siellä tutustumassa, mutta ei sinne halunnut (lapsi oli sitä mieltä, että ne lapset mukautetussa opetuksessa olivat  käytökseltään liian 'erilaisia'. Lapsi itse on hyvin normi-lapsi käytökseltään, ja jopa lahjakas esimerkiksi liikunnassa).

Nyt tämä lapsi on ikänsä mukaisesti tavis-lasten seiskaluokalla ja pärjäilee jollakin tavalla. On saanut koko kouluajan lisätukea (ja ehkä englannisssa jonkin sopeutetun opintosisällön tms), ja se on ok, koska on mielestäni yleistä, että myös tavis-lapsille järjestetään lisätukea koulunkäyntiin. On mahdollista, että hän saa normi-peruskoulun suoritettua ikäistensä tahdissa.

Itse aikoinani koulun aloitettuani olin erittäin paljon muita jäljessä lähes kaikissa asioissa. Minua ei kuitenkaan jätetty luokalle, koska opin asioita riittävässä/kohtuullisessa määrin. Muita jäljessä oleminen voisi lannistaa itsetuntoa. Omalla kohdallani niin ei käynyt. Kaikille se ei ehkä sovi, mutta minun kohdallani jäljessä oleminen opetti tekemään töitä. Lisäsi sitkeyttä (jota ehkä oli jo ennaltakin). Opetti oppimaan, koska en osannut valmiiksi. Paransin koulumenestystäni vuosi vuodelta, lopulta kirjoitin hyvillä arvosanoilla ylioppilaaksi ja hankin yliopistotutkinnon. Sosiaalisesti en ole kovin lahjakas vieläkään. En tiedä, olisinko sosiaalisesti lahjakkaampi, jos olisin kerrannut ekaluokan. Riittävässä määrin olen kuitenkin pärjäillyt, olen työelämässä, ja on ihana perhe.

Oikea ratkaisu voi olla osittain luonnekysymys.

Asiantuntijoilta kannattaa hankkia lausunnot. Ja sen jälkeen tehdä päätös tuntuman perusteella. Kumpikin vaihtoehto voi olla hyvä.

Pidä opettajan ja eritysopettajan kanssa palaveri mikä koulussa on hankalaa. Miten läksyjen tekeminen sujuu? Jaksaako lapsi muuten ponnistella koulun eteen mutta,silleen, ettei koulu tunnu liian rankalle? Jos läksyt ja opiskelu on lapsesta rankkaa niin ehdottomasti kertaamaan nyt. Ykkösen kertaamista lapsi ei vielä kummemmin ihmettele eivätkä luokkatoveritkaan, mutta kakkosella luokka on jo tiiviimpi ja silloin isompana kertaaminen olisi lapselle henkisesti rankempaa.

Itselläni on joulukuussa syntynyt tokaluokkalainen poika, jonka lukemaan oppiminen on ollut hidasta ja teettänyt tosi paljon töitä. Ekan jouluna osasi lukea lyhyitä sanoja hitaasti ja näihin aikoihin pidempiä hitaasti. Ekalla kyllä lukeminen eteni koko ajan suht tasaisesti mutta kyllä meillä on tuon lukemisen kanssa miltei joka hiivatin ilta kakkosellakin tahkottu.

Lapseni oli ykköselläkin jo innokas ja sitkeä yrittämään ja muut kuin lukeminen on sujunut hyvin, mikä meillä on ollut pelastus. Ollut hyvät sosiaaliset taidot ym. Ykkösellä oli sinänsä ihana opettaja, mutta läksyjä tuli valehtelematta matikasta kolme sivua (lapselleni matikka helppoa niin se ok). Lisäksi A4 -kokoisesta äikän kirjoitustehtäväkirjasta tuli miltei joka ilta 3 sivua ja lisäksi lukuläksyt, joita harjoiteltiin ja harjoiteltiin. Tehtiin läksyjä monta kertaa viikossa,2,5-3 h illassa ja lapsi oli onneksi sisukas mut aivan järjetöntä. Oli vaan toosi hidas kirjoittamaan ja lukemaan. Joululta sanoin opelle kauanko läksyjä tehdään ja läksyjen määrä hieman väheni, toki lapsi alkoi näihin aikoihin olla jo nopeampi kirjoittaja, joten sinänsäkin läksyjen teko nopeutui. Oma lapseni on onneksi muuten skarppi ja oppi kuuntelemalla tosi paljon. Muistaa hyvin lukemansa ja löytää helposti tekstistä vastaukset.

Kakkosluokka poitsullani on mennyt hyvin, varsinkin kun nykyope antaa läksyjä paljon vähemmän kuin edellinen. Silti tuon lukemisen kanssa on tehty hirveästi töitä iltaisin. Ilmeisesti hällä on piilevää lukivikaa eli saattaa lukea tekstiä kuin lukisi eka kertaa arabiaa. Ei meinannut noin joka toinen päivä sujua yksinkertaisetkaan sanat tekstiä ääneen lukiessa. Toki luki niitä melko ok yksittäisinä lauseina. Toisena päivänä edessä aivan samantasoinen uusi teksti joissa vaikeita sanoja ja lukeekin sen yhtäkkiä sujuvasti. Just kun treenattu ja treenattu niin taas toisella kertaa taas jumittuu ihan eka kirjaimiin. Nyt luojan kiitos vihdoin viimein näyttäisi siltä, että osaa lukea melko hyvin päivänä kuin päivänä. Mutta siis jos yhtään läksyt tai koulu teettää töitä, asioiden ymmärtämisessä, sosiaalisissa suhteissa tai koulukypsyydessä epäilyttää, harkitsisin ehdottomasti ykkösen kertaamista. Lapselle on hirveän raskasta olla äärirajoilla. Lukemisen suhteen näinvjälkikäteen olisi voinut olla meillä hyvä ratkaisu.

Jättäisin luokalle. Vankka kokemukseni alkuopetuksesta on hyvän pohjan tärkeys. Lukutaito ja sosiaaliset taidot karttuvat ja siitä on hyvä jatkaa.

Outoa, että vanhemmat jätetään päättämään tollasta asiaa.

Oliko nämä ongelmat jo eskarissa? Meidän naapurin lapsi kävi eskarin kahdesti. Kävi yrittämässä koulua pari viikkoa ja palasi eskariin. Tämä ei tietenkään auta ap:n lasta, mutta vinkiksi muille. Jos koulukypsyyttä epäillään jo eskarissa, niin kannattaisi kysellä jo siellä luokalle jäämistä.

En lukenut muiden kommentteja mutta itse en jättäisi. Lapsi voi hyvin kehittyä esim. lukemisessa ja muissa taidoissa kesänkin aikana. Vilkas lapsi saa kyllä olla. Kaikkien ei tarvi olla hiljaisia ja ujoja.

Jättäisin kertaamaan. Tietysti pyytäisin erityisopettajaa tekemään muutaman taustatestin, miksi lukeminen on hidasta. Mikäli paljastuisi esim. nimeämisen hitautta, asiaa pitäisi miettiä laajemmin. Tämän perusteella tokaluokalla matikassa tulisi myös vaikeutta, koska sama taustasyy vaikeuttaa esim.kertotaulujen ulkoa oppimista ja kolmosella enkun sanojen oppimista. Näin voisi miettiä, haluaako lapsensa tukalaan tilanteeseen, jossa haastetta ( ja siten myös extrakotityötä) on vähän joka asiassa. En tiedä yhtään huonosti mennyttä luokan kertausta, joskaan haasteet eivät tietysti häviä yhden vuoden aikana jos taustalla on isompia oppimisvaikeuksia.

T. Alkuopetuksen erityisopettaja

Alkuopetus eli eka- ja tokaluokka ovat käytännössä samaa settiä. Yleensä ne käsitetään kokonaisuudeksi ja vasta toisen luokan jälkeen katsotaan, ovatko alkuopetuksen tavoitteet toteutuneet. Sinuna siis odottaisin toisen luokan loppuun.

Btw, katsopa, olisiko uusi luokka pienempi kuin lapsen nykyinen; haluaako koulu tasoittaa luokkakokoja? Tai toivookin ope pääsevänsä hankalasta lapsesta eroon?

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin kertaamaan. Tietysti pyytäisin erityisopettajaa tekemään muutaman taustatestin, miksi lukeminen on hidasta. Mikäli paljastuisi esim. nimeämisen hitautta, asiaa pitäisi miettiä laajemmin. Tämän perusteella tokaluokalla matikassa tulisi myös vaikeutta, koska sama taustasyy vaikeuttaa esim.kertotaulujen ulkoa oppimista ja kolmosella enkun sanojen oppimista. Näin voisi miettiä, haluaako lapsensa tukalaan tilanteeseen, jossa haastetta ( ja siten myös extrakotityötä) on vähän joka asiassa. En tiedä yhtään huonosti mennyttä luokan kertausta, joskaan haasteet eivät tietysti häviä yhden vuoden aikana jos taustalla on isompia oppimisvaikeuksia.

T. Alkuopetuksen erityisopettaja

Minua myös uhkailtiin tällä lapsi joutuu kiipeliin ja ahdinkoon -läpällä. Hänet kuitenkin vaatimuksestani siirrettiin kolmannelle luokalle, joka meni paljon paremmin kuin alkuopetus, eikä lapsi ollut yhtään kiipelissä vaan hyvin helpottunut, kun opettaja vaihtui. Oma intuitioni oli niin ennustanutkin.

Hikkeä ei hänestä tullut, mutta luokalle jääminen ei ollut koskaan enää lähimaillakaan vaan oli kolmannesta luokasta eteenpäin ihan keskitason oppilas.

Eka luokkaa ei nykyisin tuplata mitenkään kevein syin. Paras olis vaan jatkaa muun joukon mukana ainakin seuraavat pari vuotta. Ekaluokan alku olisi äärimmäisen turhauttavaa sen jo kertaalleen käyneelle.

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin kertaamaan. Tietysti pyytäisin erityisopettajaa tekemään muutaman taustatestin, miksi lukeminen on hidasta. Mikäli paljastuisi esim. nimeämisen hitautta, asiaa pitäisi miettiä laajemmin. Tämän perusteella tokaluokalla matikassa tulisi myös vaikeutta, koska sama taustasyy vaikeuttaa esim.kertotaulujen ulkoa oppimista ja kolmosella enkun sanojen oppimista. Näin voisi miettiä, haluaako lapsensa tukalaan tilanteeseen, jossa haastetta ( ja siten myös extrakotityötä) on vähän joka asiassa. En tiedä yhtään huonosti mennyttä luokan kertausta, joskaan haasteet eivät tietysti häviä yhden vuoden aikana jos taustalla on isompia oppimisvaikeuksia.

T. Alkuopetuksen erityisopettaja

Kiitos paljon kommenteista, tosi paljon olen näistä saanut näkökulmia. Lapsi kävi syksyllä muutaman kerran koulukuraattorilla, mutta hän ei nähnyt tarvetta jatkotoimenpiteille. Samoin hän kävi muutaman kerran toimintaterapiassa (kun ei malta istua pulpetissa), mutta toimintaterapeuttikaan ei nähnyt tarpeelliseksi jatkaa toimenpiteitä. Mitään diagnooseja ei ole. Ja esim. Wilma-viestejä huonosta käytöksestä tulee ehkä n. kerran kuussa, eli minusta ei kai lapsi mitenkään silmiinpistävän huonosti käyttäydy?

Eskarissakin lapsella oli jonkun verran ongelmia sosiaalisissa taidoissa ja esim. pukemisessa vaati muistuttelua. Itse ehdottelin eskarin kertaamista, mutta vanhassa kotikunnassamme sellaista tehdään vain tosi harvinaisissa poikkeustapauksissa. Nykyisessä kunnassamme näin tehdään ilmeisesti helpommin, ja meidän tapauksessamme se olisi varmaan ollut paras ratkaisu.

Olimme siis palaverissa opettajan ja erityisopettajan kanssa. He kertoivat mitä haasteita koulussa on ollut, mutta sanoivat, etteivät osaa ottaa kantaa siihen, että mikä olisi paras ratkaisu. Ehkä nyt kun olen saanut vähän lisää mielipiteitä, pitäisi pyytää koulusta vielä tarkempi arvio lapsen taidoista ja kannanotto luokalle jäämisen puolesta tai vastaan. Hehän tässä ammattilaisia ovat. Itsellä kun ei ole mitään kokemusta koulumaailmasta sen jälkeen kun itse lopetin peruskoulun 20 vuotta sitten. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kertaaminen ei ole nykyajan vaihtoehto. Mikäli lapsi tarvitsee tuki- tai erityisopetusta koulun on sitä hänelle annettava.

Ei se ole aina lapsellekaan mielekästä olla aina se jonka täytyy jäädä tukariin ja mennä tunnilla erityiopelle kun muut jäävät omaan luokkaan. Muistelen lukeneeni jostakin että olisi yleisempää kerrata 2. luokka. Jotkut kypsyvät hitaammin koululaisiksi ja jos ei tokaluokkakaan oikein onnistu niin sitten kertaa sen.

Lapsen kuuluu osata lukea jo ennen ekaluokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin kertaamaan. Tietysti pyytäisin erityisopettajaa tekemään muutaman taustatestin, miksi lukeminen on hidasta. Mikäli paljastuisi esim. nimeämisen hitautta, asiaa pitäisi miettiä laajemmin. Tämän perusteella tokaluokalla matikassa tulisi myös vaikeutta, koska sama taustasyy vaikeuttaa esim.kertotaulujen ulkoa oppimista ja kolmosella enkun sanojen oppimista. Näin voisi miettiä, haluaako lapsensa tukalaan tilanteeseen, jossa haastetta ( ja siten myös extrakotityötä) on vähän joka asiassa. En tiedä yhtään huonosti mennyttä luokan kertausta, joskaan haasteet eivät tietysti häviä yhden vuoden aikana jos taustalla on isompia oppimisvaikeuksia.

T. Alkuopetuksen erityisopettaja

Kiitos paljon kommenteista, tosi paljon olen näistä saanut näkökulmia. Lapsi kävi syksyllä muutaman kerran koulukuraattorilla, mutta hän ei nähnyt tarvetta jatkotoimenpiteille. Samoin hän kävi muutaman kerran toimintaterapiassa (kun ei malta istua pulpetissa), mutta toimintaterapeuttikaan ei nähnyt tarpeelliseksi jatkaa toimenpiteitä. Mitään diagnooseja ei ole. Ja esim. Wilma-viestejä huonosta käytöksestä tulee ehkä n. kerran kuussa, eli minusta ei kai lapsi mitenkään silmiinpistävän huonosti käyttäydy?

Eskarissakin lapsella oli jonkun verran ongelmia sosiaalisissa taidoissa ja esim. pukemisessa vaati muistuttelua. Itse ehdottelin eskarin kertaamista, mutta vanhassa kotikunnassamme sellaista tehdään vain tosi harvinaisissa poikkeustapauksissa. Nykyisessä kunnassamme näin tehdään ilmeisesti helpommin, ja meidän tapauksessamme se olisi varmaan ollut paras ratkaisu.

Olimme siis palaverissa opettajan ja erityisopettajan kanssa. He kertoivat mitä haasteita koulussa on ollut, mutta sanoivat, etteivät osaa ottaa kantaa siihen, että mikä olisi paras ratkaisu. Ehkä nyt kun olen saanut vähän lisää mielipiteitä, pitäisi pyytää koulusta vielä tarkempi arvio lapsen taidoista ja kannanotto luokalle jäämisen puolesta tai vastaan. Hehän tässä ammattilaisia ovat. Itsellä kun ei ole mitään kokemusta koulumaailmasta sen jälkeen kun itse lopetin peruskoulun 20 vuotta sitten. Ap.

Onko kyseessä eroperhe? Tupakointi tai joitko viinaa raskauden aikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin kertaamaan. Tietysti pyytäisin erityisopettajaa tekemään muutaman taustatestin, miksi lukeminen on hidasta. Mikäli paljastuisi esim. nimeämisen hitautta, asiaa pitäisi miettiä laajemmin. Tämän perusteella tokaluokalla matikassa tulisi myös vaikeutta, koska sama taustasyy vaikeuttaa esim.kertotaulujen ulkoa oppimista ja kolmosella enkun sanojen oppimista. Näin voisi miettiä, haluaako lapsensa tukalaan tilanteeseen, jossa haastetta ( ja siten myös extrakotityötä) on vähän joka asiassa. En tiedä yhtään huonosti mennyttä luokan kertausta, joskaan haasteet eivät tietysti häviä yhden vuoden aikana jos taustalla on isompia oppimisvaikeuksia.

T. Alkuopetuksen erityisopettaja

Kiitos paljon kommenteista, tosi paljon olen näistä saanut näkökulmia. Lapsi kävi syksyllä muutaman kerran koulukuraattorilla, mutta hän ei nähnyt tarvetta jatkotoimenpiteille. Samoin hän kävi muutaman kerran toimintaterapiassa (kun ei malta istua pulpetissa), mutta toimintaterapeuttikaan ei nähnyt tarpeelliseksi jatkaa toimenpiteitä. Mitään diagnooseja ei ole. Ja esim. Wilma-viestejä huonosta käytöksestä tulee ehkä n. kerran kuussa, eli minusta ei kai lapsi mitenkään silmiinpistävän huonosti käyttäydy?

Eskarissakin lapsella oli jonkun verran ongelmia sosiaalisissa taidoissa ja esim. pukemisessa vaati muistuttelua. Itse ehdottelin eskarin kertaamista, mutta vanhassa kotikunnassamme sellaista tehdään vain tosi harvinaisissa poikkeustapauksissa. Nykyisessä kunnassamme näin tehdään ilmeisesti helpommin, ja meidän tapauksessamme se olisi varmaan ollut paras ratkaisu.

Olimme siis palaverissa opettajan ja erityisopettajan kanssa. He kertoivat mitä haasteita koulussa on ollut, mutta sanoivat, etteivät osaa ottaa kantaa siihen, että mikä olisi paras ratkaisu. Ehkä nyt kun olen saanut vähän lisää mielipiteitä, pitäisi pyytää koulusta vielä tarkempi arvio lapsen taidoista ja kannanotto luokalle jäämisen puolesta tai vastaan. Hehän tässä ammattilaisia ovat. Itsellä kun ei ole mitään kokemusta koulumaailmasta sen jälkeen kun itse lopetin peruskoulun 20 vuotta sitten. Ap.

Onko kyseessä eroperhe? Tupakointi tai joitko viinaa raskauden aikana?

Ei mikään näistä. Ap.

Laittaisin varmaankin kertaamaan ekan. Isoin merkitys on ehkä koulusta suoriutumisen tunteelle ojjolla on vaikutusta todennäköisesti koko koulu-uralle. Jos menee kertaamaan ekan, voi saada onnistumisen kokemusta joka  motivoi. Tokalla jos on vaikeaa niin vaikutaa sekin mielialaan ja haluun yrittää? Uudet kaverit saa kyllä kun vasta näin vähän aikaa mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Kysy lapselta itseltään haluaako jatkaa tokalle samassa ryhmässä vai haluaisiko käydä ekaluokan uudelleen. Itse en kyllä jättäisi luokalle jos kuitenkin lukeminen on alkanut sujua ja kavereitakin on saanut.

Päinvastoin! Tämä ei ole missään tapauksessa lapsen päätös! Lapsi ei kerta kaikkiaan osaa ountaroida asiaa oman tulevaisuutensa kannalta. Lapsen vanhemman täytyy kantaa vanhemmuuden vastuu ja tehdä päätös lapsen parhaaksi.

Kokemukseni mukaan kertaamisesta ei koskaan ole seurannut mitään huonoa. (Mutta tokikaan en sano ettei niin voisi joskus käydä.)

Ope

Voisiko tuohon lukuongelmaan liittyä esimerkiksi sanasokeutta? Sitä tuntuu löytyvän yllättävänkin paljon lukiolaisilta nykyään. Pyytäisin koulupsykologin/ jonkun muun tahon tutkimaan lukemisen ongelmien syytä tarkemmin ja etenisin vasta tulosten jälkeen.

Koulu voi olla lapselle aika stressaavaa, jos haasteet ovat liian vaikeita. Tuskin ne haasteet helpottuvat tulevaisuudessakaan.

Ei taida opettajat olla oikein tehtäviensä tasolla, jos asia jätetään vanhempien päätettäväksi. Ratkaisuehdotus ainakin pitäisi tulla!

Vierailija kirjoitti:

Itse päästäisin lapsen toiselle luokalle. Mutta nyt koko kevään ja kesän harjoiteltaisiin kotonakin niitä taitoja mitä toisella luokalla tarvitaan. Kysyisin opettajalta itseltään mitkä ovat ne haasteet mitä lapsella on ja mikä auttaisi kehittymistä.

Jos kirjoittaminen on hankalaa niin lapsi harjoitelisi vaikka kauppalappun kirjoittamista kotona, konkreettinen asia missä huomaa että taidosta on hyötyä. Jos lukeminen takkuaa, kuten meillä, niin lapsi lukee minulle kaupassa ääneen mitä listassa lukee ja sitten metsästetään yhdessä tuote. Muutenkin lapseni laitoin lukemaan minulle kirjoja vaikka ruoanlaitto ohessa.

En jaksanut lukea ketjua pitkälle, mutta tässä on mielestäni hyviä neuvoja.

Viestisi perusteella on jättäisi luokalle. Pyytäisin lapselle koulusta ensi vuonna tukea oppimiseen ja sosiaalisiin taitoihin, jos tuen tarvetta vielä silloin ilmenee.

T. Yläkoulun äikän ope

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kertaaminen ei ole nykyajan vaihtoehto. Mikäli lapsi tarvitsee tuki- tai erityisopetusta koulun on sitä hänelle annettava.

Joopa joo ja niinpä niin. Nykyään kuntien resurssit on mitä on, kaikin puolin "kivuttomampi" vaihtoehto on kerrata luokka jos on mahdollisuus kerta. Lapsi saa siinä suurimman mahdollisen tuen ja mahdollisuuden loistaa luokkansa parhaana myös. :)