Lue keskustelun säännöt.
Mun pitäisi nyt päättää, että jätetäänkö lapseni luokalleen vai ei
05.03.2018 |
Tilanne on siis se, että poikani on ekaluokalla. Hän on loppuvuodesta syntynyt ja aika lapsellinen vielä. Lisäksi muutimme juuri ennen koulun alkua, joten koulun alku oli hänelle tosi stressaavaa ja vaikeaa aikaa. Koulussa on ollut paljon haasteita, ainakin sosiaalisissa taidoissa on paljon hiomista (esim. saattaa saada raivareita), lapseni on ollut vaikea saada kavereita ja on ollut myös kiusattuna. Lisäksi ei oikein malttaisi keskittyä sellaisiin tehtäviin, jotka eivät kiinnosta (esim. kirjainten kirjoittaminen). Toisaalta lapsi on nyt parantanut taitojaan koko ajan, saanut lopulta kavereita ja on esim. matikassa oikein hyvä.
Lukutaito on kehittynyt vähän viiveellä, mutta nyt maaliskuun alussa lapsi lukee jo lyhyitä sanoja hyvin ja pitkiäkin kohtalaisesti. Opettajan mukaan nämä taidot eivät kuitenkaan ole riittävät toisella luokalla, kun tehtävät ovat vaativampia. Koulu ei kuulemma jätä ketään luokalle, mutta me vanhemmat voimme halutessamme hakea lupaa kerrata ensimmäinen luokka (käsittääkseni se lupa sitten kyllä myönnettäisiin). Minusta aika hurja vastuu vanhemmille, nyt pitäisi osata päättää tosi iso ja lapsen elämään hurjasti vaikuttava asia aika pienillä tiedoilla.. Toisaalta monissa taidoissa loppuvuodesta syntynyt lapseni vastaa varmaan taidoiltaan enemmän nykyisiä ekaluokkalaisia. Toisaalta tuntuisi hurjalta jättää lapsi luokalleen juuri kun hän alkaa kotiutumaan nykyiseen luokkaansa. Ja onko luokalleen jättäminen sitten kovin leimaavaa lapselle?
Juttelin myös opettajana ja erityisopettajana työskentelevän ystäväni kanssa. Hän oli kovin ihmeissään, että jätettäisiin luokalle lapsi, joka kuitenkin lukee nyt jo sanoja, tässä kun on vielä puoli vuotta aikaa kehittyä ennen kuin toinen luokka alkaa. Hänen mukaansa toka luokkakin olisi vielä tosi paljon ensimmäisen kertausta ja heidän kunnassaan aika heikosti lukevatkin lapset ovat taidon saavuttaneet tokalla.
Nyt olen kyllä aika pyörällä päästäni ja tosi vaikeaa on nyt tehdä päätöstä. Molemmissa vaihtoehdoissa kun on riskinsä: joko lapsi tippuu ihan kärryiltä tokalla luokalla, tai vaihtoehtoisesti saa porukkaa taidoissa kiinni ja joutuu "turhaan" kertaamaan ensimmäisen luokan ja vaihtamaan opiskeluryhmää.. Mitä sinä tekisit?
Kommentit (67)
Pyydä koululta erton näkemys lapsen taidoista ja tee päätös sen jälkeen. Ja ainahan voi sitten kerrata 2. luokan, jos vielä silloin on selkeästi jäljessä muita. Aikaahan tässä on vielä monta kuukautta, mitä tahansa voi tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista. Lapsi saa siis nyt pienryhmäopetusta muutaman kerran viikossa. Ja todellakin olisimme valmiita tekemään lisäharjoituksia ja niitä toki jonkun verran teemme nytkin (mutta kun koulupäivätkin ovat jo rankkoja, niin iltaisin lapsi ei juuri läksyjen jälkeen jaksa tehdä lisähommia). Kesällä on varmasti siihen paremmin aikaa ja voimia.
Itsekin mietin sitä, että onko sitten parempi suosiolla jättää luokalle, kun olla aina se hännänhuippu, joka on huonoin.. Mutta toisaalta, jos lapsi kuitenkin kasvaa ja kehittyy, niin ottaahan hän pikkuhiljaa muita kiinni (toivottavasti). Minulle nimenomaan luokalle jättämisen syyksi ilmoitettiin tuo lukeminen. Mutta itsekin mietin, että olisiko ne sosiaaliset taidot ja keskittymiskyky olleet se "oikea" syy. Mutta jos kerran me vanhemmat teemme päätöksen, niin eikö silloin meille pitäisi antaa tiedoksi ne oikeat syyt eikä lukemisen viive?
Vierailija kirjoitti:
Hyötyä voisi myös olla siitä itsetunnon kohennuksesta, jonka saisi kun olisi luokan isoin ja osaavin kun asiat olisivat jo tutumpia kuin tuoreilla tulokkailla.
Ei se kyllä mene noin vaan päinvastoin. Huomaa että moni vuotta nuorempi on taitavampi kuin itse on ja koko kouluiän saa selitellä miksi on vanhempi kun muut luokkalaiset.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Lapsi saa siis nyt pienryhmäopetusta muutaman kerran viikossa. Ja todellakin olisimme valmiita tekemään lisäharjoituksia ja niitä toki jonkun verran teemme nytkin (mutta kun koulupäivätkin ovat jo rankkoja, niin iltaisin lapsi ei juuri läksyjen jälkeen jaksa tehdä lisähommia). Kesällä on varmasti siihen paremmin aikaa ja voimia.
Itsekin mietin sitä, että onko sitten parempi suosiolla jättää luokalle, kun olla aina se hännänhuippu, joka on huonoin.. Mutta toisaalta, jos lapsi kuitenkin kasvaa ja kehittyy, niin ottaahan hän pikkuhiljaa muita kiinni (toivottavasti). Minulle nimenomaan luokalle jättämisen syyksi ilmoitettiin tuo lukeminen. Mutta itsekin mietin, että olisiko ne sosiaaliset taidot ja keskittymiskyky olleet se "oikea" syy. Mutta jos kerran me vanhemmat teemme päätöksen, niin eikö silloin meille pitäisi antaa tiedoksi ne oikeat syyt eikä lukemisen viive?
Kannattaa ottaa huomioon, että niiden muidenkin lasten taidot koko ajan kehittyy. Onko AP:n lapsella valmiuksia kiriä muut kiinni kesän aikana ja sen jälkeen edistyä muiden tahdissa? Itse saattaisin ehkä laittaa lapsen tokalle luokalle tutun luokan kanssa, mutta kolmannelle ei sitten ole mitään asiaa, ellei lukutaito ja muut opiskelutaidot ole kunnossa.
Kertaisin ehdottomasti. Lapsi saisi sitä myöten onnistumisen kokemuksia ja kuva itsestä oppijan olisi paljon myönteisempi kuin kenties nyt tulisi.
Oma sukulaislapsi kertasi ensimmäisen luokan, oli vähän kaikessa hidas ja mikään ei oikein sujunut, mutta opiskelee nyt Helsingin yliopistossa luonnontieteitä.
Silloin aikoinaan vähän ihmettelin vanhempien päätöstä, mutta kun perheessä isä on opettaja, niin oletin,että tiesivät mitä tekivät.
Täälläkin useampi erityisope on puoltanut ajatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä antaisin kerrata, pienenä se on vielä helppoa, varsinkin jos luokalla ei ole ehdottoman parasta kaveria. Omalle lapselleni ehdotettiin yhden luokan välistä jättämistä, ekaluokalta kolmannelle, jotta saisi tarpeeksi haastavaa puuhaa tunneille (opettajan näkemys, lapsella ei omasta tai minunkaan mielestäni ollut tylsää tunneilla tms.). Vanhempia sisaruksia kun on, tiedän, että se lukeminen ja kirjoittaminen ei ole tuossa vaiheessa se ydin, vaan muut taidot ja tottuminen isoon porukkaan ym. Eli en halunnut, että tokaluokka jätetään välistä.
Ja jälkeenpäin katsottuna ehdottoman oikea päätös. Kolmannella muuttui koulunkäynti muutenkin enemmän sellaiseksi perinteiseksi (kokeet ym.), ihan tarpeeksi riitti hommia ihan normitahdissa luokalta toiselle etenemisessä.
Täytyy olla kiitollinen, että itse kävin ala-asteen pienessä kyläkoulussa, jossa opettajalla ja kouluavustajalla oli aikaa joka tunnilla avustaa meitä, jotka tarvitsivat vähän enemmän tukea. Lukemisen oppimistani oli vaikea seurata, koska olin todella ujo enkä juuri kommunikoinut, minulta oli todella vaikea saada suullisia vastauksia. Matikka oli minulle haastavaa vielä 3. luokalla. Opettaja oli sanonut vanhemmilleni, että olen haaveilija ja ajatukseni karkaavat välillä muualle, mutta hän näkee, että minulla kyllä päässä raksuttaa, silloin kun keskityn tehtäviin, mikä vaati sen, että opettajan täytyi useasti käydä kanssani tehtäviä läpi kahdestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyötyä voisi myös olla siitä itsetunnon kohennuksesta, jonka saisi kun olisi luokan isoin ja osaavin kun asiat olisivat jo tutumpia kuin tuoreilla tulokkailla.
Ei se kyllä mene noin vaan päinvastoin. Huomaa että moni vuotta nuorempi on taitavampi kuin itse on ja koko kouluiän saa selitellä miksi on vanhempi kun muut luokkalaiset.
Tämäkin on totta. Se, että on vuoden vanhempi ja jo yhden kerran ekaluokan käynyt, ei tarkoita että olisi uudessa luokassa parhaiden joukossa. Kouluun tulee paljon lapsia, jotka jo tullessaan osaavat koko ensimmäisen luokan oppimäärän (osaavat mm. sujuvasti lukea, kirjoittaa ja laskea). Tuskin se luokalle jääneen itsetuntoa kovastikaan kohentaa, että huomaa olevansa myös itseään nuorempia huonompi.
Alkuopetus tarkoittaa peruskoulun kahden ensimmäisen vuoden opetusta.[1] Alkuopetuksessa katsotaan, että lapsi on utelias ja sosiaalinen, omia ajatuksiaan tiedostava, edistymisestä nauttiva, joka tutkii ympäristöään, kysyy, vertaa, kuuntelee, pohtii ja havainnoi. Alkuopetuksen oppimisympäristö pyritäänkin pitämään virikkeellisenä, joka ohjaa lapsen uteliaisuutta, mielenkiintoa ja motivaatiota. Opettajan tärkeä tehtävä on tarjota ohjaavaa kasvatusta, luoda suotuisia oppimistilanteita sekä virittää ja laajentaa lapsen motivaatiota.[2]
Wikipediasta
Meillä oli sama tilanne 1. luokan keväällä, kun lukeminen takkuili. Konsultoin tuttua erityisopea, joka vinkkasi, että alkuopetus kestää tokalle luokalla asti (silloin jopa 3. luokalla). Alkuopetus on sitä aikaa, kun mm. lukutaito saa kehittyä. Tokalla ei ole vielä mitään kovin vaikeaa lukutaitoa vaativaa, mutta matemaattiset taidot pääsevät kehittymään.
Me teimme päätöksen, että poika ei jäänyt luokalle. Päätös oli oikea! Nyt on ysiluokkalainen ja tulee saamaan ihan kiva päättötodistuksen (lähellä 8 keskiarvo). Pääsee haluamaansa jatkokoulutukseen. Kuluneet kouluvuodet ovat olleet aaltoilevia ja erityisopettajan tukea on muutamassa aineessa tarvittu, mutta en usko, että ekan kertaaminen olisi tehnyt tähän mitään eroa. Lisäksi koulumotivaatio ei ole vuosien saatossa juuri kasvanut eli sellaista ahaa-tyyppistä vaihetta ei ole tullut, että kaikki muuttuisi yhtäkkiä helpommaksi tai oma koulumotivaatio olisi noussut.
Joka tapauksessa vanhempina saatte varmasti jo varautua siihen, että koulu ei hoidu ns. koulussa, vaan tukea kotonakin tarvitaan paljon. Nyt meillä odotellaan yhteishaun tuloksia ja sitä, että jatko-opinnot hoituisivat jo itsenäisemmällä otteella. Poikien aivot siis kehittyvät jopa 25 ikävuoteen saakka. Tytöt ovat monesti todella paljon kypsempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekan kertaaminen on helpompi homma kuin kakkosen. Älä anna säästöjen vuoksi päästää lastasi läpi, jos osaamisessa on ongelmaa. Kuulosti huolestuttavalta, ettei lapsi jaksa enää treenata illalla läksyjä. Koulussa on kuitenkin ekalla todella lyhyet päivät ja tehtävää melko vähän.
Sinuna selvittelisin kertaamisen lisäksi myös kuntoutuksen mahdollisuuksia. Voisiko koulupsykologi antaa teille kotona tehtäviä harjoitteita, joilla vahvistetaan heikkoja alueita?
Minä erityisopettajana antaisin lapselle mahdollisuuden kerrata. Nyt se menee vielä melko kivuttomasti ja voi olla, että pääsee käymään peruskoulun loppuun ilman muita raskaita tukitoimia. Jos taas jatkaa tokaluokalle, peruskoulu voi olla yhtä tukikeinojen miettimistä ja erityisopetusta. Ne vaikuttavat usein oppilaan itsetuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyötyä voisi myös olla siitä itsetunnon kohennuksesta, jonka saisi kun olisi luokan isoin ja osaavin kun asiat olisivat jo tutumpia kuin tuoreilla tulokkailla.
Ei se kyllä mene noin vaan päinvastoin. Huomaa että moni vuotta nuorempi on taitavampi kuin itse on ja koko kouluiän saa selitellä miksi on vanhempi kun muut luokkalaiset.
Lapsihan on syntynyt joulukuussa, joten ikäeroa on vain kuukausi seuraavan ikäryhmän vanhimpiin lapsiin. Joka tapauksessa hyvin loppuvuodesta syntyminen on myöhemmin järkevä perustelu sille, miksi lapsi on ns. vuoden jäljessä.
Tässä vaiheessa luokan kertaaminen vielä "unohtuu" ja esimerkiksi yläkoulussa asialla ei ole enää merkitystä. Sillä puolestaan on, onko esimerkiksi liikuntatunneilla se kaikista vanhin vai nuorin ja onko fyysinen kehittyminen hieman edellä vai jäljessä muita. Myöhemmin merkitystä on sillä, onko lapsi luokkansa ensimmäinen vai viimeinen esimerkiksi täysi-ikäisyyden saavuttamisessa?
On monia tutkimuksia, joiden mukaan alkuvuodesta syntyneet ovat yliedustettuina esimerkiksi urheilun huipulla ja muutenkin menestyneempiä, ihan vain sen vuoksi että ovat ikäluokkansa vanhimpia. Lapsena kuitenkin puolikin vuotta kehitystä voi olla iso harppaus.
Loppupeleissa saattaa olla parempi, etta jaa luokalleen. Saattaa olla etta on saanut jarkea paahansa ollessaan 9 luokalla.
mulla kaksi poikaa joille pahin teini angsti osui 9. luokalle ja keskiarvo tippui numerolla tuona tarkeana vuonna.
Tuntuu pahalle etta yksi vuosi merkkaa niin paljon.
lukuaineiden Ka 8.7 =>7.5
ja 8.5=>7.2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Lapsi saa siis nyt pienryhmäopetusta muutaman kerran viikossa. Ja todellakin olisimme valmiita tekemään lisäharjoituksia ja niitä toki jonkun verran teemme nytkin (mutta kun koulupäivätkin ovat jo rankkoja, niin iltaisin lapsi ei juuri läksyjen jälkeen jaksa tehdä lisähommia). Kesällä on varmasti siihen paremmin aikaa ja voimia.
Itsekin mietin sitä, että onko sitten parempi suosiolla jättää luokalle, kun olla aina se hännänhuippu, joka on huonoin.. Mutta toisaalta, jos lapsi kuitenkin kasvaa ja kehittyy, niin ottaahan hän pikkuhiljaa muita kiinni (toivottavasti). Minulle nimenomaan luokalle jättämisen syyksi ilmoitettiin tuo lukeminen. Mutta itsekin mietin, että olisiko ne sosiaaliset taidot ja keskittymiskyky olleet se "oikea" syy. Mutta jos kerran me vanhemmat teemme päätöksen, niin eikö silloin meille pitäisi antaa tiedoksi ne oikeat syyt eikä lukemisen viive?
Kannattaa ottaa huomioon, että niiden muidenkin lasten taidot koko ajan kehittyy. Onko AP:n lapsella valmiuksia kiriä muut kiinni kesän aikana ja sen jälkeen edistyä muiden tahdissa? Itse saattaisin ehkä laittaa lapsen tokalle luokalle tutun luokan kanssa, mutta kolmannelle ei sitten ole mitään asiaa, ellei lukutaito ja muut opiskelutaidot ole kunnossa.
Joo, kehittyyhän ne muutkin. Mutta onhan 6- ja 7-vuotiaan välinen ero isompi kuin 10- ja 11-vuotiaan. Lisäksi lapsemme ihan taantui sosiaalisissa taidoissa muuton ja koulunaloituksen aikaan. Olettaisin, että hän pikkuhiljaa saisi muita otettua kiinni. Lapsi siirtyi vielä alueelta, jossa oli paljon maahanmuuttajataustaisia lapsia yms. Eli eskarissa oli varmasti edetty hitaammin kuin tällä alueella, jonne muutettiin. Mutta se on ihan varma, että jos taidot eivät tokan luokan loppuun mennessä ole hallussa, niin sitten tietty kertaa vielä.
Mä nyt en ehkä noin hatarilla tiedoilla tekisi tuota päätöstä vaan vaatisin kunnon juttutuokion opettajan ja erityisopettajan kanssa. Mikäli ongelma pelkkä lukeminen niin en nyt ehkä usko että "riittää" luokalle jättämiseen, vaatisin tuossa tapaamisessa joitain parempia syitä, jotka opettajat ehkä tietävät mutta eivät ole sulle vaan kertoneet.
Oletteko olleet yhteydessä koulupsykologiin? Voisi olla hyvä kysyä hänenkin mielipidettään asiasta.
Vaikutat fiksulta ja koulutetulta äidiltä (?) kirjoituksesi perusteella, joten uskon että teillä on tarpeeksi resursseja auttaa ja tsempata lasta myös kotona. En jättäisi luokalle noin "hatarilla" perusteilla. Onko lapsen mielipidettä asiaan kysytty?
Onneksi muuten nykypäivänä vanhemmilla on sanansa sanottavana tähän asiaan ja ilmeisesti loppuviimein sanovat sen viimeisen sanan. Ennen vanhaan ei paljon vanhempien mielipiteitä kysytty.
Vierailija kirjoitti:
Antaidin kerrata ekam luokan. Pojat kehittyy yleensä tuttöjä hitaammin ja esim. yläkoululuokilla vuoden vanhempi poika on paljon paremmin tyttöjen tasolla.
Kertaamalla luukan poikasi saa mahdollisuuden olla luokan paras/ hyvä kun taas vanhassa luokassa maine hitaana seuraa mukana. Lisäksi tutut asiat uudessa ryhmässä ovat helpompia ja koulusta kokonaisuudessaan saisi ehkä positiivisemman asian. Eikä haittaa että samassa koulussa on kavereita ylemmällä luokalla
Mikä oli sun tekosyy olla kertaamatta?
Vierailija kirjoitti:
Tuohon tahtiin oppii jo kehitysvammainenkin lukemaan, että kyllähän normi tokalle ei mitään asiaa noilla taidoilla.
Mun kehitysvammainen oppi vasta neljännellä lukemaan.
Taitojen osalta ei kyllä kuulosta että syytä kertaamiseen olisi, ei ole mitenkään tavatonta että lukeminen on hidasta ja haastavaa vielä tokaluokan alussakin. Olennaista on että lukemisessa on havaittavissa kehitystä vaikka nyt tällä ekaluokan toisella lukukaudella.
Selvittäisin asiaa siis vielä, oletteko varmuudella ymmärtäneet asian oikein ja onko se teille kerrottu totuudenmukaisesti. Eli onko varmuudella kyse lukemisesta, ei esim muusta koulukypsyydestä mutta koska sitä ei haluta sanoa suoraan runoillaan lukuvaikeuksista.
Mikäli kyse on vain tuosta lukutaidosta niin en hakisi lupaa kertaukseen vaan sen sijaan auttaisin ja tukisin lasta lukemisen harjoittelussa kevään ja kesän ajan niin paljon kuin mahdollista. Tarkoittaa siis jokapäiväistä lukuhetkeä yhdessä lapsen kanssa, lapsi lukee ja kuuntelee kun aikuinen lukee ja siten kieli tulee entistä tutummaksi.