8-vuotiaan moraalikäsitys ja kunnioitus vanhempia kohtaan

Hmm, sanot että sinulla menee välittömästi hermot, ei sekään kuulosta kovin valmiilta kompromisseihin, pitäähän niihin aikuisenkin olla valmis. 

Kunnioitus on ansaittava.

Kuulostaa että lapsellasi saattaa olla neuroepätyypillisiä piirteitä, niistä ei selviä ihan vaan kunnioitusta vaatimalla.

8-vuotiaat voivat olla todella eteviä, mutta ovat silti pieniä lapsia. Älä suhtaudu lapseesi iän mukaan, vaan vaadi häneltä hänen omien kykyjensä mukaan.

Ykkösellä myös hyvä pointti: lapsi tekee annetun mallin mukaan. Jos malli on tyyppiä "minun tyyliin tai ei ollenkaan", niin ei ole ihmekään että hän sitten on hiukan jyrkkä itsekin.

Onneksi hänellä on joustavat vanhemmat, jotka eivät turhista rankaise. Suosittelen hankkimaan peilin kotiin.

Miksi ihmeessä ajat lapsen nurkkaan. Opettele joustavuutta. Opettele ohjaamaan

Ei tehnyt kuten halusit ja sinä otit pois kaiken. Jopa ruuan

Kammottavaa

Miten lapsi toimi? Mitä odotat?

Vierailija kirjoitti:

Itselläni menee hermot saman tien, kun poika kieltäytyy tekemästä jotain niin kun pyydän

Odotat siis 8-vuotiaalta pojalta enemmän kuin mihin itse pystyt?

Itse kyllä taivun kompromisseihin, alan jopa epäillä että olen liian lepsu, jonka takia lapsi luulee, että saa aina periksi.

Ollaan tässä aamusta alkaen väännetty ja keskustelut on jo tosi synkkiä. Poika puhuu tekevänsä itsemurhan ja puhuu, että on jo vauvana päättänyt ettei osaa käyttäytyä muulla tavoin.

Kyse on siis ihan esim siitä, että hän haluaa lätkähanskat käteen kun lähtee luistelemaan. Minä sanon, että nyt ei ole aikaa niitä etsiä koska kyyti odottaa. Hän toteaa, että okei, en sitten lähde ollenkaan. Minä sanon, että koita ymmärtää, että niiden etsiminen vie liikaa aikaa. Poika ei ymmärrä, ei suostu siihen että lähtee ilman hanskoja, joten koko luistelureissu jää tekemättä. Ja tätä nyt väännetään. Että pystyykö hän päästämään irti siitä omasta tahdosta ja taipumaan muiden ehdottamaan tapaan.

Ap

Nyt äkkiä perheneuvolaan!

Itsemurhapuheet eivät ole mitään normaalia lapsen uhittelua, te tarvitsette apua.

Ja mitä ihmeen jauhamista jossain missatussa luistelureissussa on? Meni jo, ei tule takaisin vaikka kuinka asiasta tolkuttais.

Ja tiedoksi, kyllä meillä joustetaan. Ohjataan, ennakoidaan, perustellaan, kysytään mielipidettä ja annetaan tilaa lapsen mielipiteelle. Mutta sillon, kun ei ole vaihtoehtoja (aikuinen päättää miten paljon vaatetta pakkasella laitetaan päälle, on kiire eikä aikaa taipua kaikkeen lapsen haluamaan ym.) tulee ongelmia. Lapsi ei kykene taipumaan ja toimimaan niin kuin hänelle perustellaan ja selitetään, vaan saattaa jättää ennemmin esim lähtemättä ilotulituksia katsomaan, koska ei suostu laittamaan niitä kenkiä, mitä hänelle aikuinen sanoo että pitää laittaa. Ap

Ihmiset eivät useinkaan tee asioita sen takia, että kunnioittavat sitä, joka sanelee tai neuvoo tai opastaa tms. Minusta tässä ei ole kyse ollenkaan kunnioittamisesta tai sen vaatimisesta. Kannattaa miettiä sitäkin, kuinka iso asia on, jos lapsi lähteekin niissä kengissä, joissa tahtoo, eikä niissä, joissa vaaditaan. Jos haluaa lähteä varvastossuissa pakkasella, huomaa varmaan aika pian, ettei ollut viisasta. Siinä kohtaa ne vanhemman kassista löytyvät järkevät kengät yleensä ovat enemmän kuin mieluisat. Lapsi ehkä muistaa seuraavalla kerralla asian. 

Oletko sinä oikea ihminen vai provo? Mikä sinulle on tärkeintä fiksu onnellinen lapsi vai tahdoton lapanen, joka tekee nii.kuin sinä sanot.

Pidä kotisi siinä kunnossa, että sieltä löytyy jääkiekkohanskat. Aikuisen on osattava valita taistelut. jotka käy.

Oikeasti vika on täysin sinussa, ei lapsessa. Hae apua.

Ruoka= korjaa ruoka pois, poika syö kun ruokaa on seuraavan kerran.

Luistelu=menette luistinradalle, maksat jollekin että seisoo huutavan lapsen vieressä tunnin. Luistelet miehesi kanssa ja nautitte. lapsi ei saa luistella vaikka muuttaisi mielensä

Lätkämatsi telkkarista = laitayye pöytään herkkuja..katsotte matsia ja nautitte. Lapsi lukitaan huoneeseen matsin ajaksi,

Mielestäni ei ole yli ankaraa...lapsen ei tarvitse tehdä mitään mitä ei halua..mikä ongelma?

Minäkään en saa tahtoani läpi kaikessa, toki lapsi voi välillä päättää mitä tehdään perheen kesken:)

Ne neuroepätyypilliset piirteet.

Ne eivät kasvattamalla muutu. "Kasvattamalla" eli tolkuttamalla ja ristiriitatilanteilla kyllä teette lapsen itsetunnolle hallaa.

Nyt oikeasti se perheneuvola ja tutkimukset lapselle.

Mun adhd-pojalla on ollut samaa. Lääkkeet, kannustamalla ohjaaminen ja kypsyminen ajan myötä ovat parantaneet tilannetta.

Onko lapsellasi asperger? Mun veljellä on ja hän oli lapsena juuri tuollainen. Asiat piti tehdä tietyllä tavalla. Aspergerille voi tulla suunnatonta ahdistusta jos asiat tehdään "väärin". Hänellä oli myös itsemurhapuheita. Hakekaa apua.

Ja jos lapsellasi on jotain neurologista ongelmaa, tuolla ei ole mitään tekemistä moraalin tai kunnioituksen kanssa.

Edellinen

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä taivun kompromisseihin, alan jopa epäillä että olen liian lepsu, jonka takia lapsi luulee, että saa aina periksi.

Ollaan tässä aamusta alkaen väännetty ja keskustelut on jo tosi synkkiä. Poika puhuu tekevänsä itsemurhan ja puhuu, että on jo vauvana päättänyt ettei osaa käyttäytyä muulla tavoin.

Kyse on siis ihan esim siitä, että hän haluaa lätkähanskat käteen kun lähtee luistelemaan. Minä sanon, että nyt ei ole aikaa niitä etsiä koska kyyti odottaa. Hän toteaa, että okei, en sitten lähde ollenkaan. Minä sanon, että koita ymmärtää, että niiden etsiminen vie liikaa aikaa. Poika ei ymmärrä, ei suostu siihen että lähtee ilman hanskoja, joten koko luistelureissu jää tekemättä. Ja tätä nyt väännetään. Että pystyykö hän päästämään irti siitä omasta tahdosta ja taipumaan muiden ehdottamaan tapaan.

Ap

Hanki toppahaalai..ompele siihen kiinni hanskat..väännätte itkevän lapsen 3 ihmisen voimin haalariin.

Menette luistinradalle.

LUULOT POIS KAUHUKERSALTA

Opettajalta on varmaan tullut kullannupustasi palautetta...

Valuuko pennulta kuola..nykiikö liikkeet

Eli siis lapsi saa tehdä niin kuin haluaa, vaikka aikuinen on ohjannut toisin? Jos sanotaan, että lämpimät vaatteet päälle, ei lapsen tarvitse totella jos ei halua? Eli joka kerta, kun annan ohjeen, lapsi saa valita noudattaako sitä vai ei? Miten ihmeessä pärjään lapselle teini-iässä, jos nyt annan hänelle tällaisen vallan?

En kasvata lapasta vaan lasta, joka pystyy toimimaan ja toimii ohjeiden mukaan. Ei ihme että opettajat on pulassa, kun teidän ohjeilla kasvatettujen lasten ei tarvitse totella aikuista.