Lue keskustelun säännöt.
Myötä ja vastoinkäymisissä.. missä menee raja?
04.03.2018 |
Olen ollut naimisissa vaimoni kanssa n. 10v. Olemme molemmat ahkeria salillakäyjiä (voimanosto). Viime vuosina vaimollani alkoi tulla kaikenlaisia lihasoireiluja ja ongelmia, joiden takia hänellä on lähes joka päivä jonkintasoisia kipuja, jotka vaikuttavat hänen mielialaansa.
On kärttyinen, hieroo hartioitaan ja käsivarsiaan jatkuvasti jne. Annan itse hänelle hierontoja kanssa melkein joka päivä kun yritän miellyttää. Nukkuessakin hänellä on usein vaikeuksia ja pitää ojennella käsivarsia vähän väliä — herättää minut useasti joten nukumme eri sängyissä toisinaan. Tietysti riippuen siitä miten hän nukkui, voi olla aamusta asti kärttyisä ja tappelemme, koko päivä menee pilalle.
Hän käy useasti lääkärissä ja on saanut monenlaisia hoitoja (fysio/kiropraktikko, trigger pisteet neuloilla, akupunktio, päivittäinen saunominen jne.), mutta ongelmat tulevat aina takaisin vaikka olisi päivän pari hyvä olo. Rahaa palanut hoitoihin kymmeniä tuhansia.
Hän ei myöskään suostu lopettamaan salillakäyntiä. Minun mielestä se pahentaa asiaa, hän ei usko vaan logiikka on että tarvitsee liikuntaa että lihakset pysyy kunnossa ja vetreänä.
Silloin kun hänellä ei ole kipuja meillä on upeaa mutta olen alkanut todella väsyä tähän tilanteeseen ja on sellainen olo että rakkaus on muuttunut velvollisuudeksi enemmän. Rakastan kyllä vaimoani ja haluan auttaa mutta samalla pelottaa jos tämä jatkuu ikuisesti näin.
Ymmärrän tietty että joillain on paljon pahempiakin elämänvaiheita jos kumppani saa syövän jne. joten ehkä olen itsekäs kun valitan.
Olisikohan mitään neuvoja/mielipiteitä?
M35
Kommentit (9)
Vaimosi tarvitsee sinua nyt rinnalleen. Muista myös huolehtia kuitenkin itsestäsikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, noin pienestä. Vaimolle hieronta/kiropraktikkokausikortti, ehdota sille joogaa tai pilatesta.
Kysykääpä ihan oikealta lääkäriltä.
Ei elämä voi olla kokoajan ihanaa ruusuilla tanssimista ja varmaan jokaiselle tulee jossain vaiheessa joku sairaus. Ikuista terveyttä ei Ole kenelläkään. Tässä se rakkaus punnitaan. Jos nyt hylkäät vaimosi tämän sairauden takia niin älä luule, että elämäsi tulee olemaan onnellista ja auvoista. Uudet ongelmat odottaa.
Syökää niitä hormoneja ja postailkaa kuvia palasta. Kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei elämä voi olla kokoajan ihanaa ruusuilla tanssimista ja varmaan jokaiselle tulee jossain vaiheessa joku sairaus. Ikuista terveyttä ei Ole kenelläkään. Tässä se rakkaus punnitaan. Jos nyt hylkäät vaimosi tämän sairauden takia niin älä luule, että elämäsi tulee olemaan onnellista ja auvoista. Uudet ongelmat odottaa.
Eihän toi ole mikään sairaus vaan pakkomielteellä hankittu ja ylläpidetty ongelma. Varmaan jonkun muun lajin harrastaminen sopis molemmille sitten paremmin, yhdessä voisi tehdä sitäkin yhtä hyvin kuin nykyistä. Ei mun mielestä tuollaista tarvitse kenenkään sietää, että rahaa palaa turhaan suuria summia ja koko ajan kiukutellaan. En kyllä käsitä miksi joku ei halua huolehtia terveydestään vaan tahallaan rikkoo itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut naimisissa vaimoni kanssa n. 10v. Olemme molemmat ahkeria salillakäyjiä (voimanosto). Viime vuosina vaimollani alkoi tulla kaikenlaisia lihasoireiluja ja ongelmia, joiden takia hänellä on lähes joka päivä jonkintasoisia kipuja, jotka vaikuttavat hänen mielialaansa.
On kärttyinen, hieroo hartioitaan ja käsivarsiaan jatkuvasti jne. Annan itse hänelle hierontoja kanssa melkein joka päivä kun yritän miellyttää. Nukkuessakin hänellä on usein vaikeuksia ja pitää ojennella käsivarsia vähän väliä — herättää minut useasti joten nukumme eri sängyissä toisinaan. Tietysti riippuen siitä miten hän nukkui, voi olla aamusta asti kärttyisä ja tappelemme, koko päivä menee pilalle.
Hän käy useasti lääkärissä ja on saanut monenlaisia hoitoja (fysio/kiropraktikko, trigger pisteet neuloilla, akupunktio, päivittäinen saunominen jne.), mutta ongelmat tulevat aina takaisin vaikka olisi päivän pari hyvä olo. Rahaa palanut hoitoihin kymmeniä tuhansia.
Hän ei myöskään suostu lopettamaan salillakäyntiä. Minun mielestä se pahentaa asiaa, hän ei usko vaan logiikka on että tarvitsee liikuntaa että lihakset pysyy kunnossa ja vetreänä.
Silloin kun hänellä ei ole kipuja meillä on upeaa mutta olen alkanut todella väsyä tähän tilanteeseen ja on sellainen olo että rakkaus on muuttunut velvollisuudeksi enemmän. Rakastan kyllä vaimoani ja haluan auttaa mutta samalla pelottaa jos tämä jatkuu ikuisesti näin.
Ymmärrän tietty että joillain on paljon pahempiakin elämänvaiheita jos kumppani saa syövän jne. joten ehkä olen itsekäs kun valitan.
Olisikohan mitään neuvoja/mielipiteitä?
M35
Mielipiteeni on että ei se ikuisesti jatku. Paljon voimia tilanteeseen ja keskustelkaa paljon-sillä on ihmeellinen voima.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up