Lue keskustelun säännöt.
Elän helvetissä, jossa paistaa kevätaurinko. Auta!
Hätähuuto
04.03.2018 |
Olen 40-vuotias mies, joka on menettänyt työn laman myötä ja lopulta fyysisen vamman takia. En siis kelpaa enää edes suorittavaan työhön. Avopuolison haluaa erota 13 vuoden jälkeen meillä on pieni lapsi. Puoliso elättänyt meitä vuosia. Itse osallistun huushollaamiseen ja teen esimerkiksi melkein kaikki lapsen ruuat ja hoidan häntä enemmän. Minulla ei ole rahaa edes kenkiin. Puoliso tienaa käteen 3000, mutta kaikki menee ja auto pitää olla, vaikka hän voisi kulkea bussilla duuniin helposti. Myös nikotiinipillereihin on varaa, niitä menee hänellä kuin karkkia, jo vuosia. Asumme kaupungin keskustassa, jossa lapsen koulu. Olemme pystyneet puhumaan pääosin fiksusti, mutta itse koen olevani vielä shokin selviytymistilassa. Nainen sanoo, että olen ihan lungi ja ajaa päälle vaatien eroa, jossa olen menettämässä terveyteni, perheen, asuntosäästöt ja arjen lapseni kanssa. En pysty enää nukkumaan kunnolla.
Minun työtilanteeni on vienyt perheen siihn, että ulkona ei syödä, ei lomailla, eikä pystytä tekemään yhtään mitään. Mielestäni riidat ovat tasan molempin syytä, enkä ole korottanut ääntäni vuosiin, päätin niin lapsen synnyttyä. Nainen huutaa estoitta ja lapsen kuulleen aikuistn asioita. Sairauseläke siintää jossain tulevaisuudessa ja vireillä.
Tolkutan koko ajan, etten tässä tilassa pysty katsomaan vuokrakämppiä, koska pelkkä ajatus on lamaavaa kauhua. Hän on uhkaillut erolla vuoden, eikä järkevää puheyhteyttä ole ollut. Pariterapiat käyty neljä vuotta sitten, mutta emme tehneet sen kotitehtäviä koskaan. Nyt oikean puheyhteyden ihme on koettu ja koen saaneeni häntä absurdilla tavalla takaisin avoimuuden vuoksi. Tietysti tulee ylilyöntejä ja niidä pyydellään ristiin anteeksi. Sekin on uutta, osaamme pyytää anteeksi. Olemme olleet viikon ajan perheenä enemmän yhdessä kuin vuosiin. Itsekin olen puhunut täysin avoimesti.
Tämän päälle nainen sanoo, että hänen pettämiseen (naisen kanssa, valehteli useaan otteeseen olevansa tupareissa, saunaillassa aamuun asti) minun tulisi suhtautua RATIONAALISESTI. Asia tuli juuri julki ja on elämäni törkein loukkaus. Lopulliseen anteeksipyyntöön meni monta keskustelua. Vastaava kriisi koettiin viisi vuotta sitten, kun itse sääsin vanhan heilan kanssa, mutta en päätynyt pettämään.
Minulla on ystäviä joille puhua, mutta en halua kuormittaa määräänsä enempää. Haluan vain pitää perheni kasassa. Ymmärrän defenssini, mutta haluan minkä tahansa kuvion kautta saada elämän takaisin. Vaikka se veisi vuosia.
Mikä tahansa neuvo nyt. Auta. Elän helvetissä, jossa paistaa kevätaurinko. Minulle ei jää erossa kuin vuoroviikot työttömänä vuokraluukussa ilman rahaa. Kokemuksia, vertaistukea, mitä tahansa! Mieli menee vuoristorataa ja nyt ihan pohjalla.
Kommentit (47)
Ap
Te olette viiltävän oikeassa ryhdistäytymisen suhteen. Meinasin nytkin selitellä asioita, mutta en tee sitä. Sairaus on belppo keppihevonen. Vuokrakämppiä tai halpoja yksiöitä en oysty katsomaan vielä, koska olen shokin jälkeisessä tilassa.
Tukiasiat vireillä liitossa ja muukin työelämän navigointiapu. Ehkäpä tässä on myös aloitekykyä lisäävän lääkityksen paikka. Mitä se sitten olisi?
En näe mitään muuta mahdollisuutta kuin olla mies ja ottaa tilanne haltuun. Osoittaa teoin, jos jotain on enää puolisoni kanssa saavutettavissa. Puhuahan voin maailman ääriin.
Olette hienoja ihmisiä. Todella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap;
40 000 eurolla ei osteta kuin koirankoppeja. Puolisoni taloudenpito ei ole koskaan ollut kunnossa ja nyt hän haluaa viedä lapsen perintörahoista leijonan osan. Eli siis siirtyä vuokralle.
Eivät ne mitään lapsen perintärahoja ole. Älä jaksa.
Voi kuinka ikävälle kuulostaa tilanteesi. Haluan jakaa vähän omia kokemuksia koska ehkä siinä on jotain samankaltaista. Meilläkin on tilanne, jossa toinen (mies) tienaa enemmän ja käy töissä vakituisesti (itse keikkailen) ja välillä on ongelmiakin parisuhteessa, olemme kummatkin aika omaperäisiä ja temperamenttisiakin, mutta mitään klassisia pettämiskuvioita ei ole ikinä ollut.
Sikäli tilanne on myös eri sinun tilanteesi, että en ole sairas, pystyisin tekemään ihan kokoaikaista työtäkin, mutta kun lapsiakin on useampi niin se on melkein pakko toisen tehdä vähemmän, koska muuten ei kenelläkään riittäisi aikaa hoitaa kotihommia, tai lasten asioita tarpeeksi.
Aina kun mieheni muistuttaa siitä, kuka tuo enemmän rahaa taloon saatan huomauttaa, että voidaan vaihtaa osia ihan koska vain. Ei ole tarjoutunut vaihtokauppoihin, koska tietää, että illat lasten kanssa on oikeastaan rankempaa, kun iltavuoron heitto töissä.
Mutta erosta ja parisuhdeongelmista piti sanoa seuraavaa.
En usko että rahan takia kannattaa mihinkään suhteeseen jäädä, eikä oikeastaan ole pakkokaan, koska se huonommin tienaava saa kuitenkin sen verran tukea yhteiskunnalta, että pärjää aina. Eri asia tietenkin, jos sen toisen tuloilla on kustannettu jotain hulppeaa elämää, jota ei pysty jatkamaan, mutta ei se taloudellinen tilanne välttämättä erossa niin muutu, varsinkin jos ei ole omaisuutta tai omistusasuntoja jne.
Oliko siis tilanne niin, että sinä et haluaisi erota, mutta vaimosi haluaa vai mitä surkuttelet? Aika ikävää tuollainen. Meilläkin on aina välillä väläytelty erolla riitojen tuoksinnassa mutta, nuo uhkailut ei oikein meillä vaikuta, koska jos mies vaikka heittää lähtevänsä niin mä siihen että siitä vaan, ja tietää että en jää estelemään.
Iso suu silläkin on riitojen aikana, mutta olen jo tottunut, että se on sellaista sammakoiden päästelemistä.
Tuo on muuten aika yleistä, että yleensä luullaan, että se taloudellisesti huonommin tienaava ei missään nimessä haluaisi erota, mutta esim meidän tilanteessa eipä se miehen lähtö sitä taloudellista tilannetta hetkauttaisi kun pikkuriikkisen alaspäin. Huvittavaa on että ulkopuoliset voi nähdä sen tilanteen niin eri tavalla esim. luullaan että toinen on täysin toisen elätettävänä vaikka ei ehkä oikeasti ole. Sitä ei ulkopuolelta voi aina tietää tai nähdä kuka oikeasti maksaa laskut, kuka ruuan, kuka lasten vaatteet ja muut tarpeet.
Edes lapsista meillä ei voi tulla kiistakappaletta, kun mies tietää että jos eroaisimmekin ilomielin veisin lapset hänen hoidettavakseen ihan niin usein kun haluaa. Mutta arvatkaa vaan haluaisiko tuollaista tilannetta. Ei nyt ihan niin tyhmä ole, ettei tajuaisi että se elämä siellä poikamiesboksissa ei olisikaan helpompaa tai kivempaa vaan oikeasti rankempaa ja jopa taloudellisesti tiukempaa kuitenkin kuin nyt. Oikeasti, mä ole sitä mieltä että jos joku uhoaa että haluaa lähteä mutta ei lähde, on oikeasti se joka pelkää sitä eroa kaikkein eniten, eikä oikeasti halua lähteä.
Jos toinen osapuoli ei halua elää sinun kanssasi, eikä sinua rakasta, mitään ei ole tehtävissä.
Ota miehekkäästi elämä haltuusi. Älä kiusaa puolisoasi.
Itse jäin viikko sitten leskeksi, mutten aio jäädä ruikuttamaan elämän surkeutta.
Voimavarat elämään löytyy sinusta itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen osapuoli ei halua elää sinun kanssasi, eikä sinua rakasta, mitään ei ole tehtävissä.
Ota miehekkäästi elämä haltuusi. Älä kiusaa puolisoasi.
Itse jäin viikko sitten leskeksi, mutten aio jäädä ruikuttamaan elämän surkeutta.
Voimavarat elämään löytyy sinusta itsestäsi.
Eikö tuossa ap:n tapauksessa nainen halunnut erota. Hänen siis pitäisi ottaa se ratkaiseva askel ja lähteä. Miksi joku on jonkun kanssa jota ei rakasta ja jonka kanssa ei halua olla? Ymmärsin myös että vaimolla ei ollut mitään taloudellisia ongelmia eli olisi kyllä täysin vapaa lähtemään koska haluaa ja lastenkin hoito jaettaisiin puoliksi. Mistä siis näkökulma siitä että mies kiusaa tai piinaa vaimoa tulee? Ei minusta kuulostanut siltäkään että olisi aktiivisesti estämässä tai hankaloittamassa eroa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:
Kiitos tähän saakka kaikille sydämeni pohjasta. Ruusuille ja ohdakkeille. Rakastan teitä kaikkia. Aion jatkaa keskusteluja ja kaivaa teidän kommenttinne vielä useasti esiin. KIITOS!
Hali hali ja pusi pusi sinne vaan....
Jos saat nykyisen asuntonne myynnistä 40 000, niin ei tilanne mitenkään katastrofaalinen oli. Täällä (Turku) ainakin maksaa kaksio vähän halvemmasta lähiöstä 60-70 tonnia. Sinulla on niin paljon käsirahaa suhteessa tuohon että voisit jopa saada tuon 20-30t lainaa, ja lyhentää sitä parisataa kuussa. Siihen tietysti vastikkeet ja korot tulee päälle, mutta silti ihan kohtuullisista summista puhutaan.
Jos omistusasumisen ei esimerkiksi asumistuen vuoksi (sitäkin saa nykyään omistusasuntoon!), niin laitat tuon 40t Nordnetin ilmaiseen Superrahastoon, jossa se kasvaa muutamia prosentteja / vuosi. Viidenkin prosentin tuotto tekee 2000/vuodessa.
Tässä oli nyt pelkkiä rahaan liittyviä juttuja, henkinen puoli on tietysti eri.
Kehoittaisin myös selvittämään onko paikkakunnallasi jotain vertaistukiryhmää sinun sairauttasi tai vastaavaa sairautta sairastaville ihmisille. Pääsisit purkamaan siellä ajatuksiasi sairauteen liittyen, ja tapaamaan ihmisiä jotka ovat sairauden eri vaiheissa.
Isot elämänmuutokset ovat valtava stressi ja ahdistava asia, mutta ihminen sopeutuu moneen yllättävän hyvin. Vuoden-parin päästä elämä voi tuntua taas omalta, ehkä jopa paremmalta. Parisuhde jossa ei ole läheisyyttä on kuormittava asia, vaikka helposti luulee että asiat ilman ko. suhdetta olisivat vielä huonommin, niin näin ei välttämättä ole. Kuulostaa siltä ettet itsekään ole vaimosi kanssa onnellinen, vaan koet ainoastaan olevasi hänestä riippuvainen. Voi jopa olla että voimaannut omillasi, ja huomaat voivasi loppujen lopuksi paremmin.