Lue keskustelun säännöt.
Elän helvetissä, jossa paistaa kevätaurinko. Auta!
Hätähuuto
04.03.2018 |
Olen 40-vuotias mies, joka on menettänyt työn laman myötä ja lopulta fyysisen vamman takia. En siis kelpaa enää edes suorittavaan työhön. Avopuolison haluaa erota 13 vuoden jälkeen meillä on pieni lapsi. Puoliso elättänyt meitä vuosia. Itse osallistun huushollaamiseen ja teen esimerkiksi melkein kaikki lapsen ruuat ja hoidan häntä enemmän. Minulla ei ole rahaa edes kenkiin. Puoliso tienaa käteen 3000, mutta kaikki menee ja auto pitää olla, vaikka hän voisi kulkea bussilla duuniin helposti. Myös nikotiinipillereihin on varaa, niitä menee hänellä kuin karkkia, jo vuosia. Asumme kaupungin keskustassa, jossa lapsen koulu. Olemme pystyneet puhumaan pääosin fiksusti, mutta itse koen olevani vielä shokin selviytymistilassa. Nainen sanoo, että olen ihan lungi ja ajaa päälle vaatien eroa, jossa olen menettämässä terveyteni, perheen, asuntosäästöt ja arjen lapseni kanssa. En pysty enää nukkumaan kunnolla.
Minun työtilanteeni on vienyt perheen siihn, että ulkona ei syödä, ei lomailla, eikä pystytä tekemään yhtään mitään. Mielestäni riidat ovat tasan molempin syytä, enkä ole korottanut ääntäni vuosiin, päätin niin lapsen synnyttyä. Nainen huutaa estoitta ja lapsen kuulleen aikuistn asioita. Sairauseläke siintää jossain tulevaisuudessa ja vireillä.
Tolkutan koko ajan, etten tässä tilassa pysty katsomaan vuokrakämppiä, koska pelkkä ajatus on lamaavaa kauhua. Hän on uhkaillut erolla vuoden, eikä järkevää puheyhteyttä ole ollut. Pariterapiat käyty neljä vuotta sitten, mutta emme tehneet sen kotitehtäviä koskaan. Nyt oikean puheyhteyden ihme on koettu ja koen saaneeni häntä absurdilla tavalla takaisin avoimuuden vuoksi. Tietysti tulee ylilyöntejä ja niidä pyydellään ristiin anteeksi. Sekin on uutta, osaamme pyytää anteeksi. Olemme olleet viikon ajan perheenä enemmän yhdessä kuin vuosiin. Itsekin olen puhunut täysin avoimesti.
Tämän päälle nainen sanoo, että hänen pettämiseen (naisen kanssa, valehteli useaan otteeseen olevansa tupareissa, saunaillassa aamuun asti) minun tulisi suhtautua RATIONAALISESTI. Asia tuli juuri julki ja on elämäni törkein loukkaus. Lopulliseen anteeksipyyntöön meni monta keskustelua. Vastaava kriisi koettiin viisi vuotta sitten, kun itse sääsin vanhan heilan kanssa, mutta en päätynyt pettämään.
Minulla on ystäviä joille puhua, mutta en halua kuormittaa määräänsä enempää. Haluan vain pitää perheni kasassa. Ymmärrän defenssini, mutta haluan minkä tahansa kuvion kautta saada elämän takaisin. Vaikka se veisi vuosia.
Mikä tahansa neuvo nyt. Auta. Elän helvetissä, jossa paistaa kevätaurinko. Minulle ei jää erossa kuin vuoroviikot työttömänä vuokraluukussa ilman rahaa. Kokemuksia, vertaistukea, mitä tahansa! Mieli menee vuoristorataa ja nyt ihan pohjalla.
Kommentit (47)
Vaikuttaa siltä, että olet sekä taloudellisesti että henkisesti takertunut vaimoosi. Käytän sanaa "takertunut" enkä "riippuvainen" ihan tarkoituksella, koska vaikutat tuntevan pelkoa ja ahdistusta siitä, että joutuisit itse huolehtimaan asioistasi (kuten asunnon hankkimisesta ja toimeentulostasi). Kerroit, että teillä on asuntosäästöjä. Ilmeisesti siis asutte nytkin vuokralla ja on ollut joskus tarkoitus, että ottaisitte asuntolainan ja ostaisitte oman? Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut ja todennäköisesti pankki myöntäisi asuntolainan vain vaimollesi, mutta ei sinulle. Mikäli asuntosäästönne ovat yhteisiä eivätkä vain vaimosi nimissä (naimisissahan te ette ole, joten erossa ei ole mitään tasingon maksua vaan kumpikin pitää oman omaisuutensa), sinulla on kuitenkin riittävästi rahaa mm vuokratakuun maksamiseen.
On hyvin mahdollista, että vaimosi on alkanut tuntea sinut painolastina. Juuri sen vuoksi, että olet takertunut häneen. Olisiko mahdollista, että pystyisit nykyistä paremmin ottamaan vastuuta omasta itsestäsi ja vähentämään takertuvuuttasi vaimoosi? Vaimostasi saattaa tuntua, että hänellä on yhden alaikäisen lapsen sijasta kaksi huolehdittavaa. Ei pelkästään elätettävää vaan huolehdittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap;
40 000 eurolla ei osteta kuin koirankoppeja. Puolisoni taloudenpito ei ole koskaan ollut kunnossa ja nyt hän haluaa viedä lapsen perintörahoista leijonan osan. Eli siis siirtyä vuokralle.
Ei sinulla ole varaa puhua taloudenpidon tai mitään. Vaimo on teidät elättänyt yksin
Kyllä hänellä on varaa sanoa tosi asiat ihan niinkuin kokee.Kaikilla ei todella ole sitä taloudellista järkeä.Aivan sama kuka elättää,kuka hoitaa lasta.
Piipittävä luuseri. Miehestä sussa ei ole pienintäkään viitettä!
Mikä on se vamma joka on työkyvyn vienyt?
Kun teille tulee ero, muutat lapsen kanssa kaupungin vuokraluukkuun jonnekin edulliseen lähiöön. Otatte yhteishuoltajuuden jossa sinä olet vastuuvanhempi. Näin saat työmarkkinatuen, lapsilisät ja täydet asumisen tuet (80 % vuokrasta). Vaimosi saattaa myös maksaa elatusmaksua. Jos sinulle jää yhteisen asuntonne myymisestä lisäksi 40 000 € rahaa, pärjäät saatäväisesti eläen ainakin seuraavat 10 vuotta.
Miksi näissä naisten saduissa on AINA se helvetin "pieni lapsi"? Pienilapsi pienilapsi pienilapsi pienilapsi pienilapsi pienilapsi pienilapsi pienilapsi pienilapsi pienilapsi pienilapsi pienilapsi pienilapsi pienilapsi pienilapsi pienilapsi pienilapsi pienilapsi pienilapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei seksi samaa sukupuolta olevan kanssa ole pettämistä.
Ap:
Kiitos tähän saakka kaikille sydämeni pohjasta. Ruusuille ja ohdakkeille. Rakastan teitä kaikkia. Aion jatkaa keskusteluja ja kaivaa teidän kommenttinne vielä useasti esiin. KIITOS!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa ei ole pakko olla naimisissa, jos haluaa erot. Eli kyllä sun on vain niitä vuokra-asuntoja katseltava, ellet halua sillan alle. Ex-vaimo varmaan lunastaa sut ulos tuosta kämpästä.
Aloita hyväksymällä se tosiasia, että vaimosi haluaa erota ja että hänellä on oikeus siihen ihan ilman sinun lupaasi. Eli sinun kannattaa nyt miettiä miten järjestät elämäsi eron jälkeen. Kannattaa hankkia asunto, niin saat tavata lastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kyseessä fyysinen vai henkinen sairaus? Jos fyysinen, voisitko ajatella tekeväsi jotain muuta työtä/yrittäjyyttä? Oletko käynyt missään uudelleenkoulutuksissa? Jos kykenet huolehtimaan lapsestasi, onko jotain muuta mitä voisit tehdä elättääksesi itsesi?
Tavallaan ymmärrän vaimoasi, hänen näkökulmastaan sinä saatat olla lisätaakka ja -elätettävä. Sinä et voi oikeutetusti arvostella hänen valintojaan käyttää rahojaan nikotiinitabletteihin (ilmeisesti hän tarvitsee niitä) ja ajaa autolla työmatkat. Auto mahdollistaa myös kotimaanmatkailua, lapsen harrastuksiin vientiä jne. Pieniä yleellisyyksiä, joihin töissäkäyvällä on täysi oikeus.
Pettämisistä päätellen parisuhteessanne on ongelmia jo ennen työttömyyttäsi. Näen sinulle kaksi vaihtoehtoista strategiaa päästä helvetistäsi:
1) Panosta parisuhteeseesi ja laita se kuntoon.
2) Panosta itseesi ja laadi strategia, jolla selviät erosta.
Molempiin auttaa sama resepti - sairaudestasi huolimatta ota oma elämäsi hallintaasi, älä odota vaimosi/yhteiskunnan/lähipiirisi tekevän sitä. Vaihda siis näkökulmaa, tämä auttaa sinua ratkomaan arkipäivän ongelmia ihan eri tavalla. Pystyt siihen kyllä! Vaimosikin voi löytää uudestaan sinussa sen miehen, johon alunperin rakastui.
Molemmissa tapauksissa on hienoa, että teillä kommunikaatio toimii nyt. Jos päädytte eroon, sinulle jää kuitenkin vuoroviikot lapsen kanssa. Yhteiskunta pitää huolen, että tulet toimeen - mitään lisäluksusta ei kuitenkaan ole luvassa.
Summa summarum: Kevätaurinko paistaa ja sinä olet uuden elämänvaiheen edessä tavalla tai toisella. Sairaudestasi/työttömyydestäsi/avio-ongelmistasi huolimatta avaimet omaan onneesi on vain sinulla. Arvosta hyviä puolia joka hetkessä (esim. suhteesi lapseenne on ilmeisen hyvä) ja vaali niitä.
Itse sain apua tästä hieman toisenlaiseen elämän umpisolmuun: http://www.truehearts.fi/blogi/nlp-tekniikka-unelmien-tehostamiseen
Kaikkea hyvää sinulle ja voimia!
Siis avovaimo petti sinua toisen naisen kanssa? Jos hän on lesbo, on mielestäni kohtuuton vaatimus että hän jäisi sinun luoksesi loppuiäkseen. Tilanteesi on kieltämättä kurja, mutta itse 20 vuotta vuokralla asuneena en pitäisi sitä minään kamalana kohtalona. Elämäntilanteet muuttuvat, ja ne pärjäävät parhaiten jotka osaavat sopeutua.
En tiedä puolisosi asioista, mutta hän saattaa olla ihan käsittämättömien paineiden alla juuri nyt, jos on päättänyt toteuttaa seksuaalisuuttaan rehellisesti monien vuosien jälkeen. Linkitän tähän videon, joka ehkä avaa tilannetta hänen kannaltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap
Hän on bi. Aikanaan puhuimme aiheesta ja sanoin, että on varsin ok, jos hän haluaa toteuttaa fantasioitaan, kunhan ilmoittaa minulle. Nyt tämä meni rumasti ja minilomalla hän sääti ko. naisen kanssa samassa parisäbgysdä, kun yhteinen lapsemme nukkui samassa huoneessa. Ajatus oksetti. Ja oksettaa vieläkin.
Ei kuulemma ole suhdetta, pääosin vain istutaan hänen sohvalla. Ei perustu seksiin. No mihin helvettiin se sitten perustuu? Kyllä minä ymmärrän, että hän ei koe pettäneensä, kun on henkisesti eronnut. Mutta nuo selitykset, lomalla jo etäisiä, toisessa elämäntilanteessa ehkä kiinnostava...
Toiminta oli kyllä paksua ja lapsen vetäminen mukaan. Hyi helvetti.
Veivaa ap lapaseen. Voi helevetti mikä häviäjä. Jotain duunia pystyt tekemään taatusti. Ei mikään ihme, että rouvas ei sua kattele!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sulla ap on mielenterveysongelmia?
Ap
Ei ole mielenterveysongelma, vaan erään sortin etenevä rappeuma. Tosin kaikki nämä ongelmat ovat alkaneet viedä vuosi vuodelta enemmän voimia ja yöunia. Vaikka kommunikaatioväylää ei ole ollut aikoihin, olen aina toivonut meille parasta. Kun harvoin olemme perheenä jossain, vaikka vain retkellä tai hampurilaisilla. Homma toimii.
Ja puoliso on sanonut, että jatkossa tehtäisiin asioita yhdessä ja vietettäisiin joulut.
Koen, että sairaudesta huolimatta tämä on viimeinen hetki alkaa tehdä maanisesti asioita, mutta kun luonne ei ole yrittäjäluonne. Vakitöihin en enää pääse, Haettu on ja paljon. Puolisoni tuella, siis henkisellä, koen voivani onnistua.
Vierailija kirjoitti:
Ap
Ei ole mielenterveysongelma, vaan erään sortin etenevä rappeuma. Tosin kaikki nämä ongelmat ovat alkaneet viedä vuosi vuodelta enemmän voimia ja yöunia. Vaikka kommunikaatioväylää ei ole ollut aikoihin, olen aina toivonut meille parasta. Kun harvoin olemme perheenä jossain, vaikka vain retkellä tai hampurilaisilla. Homma toimii.
Ja puoliso on sanonut, että jatkossa tehtäisiin asioita yhdessä ja vietettäisiin joulut.
Koen, että sairaudesta huolimatta tämä on viimeinen hetki alkaa tehdä maanisesti asioita, mutta kun luonne ei ole yrittäjäluonne. Vakitöihin en enää pääse, Haettu on ja paljon. Puolisoni tuella, siis henkisellä, koen voivani onnistua.
Mitäpä jos koittaisit onnistua ihan itse? Vaimosi on aikoinaan solminut parisuhteen aikuisen, itsenäisen miehen kanssa ja ajatellut, että te yhdessä vastaatte niin henkisesti kuin taloudellisestikin perheenne ja lapsenne elämästä. Työttömyytesi ja sairautesi vuoksi on käynyt toisin ja nyt vaimosi on ainoa, joka pitää huteraa korttitaloa pystyssä. Ja se alkaa käydä hänen voimilleen. Jos pystyisit osoittamaan, että kykenet asioihin ihan itsekin ja pystyisit jopa olemaan joskus tukena vaimollesi, hän saattaisi muuttaa vielä mieltään erosta.
- Nro 23 -
Ap
Olen rämpinyt työelämäni aina yksin, en ole pyytänyt tai halunnut puolisolta tukea. Todella epäonninen prosessi ja aikakauden muutos ajoivat minut työttömyyteen. Ja kaikessa on tietysti osa omaa syytä ja valintoja, En kiistä.
Nyt haluaisin kuulla hänen mielipiteitään aiheesta. Tukea matkalla yhteiseen tulevaisuuteen, joka voi olla ihan liki, . Nollasta on aina helvetin vaikea lähteä. Tunnen luonteeni, kuka tahansa tulisi hulluksi, jos joutuisi myymään jokaisen työpäivönsä erikseen. Niin on minun alallani.
Vierailija kirjoitti:
Ap
Olen rämpinyt työelämäni aina yksin, en ole pyytänyt tai halunnut puolisolta tukea. Todella epäonninen prosessi ja aikakauden muutos ajoivat minut työttömyyteen. Ja kaikessa on tietysti osa omaa syytä ja valintoja, En kiistä.
Nyt haluaisin kuulla hänen mielipiteitään aiheesta. Tukea matkalla yhteiseen tulevaisuuteen, joka voi olla ihan liki, . Nollasta on aina helvetin vaikea lähteä. Tunnen luonteeni, kuka tahansa tulisi hulluksi, jos joutuisi myymään jokaisen työpäivönsä erikseen. Niin on minun alallani.
Ja tuohon mieheen vaimosi aikoinaan rakastui. Ei siihen, joka omien sanojensakin mukaan "Tolkutan koko ajan, etten tässä tilassa pysty katsomaan vuokrakämppiä, koska pelkkä ajatus on lamaavaa kauhua. " Eli tarvitsisit vaimoasi apua jopa vuokra-asunnon etsimiseen. On vaikea kuvitella, että olisit kykenevä kantamaan yhdessä vaimosi kanssa vastuuta perheestänne, kun et ole kykenevä kantamaan vastuuta edes itsestäsi. Vertauskuvallisesti voisi sanoa, että vaimosi on veden varassa avomerellä ja hänellä on siinä kaksi uimataidotonta, joita hänen pitäisi itsensä lisäksi kannatella pinnalla. Omien sanojesi mukaan sulla ei ole mt-ongelmia, joten sen vuoksi sanon: ryhdistäydy ja ala ottamaan vastuuta sekä omasta elämästäsi että perhe-elämästänne.
Sinulla jokin rappeumasairaus, miksei työkyvyttömyyseläkettä?
Saatko nyt mitä tuloa? Sairauspäivärahaa? Kuntoutustukea?
Selkeästi näyttää että puolisosi ei enää rakasta sinua, joten ero. Ainut fiksu ratkaisu
Vaikka se on vaikeaa, yritä katsoa tilannettasi kylmän analyyttisesti. Pura asiat osiin ja mieti vaihtoehtoja. Koska ero näyttää olevan edessä, suunnittele elämäsi sen mukaan:
1) Tee kustannuslaskelma: miltä se näyttää jos eroatte? Paljonko odotat saavasi tukia Kelalta tulevaisuudessa? Elarit? Eli minkälaiset tulot ja menot sulla oletettavasti on vaikkapa vuoden päästä?
2) Lapsi. Vaikka lapsi asuisi vuoroviikoin vanhempien luona, toisesta vanhemmasta tulee kuitenkin lähivanhempi, kumpi teistä? Lähivanhempipäätös on tosi tärkeä, vaikuttaa moneen seikkaan. Ota asioista selvää ennen kuin allekirjoitat mitään sopimuksia.
3) Asuminen. Mitä teette nykyiselle asunnolle, myyttekö sen? Jos ette halua myydä etkä halua vuokrata asuntoa, olisiko vaihtoehtoja - esim. voisiko lapsi asua koko ajan vanhassa asunnossa, ja te vanhemmat olette vuorotellen viikon poissa? Onko sinulla esim. varaa vuokrata/lainata itsellesi joku huone tosi halvalla jostain (vanhempiesi kellarihuone, huone kommuunista, kesämökki tms) jossa voit olla ne viikot kun et asu lapsen kanssa?
3) Omat tarpeesi. Haluaisitko vielä töihin, jos sopivia töitä löytyisi? Jos haluat, minkälaisia töitä voisit tehdä, pitäisikö sinun kouluttautua uudestaan? Mitä muita tarpeita / toiveita sinulla on elämässäsi, miten voisit saavuttaa sen/ne?