Miten " huollatte" parisuhdetta? Oma liitto on alkanut tuntumaan sellaiselta yksipuoliselta antamiselta ja mies ottaa irti kaiken minka vain saa...

Kotiäitinä olen, hoidan kodin 100%. Mies kun on vapaalla keittelen aamukahvit hänelle (itse en juo kahvia). Joka juhla (joulu, uusi vuosi, pääsiäinen jne.) laitan kodin " koreaksi" , leivon, laitan parempia aterioita, kaiken suunnittelen yksinäni. Järjestän miehelle syntymäpäiväksi kakut ja " juhlavieraat" juomaan... Ja miten mies muistaa, ei syntymäpäivää, ei äitienpäivää, ei mitään. Hääpäiväkin oli ja meni, ai niin, sainhan sinä aamuna TEKSTIVIESTILLÄ toivotukset ja hääpäivä oli kuitattu sillä. Olisin toivonut edes pientä hellittelyä tai kukkaa tai jotain huomiota, mutta ei. Ei tässä enää muuta kuin itkettää tuollainen ukko.



Onko muillla lapsiperheillä samanlaista? Kaikki on vain arkista olemista, ainakin vaimon kohdalla. Parisuhdetta ei tarvitse huomioida millään lailla, kunhan vain saman katon alla elellään. Tämä on jatkunut jo useamman vuoden, siitä lähtien kun ensimmäinen lapsi syntyi, toisesta puhumattakaan. Onko tarkoitus että molemmat elää tavallaan omaa elämää, ettei yhteistä suhdetta enää tarvitse ollakaan? Riittää kunhan lapsien kanssa eletään sitä arkea, aikuiset (tai vaimo) ei tarvitse mitään ilahdutusta elämään.



Niin tai huomioihan mies joskus minua. " Eikö ruoka olekaan valmis, onpa suolatonta, puuttuuko jotain maustetta, missä minun mustat farkut taas on, et kai taas pessyt minun työhousuja, miksei ole puhtaita kalsareita, miksi tämä minun puhelinlasku on hoitamatta jne."