Lue keskustelun säännöt.
Minut jätettiin, milloin tämä raastava kipu hellittää?
04.03.2018 |
Tiedättekö, plus 40-ikään en ollut koskaan ollut mistään niin varma kuin tästä suhteesta!
Puhuimme ihan kaikesta, tämän piti olla loppuelämän juttu. Hellyyttä, kunnioitusta, kumppanuutta oli paljon. Rakastin häntä täydestä sydämestä ja ehdoitta. Yhteisiä suunnitelmia oli pitkälle eteenpäin.
Pari viikkoa sitten huomasin että sana ”kulta” tipahti hänen sanastosta pois.
Ja sen perään tulikin se pommi; mies muuttaa takaisin eksän luo!!!
En pysty kirjallisesti löytämään sanoja millä kuvailisin sitä sen hetkistä oloa. Shokki, epäusko, täysi lamaannus, henki ei meinannut kulkea...,,
Nyt on kulunut kaksi viikkoa, itken vieläkin paljon, nukun pätkittäin. Kelaan asoita, syytän itseäni että annoin itseni rakastua.
Miten kauan tätä kestää? Kuinka kauan hän vie minulta elämänilon ja yöunet?
Miten uskallan enää rakastaa tämän jälkeen?
Antakaa jotain toivoa ❤️
Kommentit (10)
Voi muru, täältä tulee halaus!
Mun "tähtiin kirjoitettu" liitto päättyi myös, melko yllättäen pitkän vaikean jakson jälkeen. Nyt erosta on jo päälle kuukausi, ja lapsi pitää niin tiiviisti normaalissa arjessa, etten ehdi oikein muuta ajatella. Pahin suru tuntuu helpottaneen jo, en voi kun tyytyä siihen, ettei hän enää nähnyt meillä yhteistä tulevaisuutta. Myös hänen loppuaikojen huono käytöksensä auttoi kaipauksen lieventymiseen.
Ei tässä silti itsekään voi kuin toivoa, että vielä joskus saisi rakkautta ja parisuhteen. Ilman riskinottoa mitään ei tapahdu, ei hyvää eikä huonoa.
Neuvon kuten tätini minua, että anna kaikkien tunteitten tulla. Yritä pitää huolta jaksamisestasi, syö ja liiku. Yritä välillä tehdä asioita, jotka saavat sinut hetkeksi unohtamaan asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi muru, täältä tulee halaus!
Mun "tähtiin kirjoitettu" liitto päättyi myös, melko yllättäen pitkän vaikean jakson jälkeen. Nyt erosta on jo päälle kuukausi, ja lapsi pitää niin tiiviisti normaalissa arjessa, etten ehdi oikein muuta ajatella. Pahin suru tuntuu helpottaneen jo, en voi kun tyytyä siihen, ettei hän enää nähnyt meillä yhteistä tulevaisuutta. Myös hänen loppuaikojen huono käytöksensä auttoi kaipauksen lieventymiseen.
Ei tässä silti itsekään voi kuin toivoa, että vielä joskus saisi rakkautta ja parisuhteen. Ilman riskinottoa mitään ei tapahdu, ei hyvää eikä huonoa.
Neuvon kuten tätini minua, että anna kaikkien tunteitten tulla. Yritä pitää huolta jaksamisestasi, syö ja liiku. Yritä välillä tehdä asioita, jotka saavat sinut hetkeksi unohtamaan asian.
Kiitos näistä sanoista ❤️❤️
Ihanaa että muut käy läpi samoja tunteita. Mulla ei ollut mitään tähtiin kirjoitettua, ystävään rakastuin ja meille tuli suhde, joka loppui joulukuussa, totesi ettei mitään tunnetta ole ollutkaan kuin ystävyys. Ihan vähän vituttanu ja ahdistanut.
Rakkauden hinta on suru. Rakasta, kärsi ja unhoita. Rakkaus itsessään on kärsimystä koska sen tietää että on vain hetken kukka, kastehelmi joka kuivuu pois. Mutta eipä tule helppoa olemaan hänelläkään, aika pian huomaa että samaa kakkaa eri paketissa sielläkin, todellinen muutos hänelle olisi olla vähän aikaa yksin mutta mieshän ei mielellään elä ilman mammaa.
Kauan olitte yhdessä? Kauanko mies oli ollut erossa erästä ennen kun aloititte seurustelun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla meni liki kymmenen vuotta erosta toipuessa, vaikka olin itse lähtijä/jättäjä. Oli kamalaa jättää ihminen jonka kanssa oli ollut pitkään ja jota rakasti niin paljon.
Treenaa kostokroppa ja ota parempi mies. Annat melko mt kuvan itsestäsi jos vatvot joonkun jämä auervaaran perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eteenpäin! Ohi se menee ja uusia löytyy, kunhan ei ala epätoivoisena etsiä. Nyt mieli rauhalliseksi ja arjen rutiinit käyntiin. Mielekästä tekemistä ja kohti kevättä uusin tuulin.
Harvoin uuden lämmittely onnistuu, kohta kuulet jättäjäsi erosta. (Onhan tietenkin hieno asia, jos on lapsia heillä ja perhe pysyisikin koossa. Kun ei edes ole tietoa, että miksi ylipäätään erosivat).
Ei mene kauaakaan, kun jo naurat tälle episodille. Aika parantaa, kunhan et hannaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Antakaa jotain toivoa ❤️
No, vaikka yhä on vaikeaa niin eikö sentään henki kulje jo paremmin? Banaali pointtini on että sydänsurut on kuin flunssa, ei niihin ole muuta todellista lääkettä kuin aika.
Etkä sitten harkitsekaan ottaa sitä limanuljaskaa takaisin kun se alkaa uudestaan lämmitellä välejään sinuun. Se on vain ajan kysymys kun sillä menee exänsä kanssa sukset uudestaan ristiin.
Se on karvas oppitunti huomata että se jonka kanssa piti olla ikuisuuksiin, joka lupasi sitäsuntätä aina sekä ettei koskaan föfföfföö paljastuu tai muuttuukin ihan toisenlaiseksi kusettajaksi, mutta niitä oppitunteja on niin miehet kuin naiset joutuneet käymään läpi niin kauan kuin ihmisiä on ollut, ja tulee käymään niin kauan kuin ihmisiä tulee olemaan.
Varovaisemmaksi nämä oppitunnit tietysti normaalin ihmisen tekevät. Se milloin uskaltaa yrittää uudestaan, vai uskaltaako milloinkaan, siihen kysymykseen osaat vastata sinun kohdalla vain sinä itse.
M
Se menee ohi..äläkä menetä uskoa rakkauteen. Sattuu aikansa tunne vaan rohkeasti.