Sääliksi käy lapsiperheitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lhlh kirjoitti:

Huh huh ei voi muuta sanoa , aina kun nään lapsiperheen ni alkaa säälittää vanmhempien puolesta . Olen joskus ajatellut hankkia lapsen mutta mitä enemmän asiaa ajattelen oon tyytyväinen ettei ole lasta. Katsotaan muuttuuko mieleni koskaan. Ammatiltani olen lastenhoitaja eli työnä se menee mutta että vapaa aikakin menisi siihen empä tiedä...

Minua säälittävät lapsettomat.

Vielä mitä. Onnellisia ihmisiä, joiden elämästä on aina mukava lukea. Vapaa-aikaa, helppoa elämää, nautiskelua. Tekee ihan pahaa verrata perheellisten elämään, joka on niin säälittävää. Akateemiset lapsettomat ovat luomakunnan kruunu ja varmasti onnellisimpien joukossa. Perheelliset taas ovat onnettomia, vaikka eivät sitä itse myöntäisi. Apaattisia olentoja.

"Apaattisia"😂😂😂😂 Käyn vaikka Prismassa lauantai-päivällä, jos et muualla tapaa meitä perheellisiä. Siitä on kuule apaattisuus kaukana. Jos sun muuten tekee pahaa verrata, niin älä nyt ihmeessä itsellesi pahaa oloa hanki. Tässä tulee justiinsa mun mieleen koko homman ydinkysymys: miksi verrata kahden eri elämäntilanteessa olevan ihmisen elämää? Tai oikeastaan miljoonien ihmisten erilaisia elämäntilanteita ja vieläpä miettiä ketkä nyt on onnellisia ja ketkä ei. Mitä energianhukkaa ja ajantuhlausta! Onnellisuus tulee yleensä suurelta osin sisältäpäin, omiin ajatuksiin ja tekoihin voi vaikuttaa. Tunnen useita onnellisia ja onnettomia vapaaehtoisesti lapsettomia sekä useita onnellisia ja onnettomia perheellisiä ja vieläpä useita onnellisia ja onnettomia sinkkuja. Toivon sinulle paljon onnellisuutta elämään!

Vajaa yksivuotiaamme oppi pari päivää sitten kävelemään. Se oli mahtava hetki ja tuotti syvää onnea niin lapselle kun vanhemmillekin. Mikään herkkuruoka, matka tai konsertti tms. ei tuota samaa tunnetta.

Säälin ihmisiä jotka eivät koe tätä onnea.

Itse itsensä viihdyttäminen ei minulle riitä elämän sisällöksi. Säälin ihmisiä joille se riittää tai on jopa tärkeintä.

Lapsettomat herää tyhjyyteen 48veenä. Silloin ei ole enää ketään, jonka kanssa riekkua baareissa, eikä ne miehetkään enää kattele samalla tavalla kuin silloin ennen, pitäiskö sittenkin tehä lapsia?....ai niin, ikä!!! Ei muuta ku koirakauppaan!

Me teimme lapset niin aikasin, että jo 35 vuotiaina elimme vapaata aikuisten elämää.

Ihanaa, kun oli isot lapset ja vauva-/ pikkulapsiaikana opiskeltiin hyvät ammatit ja pitkä keski-ikäisen ihan elämä oli edessä.

Nyt kyllä jo takana(olemme kohta 70-v)

Avioliitto ei hajonnut lapsien tai köyhyyden vuoksi(kestänyt 50 v)

Jokainen tehköön omat ratkasunsa, mutta lapsettomat kaverimme pelkäävät hirveäsit vanhuutta, kun ei ole ketään omia ihmisiä tukemassa ja auttamassa.

Meillä jo kohta teinejä lapsenlapsetkin ja ovat niin ihania, että:........:DDDDDD

Täällä ei tunnu olevan paljon sääliä, vaikka siitä puhutaankin. Täällä tuntuu olevan paljon vihaa ja toisten säälittävänä pitämistä. Halutaan viestittää et sä olet säälittävä kun sulla on tai ei ole lapsia. Mutta kaikkein puistattavampaa on mielestäni se viha, jota kiertoteitse suunnataan lapsiin. Kaikki me ihmiset aiheutetaan ennemmin tai myöhemmin "vaivaa" toisille ja ollaan enemmän tai vähemmän riippuvaisia toisistamme. Se on osa ihmisyyttä. Ja jokainen on joskus ollut lapsi, ja ollut totaalisen riippuvainen toisten huolenpidosta.

lhlh kirjoitti:

Huh huh ei voi muuta sanoa , aina kun nään lapsiperheen ni alkaa säälittää vanmhempien puolesta . Olen joskus ajatellut hankkia lapsen mutta mitä enemmän asiaa ajattelen oon tyytyväinen ettei ole lasta. Katsotaan muuttuuko mieleni koskaan. Ammatiltani olen lastenhoitaja eli työnä se menee mutta että vapaa aikakin menisi siihen empä tiedä...

Älä nyt ihmeessä meitä vanhempia sääli. Tiedätkö, meille lasten saaminen on tuonut niin paljon hyviä opetuksia. Ollaan opittu iloitsemaan pienistä asioista, pienestä hymystä, naurusta, toisen auttamisesta, perheen ruokailusta, lyhyestä suihkusta ihan yksin, puolison kädestä kiinni pitämisestä, kahvikupin juomisesta keskeytyksettä, pienten käsien kaulalle kiertymisestä, netfliksistä kun lapset nukkuu. Osa näistä oli aiemmin itsestään selvyyksiä, nyt ne antaa iloa ihan eri tavalla. Joskus meidän piti matkustaa Intiaan tai Japaniin et saatiin fiiliksiä. Nykyäänkin matkustetaan, mut näistä rakkauden ja kiintymyksen tunteista saatuja fiiliksiä en pysty vertaamaan aiempiin kokemuksiin ja elämyksiin. Musta on tosi upeata kokea, kuinka noin pienet ihmisenalut voivat opettaa tärkeitä asioita. Ja he opettavat myös vaatimattomuutta ja uhrautuvuutta. Niin paljon hyvää on seurannut. Ne uhraukset ja vaivat tuntuvat aika pieniltä murheita tässä kokonaisuudessa.

Koirat ihania lapset ei.

Satun tietämään, että tämä juttu on trolli, mutta minkälaisen mammaraivon se on saanut aikaan😄 Mun mielestä kaikilla on oikeus elää omien valintojensa mukaan miten haluaa ja olla onnellinen. Ihan meidän sinkkujen/lapsettomien puolesta voin sanoa, että paljon tulee myös lapsiperheiden osalta hymistelyä, ihmettelyä jopa paheksuntaa. Monet ovat valinneet itse sen elämäntyylin, vaikka olisivatkin hedelmällisiä/parisuhteessa, eivätkä myös tarvitse sen enempää "sääliä", kuin lapsiperheetkään. Ei siis arvostella muita/puututa heidän elämäänsä. Luulen, että puolin ja toisin on myyttejä, oletuksia. Seuransa saa aina valikoida. Minulla on ystäviä, joilla on lapsia, ja joille olen tervetullutta seuraa, kun haluavat lähteä vaikka ulos rentoutumaan tai viettää naisteniltaa ilman lapsia. Ja hyvin harva lapsettomista on lapsivihaajia. Live and let live🤘