Sääliksi käy lapsiperheitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sietääkin säälittää. Vanhemmat ovat surullisia tapauksia, jotka ovat menettäneet oman elämänsä. Eivät voi koskaan nauttia vapaa-ajasta, koska siihen liittyvät aina lapset. Juuri sääli on oikea tunne. On sydäntäsärkevää ajatella, että niin moni joutuu olemaan vanhempi. Elämä on niin säälittävää verrattuna lapsettomien elämään. Perheellisillä on koko elämä menetetty. Ja vain sen vauvavuosiunelman takia. Ongelmana on, ettei lapsi lakkaa olemasta sen vauvavuoden jälkeen. Sen jälkeen jokainen vuosi on pahempi.

Minä kun olen aina toivonut, että lapsen voisi synnyttää 2-vuotiaana. Vauvavuodet eivät olleet minua varten.

Mutta sen jälkeenhän niistä vasta alkaa olla vaivaa. Aina vain enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Sietääkin säälittää. Vanhemmat ovat surullisia tapauksia, jotka ovat menettäneet oman elämänsä. Eivät voi koskaan nauttia vapaa-ajasta, koska siihen liittyvät aina lapset. Juuri sääli on oikea tunne. On sydäntäsärkevää ajatella, että niin moni joutuu olemaan vanhempi. Elämä on niin säälittävää verrattuna lapsettomien elämään. Perheellisillä on koko elämä menetetty. Ja vain sen vauvavuosiunelman takia. Ongelmana on, ettei lapsi lakkaa olemasta sen vauvavuoden jälkeen. Sen jälkeen jokainen vuosi on pahempi.

Vauvavuosiunelmaa ei ole olemassakaan. Vanhemmat haluavat lapsen, eivät vauvaa. Vauvavuosi on todennäköisesti se tylsin vaihe lapsen kanssa.

Olet varmasti joskus pitänyt lapsista, koska olet lapset ammatikseksesi tahtonut. Alan palkka on pieni, joten mitään et olisi menettänyt, vaikka olisit hakeutunut rahakkaammalle alalle?

Itse en valinnut alaa, koska a) tahdoin lapsia b) palkka pieni c) olisi ollut riski saada yliannos lapsista, vaikka minulle on tärkeämpää omat lapset, siis työ ei koskaan mene perheen perustamisen edelle d) omat lapset ja lauma lapsia on kaksi täysin eri asiaa, omiani hoidin kotona 3 vuotiaaksi:) e) olisin säälinyt itseäni, jos elämänsuunnitelmani olisivat kariutuneet työn vuoksi

Lhlh kirjoitti:

Ai mikä säälittää ???

Elämästä menee vapaus rahat yöunet . Kuka haluaa herätä viikonloppuna klo 7 ... en ainakaan minä. Enkä usko että moni muukaan ellei ole pakko. Parisuhteista suurin osa myös kariutuu lapsen myötä tai tulee muuten vaan ongelmia....ei kiitos

Vapaus.. Olla yksin? Onnea. Rahat.. Jokainen saa päättää mihin ne tuhlaa, ei siihen lapsia tarvita selittämään kulumista, viinaan, tupakkaan, matkusteluun, ravintoloihin, asuntoon, vaatteisiin. Yöunet.. Voi mennä myös työn/rahahuolten vuoksi. Parisuhteita päättyy myös lapsettomilla syystä ja toisesta.

Sanonpa vain että aika heikot perusteet pistää perheiden/lapsellisten harmeiksi ko.syyt, kyllä noita kohtaa myös lapsettomat. Jos puoliso on epäkelpo niin tuskin ilman lapsia katselet häntä yhtään sen kauemmin ->ero. Jos olet valinnut ammatin, josta ei sen koommin makseta palkkaa suhteessa elämisen kustannuksiin ->aina pa.

Vapautta on oikeasti vain niillä, joilla on rahaa tehdä mitä haluavat eikä vietä aikaansa palkkatyössä. Siihenkään ei liity lapset mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Sietääkin säälittää. Vanhemmat ovat surullisia tapauksia, jotka ovat menettäneet oman elämänsä. Eivät voi koskaan nauttia vapaa-ajasta, koska siihen liittyvät aina lapset. Juuri sääli on oikea tunne. On sydäntäsärkevää ajatella, että niin moni joutuu olemaan vanhempi. Elämä on niin säälittävää verrattuna lapsettomien elämään. Perheellisillä on koko elämä menetetty. Ja vain sen vauvavuosiunelman takia. Ongelmana on, ettei lapsi lakkaa olemasta sen vauvavuoden jälkeen. Sen jälkeen jokainen vuosi on pahempi.

Onko täällä useampikin kirjoittaja, joka on jostain saanut päähänsä tuon vauvavuosiajatuksen, vai onko se yksi ja sama? Ihan outo väite. Lasten kasvaessa jokainen vuosi on yleensä jopa edellistä kivempi!

Itse olen perheellisenä huomannut että sellaiset ihmis/kaverisuhteet, jotka ovat alunperin olleet vajavaisia/toisarvoisia, jäävät lapsen saamisen jälkeen vielä vähemmälle tai kokonaan pois. Sillä ajankäytön tärkeyden merkitys kasvaa, en koe että minun enää tarvitsee antaa aikaani, voimiani, resurssejani ihmissuhteille jotka eivät ole antaneet minulle mitään tai riittävästi pitkään aikaan. Toinen osapuoli varmaan kokee tämän myötä elämäni säälittävänä perhe-elämänä kun en enää vietä sitä vähääkään aikaa kuin vielä satunnaisemmin hänen kanssaan. Sillä kyllä perheellisenäkin saa aikansa riittämään niille tärkeille ihmissuhteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sietääkin säälittää. Vanhemmat ovat surullisia tapauksia, jotka ovat menettäneet oman elämänsä. Eivät voi koskaan nauttia vapaa-ajasta, koska siihen liittyvät aina lapset. Juuri sääli on oikea tunne. On sydäntäsärkevää ajatella, että niin moni joutuu olemaan vanhempi. Elämä on niin säälittävää verrattuna lapsettomien elämään. Perheellisillä on koko elämä menetetty. Ja vain sen vauvavuosiunelman takia. Ongelmana on, ettei lapsi lakkaa olemasta sen vauvavuoden jälkeen. Sen jälkeen jokainen vuosi on pahempi.

Onko täällä useampikin kirjoittaja, joka on jostain saanut päähänsä tuon vauvavuosiajatuksen, vai onko se yksi ja sama? Ihan outo väite. Lasten kasvaessa jokainen vuosi on yleensä jopa edellistä kivempi!

Samaa mieltä, vain vauvavuoden kokemattomat yleisesti glorifioivat sitä.

Vierailija kirjoitti:

Lhlh kirjoitti:

Ai mikä säälittää ???

Elämästä menee vapaus rahat yöunet . Kuka haluaa herätä viikonloppuna klo 7 ... en ainakaan minä. Enkä usko että moni muukaan ellei ole pakko. Parisuhteista suurin osa myös kariutuu lapsen myötä tai tulee muuten vaan ongelmia....ei kiitos

Vapaus.. Olla yksin? Onnea. Rahat.. Jokainen saa päättää mihin ne tuhlaa, ei siihen lapsia tarvita selittämään kulumista, viinaan, tupakkaan, matkusteluun, ravintoloihin, asuntoon, vaatteisiin. Yöunet.. Voi mennä myös työn/rahahuolten vuoksi. Parisuhteita päättyy myös lapsettomilla syystä ja toisesta.

Sanonpa vain että aika heikot perusteet pistää perheiden/lapsellisten harmeiksi ko.syyt, kyllä noita kohtaa myös lapsettomat. Jos puoliso on epäkelpo niin tuskin ilman lapsia katselet häntä yhtään sen kauemmin ->ero. Jos olet valinnut ammatin, josta ei sen koommin makseta palkkaa suhteessa elämisen kustannuksiin ->aina pa.

Vapautta on oikeasti vain niillä, joilla on rahaa tehdä mitä haluavat eikä vietä aikaansa palkkatyössä. Siihenkään ei liity lapset mitenkään.

Olisitko yhtään epäselvemmin voinut kirjoittaa? Mitään selvää.

Mua säälittää nää ihmiset jotka tehtailee näitä "Säälittää lapsettomat/lapsiperheet" alotuksia. Ihmisiä on monenlaisia. Itse lapseton ja 28v, mutta miksi säälisin lapsiperheitä? Joka ihmisellä ne omat valinnat. 

Joo samat fiilikset.olen niin onnellinen nyt nelikymppisenä kun ei lapsia.ystävät joilla on ovat ihan stressissä ja kaikki rahat menevät niihin.sitten kuskaavat valittavia ja kitiseviä ja tyytymättömiä kersojaan illat harrastuksiin.ei niillä ole omaa elämää ja heille luksusta jos saa nukkua.heh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sietääkin säälittää. Vanhemmat ovat surullisia tapauksia, jotka ovat menettäneet oman elämänsä. Eivät voi koskaan nauttia vapaa-ajasta, koska siihen liittyvät aina lapset. Juuri sääli on oikea tunne. On sydäntäsärkevää ajatella, että niin moni joutuu olemaan vanhempi. Elämä on niin säälittävää verrattuna lapsettomien elämään. Perheellisillä on koko elämä menetetty. Ja vain sen vauvavuosiunelman takia. Ongelmana on, ettei lapsi lakkaa olemasta sen vauvavuoden jälkeen. Sen jälkeen jokainen vuosi on pahempi.

Onko täällä useampikin kirjoittaja, joka on jostain saanut päähänsä tuon vauvavuosiajatuksen, vai onko se yksi ja sama? Ihan outo väite. Lasten kasvaessa jokainen vuosi on yleensä jopa edellistä kivempi!

Laskemattahan on sellainen fiilis, että kun vauva syntyy, se on vauva noin kahdeksan vuotta, minkä jälkeen se lakkaa olemasta tai muuttuu itsenäiseksi olennoksi. Totuus onkin sitten vähän muuta. Mutta järjettömän lyhyt se vauva-aika on. Perhearjesta pitäisi varoittaa kouluissa ja lukioissa.

Lhlh kirjoitti:

Ai mikä säälittää ???

Elämästä menee vapaus rahat yöunet . Kuka haluaa herätä viikonloppuna klo 7 ... en ainakaan minä. Enkä usko että moni muukaan ellei ole pakko. Parisuhteista suurin osa myös kariutuu lapsen myötä tai tulee muuten vaan ongelmia....ei kiitos

On tässä jotain tottakin. Lapset tuo mukanaan paljon vastuuta, yöunetkin saattaa olla hetkittäin huonommat. Kaikki lapset eivät ole aamuvirkkuja, niinkuin eivät kaikki aikuisetkaan. Meillä ei kukaan herää viikonloppuna klo.7. Ihanko totta suurin osa parisuhteista kariutuu lapsen myötä? Ei ainakaan meidän lähipiirissä. Käsittääkseni ne jotka eroavat, eivät ehkäpä ole kovin sitoutuneita/kypsiä ihmisiä olleet alunperinkään. Ja siis eikö sitä parisuhdetta kaada useimmiten kaada joku 3.osapuoli? En ole koskaan kuullut että lapsi sen tekisi. Usein omaa lasta halutaan tavata eron jälkeenkin. Meille lapset ovat tuoneet unettomia öitä, rakkautta, haasteita, hellyyttä, vastoinkäymisiä, aikuisena kasvamista, huolia, joustavuutta, suuria tunteita, yhteiseen projektiin omistautumista, leikkimielisyyttä, parisuhteeseen panostamista ja paljon paljon muuta. Lapset voi saada aikaan paljon paljon hyvää, kun vanhemmat yrittää parhaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sietääkin säälittää. Vanhemmat ovat surullisia tapauksia, jotka ovat menettäneet oman elämänsä. Eivät voi koskaan nauttia vapaa-ajasta, koska siihen liittyvät aina lapset. Juuri sääli on oikea tunne. On sydäntäsärkevää ajatella, että niin moni joutuu olemaan vanhempi. Elämä on niin säälittävää verrattuna lapsettomien elämään. Perheellisillä on koko elämä menetetty. Ja vain sen vauvavuosiunelman takia. Ongelmana on, ettei lapsi lakkaa olemasta sen vauvavuoden jälkeen. Sen jälkeen jokainen vuosi on pahempi.

Onko täällä useampikin kirjoittaja, joka on jostain saanut päähänsä tuon vauvavuosiajatuksen, vai onko se yksi ja sama? Ihan outo väite. Lasten kasvaessa jokainen vuosi on yleensä jopa edellistä kivempi!

Laskemattahan on sellainen fiilis, että kun vauva syntyy, se on vauva noin kahdeksan vuotta, minkä jälkeen se lakkaa olemasta tai muuttuu itsenäiseksi olennoksi. Totuus onkin sitten vähän muuta. Mutta järjettömän lyhyt se vauva-aika on. Perhearjesta pitäisi varoittaa kouluissa ja lukioissa.

Vika on nyt omassa matematiikassasi, kenellä muulla tuollainen fiilis olisi?

Vierailija kirjoitti:

Lhlh kirjoitti:

Ai mikä säälittää ???

Elämästä menee vapaus rahat yöunet . Kuka haluaa herätä viikonloppuna klo 7 ... en ainakaan minä. Enkä usko että moni muukaan ellei ole pakko. Parisuhteista suurin osa myös kariutuu lapsen myötä tai tulee muuten vaan ongelmia....ei kiitos

On tässä jotain tottakin. Lapset tuo mukanaan paljon vastuuta, yöunetkin saattaa olla hetkittäin huonommat. Kaikki lapset eivät ole aamuvirkkuja, niinkuin eivät kaikki aikuisetkaan. Meillä ei kukaan herää viikonloppuna klo.7. Ihanko totta suurin osa parisuhteista kariutuu lapsen myötä? Ei ainakaan meidän lähipiirissä. Käsittääkseni ne jotka eroavat, eivät ehkäpä ole kovin sitoutuneita/kypsiä ihmisiä olleet alunperinkään. Ja siis eikö sitä parisuhdetta kaada useimmiten kaada joku 3.osapuoli? En ole koskaan kuullut että lapsi sen tekisi. Usein omaa lasta halutaan tavata eron jälkeenkin. Meille lapset ovat tuoneet unettomia öitä, rakkautta, haasteita, hellyyttä, vastoinkäymisiä, aikuisena kasvamista, huolia, joustavuutta, suuria tunteita, yhteiseen projektiin omistautumista, leikkimielisyyttä, parisuhteeseen panostamista ja paljon paljon muuta. Lapset voi saada aikaan paljon paljon hyvää, kun vanhemmat yrittää parhaansa.

Lisäisin tähän että helppoa se ei ole, mutta kaiken vaivan arvoista. Eikä sovi kaikille.

Minä säälin kaikkia niitä jotka tuntuvat inhoavan lapsia. Toivottavasti omat vanhempannekin ajattelivat teistä samalla tavalla!

Musta on aina hauskaa kun joku viettää aikaansa säälien, vaikka siihen ei oikeesti oo edes tarvetta.

Jotenkin niin koomista ja turhaa, mutta jokainen käyttää energiansa miten haluaa.

Mut mä lähden nyt pihalle odottamaan tytärtäni, joka tulee hakemaan mut. Me mennään yhdessä syömään jonnekkin!?

Vierailija kirjoitti:

Sietääkin säälittää. Vanhemmat ovat surullisia tapauksia, jotka ovat menettäneet oman elämänsä. Eivät voi koskaan nauttia vapaa-ajasta, koska siihen liittyvät aina lapset. Juuri sääli on oikea tunne. On sydäntäsärkevää ajatella, että niin moni joutuu olemaan vanhempi. Elämä on niin säälittävää verrattuna lapsettomien elämään. Perheellisillä on koko elämä menetetty. Ja vain sen vauvavuosiunelman takia. Ongelmana on, ettei lapsi lakkaa olemasta sen vauvavuoden jälkeen. Sen jälkeen jokainen vuosi on pahempi.

Ei mulla perheellisenä ole elämä menetetty. Kyllä mä koen eläväni ihan täyttä elämää ja nautin siitä. Ihanaa kun olet noin sydämellinen, mutta ei sun varmaan tarvitse kaikkia perheellisiä sääliä. On ihanaa nähdä vierestä kun pieni rakas ihminen kasvaa ja kehittyy vuosi vuodelta. Päivät kuluvat nopeasti ja ne ovat täynnä mielekästä ja vähemmän mielekästä puuhaa. On haastavaa kasvaa itse siinä sivussa vanhempana ja kokea oma vajavaisuus. On ihanaa halata omaa rakasta lasta ja auttaa häntä kasvamisessa. Joskus lastenkasvatus on tuskallista ja väsyttävääkin. Se on uhrauksia täynnä. Eikö olekin hienoa jos voi valita itselleen mielekkään elämäntavan ja nauttia siitä? Mä olen tosi iloinen sun puolesta, jos olet voinut tehdä valinnan joka on tehnyt sut onnelliseksi. Kaikkea hyvää!

Vierailija kirjoitti:

Sietääkin säälittää. Vanhemmat ovat surullisia tapauksia, jotka ovat menettäneet oman elämänsä. Eivät voi koskaan nauttia vapaa-ajasta, koska siihen liittyvät aina lapset. Juuri sääli on oikea tunne. On sydäntäsärkevää ajatella, että niin moni joutuu olemaan vanhempi. Elämä on niin säälittävää verrattuna lapsettomien elämään. Perheellisillä on koko elämä menetetty. Ja vain sen vauvavuosiunelman takia. Ongelmana on, ettei lapsi lakkaa olemasta sen vauvavuoden jälkeen. Sen jälkeen jokainen vuosi on pahempi.

Ja hölöpätipöppää.

Vierailija kirjoitti:

Muakin aina ihmetyttää nämä, jotka uikuttavat vapauden menettämisestä tai elämän loppumisesta kun lapsi syntyy.

Mä olen ihan yhtä vapaa ja elossa kuin ennen lapsiakin. On totta, että lapsi rajoittaa, mutta paljon vanhemmuus myös antaa takaisin. Enemmän kuin mitä otti.

En mä vaihtaisi elämääni lapsettomaksi, ja jos pitäisi uudestaan valita, valitsisin lapset edelleen.

Aina vähän huvittaa ne lapsettomat, jotka säälivät vailla minkäänlaista omakohtaista kokemusta lapsiperhearjesta.

Näin. Samalla ihmiset ovat työnsä orjia ja vannovat uran nimeen. Mitä järkeä siinä on? Ei työelämä välitä kenestäkään.

Nkiujbbvhy kirjoitti:

Joo samat fiilikset.olen niin onnellinen nyt nelikymppisenä kun ei lapsia.ystävät joilla on ovat ihan stressissä ja kaikki rahat menevät niihin.sitten kuskaavat valittavia ja kitiseviä ja tyytymättömiä kersojaan illat harrastuksiin.ei niillä ole omaa elämää ja heille luksusta jos saa nukkua.heh.

40- vuotiaana lapseni olivat jo isoja, toinen oli aikuinen ja omassa elämässään kiinni.