Meneekö alaikäisen edunvalvonta-hakemuksen kulut kuolinpesän varoista?
Eli tilanne on se, että lapsi on kuolinpesän osakkaana.
Jos sieltä meinataan varat jakaa, on haettava lapselle edunvalvoja, ja tästähän tulee näemmä ihan reilusti kuluja--- kuka ne kulut maksaa?
Vai onko vaihtoehtona olla vaan jakamatta pesää niin kauan, kuin lapsi on täysikäinen?
Kommentit (4)
Jos tarkoitat kuluilla edunvalvojan palkkiota, niin se otetaan päämiehen (lapsen) rahoista, käytännössä siis lapsen saamasta perinnöstä.
Jos perintöosuus tai lapsen osuus on yli 20 000€, niin jako menee edunvalvonnan kautta.
Yleensä vanhemmat/vanhempi on edunvalvoja. Ja eivät saa nostaa palkkiota.
Pesän jakamisen ehto hyväksyttää se jako maistraatissa (maksaa 140€) tai pesällä pitää olla käräjäoikeuden määräämä virallinen jakaja. Pelkkä oma tai kimpassa otettu asianajaja ei riitä viralliseksi jakajaksi.
Virallinen jakaja maksaa, muttei kohtuuttomia. Monesti parempi suorilta ottaa sellainen, tulee täsmälleen oikein jako ja ei tarvitse sovitella/tapella jaosta.
Suurin osa rahamenosita pesissä menee siihen kun jokainen palkkaa omia asianajajia ja sitten tapellaan. Virallinen jakaja ei ole kenenkään "oma" ja sen palkkio tulee pesän vaaroista. Jos ottaa oman, niin joutuu itse maksamaan sen kulut.
Maistraatti valvoo, että alaikäisen saa osansa oikein eikä muut esim huijaa. Ihan hyvä juttu siis.
Pesä voi olla jakamaton pitkäänkin, mutta esim puukauppa tms voi olla vaikeaa. Kaikkeen tarvitaan osakkaiden yksimielinen suostumus ja alaikäisen kohdalta aina maistraatin lupa.
Kolmonen suosittelee oikeuden määräämää pesänjakajaa. Se voi olla paikallaan, jos on kovin riitainen tai sotkuinen pesä, mutta se on yleensä kaikkein kallein vaihtoehto. Oikeuden määräämä pesänjakaja on lakimies, jonka palkkio on tyypillisesti luokkaa 250 euroa / tunti. Yksinkertaiseenkin pesänjakoon tarvittava paperityö vie yleensä muutamia tunteja, joten palkkio lasketaan joka tapauksessa tuhansissa euroissa.
Jos lapsen osuus kuolinpesästä on vähintään 20 000 euroa, pitää hänelle joka tapauksessa määrätä edunvalvoja, joka voi kuitenkin olla esim. lapsen vanhempi. Ositusta ja perinnönjakoa varten pitää kuitenkin hakea maistraatista päätös edunvalvojan sijaisesta, jos vanhempi (tai hänen puolisonsa tai lähisukulaisensa on osakkaana samassa pesässä). Tästä tulee kustannuksia, samoin kuin osituksen ja perinnönjaon vahvistamisesta maistraatissa. Ne voi toki jättää tekemättä tässä vaiheessa ja odottaa lapsen täysi-ikäiseksi tuloa, mutta silloin asioiden hoito mutkistuu, jos perintö on muutakin kuin tilillä makaavaa rahaa. Joka ainoaan myynti- tai muuhun tapahtumaan pitää saada sekä kaikkien kuolinpesän omistajien suostumus että maistraatin lupa. Ja siitä maistraatin luvasta pitää maksaa joka kerta, eli pidemmän päälle asioiden hoito näin saattaa helposti tulla myös kalliimmaksi kuin osituksen ja perinnönjaon hoitaminen heti.
Todennäköisesti perunkirjoitus voidaan kuitenkin tehdä ilman edunvalvojan sijaista. Näin oli ainakin meillä, kun pesän osakkaana oli aikuinen (sairautensa takia) edunvalvonnassa oleva henkilö, jonka edunvalvoja oli osakkaana samassa pesässä. Sen sijaan ositukseen ja perinnönjakoon tarvittiin sijainen. Ja ainakin meillä kaikki maistraatin ja edunvalvojan sijaisen maksut menivät edunvalvonnassa olevan henkilön varoista, ei siis koko kuolinpesän varoista. En tiedä, muuttaako tilannetta jotenkin se, jos kysymys on lapsesta. Todennäköisesti ei.
Edunvalvontahakemuksen kulut ovat muutaman kympin. Erilaisia toimenpiteitä varten joutuu hakemaan lupia, mutta nämäkin ovat muutaman kympin luokkaa kukin. Vai tarkoitatko nyt edunvalvojan palkkiota? Kannattaa pyytää edunvalvojaksi joku lapsen läheinen. Edunvalvojan ei ole pakko nostaa palkkiotaan.
En ole varma alaikäisen tapauksesta, mutta täysi-ikäisen kohdalla kulut maksetaan sen varoista, jolle määrätään edunvalvoja. Jos samaa logiikkaa noudatetaan lapsen kohdalla, niin kulut maksettaisiin kuolinpesän varoista niin, että ne vähennetään lapsen perintöosasta.