Minkä takia sairaalasta ei saa leikkauksen jälkeen kunnon lääkkeitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten tietysti olisin ymmärtänyt, ettei mieheni olisi lääkkeitä saanut, jos tosiaan olisi ollut vaikka katkaisussa joskus, mutta tosiaan mitään taustaa ei ole.

Ap

Itse kyllä toivon että mieluummin ei katkaisu hoitoon sen paremmin minä kuin mieskään. Siinä vaiheessa vieroitus on lähes poikkeuksetta myöhäistä. Johtuu tosin osin myös siitä että ei meillä ole olemassa oikein toimivaa vieroitusta tai käytäntöjä sen suhteen.

No tällä tarkoitin vain periaatteessa sitä, että ei ole minkäänlaisia merkintöjä miehellä, että olisi mitään päihdeongelmaa ollut. Ei ole koskaan edes määrätty Buranaa vahvempia lääkkeitä, joten sinänsä mielestäni lääkärillä ei ollut mitään perusteita olla kirjoittamatta reseptiä selvästi kipeälle ihmiselle.

Ap

Päihdetaustan puuttuminen ei kerro siitä että niitä perusteita ei olisi. Se on toki valittettavaa että lisääntyneet riippuvuudet lisää sitä kynnystä milloin lääkärit kipulääkkeitä määrää. Itse ymmärrän varsin hyvin että operaatin jälkeen kotona pitäisi selvitä ilman vahvoja kipulääkkeitä, jos niin ei ole mmielestäni ei ehkä kannata kotiuttaa.

Onneksi mun kohdallani on toiminut kipulääkitys varmaan sen takia, kun on kokenut isoja leikkauksia ja kohdannut hyviä lääkäreitä. Yleensä pienet toimenpiteet hoituu buranalla ja panadolilla. Harmi juttu.

Tutullani on pitkäaikainen kipusairaus ja hän selitti jostain kipupoliklinikan uudistuksesta. En ymmärrä täysin mistä oli kyse ja tuttuni hoito ei onneksi muutu, mutta hän sanoi olevansa tosi huolissaan nuorten kipupotilaiden mahdollisista itsemurhista nyt. Krooninen kipu on kauheaa lääkittynäkin, mutta vielä kun apu viedään niin epätoivo on todellista.

Vierailija kirjoitti:

Tuli vain tässä mieleeni, että kun mieheni oli viime vuonna leikkauksessa, leikattiin tyrä, niin miksi ihmeessä ei saanut kunnollisia lääkkeitä?

Leikkausta odotettiin ihan liian kauan, joten tyrä ehti kehittyä todella pahaksi ja kipeäksi, joten mies oli sitten todella kipeä leikkauksen jälkeen, vaikka kovin väitettiin, ettei ole kipuja ja jo samana iltana voi olla normaalisti. Kyllä siinä miehen toipumisessa monta kuukautta meni ja kipujen kanssa. Johtuu aika varmasti siitä, että ei päässyt nopeasti leikkaukseen ja tyrä ehti kasvaa hiukan pienemmäksi kuin jalkapallo.

Kun mies pääsi kotiin sairaalasta, hän sai 4 vahvaa kipulääkettä ja sen jälkeen lääkkeeksi piti riittää Burana 600mg ja Para-Tabs olikohan 1g vai mg. Hän sai ennen leikkaustakin Burana 800mg, joten aika hullultahan tuo tuntui. Kun nuo kipulääkkeet loppuivat, miehellä oli edelleen kovia kipuja.

Tullut vain mietittyä tässä, että yritetäänkö nykyään välttää kipulääkkeiden antamista edes tarvittaessa? Vai onko se niin, että nuorille ei haluta antaa? Vai mikä ihme? Lueskelin kokemuksia noista leikkauksista ja kaikki sanoivat järjestään, että sai reiluksi viikoksi vahvat kipulääkkeet. Monet olivat myös päässeet tyrän löytymisestä leikkaukseen 2kk:n sisällä.

Mieheni tosiaan sai sen 4 tablettia, jotka riittivät kahdeksi päiväksi ja leikkaukseen pääsyä odotteli yli vuoden. Muutaman kerran joutui lähtemään päivystykseen, kun kivut yltyivät niin pahoiksi tyrän alueella. Aina kun kyseli leikkauksesta, sanottiin että parin viikon päästä pääsee. Joka ikinen kerta, kun siitä kysyttiin, kun ihmeteltiin, ettei kutsua tule vaikka niin sanottiin. Ensimmäinen lääkäri, joka päätti että tehdään leikkaus, sanoi että viimeistään ensi kuussa leikataan. Meni siitä sitten se yli vuosi.

Hänellä on kipu kroonistunut. Suosittelen menemään vaikka yksityiselle kipulääkärille. Nimim. Ortonissa osataan hoitaa kipua

Vierailija kirjoitti:

Siis eihän ne anna terminaalivaiheen syöpäpotilaillekaan edes morfiinia, koska "voi kehittyä riippuvuus"..

Kyllä minun läheiselläni oli morfiinitippa kun oli saattohoidossa, ja ennen sitä hyvin vahva kipulääkitys myös (riitti hänelle). Varmasti on eroja ja liian heikkoa lääkitystä, en sitä kiellä, mutta ei ainakaan kaikki joudu kärvistelemään liian vähällälääkityksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa kipu on täysin alilääkittyä. Kaikki tietävät asian, mutta kukaan ei tee mitään. Potilaat ovat se heikoin porukka vaatimaan mitään uudistuksia, heillä kun menee voimavarat sairauden kanssa pärjätessä.

Tämä on kyllä niin totta. Oikeastaan ihan sama, minkä kivun kanssa olen itse käynyt terveyskeskuksessa tai lääkärissä, aina on tuntunut siltä, että sitä vähätellään.

Esimerkiksi minulla oli kovia kipuja synnytykseni jälkeen, sellaisia kipu "kohtauksia". Ajattelin ensimmäisen puoli vuotta, että se on ihan normaalia. Kun vuosi lähestyi ja kivut jatkuivat, en enää ajatellut sen olevan kovin normaalia. En voinut istua enkä olla oikein mitenkään, kun kipu oli niin kovaa. Jos istuin normaalisti, kipu oli ihan hirveä.

En voinut istua normaalisti 1,5 vuoteen, nuo kohtaukset olivat melkein päivittäisiä ja kävin useasti lääkärillä ja gynekologilla. Joka kerta sanottiin, että se nyt vain on niin synnyttäneillä naisilla, ei täällä mitään näy, kaikki on ihan normaalisti jne.

Sitten kun synnytyksesta oli 1,5v ja minulla oli kuukautiset, kävin vessassa ja jossain sisällä tuntui todella pahalta, tuntui ihan kuin olisin taas tuntenut sen repeämän, joka tuli synnytyksessä. Se tykytti inhottavasti ja tuntui, kuin olisi haava jossain sisällä.

Pyyhkiessäni tarkistin paperin ja siinähän komeili 4 tikkiä. Loppupäivän tunsin sen repeämän ja olin hieman kipeämpi, mutta siihen loppuivat ne kipukohtaukset. Sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmaa niiden kanssa.

En nyt sano, että ne olisi pitänyt huomata, ihmisiähän lääkäritkin vain ovat, mutta kyllä ketuttaa, kun ei oteta tosissaan. Ja ihan hyvin voi olla, että ne olisivat näkyneet, minusta tuntuu, että ne ovat olleet kiinni siinä repeämässä, kun siihen sattui kun ne irtosivat. Ja ihmettelen myös, että miten olivat siellä vielä noin pitkän ajan päästä, kun kuitenkin olivat sulavia tikkejä.

Ap

Mulla oli myös synnytyksen jälkeen sulavat tikit kuukausikaupalla. En muista kauanko, mutta nyppäisin itse pois lopulta (olivat siis ihan näkyvillä alapäässä) kun kyllästyin kun tuntuivat epämukavilta.

Jokin muutos tilanteeseen pitäisi saada, aivan liian moni kärsii ilman asianmukaista lääkitystä ja apua.

Itse olin myös sitä mieltä, että miestäni ei olisi samana päivänä kannattanut kotiuttaa, oli todella huonossa kunnossa. Lääkärit silti kovasti kärräsivät ulos ja vakuuttivat että on ihan kunnossa. Ymmärrän kyllä, etteivät halunneet turhaan pitää, kun minä kuitenkin olin kotona auttamassa, mutta kyllä sitten olisi pitänyt antaa lääkkeitä, varsinkin kun itse sanoi että on kovia kipuja.

Ap

Tuttua, niin tuttua. Itsekin olen kärsinyt todella kovista leikkauskivuista, jota lääkittiin 1 g parasetamolilla. Ei auttanut, ei. Kivut aiheutuivat vielä kaiken lisäksi hoitovirheestä. Piti olla rutiinileikkaus, yksi yö sairaalassa ja viikon sairausloma. Olinkin 5 viikkoa sairaalassa, osin teholla, kun ryssivät oikein kunnolla ja tämän jälkeen 10 viikkoa saikulla ja kontrollikäynneillä. Tuon hoitovirheen takia mut leikattiin parin viikon sisällä neljästi.

Eikä ole taustalla minkään valtakunnan päihdeongelmia mutta muuta ei annettu kuin parasetamolia suoneen tai tablettina suun kautta. Hidasti ihan älyttömästi toipumista, kun oli niin kamalat kivut ettei mitenkään päin ollut hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa kipu on täysin alilääkittyä. Kaikki tietävät asian, mutta kukaan ei tee mitään. Potilaat ovat se heikoin porukka vaatimaan mitään uudistuksia, heillä kun menee voimavarat sairauden kanssa pärjätessä.

Tämä on kyllä niin totta. Oikeastaan ihan sama, minkä kivun kanssa olen itse käynyt terveyskeskuksessa tai lääkärissä, aina on tuntunut siltä, että sitä vähätellään.

Esimerkiksi minulla oli kovia kipuja synnytykseni jälkeen, sellaisia kipu "kohtauksia". Ajattelin ensimmäisen puoli vuotta, että se on ihan normaalia. Kun vuosi lähestyi ja kivut jatkuivat, en enää ajatellut sen olevan kovin normaalia. En voinut istua enkä olla oikein mitenkään, kun kipu oli niin kovaa. Jos istuin normaalisti, kipu oli ihan hirveä.

En voinut istua normaalisti 1,5 vuoteen, nuo kohtaukset olivat melkein päivittäisiä ja kävin useasti lääkärillä ja gynekologilla. Joka kerta sanottiin, että se nyt vain on niin synnyttäneillä naisilla, ei täällä mitään näy, kaikki on ihan normaalisti jne.

Sitten kun synnytyksesta oli 1,5v ja minulla oli kuukautiset, kävin vessassa ja jossain sisällä tuntui todella pahalta, tuntui ihan kuin olisin taas tuntenut sen repeämän, joka tuli synnytyksessä. Se tykytti inhottavasti ja tuntui, kuin olisi haava jossain sisällä.

Pyyhkiessäni tarkistin paperin ja siinähän komeili 4 tikkiä. Loppupäivän tunsin sen repeämän ja olin hieman kipeämpi, mutta siihen loppuivat ne kipukohtaukset. Sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmaa niiden kanssa.

En nyt sano, että ne olisi pitänyt huomata, ihmisiähän lääkäritkin vain ovat, mutta kyllä ketuttaa, kun ei oteta tosissaan. Ja ihan hyvin voi olla, että ne olisivat näkyneet, minusta tuntuu, että ne ovat olleet kiinni siinä repeämässä, kun siihen sattui kun ne irtosivat. Ja ihmettelen myös, että miten olivat siellä vielä noin pitkän ajan päästä, kun kuitenkin olivat sulavia tikkejä.

Ap

Mulla oli myös synnytyksen jälkeen sulavat tikit kuukausikaupalla. En muista kauanko, mutta nyppäisin itse pois lopulta (olivat siis ihan näkyvillä alapäässä) kun kyllästyin kun tuntuivat epämukavilta.

Minulla oli sisäpuolella aika korkeallakin kohdunsuun lähellä, joten en voinut nypätä pois. En silti tiennytkään niiden siellä olevan. Onneksi kivut nyt kuitenkin ovat loppuneet.

Ap

Jankuti jankuti. Soita sinne osastolle äläkä täällä ulise.

Mä oon kyllä leikkauksen jälkeen pyytäessäni aina saanut jonkun vahvemman lääkkeen, mutta sekin on varmaan sairaalakohtaista. Mun mielestä on kuitenkin ihan hyvä, ettei mitään vahvoja kipulääkkeitä automaattisesti kaikille anneta, ettei mennä Amerikan malliin.

Prototyyppi kirjoitti:

Tuttua, niin tuttua. Itsekin olen kärsinyt todella kovista leikkauskivuista, jota lääkittiin 1 g parasetamolilla. Ei auttanut, ei. Kivut aiheutuivat vielä kaiken lisäksi hoitovirheestä. Piti olla rutiinileikkaus, yksi yö sairaalassa ja viikon sairausloma. Olinkin 5 viikkoa sairaalassa, osin teholla, kun ryssivät oikein kunnolla ja tämän jälkeen 10 viikkoa saikulla ja kontrollikäynneillä. Tuon hoitovirheen takia mut leikattiin parin viikon sisällä neljästi.

Eikä ole taustalla minkään valtakunnan päihdeongelmia mutta muuta ei annettu kuin parasetamolia suoneen tai tablettina suun kautta. Hidasti ihan älyttömästi toipumista, kun oli niin kamalat kivut ettei mitenkään päin ollut hyvä olla.

Aivan kamalaa, toivottavasti nykyään olet ilman kipuja ja parantunut tuosta, sekä saanut jonkun korvauksen hoitovirheestä.

Sairaaloilla taitaa vain olla käytäntönä suurimmassa osassa kunnista, että ei anneta kunnon lääkkeitä, ovathan ne tietysti kalliitakin. Kaikkeista kamalinta on, kun ihmisen kipua ei oteta tosissaan. 

Ap

Olin vähän isommassa leikkauksessa kuin ap:n mies ja syönyt ennen sitä 2400 mg Buranaa/vrk. Leikkauksen jälkeen sain kipulääkettä suoraa suoneen noin 8 tunnin ajan, sitten todettiin, että voin pyytää lisää heti, kun tarvitsen. Muuten sain Burana+Panadol -cocktailin. Enpä tarvinnut muuta! Hoitajat tosin totesivat, että joillakin on korkeampi kipukynnys, toiset valittavat vähästäkin sillä toiveella, että saisi morfinijohdannaisia.

En lukenut vastauksia, mutta mieheni sai leikkauksen jälkeen Oxycontinia ja Tramalia. Aika tujuja mielestäni. Kumpaakin otti pari, totesi että näistä menee pää sekaisin ja siellä on lääkekaapissa nämä tropit edelleen. Kyse ei ollut mistään syöpäleikkauksesta, että kyllä niitä lääkkeitä saa.

Vähän leikkauksesta riippuen muutaman päivän verran on yleensä tarvetta ns. kovemmille lääkkeille. Suurin osa pärjää niiden jälkeen hyvin panadolilla ja buranalla (tai samat lääkkeet jollain muulla kauppanimellä).

Sivuvaikutusten vuoksi kovien lääkkeiden käyttö koitetaan pitää minimissään, sen vuoksi on tärkeää, että miedompia lääkkeitä otetaan säännöllisesti ohjeen mukaan ja muita kuntoutumisohjeita noudatetaan (ei jäädä makaamaan, mutta ei myöskään rehkitä).

Jos näistä huolimatta kipuja on niin paljon, että ne haittaavat toipumista, niin tarvitaan lisää lääkitystä, Ensisijaisesti otetaan Panadolia ja Buranaa maksimiannokset tai kokeillaan vaihtaa Burana toisentyyppiseen kipulääkkeeseen (Pronaxan tms.). Jos tämäkään ei toimi, niin sitten tarvitaan ns. kovia kipulääkkeitä lisäksi (huom. näiden rinnalla on on muistettava ottaa myös ns. miedot lääkkeet, koska näiden yhteisvaikutus on olennainen kivunlievitykseen).

Ensisijaisesti lisälääkityksen määrää aina sama yksikkö, kuin joka potilaan on leikannut, koska siellä parhaiten osataan arvioida onko kipu ns. normaalia eli onko syytä, että potilaan pitäisi tulla uudelleen käymään tai pitäisikö kotihoito-ohjeita tarkentaan. Tämän vuoksi terveyskeksuslääkäri ei määrää lisää lääkitystä (tai hän konsultoi leikannutta yksikköä).

Teidän tapauksessa on toimittu ihan oikein eli ensin on pyydetty (käsketty) lisätä mietojen kipulääkkeiden annostusta maksimiin. Kun tämä ei ole ollut riittävä teidän olisi pitänyt olla uudelleen yhteydessä hoitavaan yksikköön ja pyytää lisää lääkitystä. Jos aina on yhteydessä eri paikkaan, niin saa kerta toisensa jälkeen saman ohjeen. Samoin ohje on sama, jos sitä ei ole noudatettu eli ohjeesta huolimatta mietoja särkylääkeitä ei ole otettu maksimääriä säännöllisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Prototyyppi kirjoitti:

Tuttua, niin tuttua. Itsekin olen kärsinyt todella kovista leikkauskivuista, jota lääkittiin 1 g parasetamolilla. Ei auttanut, ei. Kivut aiheutuivat vielä kaiken lisäksi hoitovirheestä. Piti olla rutiinileikkaus, yksi yö sairaalassa ja viikon sairausloma. Olinkin 5 viikkoa sairaalassa, osin teholla, kun ryssivät oikein kunnolla ja tämän jälkeen 10 viikkoa saikulla ja kontrollikäynneillä. Tuon hoitovirheen takia mut leikattiin parin viikon sisällä neljästi.

Eikä ole taustalla minkään valtakunnan päihdeongelmia mutta muuta ei annettu kuin parasetamolia suoneen tai tablettina suun kautta. Hidasti ihan älyttömästi toipumista, kun oli niin kamalat kivut ettei mitenkään päin ollut hyvä olla.

Aivan kamalaa, toivottavasti nykyään olet ilman kipuja ja parantunut tuosta, sekä saanut jonkun korvauksen hoitovirheestä.

Sairaaloilla taitaa vain olla käytäntönä suurimmassa osassa kunnista, että ei anneta kunnon lääkkeitä, ovathan ne tietysti kalliitakin. Kaikkeista kamalinta on, kun ihmisen kipua ei oteta tosissaan. 

Ap

Olen mä nyt jo kunnossa ja täysin työkykyinenkin. Hoitovirhe todettiin ihan virallisesti tapahtuneeksi ja käsiteltiin asianmukaisesti korvauksineen päivineen. Nyt lähinnä kiusaavat leikkauksista aiheutuneet kiinnikekivut mutta onneksi noiden kipujen kanssa pärjää. Tapahtuneesta on kulunut noin 5 vuotta ja senkin jälkeen olen ollut leikkauksissa muista syistä. Noissa muissa leikkauksissa kaikki sujui hyvin ja olin suht. kivutonkin, kun ei tapahtunut hoitovirheitä. Tuolloin pärjäsin oikeasti sen pelkän parasetamolin voimin.

Vierailija kirjoitti:

Sairaaloilla taitaa vain olla käytäntönä suurimmassa osassa kunnista, että ei anneta kunnon lääkkeitä, ovathan ne tietysti kalliitakin. Kaikkeista kamalinta on, kun ihmisen kipua ei oteta tosissaan. 

Ap

Sairaalassa olessa usein kipulääkettä saa melko helposti. Kotiin reseptejä esim. opiaateista ei niin herkästi enää kirjoiteta. Potilaan itse resptillä ostamat lääkkeet ei tule kalliiksi sairaalalle tai lääkärille. Yhteiskunnalla suurimmat kustannukset ei niiden suhteen tule lääkkeiden hintana vaan ihan muuta kautta. Siksi lääkärit haluua nykyisin varmistua siitä että näitä lääkkeitä kotona ei käytetä miten sattuu sekä siitä että lääkkeet ei resepti lääkkeet ei päädy katukauppaan kun potilas ei itse kaikkia määrättyjä lääkkeitä tarvinnutkaan.

Tsemppiä ap sinulle ja miehellesi! Tehkää ilmoitus potilasasiamiehelle niin tulee kyseisessä sairaalassa muutoksia edes seuraavien potilaiden kohdalle. Tuli tuosta sektion jälkeen lääkitsemisestä mieleen, että voiko kaikkein vahvimpia troppeja silloin antaa jos ja kun on imetys alkamassa.. Tuosta olen kyllä samaa mieltä että suomessa särkyä lääkitään heikosti. Joku "kivun ja kärsimyksen kautta kunniaan" -kulttuuri meillä täällä suomessa.

Kun minulta poistettiin sappi, en saanut kotiinlähtö-päivän aamuna enää  vahvempaa kipulääkettä vaan jonkun hemmetin Panadolin voimalla puin vaivalloisesti vaatteet ja kävelin kaksinkerroin taksiin...

Vau, mä taidan olla ainoa kuka saanut hyvää kipulääkehoitoa sairaalassa.