Te jotka ajattelette joka käänteessä myös toisen parasta... niin miten toimitte ihmisen kanssa joka ajattelee aina ensin omaa etuaan?

Kun tajusin tämän aloin ottaa etäisyyttä. Ensin yritin olla ajattelematta juuri tämän ihmisen etua mutta se ei oikein toiminut. Koskaan ei mitään saanut takaisin ja menetin jopa rahaa tässä "kaveri" suhteessa puhumattakaan henkisistä varoista ja tavaroista.

Minä-minä ihmiset ei kuulu sen ajatuksen piiriin.

Samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin kanssa.

Minä ajattelen aina kaikkien etua. Tämä ei tarkoita, että jättäisin oman etuni huomiotta tai en pitäisi huolta itsestäni. Tämä tarkoittaa sitä, että punnitsen asioita niin monelta kannalta kuin kykenen keskimään ja pyrin sitten rakentamaan kompromissin joka palvelee mahdollisimman monta, eikä lyö kasvoille ketään - tai ainakaan enempää kuin on aivan absoluuttisen pakko.

Tällä tavalla on täysin mahdollista toimia myös niiden kanssa, jotka ajattelevat vain omaa etuaan, vaikka tietysti toiminta on helpompaa silloin kun muutkin hakevat synergiaetuja.

No lopetin tarjoamisen ja itseni alttiiksi laittamiseen. Kun lypsäminen jatkui syyllistämisen varjolla, otin etäisyyttä. Ja lopuksi sanoin suoraan. Eipä ole enää vaatimassa.

Tämä on  hämäävää. Toisen tykkäämä ihminen voi olla toisen hyväksikäyttäjä. Parasta on nauttia jo antaessaan ja toki välttää yksipuolista auttamista. Todella törkimyksille nauran ja en tee enää mitään heidän eteensä!

Mä olin aiemmin semmoinen, että ajattelin aina toisen parasta ennen itseäni, suostuin paskoihin työvuoroihin, suostuin näkemään kavereita, vaikka olin herännyt töihin aamulla 4.30, suostuin heittämään kaverin kotiin 50km päähän minimaalisella bensakululla, kaikkea tämmöstä.

Sitten mulle sattui ikäviä asioita, ja oisin tarvinnut tukea, hoitovirhettä ja tämmöstä, aijjaa, hirveesti mä sain apua. Eli nyt ajattelen enemmän itseäni ja omaa hyvinvointiani.

Etäisyys. Ei sellaisesta ihmisestä tule bestistä.

Sellaiset ihmset ovat iso pettymys, koska jotenkin sitä kaikesta kokemastaan huolimatta lähtee edelleen aina ajatuksesta, että muutkin haluavat toisille hyvää. Kaverin omaan napaan tuijottmista on valmis selittämään itselleen aika pitkään, että ei se vaan tajunnut, sillä on nyt vaan huono tilanne, sillä on nyt sitä ja tätä.. Ja sitten kaverin käytös jatkuu ja jatkuu niin pitkään, ettei muuta selitystä enää ole kuin välinpitämättömyys ja itsekkyys. Se on hirvä pettymys ja kolaus omaa arviointikykyä kohtaan. Sitten tulee yleensä lyötyä stoppi ja otettua etäisyyttä, koska tuohon pisteeseen joutumiseen kuluu niin paljon aikaa, että on tehty peruuttamatonta vahinkoa ja yleensä ystävyyssuhde ei voi jatkua, koska olen niin vihainen, etten voi enää arvostaa kaveria.

Näin on tapahtunut parin tutun kohdalla, eli onneksi ei kovin usein.

Noh, ei kai heitä tarvitse sen enempää huomioida, kun ottavat itsensä jo hyvin huomioon.  Jokainen tavallaan

Samassa asunnossa oleilu voi olla vaikeaa, paljon yhdistäviä tekijöitä, mutta kun pitäisi mennä ostamaan ruokaa, sen pitäisi itsestään ilmaantua pöytään.  Ihmeen kauan kyllä riitti kärsivällisyyttä kun oli yhteinen idealismi.

Meinaan ei pelkkä raha, mutta ei viitsi mennä.

Mietin, mitä itse haluan ja laadin toiselle ehdotuksen.

Minulla on oli itseasiassa tämmöinen tilanne juuri kun minulla oli fwb-suhde ja mies aika lailla painokkaasti ehdotteli ratkaisuja, jotka sopivat hänelle parhaiten. Suhtauduin asiaan niin että katsoin, haluavatko molemmat samoja asioita.

Mutta jos kokee toisen lähinnä itsekkäänä, sellainen ei motivoi jatkamaan suhdetta.

Ajattelen että en pidä kyseistä ihmistä minään, koska ei hänkään muista välitä.

Se, että ajattelee muitakin ei tarkoita että pitäisi ajatella sellaisiakin jotka ei sitä ansaitse.

PItää katsoa sen itsekkyyden taakse: Miksi hän haluaa tätä?

Ei niin, että sitten antaisi sen asian tälle pyytäjälle, vaan antaa sen mitä hän oikeasti kaipaa.

Kärjistetty esimerkki: alkoholisti pyytää rahaa viinaan. Mitä hän haluaa? Todennäköisesti unohdusta, pöhinää ajatusten eteen, hän ei kestä todellisuutta. Mitä voin antaa? Lohtua, kannustusta oman itsensä kestämiseen, ei-tuomitsevaa asennetta ja nähdä sen hyvän hänessä.

Jos oikeasti ajattelee toisen parasta, on se hyvin paljon eri asia kuin se että ei osaisi sanoa "ei". Sellaiset jota aina sanovat "kyllä" ja todistelevat että ovat "liian kilttejä", ovat tosiasiassa pelkureita. Kaikkeen myöntyvät pelkäävät torjutuksi tulemista, ja sillä toiminnalla pitävät yllä toisten alkoholismia, riitelevää käytöstä, itsekkyyttä ja toisten polkemista.

Kun ajattelee toisten parasta niin ei mahdollista sellaista käytöstä.

Meinasitko tosissasi tältä palstalta löytää ihmisiä, jotka ajattelevat lähimmäistään. Ei, täällä ovat ne koulukiusaajat. Mieti joku toinen palsta, jossa tätä kysyt.

Olen ottanut etäisyyttä, kuten valtaosa ihmisistä toimii vastaavassa tilanteessa.

Mielenkiintoista on muuten huomata etteivät useimmat minäkeskeiset ihmiset ollenkaan huomaa tuota luonteenpiirrettään, he ainoastaan ihmettelevät miksi eivät saa muodostettu ystävyyssuhteita. Minulle osui pitkästä aikaa tuommoinen ihminen lähelleni pari vuotta sitten, jatkuvasti pyytämässä, haluamassa tai tarvitsemassa jotakin, hän kuormittaa valtavasti kaikkia ympärillään olevia ihmisiä tarjoamatta vastineeksi yhtään mitään. Hän oli kovasti hämmästynyt minun pannessa välit tylysti poikki, mikään lievempi ilmaisu tai toive kohtuullisen etäisyyden pitämisestä ei vaan mennyt perille. 

Heivaan tällaisen ihmisen pois omasta elämästä ellei ole sukua. Jos on sukulainen, niin yritän rajoittaa tapaamisten määrän mahdollisimman vähäiseksi. Tällaiset ihmiset luulevat olevansa nokkelia, mutta törppöjä ei ole pakko vain yrittää ymmärtää ja sietää. Terve ihmissuhde ei ole jatkuvaa valtataistelua ja itsensä puolustamista kaikin keinoin röyhkeää tyyppiä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Meinasitko tosissasi tältä palstalta löytää ihmisiä, jotka ajattelevat lähimmäistään. Ei, täällä ovat ne koulukiusaajat. Mieti joku toinen palsta, jossa tätä kysyt.

Muistan kouluaikana oman roolini toisenlaiseksi. Mutta ehkä sinä sitten silloin parjasit minua minkä ehdit.

Annan sellaiselle ihmiselle mahdollisuuden parantua itsekkyydestä ja oman edun tavoittelusta. Lakkaan mahdollistamasta hänen huonoa käytöstään ja jätän hänet nauttimaan omasta seurastaan. Kun tarpeeksi moni tekee näin, hän ehkä alkaa miettiä, missä meni pieleen. Oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

PItää katsoa sen itsekkyyden taakse: Miksi hän haluaa tätä?

Ei niin, että sitten antaisi sen asian tälle pyytäjälle, vaan antaa sen mitä hän oikeasti kaipaa.

Kärjistetty esimerkki: alkoholisti pyytää rahaa viinaan. Mitä hän haluaa? Todennäköisesti unohdusta, pöhinää ajatusten eteen, hän ei kestä todellisuutta. Mitä voin antaa? Lohtua, kannustusta oman itsensä kestämiseen, ei-tuomitsevaa asennetta ja nähdä sen hyvän hänessä.

Jos oikeasti ajattelee toisen parasta, on se hyvin paljon eri asia kuin se että ei osaisi sanoa "ei". Sellaiset jota aina sanovat "kyllä" ja todistelevat että ovat "liian kilttejä", ovat tosiasiassa pelkureita. Kaikkeen myöntyvät pelkäävät torjutuksi tulemista, ja sillä toiminnalla pitävät yllä toisten alkoholismia, riitelevää käytöstä, itsekkyyttä ja toisten polkemista.

Kun ajattelee toisten parasta niin ei mahdollista sellaista käytöstä.

Tässä on ajatusta, mutta tietysti omista rajoista kiinni pitäminen on vaikeaa silloin, jos rajojasi ei ole koskaan muiden taholta kunnioitettu. Lapsesta asti sinut on vain pakko kiltin miellyttäjän rooliin muiden käyttäytyesså miten sattuu ja jättämällä sinun tarpeesi huomioimatta.

Yritän nyt aikuisena opetella pitämään paremmin huolta itsestäni, mutta aikamoista heiluriliikettä ihmissuhteisiin tämä omista rajoista kiinni pitäminen tuntuu tuovan.

Jatkuvat reviiritaistelut jonkun kanssa vievät niin paljon energiaa, että on helpointa oman jaksamisen kannalta vain vältellä röyhkeitä ja rajattomia ihmisiä. Eivät tällaiset ihmissuhteet edes ole lainkaan mukavia tai voimaannuttavia.

Jokainen ansaitsee elämäänsä sellaisia ihmisiä, joiden seurassa on mukava olla. Tilaa heille järjestyy vain raivaamalla törppöjä pois.

Pidän tuollaista ihmistä lapsena, joka tarvitsee rajoja ja parhaani mukaan yritän ne hänelle asettaa.