Selailin kaupassa Petri Gerdtin isän kirjoittamaa kirjaa...
Lapsuuskuvia katsellessa tuli pala kurkkuun, aivan tavallinen iloinen pieni poika, joka tykkäsi rakennella hienoja legorakennelmia ja oli hyvä ystävä siskonsa kanssa.
Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo kohdalle, koskaan ei tiedä mitä omista lapsista tulee ja mihin he tulevat syyllistymään. Murhamieskin on ollut jonkun lapsi joskus, pieni viaton lapsi. Pieni viaton Jumalan lapsi. Synti erottaa ihmisen Jumalasta, paholainen kietoo synnillä ihmisen ansaansa ja tahtoo erottaa meidät Jumalasta, kaiken hyvän lähteestä, joskus niin pitkälle, että ihminen tuhoutuu. Rikoksia tekevä ihminen on menettänyt kosketuksensa Jumalaan ja lapseen sisällään. Kun ihminen tulee uskoon, hän löytää kotiin takaisin ja lapsen sisältään, sillä Luoja on meidät luonut ja oikea kotimme on Jumalan luona.
synnit on sovitettu. Eli kaikki on vapaata riistaa, ei voi tehdä väärin. Mitään omaa efforttia ei tartte olla hyvä, murhaa vaikka 103083 ja ennen kuolinkorinoita rupea kristityksi ja homma selvä. Ei sovituksia.