Työpaikalla pahaa puhuvat kiusaajat: miksi teette niin?
Yhdessä isossa yrityksessä oli muutama työ"kaveri", jotka olivat melkoisen uskomattomia tapauksia. He puhuivat selän takana kaikista (?) pahaa, kun kyseiset henkilöt eivät olleet paikalla ja sama meno jatkui, kun kyseiset henkilöt olivat paikalla, kohteet vain vaihtuivat niihin, jotka olivat muualla. Yhdellä heistä oli tapana myös kommentoida muiden ulkonäköä ivallisesti.
Te, jotka teette näin: miksi ihmeessä?! Mikä ajaa teitä tällaiseen pahan olon oksentamiseen ja vielä työpaikalla? Olisi mielenkiintoista tietää näiden kiusaajien järjenjuoksua, jos sellaista on, että mihin se oma todella huono käytös perustuu? Hävettääkö teitä, onko teillä ikinä syyllinen olo vai porskutatteko omassa kuplassa talloen muiden itsetuntoa, hällä väliä-asenteella? Oletteko koskaan aidosti onnellisia?
Kommentit (9)
Joillekin on vain niin luonteen vastaista olla ystävällinen.
Ilmeisesti itsellä on niin paha olla, että se pitää jakaa. Näihän se menee, surullista.
Ilmeisesti on helpompaa olla ilkeä. Se kertoo ihmisestä kyllä todella paljon.
Yhteen todelliseen ilkeilijään olen urani varrella törmännyt. Lähtiessäni työpaikasta kerron esimiehelleni tästä henkilöstä. Esimies oli vilpittömästi hämmästynyt.
Tämä henkilö pelkäsi että vien hänen ylennyksensä, vaikka en ollut paikkaa edes hakenut. Kokemusta olisi ollut, mutta en hakenut, koska olisin joutunut ilkeilijän työpariksi vieläkin pidemmäksi aikaa. Lähdin mielummin muualle.
Koulussa ovat olleet koulukiusaajia ja sitten jatkavat työpaikalla. Eivät vain ole päässeet kehitymään, niin kuin muut, vaan jääneet jälkeen siihen kehitysasteeseen , jossa olivat kouluaikanakin.
Suomessa kiusataan ihan rationaalisesti jollain syncronointi opilla jossa on rotaatio henkeä mukana ilkeilyyn.
Erään bretagnelaisen tutkimuksen mukaan työpaikkakiusaajat ovat hyvin usein syntyneet insestisen suhteen tuloksena? Luonnehäiriö siis sen perua ja tekee mahdottomaksi mm hedelmällisen ja rakentavan tiimityön.
Valitettavasti piirre on pysyvä sillä se on (sairaissa) geeneissä.
Hyvä kysymys.
Noin yleensä psykologisissa ja ryhmäsosiaalisissa tutkimuksissa on löydetty moniakin syitä kiusaamiselle. On sitten kyse koulusta, päiväkodista - tai aikuisten harrastuspiireistä, naapurustoista ja työpaikoista.
Noin pääsääntöisesti on kehotettu välttämään kiusaamisen ulkoistamista Pahoille Ihmisille. Toki voi joku olla narsistinen kusipää, joka harrastaa koko ajan ihmisten manipulointia.
Mutta enimmäkseen muista ilkeää puhuvat ovat keitä tahansa meistä. Tietyissä tilanteissa ja tietynlaisissa sosiaalisissa ryhmissä syntyy vain tilanne, että muista pahaa puhumisesta koituu hyötyä ja ihmiset tarttuvat siihen yletäkseen ryhmän hierarkiassa, saadakseen sosiaalista suosiota tai mopatakseen ihmisiä, joista eivät pidä.
Ja tämä pätee siis tosiaan lapsista aikuisiin.
Jos alatte kuvitella, että kiusaajat ovat jotain Muita, ulkoavaruudessa sijaitsevalta Kiusaajien planeetelta tulleita mutantteja, te ette huomaa omassa käytöksessänne puutteita. Ja kuitenkin jokainen meistä, myös te itse saatatte mahdollistaa tuollista, jopa osallistua siihen itse.
Jo se, että suostutte istumaan kuuntelemassa tuollaista paskanpuhumista on kiusaamista ja kiusaamisen mahdollistamista.
Sitä paitsi, vaikka ei kukaan kokisikaan varsinaisesti haukkuvansa muita, kaikissa pitkään tiiviisti työskennelleissä isommissa ryhmissä on omat syntipukkinsa. Ne, joita epäillään liki automaattisesti, jos asia ei etene. Se voi olla pomo, se voi olla "tyhmä kesäihminen", se voi olla eläkkeelle pian jäävä seniori, jonka tietotekniikkataitoja vähätellään, se voi olla se paljon saikuttava räpätäti, jota kaikki alitajuisesti inhoavat, mutta eivät kehtaa suoraan haukkua, mutta huokailevat kuuluvasti, kun jotakin menee vikaan, "tietenkin se oli PIrkko!"
Tuokin on kiusaamista.
Jos alatte kuvitella, että kaikki kiusaajt ovat jotenkin leimallisesti pahoja, työyhteisön sääntöihin ja rutiineihin puuttuminen on hankalampaa, koska ette tunnista ns. institutionaalisia ja työilmapiiriongelmia.
Kiusaaminen on ennen kaikkea sosiaalinen ja sosiaalipsykologi en ongelma, paljon enemmän kuin yksilöpsykologinen.
Vierailija kirjoitti:
Erään bretagnelaisen tutkimuksen mukaan työpaikkakiusaajat ovat hyvin usein syntyneet insestisen suhteen tuloksena? Luonnehäiriö siis sen perua ja tekee mahdottomaksi mm hedelmällisen ja rakentavan tiimityön.
Valitettavasti piirre on pysyvä sillä se on (sairaissa) geeneissä.
Ihan hirveää bullshittiä. Sinä kiusaat todennäköisesti ajoittain itsekin. Oletko siis insestin tulosta?
En vaivaisi päätäni moisella, jos kerran "kiusaavat" kaikkia tasapuolisesti.
No Suomihan on kiusaamisen kärkimaa.
Itse oletan että ihmiset jotka kiusaa(varsinkin aikuiset) on aika säälittäviä tapauksia. Voivat olla muille kateellisia koska heidän oma elämänsä on niin surkeaa ja tylsää. Sitten halutaan sitä parantaa ilveilemällä muille jotka jo muutenkin vaikuttavat hyvältä kohteelta ja nauttimalla muiden pahasta olosta ja niiden dominoimisesta.
Siis kyse on vain siitä ettei osata tehdä omalle pahalle ololle/elämälle mitään ja se sitten purkautuu kiusaamisena.
Mutta on niitä psykopaatti/sosiopaattejakin jotka kiusaavat ihan oma hauskanpidon takia.
Harmi vielä että tuota on vaikea todistaa että puhuvat pahaa jos joku muu on sulle siitä kertonut eikä kiusaajat ikinä jää kiinni epäsuoran kiusaamisen takia. Suomessa ei mielestäni välitetä muista muutenkaan vaikka kuinka on hyvinvointivaltio. Huomaa jo kiusaamisesta ettei kaikki ole ihan hyvin aikuisillakaan.