Tuntuu ettei elämässä ole aikaa millekään muulle kuin työlle, muita?

Joo oravanpyörässä ollaan...

Tuo on juuri se syy miksi mua ahdistaa "aikuisten elämä" eli oravanpyörä jossa käydään vaan töissä ja oma elämä jää vapaapäiviin. Joko pitkän työmatkan, energian puutteen tai molempien vuoksi. N22

Kannattaisi varmaan etsiä asunto lähempää työpaikkaa tai työ lähempää kotia. Ei mitään järkeä pistää tuntikausia päivässä työmatkoihin. 

2 tuntia ja 45 minuuttia työmatkaan päivittäin! Huh. Ei ihme, ettet muuta ehdi tekemään. Ei vissiin ole mahdollisuutta etäpäiviin?

Ei ole mikään ihme jos elämä tuntuu pelkältä työnteolta jos laskee ajan että mitä on töissä+työmatkoilla ja sitten vertaa sitä vapaa-aikaan.

Olisi ruhtinaallista jos jokaisena arkipäivänä olisi edes se 8h sitä oikeata vapaata aikaa.

Vuorotyön tuoma vaihtelu on se mikä auttaa minua jaksamaan. Vaikka tänään oli 14h työpäivä niin loppuviikko vapaata.

Työmatkasi ovat älyttömät. Plus miksi et käy kaupassa työmatkan yhteydessä? Ikinä en arkisin erikseen lähtisi kauppaan. 

Tee ilmeisesti ylitöitä jatkuvasti? Tai ainakin tänään? Vaikka olis "vain 30min jokapäivä, niin viikossa noistakin kertyy jo 2,5h lisää aikaa itsellesi. Mitäpä jos ekana lopetat ne. Useimmiten ylityöt eivät ole välttämättömiä, vaan moni tekee niitä tavan vuoksi. 

Niinpä, sitä olen miettinyt aina kun lapsena katsoin miten äiti jaksoi töistä tulon jälkeen vain maata sohvalla tai nukkua. En näe mitään järkeä kahdeksan tunnin työpäivissä. Kun yläasteella kaikista koulupäivistä tuli kuuden tunnin pituisia, tuntui jo silloin vähän ahdistavalta, koulua melkein yhtä paljon kuin vapaa-aikaa.

Noin se orjien elämä menee,teette työtä eliitille koko elämänne,ehkä kuukauden vuodesta voitte nauttia elämästä,onneksi olkoon

Arvovalinta- ja järjästelykysymys. Ja tietenkin sen verran tuurikysymys, että työpaikalla pitää olla mahdollisuus erilaisiin järjästelyihin.

Teen 30h työviikkoa, toki menot on sopeutettu sen mukaan. Kuuden tunnin työpäivä ja puolisen tuntia työmatkaa suuntaansa, liukuva työaika. Tosi kivasti jää aikaa lapsille, harrastuksille ja lepäämiselle. Kaksi loppun palamista tarvitsin ennen kuin tajusin, että elämästä voi ja kannattaa tehdä mukavampaa.

Mun elämä ei ole tuollaista, teen töitä vaan 20 tuntia viikossa. Tietysti tämän valinnan vuoksi mun on turha haaveilla omistusasunnosta, sen sijaan asun pikkukaksiossa lapsen kanssa ja saan asumistukea. Toisaalta mitä minä sillä omistusasunnolla edes tekisin jos kaikki aika menisi töissä. Tyytyväisempi olen näin. Valintoja valintoja...

Joo samalta tuntuu, vaikkei työmatkaan menekään kuin korkeintaan 20min ja työpäivät on vain 8,5h.

Kyllä tuntuu ja ahdistaa. Lisänä vielä mulla se, että teen epäsäännöllistä vuorotyötä. Tälläkin viikolla vain 1 vapaapäivä ja muuten ilta-aamu-ilta-aamu, oot ihan poikki kun noiden vuorojen välissä ehdit nukkua paljon vähemmän kuin tarvitsisit unta...

No mutta. Teen tätä vielä max. 3 vuotta. Sitten säästössä sen verran, että uskallan irtisanoa itseni ja ryhtyä keikkalaiseksi. Mielummin elän köyhästi, ja nautin vapaa-ajasta, kuin "käyn vain töissä koko ajan". Eläkehän nyt tulee olemaan sitten tulevaisuudessa ihan surkea, varoittelevat vanhemmat kollegat, mutta mä uskon, ettei silloin enää edes mitään eläkkeitä tule, kun eläkeikään pääsen..mikä se silloin olisikaan, 70 v.?

Ei ole. Voit ottaa käyttöön perinteisen perhemallin. Mies tuo palkan kotiin, sinä pidät kiinni kukkaron nyöreistä, määräät sekä annat välillä miehelle löysää. Sinulla on kotona aikaa keskittyä lapsiin. Muista ostaa välillä apua taloudenhoitoon ja lapsille hoitaja, jotta saatte parisuhdeaikaa!

Vierailija kirjoitti:

Mun elämä ei ole tuollaista, teen töitä vaan 20 tuntia viikossa. Tietysti tämän valinnan vuoksi mun on turha haaveilla omistusasunnosta, sen sijaan asun pikkukaksiossa lapsen kanssa ja saan asumistukea. Toisaalta mitä minä sillä omistusasunnolla edes tekisin jos kaikki aika menisi töissä. Tyytyväisempi olen näin. Valintoja valintoja...

et varmaan mitään, mutta omistamalla sen asunnon jätät lapselle omaisuutta. Näin se köyhyys periytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun elämä ei ole tuollaista, teen töitä vaan 20 tuntia viikossa. Tietysti tämän valinnan vuoksi mun on turha haaveilla omistusasunnosta, sen sijaan asun pikkukaksiossa lapsen kanssa ja saan asumistukea. Toisaalta mitä minä sillä omistusasunnolla edes tekisin jos kaikki aika menisi töissä. Tyytyväisempi olen näin. Valintoja valintoja...

et varmaan mitään, mutta omistamalla sen asunnon jätät lapselle omaisuutta. Näin se köyhyys periytyy.

En koe olevani köyhä. En ole koskaan esim. halunnut omakotitaloa tai autoa. Meillä on siistit vaatteet, syödään hyvin, kiva koti vaikka vuokrakoti onkin. Jotain on säästötililläkin ettei mitään hätätilanteita pääse tulemaan. Tulevaisuudessa armaan tulen tekemään vähän enemmän töitä kun lapsi kasvaa, mutta en ala 8 tunnin päiviä tekemään. Lasta varten mun ei tarvitse säästää, isänsä puolelta kiva perintö tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Työmatkasi ovat älyttömät. Plus miksi et käy kaupassa työmatkan yhteydessä? Ikinä en arkisin erikseen lähtisi kauppaan. 

Jos kauppa on eri suunnalla ja ei matkan varrella. Tai kulkee julkisilla.

Vierailija kirjoitti:

Mun elämä ei ole tuollaista, teen töitä vaan 20 tuntia viikossa. Tietysti tämän valinnan vuoksi mun on turha haaveilla omistusasunnosta, sen sijaan asun pikkukaksiossa lapsen kanssa ja saan asumistukea. Toisaalta mitä minä sillä omistusasunnolla edes tekisin jos kaikki aika menisi töissä. Tyytyväisempi olen näin. Valintoja valintoja...

Sekin päivä vielä koittaa, että ihmiset joutuu asumaan lähes varojensa mukaan. Mites sitten elelet? Ei noin hulppeita asumistukia iän kaiken makseta.

Minä olen juuri alkanut leppoistamaan elämääni. Etsin osa-aikatyön ja muuten elelen sijoitusvarojen turvin. Ihan hyvä näin, kun uuvuin oravanpyörään.