Parissuhteessa elävät ja ystävystyminen toisen sukupuolen edustajan kanssa

Molemmat voidaan panna jos haluttaa.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisessa suhteessa on omat rajat ja olen tullut siihen tulokseen, ettei omia rajoja kannata vertailla muiden kanssa. Tuntuu, että jonkun yleisen asenteen mukaan pitäisi hyväksyä vastakkaiden sukupuolen kaverit, yhteiset ravintolaillalliset ja jopa yhteiset ulkomaanmatkat tällaisen ystävän kanssa. Minä voin rehellisesti myöntää, että itse en ainakaan hyväksy.

Tähän on luonnollinen syy: jokainen tapaamani mies, joka on halunnut olla kanssani kaveri, on viikkojen tai kuukausien päästä halunnut jotain enemmän. Siis AINA. Ei ole yhtäkään poikkeusta tähän. En myöskään itse usko, että jos parisuhteessa oleva mies tapaa ulkopuolisen naisen, että heidän välillensä voisi kehkeytyä viaton ystävyyssuhde. Ehei, en tarkoita että pettämistä välttämättä edes tapahtuisi. Mutta aina siinä on mukana tietynlaista kemiaa ja minä tyttöystävänä en halua joutua niin naurunalaiseen asemaan.

Ex-miehelläni oli kyllä naispuolisia opiskelukavereita, mutta he eivät tavanneet missään koskaan kaksin. Nuo naiset tulivat kyllä yhteisiin illanviettoihin mukaan ja minäkin tutustuin heihin. Tämä oli mulle ok. Mutta jos nuo naiset olisivat miestäni alkaneet pyytämään ravintolaan kaksin syömään tms, niin en olisi tasan tarkkaan sellasta menoa katsonut. Ja voin myös ex-mieheni puolesta sanoa, että ei hänkään olisi hyväksynyt, jos olisin suhteemme aikana löytänyt uusia miespuolisia kavereita ja viettänyt heidän kanssaan kaksin leffailtaa tms.

N24

Piristävä kirjoitus. Mukava huomata, että kaikille ei mene läpi tämä kaiken suvaitseva pakotus. 

M29

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisessa suhteessa on omat rajat ja olen tullut siihen tulokseen, ettei omia rajoja kannata vertailla muiden kanssa. Tuntuu, että jonkun yleisen asenteen mukaan pitäisi hyväksyä vastakkaiden sukupuolen kaverit, yhteiset ravintolaillalliset ja jopa yhteiset ulkomaanmatkat tällaisen ystävän kanssa. Minä voin rehellisesti myöntää, että itse en ainakaan hyväksy.

Tähän on luonnollinen syy: jokainen tapaamani mies, joka on halunnut olla kanssani kaveri, on viikkojen tai kuukausien päästä halunnut jotain enemmän. Siis AINA. Ei ole yhtäkään poikkeusta tähän. En myöskään itse usko, että jos parisuhteessa oleva mies tapaa ulkopuolisen naisen, että heidän välillensä voisi kehkeytyä viaton ystävyyssuhde. Ehei, en tarkoita että pettämistä välttämättä edes tapahtuisi. Mutta aina siinä on mukana tietynlaista kemiaa ja minä tyttöystävänä en halua joutua niin naurunalaiseen asemaan.

Ex-miehelläni oli kyllä naispuolisia opiskelukavereita, mutta he eivät tavanneet missään koskaan kaksin. Nuo naiset tulivat kyllä yhteisiin illanviettoihin mukaan ja minäkin tutustuin heihin. Tämä oli mulle ok. Mutta jos nuo naiset olisivat miestäni alkaneet pyytämään ravintolaan kaksin syömään tms, niin en olisi tasan tarkkaan sellasta menoa katsonut. Ja voin myös ex-mieheni puolesta sanoa, että ei hänkään olisi hyväksynyt, jos olisin suhteemme aikana löytänyt uusia miespuolisia kavereita ja viettänyt heidän kanssaan kaksin leffailtaa tms.

N24

Piristävä kirjoitus. Mukava huomata, että kaikille ei mene läpi tämä kaiken suvaitseva pakotus. 

M29

Mukava kuulla. Tosin tiedän, että kanssamme moni muukin on samaa mieltä. :) Ne jotka eivät ole, toivottavasti ovat löytäneet kumppanin jonka kanssa heidän mielipiteensä kohtaavat. N24

Naimisiin mennessäni olen valinnut kumppanini. Vain hänen kanssaan jaan sängyn ja kaikkein syvimmät salaisuuteni.

Sen sijaan muiden kanssa voin viettää aikaa porukassa tai kaksin. Voidaan pitää hauskaa tai parantaa maailmaa. Olivatpa he miehiä tai naisia. Uusia ystäviä saa ilmaantua. Tää koskee molempia.

Itse miehenä omaan sekä mies- että naispuoleisia ystäviä. Tykkään silloin tällöin käydä myös niiden naispuolisten ystävien luona vaikka kahvilla, koska koen, että heidän kanssaan on selkeästi enemmän samoja kiinnostavia keskusteluaihjeita, kuin miespuolisilla vastaavilla.

Miespuolisten kavereiden kanssa voi hoitaa sellaisen kevyen ja hauskan sonnanjauhannan, kun taas naispuolisten kavereiden kanssa voi puhua kaikesta vakavammasta ja syvällisemmistä asioista, kuten tunteet tai haaveet, joista taas ne miehet eivät yleensä ole kovin kiinnostuneita puhumaan.

Minusta on siis rikastuttavaa jos ystäväpiiri koostuu molemmista sukupuolista.

up

Minä en tajua miksi ylipäätään pitää tutustua uusiin ihmisiin yksityisesti jos on jo tarpeeksi ihmisiä omassa sosiaalisessa ympyrässä. Tai siis miksi ihmeessä minä haluaisin lähteä vaikka työpaikan arkkitehti-Annin kanssa illalliselle tai kaljalla, jos on jo ennestään ystäviä joiden kanssa ei ehdi tehdä lähellekkään kaikkea mitä haluaisi ja sen lisäksi vielä puoliso? Vai onko se sillain, että kaikkien mukavien tyyppien kanssa pitää järjestää aikaa ja ystävystyä jos toinen vaan tekee aloitteen.. sehän on silloin loputon suo. Harrasteet, työpaikat ja koulut ovat mukavia tyyppejä täynnä.

-

Mun avomiehen, 20v, paras ystävä on samanikäinen nainen, vieläpä kauniskin. Saatoin ehkä olla hieman (*köhköh*) epävarma tästä asetelmasta alkuaikoina, nykyään en enää ole. Olen tavannut hänen ystävänsä useasti ja tulen hänen kanssaan hyvin toimeen. Ei mitään ongelmaa siis, että viettävät kaksinkin aikaa - ovat tunteneet toisensa ala-asteelta asti. 

Ja toisin päin - yksi mun parhaista ystävistä on mun eksä (mun ikäinen). Tästäkin oli vähän mustaan vivahtavaa sukkaa havaittavissa mun miehen puolelta aluksi, mutta käyvät nykyään jopa salilla yhdessä, ja saan mennä hänen kanssaan kaksin ilman mitään draamaa. 

Meidän suhde on toisaalta ehkä muutenkin ikäeron puolesta vähän kontroversiaali, eli luottamus pitää kyllä olla kunnossa puoleen ja toiseen, kuten onkin. Tätä tietysti edesauttaa se, että kerrotaan heti, jos tulee jotain uusia ystäviä, ja mielellään tutustutetaan ne partnereihin. (Ei tietysti tarvi aina partnerin olla mukana, mutta on totta kai kiva tutustua toiselle tärkeisiin ihmisiin.) Ellei voi tutustuttaa, voi homma haista ehkä. 

Vierailija kirjoitti:

No, meillä on riitaa tullut jostain kahdenvälisistä ravintolailloista ja tapaamisista, jotka minulta on jostain syystä salattu ja olen jälkeenpäin saanut niistä tietää. Mielestäni ne eivät kuulu parisuhteeseen, vaikka kuinka olisivat muka kaveripohjalla.

Eli jos näen naispuolista kaveria saamme mennä kahville/syömään, mutta miespuolisen kanssa en? Salaamisia en kyllä ymmärrä, mutta muuten minusta on ihan normaalia tavata ihmisiä kahden tai porukalla ruuan äärellä. Onneksi minulla on fiksuja kavereita.

Olen mies, ja yli puolet kavereistani on naisia. Tulevaisuudessa tulen solmimaan ystävyyssuhteita sekä naisten että miesten kanssa juuri siten kuin itse näen parhaaksi.

Jos tämä on jollekulle ongelma, hänen ei ole mikään pakko seurustella kanssani. Yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a, eiköhän aikuinen ihminen päätä itse, mitä tekee. Ei siinä auta, mitä toinen hyväksyy tai ei. Mutta luultavasti tarkoitit sitä, että jos puolisosi/elämänkumppanisi alkaisi viettää aikaansa vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa muuten kuin harrastuksen puitteissa,  niin ottaisit hänestä eron? Minä en pystyisi ihan noin helposti päättämään hyvää parisuhdetta enkä edes haluaisi.

Kylla aikuisena paattaisin, etta se oli sitten siina jos kumppanini alkaisi kahdenkesken muiden selkia pesemaan.

Mistaan mitaan tieda, mutta tuli olo, etta sulla on eri saannot itselle kuin toiselle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, meillä on riitaa tullut jostain kahdenvälisistä ravintolailloista ja tapaamisista, jotka minulta on jostain syystä salattu ja olen jälkeenpäin saanut niistä tietää. Mielestäni ne eivät kuulu parisuhteeseen, vaikka kuinka olisivat muka kaveripohjalla.

Eli jos näen naispuolista kaveria saamme mennä kahville/syömään, mutta miespuolisen kanssa en? Salaamisia en kyllä ymmärrä, mutta muuten minusta on ihan normaalia tavata ihmisiä kahden tai porukalla ruuan äärellä. Onneksi minulla on fiksuja kavereita.

Samaa mieltä.

Itsekin pidän aika ahdistavana ja kohtuuttomana sellaista ajatusta, että minun pitäisi kahvitella vain miespuolisten kavereideni kanssa, ja sitä kautta luopua kokonaan niistä vakavista ja syvällisistä keskusteluista, joita naispuolisten kavereiden kanssa tykkään käydä, ja joista ei miespuoliset kaverit ole yleensä kiinnostuneita.  Salailua en toki itsekään kannata.

Onneksi myös minulla on niitä fiksuja kavereita.

Miten te jaksatte olla parisuhteessa jos teidän pitää koko ajan kelata, että pettääkö toinen? Jos pettää niin sitten se pettää. Siihen ei auta (päinvastoin) se teidän kyttäämisenne. Minä en hyväksy pettämistä, ei ole kyse siitä. Miten kukaan voi kuvitella tai haluaa edes parisuhteen perustuvan siihen, että toinen ei petä, kun ei näe/ ole liian lähellä toista sukupuolta. Minusta se perustuu siihen, että minä haluan olla mieheni kanssa ja hän minun. Seksiä on vain meidän välillä ja elämän me jaamme. Pari tuntia silloin tällöin saa jakaa kenen kanssa vaan. Ei se ole multa pois enkä tajua miten se olisi enemmän pois jos mies on Annen eikä Peran kanssa. Jos kotona on hommaa tai lapset kipeänä niin se on ihan sama kumman kanssa mies luuraa jos minä joudun raatamaan kotona yksin. 

Jos joudun koko ajan kelaamaan, että mitähän siellä Annen kanssa nyt tapahtuu niin itsellenihän minä vain silloin haittaa teen. Toisekseen mistä minä tiedän vaikka sillä olisi Peran kanssa jännemmät jutut. 

-

Tuntuu olevan trendi, että naisille kaikki on sallittua mutta jos mies tekee edes mitään etäisesti samantyylistä niin silmät revitään päästä ja alkaa viikkojen mykkäkoulu. Itse naimisissa olevana naisena voin ja saan (toki siitä miehelleni kertomatta..) nukkua baari-illan jälkeen pikkuhousuisillani mieskaverini kanssa samassa sängyssä lusikassa tai kumin kanssa ottaa suihin. Meillä (minun keksimieni sääntöjen) mukaan kumin kanssa voi tehdä vaikka mitä, esim harrastaa koiramiesystäväkaverin kanssa ryhmäseksiä, kun limakalvot ei kosketa niin se ei ole pettämistä. Jos joku muuta väittää niin ne pienimunaiset miehet ovat vain vainoharhaisen mustasukkaisia.

nykyajannainen kirjoitti:

Tuntuu olevan trendi, että naisille kaikki on sallittua mutta jos mies tekee edes mitään etäisesti samantyylistä niin silmät revitään päästä ja alkaa viikkojen mykkäkoulu. Itse naimisissa olevana naisena voin ja saan (toki siitä miehelleni kertomatta..) nukkua baari-illan jälkeen pikkuhousuisillani mieskaverini kanssa samassa sängyssä lusikassa tai kumin kanssa ottaa suihin. Meillä (minun keksimieni sääntöjen) mukaan kumin kanssa voi tehdä vaikka mitä, esim harrastaa koiramiesystäväkaverin kanssa ryhmäseksiä, kun limakalvot ei kosketa niin se ei ole pettämistä. Jos joku muuta väittää niin ne pienimunaiset miehet ovat vain vainoharhaisen mustasukkaisia.

Näinhän se on. Nykyään kuulee mitä hurjimpia tarinoita, jotka miehen on vaan pitänyt hyväksyä. Oma ex oli pari vuotta sitten ihan vakavissaan lähdössä jonkun minulle tuntemattoman miesporukan mukaan pariksi viikoksi reissuun Eurooppaan. Minua ei alunperin oltu edes kutsumassa mukaan, mutta sitten kun luonnollisesti pahoitin mieleni, niin todettiin "no voit sinäkin lähteä jos se niin pahalta tuntuu". Eli käytännössä nämä muut äijät menivät tärkeysjärjestyksessä edelle mutta säälistä minutkin sitten oltiin ottamassa porukkaan. Eipä tullut lähdettyä, eikä nainenkaan tainnut loppujen lopuksi lähteä. Välit ehtivät mennä siinä tästä ja muista vastaavista tempauksista johtuen poikki. 

Joo, jos niitä kavereita tai niiden kanssa puuhailuja on syytä salata, se ei ole tervettä. Muuten olen (miehenä) havainnut, että kyllä naisten kanssa on erilaista jutella ja viettää aikaa kuin joidenkin miespuolisten kavereiden. Naisten kanssa ei tarvi esittää mitään eikä kuunnella typeriä leveilyjuttuja. Ei toki kaikkien miestenkään, mutta naisten kanssa on helpompi jutella ihmissuhde- ja elämän yleisiä asioita. Minulla on monta hyvää naisystävää eikä puolisoni tarvi olla lainkaan huolissaan, itse asiassa hän tuntee heistä itsekin suuren osan.

Carl Dark kirjoitti:

Joo, jos niitä kavereita tai niiden kanssa puuhailuja on syytä salata, se ei ole tervettä. Muuten olen (miehenä) havainnut, että kyllä naisten kanssa on erilaista jutella ja viettää aikaa kuin joidenkin miespuolisten kavereiden. Naisten kanssa ei tarvi esittää mitään eikä kuunnella typeriä leveilyjuttuja. Ei toki kaikkien miestenkään, mutta naisten kanssa on helpompi jutella ihmissuhde- ja elämän yleisiä asioita. Minulla on monta hyvää naisystävää eikä puolisoni tarvi olla lainkaan huolissaan, itse asiassa hän tuntee heistä itsekin suuren osan.

Samaa mieltä.

T: se mies joka kirjoitti viestit nro 25 ja 33.

Laitoin tässä eräs päivä eri ketjuun esimerkkitapauksen:

Mies ystävystyi naisen kanssa, halusi näyttää minulle viestejä ja kertoa asioista joita keskustelivat. Minä kieltäydyin, koska ajattelin että se ei kuulu minulle ja loukkaisi naisen yksityisyyttä. Nainen sitten loukkasikin meidän yksityisyyttä. Naisen mielestä se että annoin niin vapaat kädet miehelle tarkoitti että annan vapaat kädet hänellekin mihin vain ja halauksiin se sitten etenikin. Jälkikäteen tajusin että mieheltä oli hätähuuto että halusi minun näkevän viestit, joilla nainen pommitti.

Jos tulee kolmansia suhteeseen, eri sukupuolta olevia, niin on hyvä ihan KOLMISTAAN sopia mikä on parisuhteen tila. Jottei synny vääriä ah-niin-ihanan-kutkuttavia odotuksen tunteita. Tilanne selväksi, tämä on meidän suhde ja jos se olisi katkolla niin tiedotamme siitä yhdessä. Että siihen ei sovi kolmatta romanttista osapuolta.