Lue keskustelun säännöt.
Parissuhteessa elävät ja ystävystyminen toisen sukupuolen edustajan kanssa
28.02.2018 |
Missä menee teidän parisuhteessanne rajat jos ystävystyy toisen sukupuolen edustajan kanssa parisuhteen aikana? Minä olen sitä mieltä että kaveri saa olla ja jos näkee esim harrastuksen merkeissä ok. Ainoastaan en hyväksy sitä että aikaa vietetään muuten yhdessä tmv.
Kommentit (47)
Ei mitään ongelmaa. Olen ihan tyytyväinen kun naiseni osaa viettää aikaa ihan ominpäinkin. Välillä se käy baarissa miespuolisten kavereidensa kanssa, ja ovat tietty myös mun kavereita. Miksi ihmeessä olisin lapsellinen ja alkaisin rajoittaa toisen menemisiä? Päin vastoin, kannusta aina tekemään asioita ja menemään ettei jämähdä sohvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaasti saa vaikka saunoa keskenään. Ei aikuista voi rajoittaa.
Jaa-a, eiköhän aikuinen ihminen päätä itse, mitä tekee. Ei siinä auta, mitä toinen hyväksyy tai ei. Mutta luultavasti tarkoitit sitä, että jos puolisosi/elämänkumppanisi alkaisi viettää aikaansa vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa muuten kuin harrastuksen puitteissa, niin ottaisit hänestä eron? Minä en pystyisi ihan noin helposti päättämään hyvää parisuhdetta enkä edes haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään ongelmaa. Olen ihan tyytyväinen kun naiseni osaa viettää aikaa ihan ominpäinkin. Välillä se käy baarissa miespuolisten kavereidensa kanssa, ja ovat tietty myös mun kavereita. Miksi ihmeessä olisin lapsellinen ja alkaisin rajoittaa toisen menemisiä? Päin vastoin, kannusta aina tekemään asioita ja menemään ettei jämähdä sohvalle.
Tossa on se ero, että ne ovat myös sinun kavereita. Olet varmaan itsekkin ollut useasti saman porukan kanssa baarissa. Oiskohan ääni kellossa eri, jos naisesi alkaisi viettämään aikaa "kavereiden" tai "kaverin" kanssa ulkona? Siis tuntemattoman miehen kanssa, josta sinulle ei kerrota mitään ja jonka sukupuolenkin saisit selville kauttarantain. Ja nämä tapaamiset tietenkin aina kahdestaan.
Nämä tilanteet niitä ongelmia. Ei oikeiden kavereiden ja tuttujen kanssa tapailu.
Jos puolison mielenkiinto kohdistuu jatkuvasti, salassa ja enenevässä määrin muuhun henkilöön kuin puolisoon, se on hyvä syy lähteä lätkimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään ongelmaa. Olen ihan tyytyväinen kun naiseni osaa viettää aikaa ihan ominpäinkin. Välillä se käy baarissa miespuolisten kavereidensa kanssa, ja ovat tietty myös mun kavereita. Miksi ihmeessä olisin lapsellinen ja alkaisin rajoittaa toisen menemisiä? Päin vastoin, kannusta aina tekemään asioita ja menemään ettei jämähdä sohvalle.
Tossa on se ero, että ne ovat myös sinun kavereita. Olet varmaan itsekkin ollut useasti saman porukan kanssa baarissa. Oiskohan ääni kellossa eri, jos naisesi alkaisi viettämään aikaa "kavereiden" tai "kaverin" kanssa ulkona? Siis tuntemattoman miehen kanssa, josta sinulle ei kerrota mitään ja jonka sukupuolenkin saisit selville kauttarantain. Ja nämä tapaamiset tietenkin aina kahdestaan.
Nämä tilanteet niitä ongelmia. Ei oikeiden kavereiden ja tuttujen kanssa tapailu.
Klassisestihan tämä tilanne etenee sitten siten, että puoliso saa jotain kautta tietää näistä uusista kavereista ja sitten se haukutaan mustasukkaiseksi. Ja koska on mustasukkainen nii ei tietenkään ole voinut kertoa jne.
Ei meillä ole ollut mitään erityisiä sääntöjä kavereiden suhteen, ihan sama kumpaa sukupuolta ovat. Meillä on molemmilla kavereina sekä miehiä, että naisia ja ei ole kyllä tullut koskaan mieleen tehdä asiasta ongelmaa. Minunkin parhaista kavereista peräti kaksi on miehiä, joiden kanssa vietän aikaa myös kahden kesken. Myöskään heidän puolisoitaan ei haittaa (absurdi ajatuskin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nainen miesvaltaisella alalla. Sekä opiskeluaikoina että töissä silloin tällöin tutustuu mieheen jonka kanssa tulee hyvin toimeen, ja pikkuhiljaa alkaa jonkinlainen ystävyys muodostua kun viettää riittävästi aikaa toisen seurassa.
Minulla on pitkä ja vakaa parisuhde, jossa on kaikki hyvin, ja mieheni on elämäni tärkein ihminen. Minulla on naispuolisten ystävien lisäksi monta todella hyvää miespuolista ystävää, tapaan heitä vapaa-ajalla kyläilyn, kahvilan, ruokaravintolan, elokuvien, "yksien" jne. merkeissä. Illanvietot ei eroa mitenkään naisten kanssa vietetyistä illoista, jutellaan ja vietetään aikaa yhdessä ja viihdytään.
Mieheni ei ole mustasukkainen eikä omistushaluinen, eikä minun ole koskaan tarvinnut kysellä "lupia" menoilleni. Hän myös tuntee kaikki ystäväni sukupuolesta riippumatta, ainakin jollakin tasolla, ja sekä mieheni että ystäväni suhtautuvat toisiinsa hyvin, juttelevat ja vaihtavat peruskuulumiset aina jos näkevät toisensa jossakin. Ystäväni, miehet ja naiset, voivat tulla meille kylään, mieheni on toisinaan kotona ja toisinaan ei, sillä ei ole kyläilyyn vaikutusta.
En ole koskaan pettänyt miestäni ystävien tai tuntemattomien kanssa, kerron aina rehellisesti missä olen, mitä tekemässä ja kenen kanssa. En koskaan ruodi tai morkkaa omaa miestäni kenellekään (ei ole syytäkään), enkä vuodata parisuhteen yksityisasioita muille. Ystäväni eivät myöskään ole koskaan yrittäneet mustamaalata tai puhua ikävään sävyyn miehestäni, saati yrittäneet lähennellä minua, he kunnioittavat parisuhdettani ja tuntuvat pitävän myös miehestäni. Miehelläni on myös oikeus valita omat ystävänsä, ja hänellä onkin pari naispuolista kaveria joita tapaa silloin tällöin vapaa-ajalla.
Tämä konsepti on toiminut hyvin jo yli 20 vuotta, eikä asian kanssa ole koskaan ollut ongelmia. Itse pidän rehellisyyttä ja lupausten pitämistä toimivan parisuhteen perustana, ja minulle on tärkeää pitää siitä kiinni. Toisinaan vastaan tulee miehiä jotka yrittävät kaveruuden varjolla jotain muuta, mutta asia on tullut melko pian ilmi ja he ovatkin pakit saatuaan kadonneet elämästäni. En myöskään hyväksy että ystäväni salailevat omilta puolisoiltaan olemassaoloani, myös heidän rehellisyytensä omaa kumppaniaan kohtaan on toimivan ystävyyssuhteen perusta. Muutamia tapauksia on ollut, joissa mies on kertonut tapaavansa minua vaimonsa selän takana, mutta itse en lähde sen jälkeen enää tuommoiseen "ystävyyteen" mukaan.
Joku varmaan ihmettelee, että mitä ihmettä "teen" miespuolisilla ystävillä, kun on naisiakin. Minulle ystävä on kuitenkin ennen kaikkea ihminen, sukupuoli on sivuseikka. En valitse seuraani tuollaisten asioiden perusteella, vaan haluan viettää aikani huipputyyppien seurassa, pituudella, painolla, hiustenvärillä, ammatilla tai sukupuolella jne. ei ole väliä, ainoastaan luonteiden yhteensopivuus ratkaisee.
Tässä tilanteessa on kaikki pielessä.
Toinen osapuoli ei uskalla kertoa uusista tuttavuuksista, syystä tai toisesta. Toinen osapuoli vetää herneet nenään eikä luota omaan suhteeseensa.
Miksi ihmeessä ihmiset ovat tällaisissa parisuhteissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on hyvä ystävä, mies puolinen tanssi kaveri, itse olen vapaa, hän parisuhteessa. En ole kysellyt hänen tilanteestaan tarkemmin, ei se minulle kuulu. Jos mies haluaa viettää kanssani enemmän aikaa kuin oman naisensa, se mulle ihan ok. :) Mutta todellakin olemme vain ystäviä, ei mitään petihommia!
Hei 9, kuulostaa niin hyvältä, ja omalta suhteeltani myöskin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ollut ongelma omissa suhteissa. Olen avoimesti aina kertonut omista ystävistäni ja suurin osa kenen kanssa ystävystyn - on miehiä. Käymme baarissa, syömässä, käyvät kylässä - mitä nyt millonkin. Mielestäni ihan normaalia, ei kai kukaan nykypäivänä karsi ystäviä sukupuolen perusteella?
Vierailija kirjoitti:
Tässä tilanteessa on kaikki pielessä.
Toinen osapuoli ei uskalla kertoa uusista tuttavuuksista, syystä tai toisesta. Toinen osapuoli vetää herneet nenään eikä luota omaan suhteeseensa.
Miksi ihmeessä ihmiset ovat tällaisissa parisuhteissa?
Toinen osapuoli ei kerro, koska pettää ja tietää toisen osapuolen suuttuvan siitä. Kummallista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään ongelmaa. Olen ihan tyytyväinen kun naiseni osaa viettää aikaa ihan ominpäinkin. Välillä se käy baarissa miespuolisten kavereidensa kanssa, ja ovat tietty myös mun kavereita. Miksi ihmeessä olisin lapsellinen ja alkaisin rajoittaa toisen menemisiä? Päin vastoin, kannusta aina tekemään asioita ja menemään ettei jämähdä sohvalle.
Tossa on se ero, että ne ovat myös sinun kavereita. Olet varmaan itsekkin ollut useasti saman porukan kanssa baarissa. Oiskohan ääni kellossa eri, jos naisesi alkaisi viettämään aikaa "kavereiden" tai "kaverin" kanssa ulkona? Siis tuntemattoman miehen kanssa, josta sinulle ei kerrota mitään ja jonka sukupuolenkin saisit selville kauttarantain. Ja nämä tapaamiset tietenkin aina kahdestaan.
Nämä tilanteet niitä ongelmia. Ei oikeiden kavereiden ja tuttujen kanssa tapailu.
Mistä tietää kuka on "oikea kaveri"? Mitä jos et itse tunne kyseistä kaveria, mutta puoliso viettää hänen kanssaan aikaa täysin avoimesti, huikkaa ovelta, että lähden Annen/Pekan kanssa kahville, onko se ok? Mistä tiedät silloinkaan, ettei kyseessä ole pettäminen? Tai mistä tiedät vaikka tuntisitkin henkilön, ettei petä?
Meillä kyllä saa kulkea vapaasti tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Jos on halua pettämiseen, niin kyllä se onnistuu vaikka kuinka rajoittaisi ja vahtaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä tilanteessa on kaikki pielessä.
Toinen osapuoli ei uskalla kertoa uusista tuttavuuksista, syystä tai toisesta. Toinen osapuoli vetää herneet nenään eikä luota omaan suhteeseensa.
Miksi ihmeessä ihmiset ovat tällaisissa parisuhteissa?
Toinen osapuoli ei kerro, koska pettää ja tietää toisen osapuolen suuttuvan siitä. Kummallista!
Niin? Miten tää kumoaa edellisen viestin?
Pettäminen on hieman väärin ja epävarmuus ja riitely samoin.
Jos parisuhde on tässä tilanteessa mitä ap kuvailee, toinen salailee ja toinen kiukuttelee, kysen uudestaan: miksi ihmeessä tässä suhteessa pitäisi jatkaa?
Ei onnistu meillä se, että mies alkaisi olemaan kaveria jonkun naisen kanssa. Hänellä on työpaikka täynä naisia, joten jos siellä ei saa näistä kaveruuksista tarpeeksi, niin sitten on varmaan aika vaihtaa emäntää. Itselläni on 2 miespuolista ystävää, mutta he ovat olleet sitä ja 20 vuotta, ja ovat nykyään myös mieheni kavereita. Jos miehellä olisi yhtä pitkiä ystävyyksiä naisten kanssa takana, niin thats fine, ja tervetulleita olisivat meille kahville ja ilanviettoihin, mutta ei tosiaan niin, että yhtäkkiä löytyy joku sydän ystävä mystisesti jostain, ja hänen kanssaan aletaanviettämään aikaa kahdestaan :D :D Tässä iässä sitä töistä ja muusta pakollisesta jäävää aikaa käytetään nimen omaan siihen puolisoon, koska hänet on valittu siksi, että hän on tärkein, ja parasta ajanviettoseuraa, joka menee uusien kaveruuksien ohi. Eikä muutenkaan pitäisi jäädä aikaa uusien kavereiden haalimiseen, kun ei keretä tarpeeksi olla mekään kahdestaan, kun on niin paljon asioita joita on pakko tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään ongelmaa. Olen ihan tyytyväinen kun naiseni osaa viettää aikaa ihan ominpäinkin. Välillä se käy baarissa miespuolisten kavereidensa kanssa, ja ovat tietty myös mun kavereita. Miksi ihmeessä olisin lapsellinen ja alkaisin rajoittaa toisen menemisiä? Päin vastoin, kannusta aina tekemään asioita ja menemään ettei jämähdä sohvalle.
Tossa on se ero, että ne ovat myös sinun kavereita. Olet varmaan itsekkin ollut useasti saman porukan kanssa baarissa. Oiskohan ääni kellossa eri, jos naisesi alkaisi viettämään aikaa "kavereiden" tai "kaverin" kanssa ulkona? Siis tuntemattoman miehen kanssa, josta sinulle ei kerrota mitään ja jonka sukupuolenkin saisit selville kauttarantain. Ja nämä tapaamiset tietenkin aina kahdestaan.
Nämä tilanteet niitä ongelmia. Ei oikeiden kavereiden ja tuttujen kanssa tapailu.
Mistä tietää kuka on "oikea kaveri"? Mitä jos et itse tunne kyseistä kaveria, mutta puoliso viettää hänen kanssaan aikaa täysin avoimesti, huikkaa ovelta, että lähden Annen/Pekan kanssa kahville, onko se ok? Mistä tiedät silloinkaan, ettei kyseessä ole pettäminen? Tai mistä tiedät vaikka tuntisitkin henkilön, ettei petä?
Meillä kyllä saa kulkea vapaasti tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Jos on halua pettämiseen, niin kyllä se onnistuu vaikka kuinka rajoittaisi ja vahtaisi.
Ensinnäkään en usko, että näissä tapauksissa on läheskään aina kyseessä mikään varsinainen pettäminen. Lähinnä jotain huomion kaipuuta tai muuta oman kiinnostavuuden testaamista jonka tiedetän loukkaavan kumppania. Ja pidän vähän omituisena, että en tuntisi millään tavalla puolisoni kavereita. Olen kyllä huomannut, että jos se että kaverista pystyy puhumaan hänen nimellään osoittaa avoimuutta. "Käyn moikkaamassa Pekkaa tossa lattella" on loppujen lopuksi paljon mukavampi kuulla kuin "käväsen tossa yhen kaverin luona" tai mikä pahinta ei kerrota mitään, mutta tieto tulee sitten jotain muuta kautta tai paljastuu vahingossa.
Meillä minä joudun asumaan töiden vuoksi viikot toisella paikkakunnalla, mutta naisystäväni ei tykkää olla yksinään. Onneksi naiseni paras kaveri, joka sattuu nyt olemaan mies, asuu arkena hänen kanssaan. Iso jenkkisänkykin pysyy parempana, kun paino on jakautunut sille tasaisesti verrattuna siihen, jos siinä nukkuisi vain yksi. Luottamuksen täytyy tietysti pelata eikä tähän heikkoitsetuntoinen pystyisi. Meillä toimii!
Jokaisessa suhteessa on omat rajat ja olen tullut siihen tulokseen, ettei omia rajoja kannata vertailla muiden kanssa. Tuntuu, että jonkun yleisen asenteen mukaan pitäisi hyväksyä vastakkaiden sukupuolen kaverit, yhteiset ravintolaillalliset ja jopa yhteiset ulkomaanmatkat tällaisen ystävän kanssa. Minä voin rehellisesti myöntää, että itse en ainakaan hyväksy.
Tähän on luonnollinen syy: jokainen tapaamani mies, joka on halunnut olla kanssani kaveri, on viikkojen tai kuukausien päästä halunnut jotain enemmän. Siis AINA. Ei ole yhtäkään poikkeusta tähän. En myöskään itse usko, että jos parisuhteessa oleva mies tapaa ulkopuolisen naisen, että heidän välillensä voisi kehkeytyä viaton ystävyyssuhde. Ehei, en tarkoita että pettämistä välttämättä edes tapahtuisi. Mutta aina siinä on mukana tietynlaista kemiaa ja minä tyttöystävänä en halua joutua niin naurunalaiseen asemaan.
Ex-miehelläni oli kyllä naispuolisia opiskelukavereita, mutta he eivät tavanneet missään koskaan kaksin. Nuo naiset tulivat kyllä yhteisiin illanviettoihin mukaan ja minäkin tutustuin heihin. Tämä oli mulle ok. Mutta jos nuo naiset olisivat miestäni alkaneet pyytämään ravintolaan kaksin syömään tms, niin en olisi tasan tarkkaan sellasta menoa katsonut. Ja voin myös ex-mieheni puolesta sanoa, että ei hänkään olisi hyväksynyt, jos olisin suhteemme aikana löytänyt uusia miespuolisia kavereita ja viettänyt heidän kanssaan kaksin leffailtaa tms.
N24
No, meillä on riitaa tullut jostain kahdenvälisistä ravintolailloista ja tapaamisista, jotka minulta on jostain syystä salattu ja olen jälkeenpäin saanut niistä tietää. Mielestäni ne eivät kuulu parisuhteeseen, vaikka kuinka olisivat muka kaveripohjalla.