Jos n. 1-vuotias ei suostu nukkumaan päiväunia, niin missä vika?
Ei ole koskaan ollut mikään hyvä rauhoittumaan, mutta nyt on päättänyt, että ei nuku, vaikka kuinka väsyttäisi. Alkaa huutaa ja rääkyä, jos jätän sänkyyn. Huutaa ja rääkyy, vaikka istun sängyn vieressä. Läpsii naamaani ja hyppii päälläni, jos yritän nukuttaa viereen. Pyrkii väkisin pois sylistä ja rääkyy, jos yritän nukuttaa sylissä. Silmät lupsahtelee kyllä umpeen vähän väliä ja hieroo niitä väsyneenä, mutta ei suostu nukkumaan.
Eilen yritin saada nukkumaan n. kahden tunnin ajan. Nukahti lopulta kymmeneksi minuutiksi, kunnes heräsi huutamaan johonkin rappukäytävän kolaukseen. Työnsin lapsen lopulta parvekkeelle rattaissa, mutta sielläkin vain kiukutteli. Ennen on nukahtanut rattaisiin melkein heti. Otin pois parvekkeelta ja yritin vielä kerran omaa sänkyä. Päätin sitten, että en jaksa ja vein takaisin leikkimään. Lapsi hiljeni heti, mutta iltaa kohden meno menee aivan älyttömäksi, jos ei suostu päiväunille.
Onko siis normaalia, jos tämänikäinen nukkuu öisin n. 10-11 tuntia, niin ei nuku enää päivällä päiväunia? Siis vaikka silminnähden on väsynyt? Iltaisin nukuttamiseen menee nykyään yleensä 30 min-1 h joka päivä. Nukahtaa sitten kyllä itse sänkyynsä, kunhan jaksaa ravata sata kertaa toivottomassa hyvät yöt ja kuuntelee huudot ja kitinät kiltisti. Sylissänikään ei tunnu enää viihtyvän. Onkohan tämä jokin vaihe?
Kommentit (31)
Voi olla hampaitakin tulossa, kokeile lasten särkylääkettä ja aiempaa päikkäriaikaa. Kun menee yliväsymyksen puolelle on unta enää vaikea saada.
Joo ei ainakaan myöhemmin nukkumaan, jos on nyt jo ihan väsykiukussa. Pikemminkin aikaisemmin, niin ei ehdi vetää jo valmiiksi niin isoja kierroksia että rauhoittuminen on vaikeaa. Meillä on pidetty aina tiukasti rytmistä kiinni, mutta kaikkihan sen tietää että eivät lapset mitään robotteja ole. Joskus on vain vaiheita, kun pitää hakea uusia toimintamalleja niin itselleen kuin lapsellekin. Ulkoilu, lounas, rauhoittumista -> nukkumaan. Ja jos vetää kierroksille niin hetkeksi rauhoittumaan (katseleeko kirjoja sylissä?) ja uusi yritys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävimme tänään rattailla kaupassa klo 10.30. Ei nukahtanut ja lopulta sai hirveän väsykiukkuraivarin 50 m ennen kotiovea. Ennen on onnistunut aika hyvin tuo rattaisiin nukahtaminen. Laitoin sitten lapsen omaan sänkyyn vähän ennen klo 12. Ensin oli ihan hyväntuulinen, kunnes alkoi taas kiukku, kun huomasi, että yritän saada nukkumaan. Kun lapsen ottaa pois sängystä ja antaa mennä takaisin leikkimään, niin huuto lakkaa... kunnes alkaa taas leikkiminen väsyttää ja koko homma uudestaan. Ei vaan nuku. Paitsi jos on huutanut itsensä väsyksiin, mutta en jaksa sitä huutoakaan kuunnella.
Tätä tosiaan jatkunut nyt jo jonkun aikaa.
Kiinnitin huomiota yhteen asiaan. Kerrot, että "alkoi kiukku, kun huomasi, että yritän laittaa nukkumaan". Toimisiko sellainen, että aloitat jo aamulla herätessä juttelun "nyt syödään, aamupala, sitten mennään ulos, sitten tullaan lounaalle ja lounaan jälkeen menet päiväunille. Päiväunille Pitää mennä, eikä silloin saa kiukutella".
Meille annettiin juuri tuollainen neuvo kun ensimmäinen lapsi aina kiukutteli iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja prosessi vain kesti ja kesti.
Eli tuota samaa hoetaan lapselle monta kertaa (ja joka päivä!) ja myöskin nukkumaan mennessä lapselle ilmoitetaan että "nyt menet päiväunille ja silloin ei kiukutella, äiti lähtee nyt pois huoneesta ja sinä Nukut".
Sitten jos lapsi alkaa huutamaan, niin unikoulun tyyliin ensin käyt lyhyesti katsomassa 30 sek päästä (silitys ja toisto "nyt nukut") ja sitten jos jatkuu niin käyt taas lyhyesti katsomassa 60 sek päästä jne. Eli pidennät aina väliä.
Tuo oli meille kullanarvoinen neuvo, koska katkaisimme 1-vuotiaan "nukuttamiskierteen" alkuunsa ja jatkossa nukkumaanmeno sujui ongelmitta ja nukahti itsekseen parissa minuutissa.
Tämä!! Lapselle pitää ehdottomasti kertoa mitä tapahtuu, ei voi toimia niin että ikäänkuin varkain koittaa saada nukahtamaan! Lapsi turhautuu kaikesta epävarmuudesta ja kun ei oikein tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Vaikka 1-vuotias ei vielä itse puhuisikaan niin ymmärtää jo yllättävän paljon.
Tuli mieleen yks tuttu, jonka lapsi oli todella voimakastahtoinen ja äitinsä mielestä kaikki oli hankalaa. Mm just nukutus kesti aina tunnin ja parivuotiaana kekkuloi puolilta öin hereillä kun "ei se vaan suostu mennä nukkuu".
Tuon äidin toiminta oli just sellaista hyssyttelevää ja jatkuvaa varomista ettei aiheuta kiukkua. Esim kun lapsen unilelu piti pestä, niin otti salaa sen lapsen sängystä lapsen nukahdettua ja pisti koneeseen. Auta armias sitä raivoa aamulla kun "pepeä" ei löytynytkään sängystä vaan äiti oli vienyt. Samoin toimi ihan kaikissa muissakin asioissa ja sitten ihmetteli miksi lapsi raivoaa ihan kaikesta? No kai se nyt raivoaa kun hänelle ei mikään tule täysin selväksi ja kaikki on epämääräistä höttöä, kun eka äiti kysyy että "laitettaisko pepe pesuun, ai ei, no ei sitten" ja käykin myöhemmin salaa pesemässä. Miksei vaan sanonut lapselle suoraan ja reilusti että nyt tapahtuu tälleen ja tälleen, piste? Varmasti aina jotain kiukkua tulee mutta varmasti helpottuisi sekä äidin että lapsen omakin oleminen, kun olisi selvää että äidin jotain halutessa niin myös tapahtuu eikä kiukku auta.
Aargj, vieläkin raivostuttaa miten antoi taaperon pyörittää itseään, sori avautuminen :D En siis tarkoittanut että ap on tällainen äiti :)
Meillä syyksi paljastui neurologinen poikkeavuus, sekä vaikeus rauhoittua. Meillä päiväunille nukahdettiin niin että otin lapsen viereeni, tiukkaan halaukseen, ja heitin toisen jalkani vielä lapsen yli. Siinä se aikansa puhisi ja kähisi, mutta kun ei päässyt nousemaan ylös, tai leikkimään siitä halauksesta, niin nukahti lopulta ihan viidessä minuutissa.
Ei ole vikaa missään. Yksivuotias kehittyy huimaa vauhtia, ja se vaikuttaa monella just noin. Lisäksi yksivuotias ymmärtää jo olevansa erillinen yksilö vanhemmistaan, ja pelkää eroa. Nukahtaminen on hänelle sama kuin erossa oleminen vanhemmista.
On normaalia, mutta päivähoidossa tulee suuria ongelmia. Älä edes laita häntä nukkumaan vaan varaa muuten lepohetki lounaan jälkeen. Tee sama temppu kuin päiväkodeissa: mene vaikka lukemaan satua sängylle tai muuten rauhalliseen paikkaan. Jos nukahtaa siihen, anna nukkua mutta jos ei, laita iltaisin nukkumaan vähän aikaisemmin kuin ennen.
Meillä lapsi lopetti päiväunet 1v 3kk iässä. Kaikkeni tein ja yritin. Neuvoja sateli kauheasti. Ei vaan nukkunut. Luovutin, kun lapsi oli 1v 5kk.
Ihan fiksu lapsi tuosta kasvoi. Nyt pian 12-vuotias. Edelleeen vähäuninen yökukkuja.
Päiväkodissa pakotetaan päilkäreille vielä 5 vuotiaanakin. Surullista
Apn tapauksessa kyllä pikemminkin päikkärit jo aiemmin... Lapsi nukkuu 10-11h yössä ja väsykiukkuaa päivät niin millä logiikalla vielä pidennetään päiväunillemenoa jos väsykiukku tulee jo ennen puoltapäivää?