Lue keskustelun säännöt.
Lihavaksi sanominen haukkumista/arvostelua???
28.02.2018 |
Tuli mieleen eräästä lähipiirin tapauksesta jossa joku oli todella tuohtunut kuinka lapselle ei ole opetettu ettei saa _haukkua_(??) ihmisiä. 4-vuotias lapsi oli sanonut ylipainoisesta naisesta isälleen että "katso kuinka lihava täti".
Jos tilanne olisi toisipäin, että "katso kuinka laiha täti" tai vaikka että "katso kuinka pitkä täti", niin suurin osa taitaisi pitää sitä vain neutraalina toteamuksena. Voi todeta että joku on vaikka ruskeahiuksinen, pitkä, lyhyt, lihava laiha. Ei noissa mun mielestä ole mitään oikeasti pahaa. Toki lapselle voi tuollaisen jälkeen selittää että monet lihavat ihmiset eivät halua kuulla toisten ihmisten suusta olevansa lihavia, koska harvemmin pitävät itse omasta lihavuudestaan ja heille voi tulla siitä paha mieli. En kyllä kuitenkaan missään nimessä lähtisi torumaan lasta enkä myöskään käskisi pyytämään anteeksi, jos kuitenkin käyttää ihan asiallista lihava-sanaa eikä esim halventavanpaa sanaa "läski" .
Jos lapsi sanoisi vaikka jotain miestä "katso kuinka todella pitkä", niin en mä siihenkään reagoisi sen kummemmin. Tuossa "lihava"-tapauksessa varmaan kotona kertoisin jälkikäteen ettei sellaista kannata sanoa niiden ihmisten kuullen, ettei pahoita kenenkään mieltä.
Kommentit (62)
Sinulla ei varmaan ole ikinä ollut ongelmia ulkonäkösi kanssa? Voi sanoa että minä lihavana ihmisinä tulisin todella surulliseksi jos lapsi kommentoi ulkonäköäni. Painoni on kertynyt kortisonilääkityksen takia jota joudun käyttämään reumani takia, nestettä on tullut parikymmentä kiloa hoidon aloituksen jälkeen. Se on minulle todella arka paikka ja vihaan ulkonäköäni. En voi kuitenkaan tehdä sille yhtään mitään koska en voi lopettaa lääkitystäni.
Koska et voi tietää ihmisen taustoja ja hänen lihavuutensa, syytä älä kommentoi hänen painoaan. Ylipaino on monelle ihmiselle todella arka paikka ja isku vyön alle jos joku sitä kommentoi. Miksi haluaisit tahallaan opettaa lapsesi pilaamaan jonkun päivän tai jopa koko viikon tai kuukauden? Ylipainoinen ihminen todennäköisesti muistaa lapsen kommentin vielä todella pitkään.
15 vuotta sitten eräs entinen luokkakaverini kommentoi että olen lihonut. Murrosiässä painoni kulki vähän jäljessä minkä vuoksi lihoin. Kommentti satutti todella paljon ja muistan vieläkin hyvin elävästi koko tilanteen. En ole puhunut puhunut koko tyypille enää sen jälkeen, vaikka olimme hyvää vauhtia tulossa kavereiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on hyvä opettaa, että ihmisten ominaisuuksia ei sovi yleensäkään kommentoida ääneen. Oma lapseni kehaisi kerran ääneen romaninaisen nähdessään, että onpa tädillä hieno hame. Olihan se totta, mutta kommentointi ei silti ole soveliasta.
Mä en taas olisi nähnyt tuossa mitään pahaa tai edes negatiivista. Todennäköisesti tämä kyseinen romaninainen piti lapsesi tokaisua kohteliaisuutena. Romanithan kun ovat nimenomaan erittäin ylpeitä omasta kansallispuvustaan! :D Jos lapsesi sanoisi tuntemattomasta valtaväestön tavoin pukeutuvasta naisesta vaikka että "ompa tuolla tädillä nätti paita", niin tuskin itsekään olisit nähnyt letkautuksessa mitään epäsoveliasta? Miksi siis tässä romaninaisen tapauksessakaan? Lähes varmasti tämä lapsesi kehuma romaninainen oli vain kehuista ilahtunut.
ap
Ei kyse ole siitä, ilahtuuko kommentoinnin kohde vai ei. Ihmisille tulee antaa rauha kulkea kadulla ilman mitään kommentointia heidän ominaisuuksistaan. Säätä voidaan päivitellä tai liukasta keliä, mutta ei toisen ominaisuuksia. Lähimmäs toisen ominaisuuksien kommentointia voi mennä kehumalla toisen koiraa söpöksi.
Ehkä tää on sitä suomalaista vetäytyvää kulttuuria sitten. Monessa muussa maassa (ja tietääkseni kyllä monissa piireissä myös Suomessa..)ihan hyvällä katsotaan vaikka tuntemattoman ihmisen ominaisuuksia kommetoisi ystävällisesti (vaikka kehuisi silmiä, hiuksia tms.) Suomessa sitten pitää varmuuden vuoksi tyytyä kehumaan koiraa ettei kukaan vaan loukkaannu.
ap
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei varmaan ole ikinä ollut ongelmia ulkonäkösi kanssa? Voi sanoa että minä lihavana ihmisinä tulisin todella surulliseksi jos lapsi kommentoi ulkonäköäni. Painoni on kertynyt kortisonilääkityksen takia jota joudun käyttämään reumani takia, nestettä on tullut parikymmentä kiloa hoidon aloituksen jälkeen. Se on minulle todella arka paikka ja vihaan ulkonäköäni. En voi kuitenkaan tehdä sille yhtään mitään koska en voi lopettaa lääkitystäni.
Koska et voi tietää ihmisen taustoja ja hänen lihavuutensa, syytä älä kommentoi hänen painoaan. Ylipaino on monelle ihmiselle todella arka paikka ja isku vyön alle jos joku sitä kommentoi. Miksi haluaisit tahallaan opettaa lapsesi pilaamaan jonkun päivän tai jopa koko viikon tai kuukauden? Ylipainoinen ihminen todennäköisesti muistaa lapsen kommentin vielä todella pitkään.
15 vuotta sitten eräs entinen luokkakaverini kommentoi että olen lihonut. Murrosiässä painoni kulki vähän jäljessä minkä vuoksi lihoin. Kommentti satutti todella paljon ja muistan vieläkin hyvin elävästi koko tilanteen. En ole puhunut puhunut koko tyypille enää sen jälkeen, vaikka olimme hyvää vauhtia tulossa kavereiksi.
Ei ole kännykällä kirjoittaminen helppoa..
Lapsen suusta kuulee totuuden hänen vanhemmistaan ja heidän kyvystään kasvattaa lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei varmaan ole ikinä ollut ongelmia ulkonäkösi kanssa? Voi sanoa että minä lihavana ihmisinä tulisin todella surulliseksi jos lapsi kommentoi ulkonäköäni. Painoni on kertynyt kortisonilääkityksen takia jota joudun käyttämään reumani takia, nestettä on tullut parikymmentä kiloa hoidon aloituksen jälkeen. Se on minulle todella arka paikka ja vihaan ulkonäköäni. En voi kuitenkaan tehdä sille yhtään mitään koska en voi lopettaa lääkitystäni.
Koska et voi tietää ihmisen taustoja ja hänen lihavuutensa, syytä älä kommentoi hänen painoaan. Ylipaino on monelle ihmiselle todella arka paikka ja isku vyön alle jos joku sitä kommentoi. Miksi haluaisit tahallaan opettaa lapsesi pilaamaan jonkun päivän tai jopa koko viikon tai kuukauden? Ylipainoinen ihminen todennäköisesti muistaa lapsen kommentin vielä todella pitkään.
15 vuotta sitten eräs entinen luokkakaverini kommentoi että olen lihonut. Murrosiässä painoni kulki vähän jäljessä minkä vuoksi lihoin. Kommentti satutti todella paljon ja muistan vieläkin hyvin elävästi koko tilanteen. En ole puhunut puhunut koko tyypille enää sen jälkeen, vaikka olimme hyvää vauhtia tulossa kavereiksi.
En tiedä luitko kuinka huolella aloitusviestini, mutta siinähän kerroin että kyllä varmaan jälkikäteen kotona lapselle kertoisin kuinka suuri osa lihavista ei pidä siitä että heitä sanoo ääneen lihaviksi. Mutta kysehän olikin nyt siitä että tulisiko lasta torua tai laittaa pyytämään anteeksi, ei sitä en tekisi. Lapsi ei ole siinä tehnyt mitään väärää, mutta on tehnyt asian josta jollekulle voi mahdollisesti tulla paha mieli ---> ystävällisesti kertoisin lapselle kuinka hän ei tehnyt siis mitään väärää, mutta ettei lihavuudesta kannata jatkossa sanoa ääneen ettei toiselle tule paha mieli.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MUTTA kun kerran "muodokkuus" on julistettu kauniiksi, tavoiteltavaksi ja ihailtavaksi, miksi lapsen viaton lausahdus tädin lihavuudesta olisi sitten loukkaava?
Eiköhän nämä lihavat itse kiinnitä siihen sanaan negatiivisuutta, koska noin kova älämölö nousee!? Jos pidätte itseänne kauniina ja haluttavina ja olemustanne upeana, ei teidän tarvitse loukkaantua. Lihavuuteenhan liitetään nykyään kaikki positiivisuus, ja sitä ei saa kyseenalaistaa.
Lisään edelliseen; miksi saa sanoa "seksikäs" ja "kaunis"? Eikö sekin ole loukkaavaa? Toisen ulkomuodosta ei saa kommentoida!! Tästä kun pitkälle viedään ollaan siinä että tyttöä ei saa sanoa tytöksi eikö poikaa pojaksi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole verrattavissa kommentoida ulkonäköä, kun sanot että joku on ihminen pitkä tai lihava. Lihavuus on usein negatiivinen piirre ihmisessä, pituus yleensä ei.
Ulkonäöstä huomauttaminen on huono tapa lapsille ja aikuisille, koska koskaan et voi tietää miten arkaan paikkaan toista henkilöä osut. On kiusaamista, jos huomautat toiselle ihmiselle asiasta, joka aiheuttaa tälle mielipahaa. On mahdotonta ainakaan lapsen tai nuoren tietää, mikä toisesta tuntuu pahalle, joten on hyvä harjoitella olemaan huomauttamatta ulkonäöstä lainkaan. Ihan suora kehuminen on ihan eri asia, minkä varmasti itsekin aikuisena ymmärrät.
Toimin yläkoulussa terveydenhoitajana. Vuosien aikana pitkäaikaisimpia mielenterveydenpulmia ovat aiheuttaneet juuri tämän tyyppinen huomauttelu, kiusaaminen. Tälläisten huomautusten kohteeksi ovat joutuneet esim. cp-vammaiset, muiden pitkäaikaisairauksien luomat ulkonäön muutokset kuten sairaalloinen laihuus, kuukasvot, ihonongelmat tai karvattomuus jne.
Jos lapsellasi olisi esim. kilpirauhassairaus, jonka seurauksena hän olisi lääkityksen myötä saanut turvoneet kuukasvot, hän tuskin haluaisi kuulla siitä päivittäin tutuilta ja tuntemattomilta.
Jos lapsesi sairastuisi masennukseen ja lihoaisi, uskoisitko hänen vointinsa paranevan, kun tutut ja tuntemattomat kertoisivat hänelle hänen olevan lihava?
Jos sinä joskus menettäisit auto-onnettomuudessa jalkasi, haluaisitko, että sinulle huomautettaisiin asiasta päivittäin, vai ajattelisitko olevasi tietoinen asiasta ilman huomautteluakin ja haluaisit tulla kohdelluksi kuten muutkin ihmiset?
Ei, kyllä se on vaan tyhmyyden osoitus. Lapsella merkki huonosta kasvatuksesta, aikuisella idiotismista.
Jokainen ylipainoinen tietää aivan varmasti olevansa ylipainoinen. Lihavuutta ei voi verrata pituuteen koska pituus on paljon neutraalimpi ominaisuus, lihaviin taas kohdistuu suoranaista vihaa.
Sen kajauttaminen ääneen kuulostaa suunnilleen yhtä älykkäältä kuin "Onpas sinulla iso syylä nenässä!"
Oliko nyt tarpeeksi ratakiskoa ap:llekin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ulkonäön kommentointi mihinkään suuntaa ei ole kohteliasta ja lapselle on hyvä opettaa jo alusta asti, ettei ole sopivaa ääneen toisen ulkonäöstä sanoa mitään. Tai itseasiassa on parempi opettaa, että ihmisiä on kaiken kokoisia ja näköisiä, eikä mikään piirre ole sellainen, jota olisi syytä kommentoida edes pienessä mielessään.
Eli ei ole sen paremmin ok kommentoida ihmisen pituutta, lyhyyttä tai laihuutta, kauneutta tai rumuutta, jalkojen kokoa, hiusten väriä, lävistyten määrää tai mitään muutakaan kuin on kommentoida lihavuutta. Ja vaikket sitä ilmeisesti tajuakaan epäempaattisen perusluonteesi takia, myös pituus, laihuus ja lyhyys, tai mikä tahansa muu ulkonäköön liittyvä seikka, voi olla ihmiselle itselleen kova paikka, eikä tämä välttämättä pidä kyseisestä ominaisuudesta ja hänelle voi tulla paha mieli, jos joku ajattelemattomuutaan tai ilkeyttään asiasta ääneen huomauttelee.
En tosiaan ymmärrä. Kuitenkin usein pidetään positiivisena jos jotakuta kehuu, eli kehuu vaikka kauniiksi tämän vaatteita, kampausta tms. Suurin osa ihmisistä ei kyllä loukkaantuisi millään tavalla jos vaikka lapsi toteaisi että "katso äiti tuolla naisella on siniset hiukset!". Se sinihiuksinen nainenhan on silloin itse nimenomaan hiuksensa siniseksi värjännyt, jolloin olisi vähän kumma jos loukkaantuisi siitä että hänen hiuksiensa toteaa olevan siniset.
ap
Onko siniset hiukset omaavat ihmiset rasismin kohteena, kuten lihavat? Eivät ole.
Vaikka lapsen tarkoitus olisikin hyvä, niin se vaikuttaa lihavasta huonolta. Syy on se, että lihavien itsetunto on rasismilla tuhottu. Lihavilla ei tosin ole lain suojaa, kuten mustilla tai vammaisilla.
Rasismin XDDDDDDDD
Lihava nainen sanoi minulle: " Kyllä sää olet laiha" . Loukkaannuin. Itse en voinut sanoa , että kyllä sinä olet
tosi lihava ja iso. Kyllä laihakin loukkaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten ulkomuodosta ei ole kohteliasta tehdä huomautuksia.
Jos lapsi sanoisi tuntemattomasta ihmisestä "katso kuinka pitkä", niin toruisitko häntä siis ihan yhtälailla silloinkin?
ap
Jos lihava täti sanoo lasta rumaksi kersaksi, niin ei kai se haittaa? Ulkomuodosta tehty päätelmä ja toteamus sekin.
Kuule ap, tottakai sinä voit jättää lapsesi kasvattamatta. Useimpien mielestä lapsen kasvattaminen huonosti vain on karhunpalvelus lapselle itselleen.
Yhteiskunta ei muutu siksi että sinusta on ihan ok huomautella lihavuudesta, vaan enemmistö pitää sitä yhä huonotapaisuutena. Jos haluat että sinusta tai lapsestasi pidetään, sopeutuminen on sinun hommasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on vähän niin kuin pitkälle miehelle saa sanoa, että oletpas sinä pitkä pelaatko kenties lentopalloa/koripalloa.
Lyhyelle miehelle taas ei saa sanoa oi oletpas sinä lyhyt sopisit hyvin vaikka tontuksi korvatunturille.
Miten niin pitkälle miehelle saa mainita pituudesta? Omaa miestä korpeaa yli kaiken kun joku hobitti on jatkuvasti ihmettelemässä ääneen ja kyselemässä harrastuksista, jotka ei randomeille kuulu.
ap = asperger. Kyvyttömyys säädellä ulosantiaan, so. ymmärtämättömyys siitä, mitä on normaalia sanoa ääneen, ja tarve jankuttaa jostain asiasta viittaa vahvasti nepsy-ongelmiin.
Mä ymmärrän ap n pointin. Ja ilmeisesti yksi harvoista kuka on samaa mieltä.
Eikö se ole juuri avoimuutta mitä suomalaisilla pitäisi olla muita kohtaan? Jos jossain muussa ketjussa joku laittaisi kommentin ettei toisia saa kehua, ja opettaa lapsensa siihen ettei kanssaihmisiin saa kiinnittää huomiota, eikä kommentoida edes kehuen, olisi hieman erilaisia kommentteja.
Yksi aikuinen nainen kehui minun paitaani muutama kuukausi sitten, olin ilahtunut, oli ainoa kehu minkä olen saanut täysin tuntemattomalta. Oliko tämä nainen siis huonokäytöksinen?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole verrattavissa kommentoida ulkonäköä, kun sanot että joku on ihminen pitkä tai lihava. Lihavuus on usein negatiivinen piirre ihmisessä, pituus yleensä ei.
Ulkonäöstä huomauttaminen on huono tapa lapsille ja aikuisille, koska koskaan et voi tietää miten arkaan paikkaan toista henkilöä osut. On kiusaamista, jos huomautat toiselle ihmiselle asiasta, joka aiheuttaa tälle mielipahaa. On mahdotonta ainakaan lapsen tai nuoren tietää, mikä toisesta tuntuu pahalle, joten on hyvä harjoitella olemaan huomauttamatta ulkonäöstä lainkaan. Ihan suora kehuminen on ihan eri asia, minkä varmasti itsekin aikuisena ymmärrät.
Toimin yläkoulussa terveydenhoitajana. Vuosien aikana pitkäaikaisimpia mielenterveydenpulmia ovat aiheuttaneet juuri tämän tyyppinen huomauttelu, kiusaaminen. Tälläisten huomautusten kohteeksi ovat joutuneet esim. cp-vammaiset, muiden pitkäaikaisairauksien luomat ulkonäön muutokset kuten sairaalloinen laihuus, kuukasvot, ihonongelmat tai karvattomuus jne.
Jos lapsellasi olisi esim. kilpirauhassairaus, jonka seurauksena hän olisi lääkityksen myötä saanut turvoneet kuukasvot, hän tuskin haluaisi kuulla siitä päivittäin tutuilta ja tuntemattomilta.
Jos lapsesi sairastuisi masennukseen ja lihoaisi, uskoisitko hänen vointinsa paranevan, kun tutut ja tuntemattomat kertoisivat hänelle hänen olevan lihava?
Jos sinä joskus menettäisit auto-onnettomuudessa jalkasi, haluaisitko, että sinulle huomautettaisiin asiasta päivittäin, vai ajattelisitko olevasi tietoinen asiasta ilman huomautteluakin ja haluaisit tulla kohdelluksi kuten muutkin ihmiset?
Se kertoo vain ihmisen omasta negatiivisesta asenteesta lihavuuteen, että pitää lihavaksi sanomista negatiivisempana kuin muiden piirteiden ääneen sanomista.
On sitten tietenkin eri asia myös että missä tarkoituksessa mikäkin sanotaan. On eri asia jos sama henkilö toistelee toiselle jatkuvasti jostakin tämän piirteestä, kuin jos siitä puhuu kerran, esimerkiksi utealiaisuuttaan tai tietämättömyyttään. Huomauttelunkin käsitän ihan eri tavoin kuin vaikka hämmästelyn. Mulla on neurologinen sairaus jonka musta huomaa jos yhtään pidempään on tekemisissä. Ei mua ole koskaan loukannut jos joku on siitä multa kysynyt että miksi teet noin ja noin. Olen myös ollut melkein aina vähän alipainoinen. Ei mua laihaksi tai hoikaksi sanominen ole koskaan loukannut sillä koen ne neutraaleiksi, kukkakepiksi sanominen taas kyllä on.
Mulla itelläni ainakin se minkä oletan olevan sanojan tarkoituksena, vaikuttaa suurelta osin siihen loukkaako se mua vai ei. Jos koen että joku sanoo tarkoituksenaan loukata, niin silloin se yleensä loukkaa. Jos taas sanojana on esim lapsi, tai muuten koen että se oli ihan hyväntahtoinen tai utelias tokaisu, niin en mä siitä loukkaannu. Jos vaikka lapsi sanoisi mulle finnistä että "ompa tuolla tädillä iso punainen näppylä otsassa", niin en mä siitäkään loukkaantuisi vaikka mulle nää vähäisetkin finnit onkin sellainen mistä ulkonäössäni eniten huolin. Ajattelisin vain tyylisesti että "auts hitsi näkyykö tää oikeesti näin selkeesti".
ap
Vierailija kirjoitti:
ap = asperger. Kyvyttömyys säädellä ulosantiaan, so. ymmärtämättömyys siitä, mitä on normaalia sanoa ääneen, ja tarve jankuttaa jostain asiasta viittaa vahvasti nepsy-ongelmiin.
Aiheen vierestä:
Voisitteko lakata käyttämästä aspergeria haukkumasanana, kun teillä ei selvästikään ole mitään hajua siitä millaisia aspergerihmiset ovat. Esim. itselläni on as, eikä mieleeni tulisi ikinä kommentoida muiden ulkonäköä.
t. asperger
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei varmaan ole ikinä ollut ongelmia ulkonäkösi kanssa? Voi sanoa että minä lihavana ihmisinä tulisin todella surulliseksi jos lapsi kommentoi ulkonäköäni. Painoni on kertynyt kortisonilääkityksen takia jota joudun käyttämään reumani takia, nestettä on tullut parikymmentä kiloa hoidon aloituksen jälkeen. Se on minulle todella arka paikka ja vihaan ulkonäköäni. En voi kuitenkaan tehdä sille yhtään mitään koska en voi lopettaa lääkitystäni.
Koska et voi tietää ihmisen taustoja ja hänen lihavuutensa, syytä älä kommentoi hänen painoaan. Ylipaino on monelle ihmiselle todella arka paikka ja isku vyön alle jos joku sitä kommentoi. Miksi haluaisit tahallaan opettaa lapsesi pilaamaan jonkun päivän tai jopa koko viikon tai kuukauden? Ylipainoinen ihminen todennäköisesti muistaa lapsen kommentin vielä todella pitkään.
15 vuotta sitten eräs entinen luokkakaverini kommentoi että olen lihonut. Murrosiässä painoni kulki vähän jäljessä minkä vuoksi lihoin. Kommentti satutti todella paljon ja muistan vieläkin hyvin elävästi koko tilanteen. En ole puhunut puhunut koko tyypille enää sen jälkeen, vaikka olimme hyvää vauhtia tulossa kavereiksi.
En tiedä luitko kuinka huolella aloitusviestini, mutta siinähän kerroin että kyllä varmaan jälkikäteen kotona lapselle kertoisin kuinka suuri osa lihavista ei pidä siitä että heitä sanoo ääneen lihaviksi. Mutta kysehän olikin nyt siitä että tulisiko lasta torua tai laittaa pyytämään anteeksi, ei sitä en tekisi. Lapsi ei ole siinä tehnyt mitään väärää, mutta on tehnyt asian josta jollekulle voi mahdollisesti tulla paha mieli ---> ystävällisesti kertoisin lapselle kuinka hän ei tehnyt siis mitään väärää, mutta ettei lihavuudesta kannata jatkossa sanoa ääneen ettei toiselle tule paha mieli.
ap
En vaan kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään näkökantaasi. Kuvitellaanpa nyt muutama tilanne, jossa lapsen tilalla on aikuinen:
1. Olet mies, jolla on pieni ja ohut penis. Häpeät penistäsi, mutta et voi tehdä asialle yhtään mitään. Löydät kuitenkin potentiaalisen tyttöystävän ja nähdessään sinut alasti, hänen ensimmäinen kommenttinsa on että onpa pieni pippeli! Tämä on vissiin sinusta ihan ok ja normaalia?
2. Sinulla on todella roikkuvat ja röpelöiset häpyhuulet, joita olet hävennyt koko ikäsi. Tapaat potentiaalisen miesehdokkaan, joka nähdessään sinut alasti toteaa, että onpas sinulla melkoiset röllykät haaravälissä! Tämäkin on vissiin ihan okei?
3. Jäät auton alle ja sinulta joudutaan amputoimaan käsi. Inhoat itseäsi ja uutta kehoasi, kaipaat kättäsi ja olet todella masentunut ulkonäöstäsi. Sinulla on järkyttäviä haamukipuja amputoidussa kädessä, ja olet tuskissasi. Menet kauppaan ja kaupan kassa toteaa, että kappas vain, mihinkäs sinun kätesi on jäänyt? Onko tämäkin ihan okei?
4. Sinulle tehdään happoisku kasvoihin, ja koko naamasi palaa tunnistamattomaksi. Sokeudut toisesta silmästä, nenäsi on pelkkä aukko ja huulesi ovat poissa. Inhoat ulkonäköäsi ja itseäsi, sinua hävettää kulkea ulkona ja olet todella masentunut. Bussipysäkillä pariskunta juttelee ja toinen heistä sanoo, että katso kun tuo nainen on ihan palanut ja arpinen! Ihanko tosissasi olisit sitä mieltä, että tämäkin on ok?
5. Olet koko elämäsi kärsinyt pienistä rinnoista, jotka ovat käytännössä ihan saman näköiset kuin miehellä. Normaalipainoisessa vartalossasi kehosi näyttää ihan miehen keholta, koska rinnat puuttuvat kokonaan. Häpeät itseäsi ja ulkonäköäsi. Istut ravintolassa kun naapuripöydän nuori mies katsoo sinuun ja sanoo, että onpas sinulla pienet tissit! Tämäkin vissiin ihan okei?
Kaikki nämä esimerkit ovat tismalleen sama asia kuin ylipaino, asioita jotka liittyvät ihmisen ulkonäköön eivätkä kuulu toisille ihmisille pätkääkään. Jotkut ylipainoiset voivat vaikuttaa painoonsa, jotkut eivät. Heillä voi olla juurikin lääkitys joka lisää painoa tai syömishäiriö tai jokin muu sairaus.
Lapselle PITÄÄ opettaa, että toisen ihmisen ulkonäön kommentointi ON väärin, oli kyse sitten pituudesta, painosta tai amputoidusta ruumiinosasta. Ihmisellä pitää olla oikeus kävellä ulkona vikoineen päivineen ilman, että sinun huonosti kasvatettu lapsesi tai sinä itse kommentoit hänen ulkonäköään. Koska sinulla ei selvästi ole ongelmia ulkonäkösi kanssa, et pysty mitenkään käsittämään, miten kamalalta se tuntuu kun ongelmia on ja joku vielä sanoo siitä ääneen. Se loukkaa todella paljon ja sen kommentin muistaa pitkään, vaikka se sinun silmissäsi olisikin vähäpätöinen asia. Sinun pitäisi nyt koittaa asettua toisen asemaan.
T. Toinen silmä sokea, punainen ja pupilli epämuodostunut onnettomuuden takia. Tämä on edelleen arka asia minulle, enkä halua kuulla lasten tai aikuisten kommentteja siitä koska se saa minut vihaamaan ulkonäköäni enemmän.
Toi nyt taas on vähän sama kuin sanoisi laihalle että sopisit kukkakepiksi kasvimaalle tai lihavalle että voisit olla iso keilapallo. Taas on ihan eri asia kuin pelkästään pitkäksi, lyhyeksi, laihaksi tai lihavaksi sanominen.
ap