Mikä yllätti sektiossa? Plussat ja miinukset?

paranemisessa. Olin leikkauksen jälkeen 3kk tosi kipeä, kävely oli kaksi ekaa viikkoa tosi tuskaa, haava oli kosketusherkkä ja imettäminen onnistui vain makuuasennossa koska vauva painoi istuessa mahaan. Mutta toisen sektion jälkeen pomppasin seuraavana päivänä ylös eikä ollut mitään ongelmia. Ei haavakipua ja imettäminen onnistui istualleen. En tiedä leikkasiko lääkärit eri tavalla vai mikä oli mutta oli kyllä kaksi täysin erillaista kokemusta.

Toipumisen hitaus erityisesti toisella kerralla oli myös kurjaa, vaikka ei minulla ollut siitä mitään erityisen positiivista kuvaa edes ollut.

Eli tarpeeseen tuli leikkaukset, vaikka ne minulle olivatkin synnytystapana suuria pettymyksiä.

Vierailija:

paranemisessa. Olin leikkauksen jälkeen 3kk tosi kipeä, kävely oli kaksi ekaa viikkoa tosi tuskaa, haava oli kosketusherkkä ja imettäminen onnistui vain makuuasennossa koska vauva painoi istuessa mahaan. Mutta toisen sektion jälkeen pomppasin seuraavana päivänä ylös eikä ollut mitään ongelmia. Ei haavakipua ja imettäminen onnistui istualleen. En tiedä leikkasiko lääkärit eri tavalla vai mikä oli mutta oli kyllä kaksi täysin erillaista kokemusta.

Oli kyllä kokenut lääkäri, että tuskin on lääkärin " käsialasta" kyse.



Yllätti myös se, että sektioäitinä minun oletettiin alusta asti hoitavan vauvani siinä kuin alateitse synnyttäneet äiditkin.

Sektio oli klo.8 ja pari tuntia heräämössä ja iltapäivällä nousin ylös, poistin katetrin ja kävin pissalla. Vauvaa imetin heti kun isä vaan nosti sen viereen. Ekat 2 päivää söin kipulääkkeitä, mutta muuten hoitelin vauvaa jo heti ekana päivänä ja kävelin ,kävin suihkussa jne. Toisena päivänä sektiosta lähdettin kotiin ja viikon kuluttua kaikki oli lähes ennallaan. Olin varautunut pahempiin kipuihin ja kaikenlaisiin hankaluuksiin, mutta kävikin toisin.

yhden 800:n Buranan, toisella kertaa en mitään kipulääkettä! Mulle tehtiin pystyviilto, olen kuullut että vaakaviilto on kipeämpi. Eka viilto oli niin pikkuinen, että sitä ei yhtään näy bikinien alta, nyt ehkä sentti tai pari saattaa lantiomallisten bikinien alta näkyä (mutta en ole oikein loistavassa rantakunnossa muutenkaan, joten ei haittaa vaikka näkyis enemmänkin).



Minulle ekaan sektioon joutuminen oli ahdistava juttu, murehdin sitä kovasti varsinkin, kun kätilö luetteli, kuinka kamalaa elämäni tulee olemaan sektion jälkeen. En pysty hoitamaan vauvaa, en saa ottaa sitä syliin jne. Joopa joo. Toinen hoitaja auttoi minut heti ylös ja suihkuun, kun puudutus oli hävinnyt jaloista, lähdin liikkeelle ja aloin hoitaa vauvaa niin kuin muutkin. En jäänyt mistään " jälkeen" ja katselin myötätunnolla uimarenkaan päällä istuvia kanssasisariani. Minun alapäänihän jäi täysin vauriottomaksi.



Kokonaisuudessaan siis todella helppo juttu minulle. Uskon, että toipumiseen vaikuttaa leikkaavan lääkärin kädenjälki, se, tehdäänkö pysty- vai vaakaviilto, äidin yleiskunto ja asenne. Lisäksi vaikuttaa se, jos on paljon vatsanpeitteitä (= läskiä), silloin paranee hitaammin. Minä olin ehkä vähän ylipainoinen, mutta en mikään kauhea tankki.

Toisella kerralla jo oikein odotin sektiota (oli suunniteltu). Tiesin tarkalleen vauvani syntymäpäivän, olin täysissä sielun ja ruumiin voimissa kun vauva syntyi (paitsi alavartalo puuduksissa pari tuntia) ja pääsin heti sitä hoitamaan, kun tunto palasi jalkoihin. Menisin siihen operaatioon vaikka heti tästä paikasta uudestaan. t. 12

Viilto tehtiin poikittain, eli ilmeisesti se sitten vaikuttaa kipuun? koska ainakaan minulla eivät täyty nuo muut vaatimukset kivuliaaseen toipumisen.



Mutta joo, nopeasti siitä toipuu, vaikka ekat kolme päivää oli hirveitä.

Ja olen pieni ja hoikka, ei ylimääräistä rasvaa siis kipua tuottamassa... Ehkäpä hoikkuuteni nopeutti kuitenkin haavan paranemista. Ei tullut tulehduksia ja sitä oli helppo huuhtoa kun ei ollut ylimääräistä nahkaa päällä roikkumassa! Mutta aika raskas operaatio se kyllä oli. En haluaisi heti uudestaan...

Ekat kaksi viikkoa ihan helvettiä. Tosin verenhukan vuoksi olin heikossa kunnossa muutenkin. Haava tulehtui ja sitä avattiin kolme kertaa (ja ilman mitään puudutuksia!) ja valutettiin mätää pois. Imetys sattui ja oli hankalaa kun ei löytynyt kunnon asentoa.



Pari kuukautta meni kotona mutta kyllä se sitten siitä... Jos enää ikinä joudun sektiooon, toivon kyllä hieman erilaista kokemusta. Tuollainen helpompi ja kivuttomampi, kiitos! ;)

Minulla myös pitkä pystyhaava (kaksoset).

Ensimmäiset päivät totaalista tuskaa ja vielä viikkoja kaikki vatsalihaksia rasittavat liikkeet olivat kivuliaita.

Toisia on sattunut kamalasti ja toisilla ei tunnu missään. Mistähän johtuu näin erilaiset toipumiset?

Vaakaviillossa katkotaan enempi lihaksia tms.

...ei tullut mieleen että " saisi" jäädä makaamaan. Sain kyllä vähän toruja kun olin niin paljon liikenteessä. Sängystä nouseminen oli kyllä ihan helvettiä mutta muuten ei mitenkään kauhea olo. Imetys, vauvan kanto, yms onnistui kyllä heti. Haava ja alavatsa tosi kosketus/hipaisuarkoja todella pitkään. Esim farkkuja en pystynyt pitämään viikkoihin. Kuljin samoissa trikoissa kuin raskausainakin. Nauraminen, tuolilta nouseminen ja kaikki nää sattu kyllä mutta ei jäänyt mitenkään kamala olo sektiosta.



Mulla viilto vaakaan ja sektio oli kiireellinen.

mulla haava vaakatasossa ja yhteensä on leikattu neljä kertaa. mut eka oli silti kaikkein kauhein kokemus.

pistettiin tiputukseen. Kipulääkettä sain tippajutskan kauttaa, piikkinä, suunkautta varmaan 4 tunnin välein. Kävin jopa röntgenissä, jossa katottiin ettei suolet ole solmussa. Maha ei päästänyt pihaustakaan eikä peräsuolen katetrikaan tuottanut tulosta, vaikka kolme kertaa sekin laitettiin. Söin sitten salaa luumuja ja join piimää, niin sain pikkuhiljaa suoleni toimimaan ja siitä sitten äkkiä paraninkin.

Yllätys se, että neljä tuntia homman jälkeen hyppäsin suihkuun ja painelin katsomaan vauvaa teholle. Yllätys myös se, että sairaalassa olin kolme yötä ja joka ikinen yö nukuin 12 tuntia putkeen...Korvatulpat päässä. Hävetti, kun äitipolin kätilö kävi arkiaamuna onnittelemassa ja joutui ravisteleen mut hereille... En ollut kipeä paitsi sillon kun nauratti ja se oli sellasta hysteeristä kivun ja naurun sekoitusta :9 Olen pullea, haava parani hyvin ja kohta hoitelin kotosalla vauvaa :)

Jaa se että haava-alue on toisesta päästä edelleen lähes 10 vuoden jälkeen arka.