Miten 1990-luvun tavallinen suomalainen elämä erosi tämän päivän elämästä?

Vierailija kirjoitti:

Tupakkaa poltettiin melkeinpä missä vaan.

Taidat muistella 70-lukua.

Suomen ensimmäinen tupakkalaki säädettiin vuonna 1976. Seuraavana vuonna tupakoinnista tuli kiellettyä muun muassa julkisissa kulkuneuvoissa, päiväkodeissa ja kouluissa. Tuolloin säädettiin myös tupakkatuotteiden ostamiselle 16 vuoden alaikäraja.

Vuonna 1995 tupakkatuotteiden osto- ja luovutusikäraja nostettiin 18 vuoteen ja siitä lähtien myös työpaikoilla työnantajan on ollut huolehdittava tupakoinnin kieltämisestä tiloissa, jotka laki määrää savuttomiksi, sekä valvottava kiellon noudattamista. Samana vuonna kiellettiin myös nuuskan myynti.

1990-luvulla pinnallisuutta, siis ulkonäkökeskeisyyttä ym., pidettiin yleisesti nuortenkin keskuudessa huonona juttuna, joka on jännä juttu näin nykypäivän näkökulmasta. Nuoret pukeutuivat aika arkisesti, enkä muista että olisi nuortenkaan keskuudessa jotenkin ihailtu erityisesti kauniita, tai pilkattu rumia. Siis tarkoitan nyt ihmisen luonnollisia kasvonpiirteitä, painoa ja sellaista. Enemmän nuoretkin keskittyivät ihmisen luonteeseen, kuka oli mukava luonteeltaan ja saman tyylinen kuin itse. Nuorten kesken oli enemmän eroavaisuuksia ihmisissä, paine olla yhdenlainen ei niin vahva ollut. Osa oli puheliaita, osa hiljaisia, jotkut uskovaisia, jotkut jotain muuta. Sellaista vapautta olla oma itsensä nuortenkin keskuudessa kaipaisin tähän päivään.

Ysäri oli hyvää aikaa musiikillisesti! Tykkästin grungesta ja indiestä ja alternativesta. Tampereen yo-talolla oli kova meno ja kaikki jorasivat ihan raivona, kunnon muuvit ja sellaista grungepogoamista eikä mitään twerkkausta.

Vierailija kirjoitti:

1990-luvulla pinnallisuutta, siis ulkonäkökeskeisyyttä ym., pidettiin yleisesti nuortenkin keskuudessa huonona juttuna, joka on jännä juttu näin nykypäivän näkökulmasta. Nuoret pukeutuivat aika arkisesti, enkä muista että olisi nuortenkaan keskuudessa jotenkin ihailtu erityisesti kauniita, tai pilkattu rumia. Siis tarkoitan nyt ihmisen luonnollisia kasvonpiirteitä, painoa ja sellaista. Enemmän nuoretkin keskittyivät ihmisen luonteeseen, kuka oli mukava luonteeltaan ja saman tyylinen kuin itse. Nuorten kesken oli enemmän eroavaisuuksia ihmisissä, paine olla yhdenlainen ei niin vahva ollut. Osa oli puheliaita, osa hiljaisia, jotkut uskovaisia, jotkut jotain muuta. Sellaista vapautta olla oma itsensä nuortenkin keskuudessa kaipaisin tähän päivään.

Kyllä kauneutta aina on ihailtu. 

Muutenkin kyseenalaistaisin tämän vain yksilöllisen kokemuksen aikaansaannoksena koko kommenttisi. 

Paljon vapaanpaahan on elämä esim. sukupuolivähemmistöön kuuluvan kohdalla. 

-homo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tupakkaa poltettiin melkeinpä missä vaan.

Taidat muistella 70-lukua.

Suomen ensimmäinen tupakkalaki säädettiin vuonna 1976. Seuraavana vuonna tupakoinnista tuli kiellettyä muun muassa julkisissa kulkuneuvoissa, päiväkodeissa ja kouluissa. Tuolloin säädettiin myös tupakkatuotteiden ostamiselle 16 vuoden alaikäraja.

Vuonna 1995 tupakkatuotteiden osto- ja luovutusikäraja nostettiin 18 vuoteen ja siitä lähtien myös työpaikoilla työnantajan on ollut huolehdittava tupakoinnin kieltämisestä tiloissa, jotka laki määrää savuttomiksi, sekä valvottava kiellon noudattamista. Samana vuonna kiellettiin myös nuuskan myynti.

Kyllä tupakkaa silti poltettiin vielä ysärillä enemmän ja paikoissa, joissa nykyään polttaminen ei tulisi kuuloonkaan. Minun vanha pomoni, kaupan esimies, lopetti ysärillä tupakoinnin siinä vaiheessa kun laki kielsi tupakanpolton kauppojen takatiloissa. Itse en kyllä osaisi kuvitella enää aikaa, jolloin kaikki kaupan jormat ja pirjot ovat työnnelleet kuormia tai istuneet takana tauolla rööki huulessa.

 Ysärillä sai vielä polttaa baareissa, työpaikoilla saattoi olla savuisia tupakkahuoneita ja moni röökaaja poltti silloin vielä kotonaankin sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauppaan piti keretä joka päivä ajoissa lauantaina ennen kahta ja sunnuntaina ei päässyt edes kauppaan. Lapset sai leikkiä kaikki yhdessä ulkona ilman valvontaa. Suurin osa ihmisistä teki aamuvuoroa ja päivällinen oli joka perheessä 4-5 välissä ja yleensä lapset huudettiin syömään ikkunasta. Ei ollut puhelimia joka nassikalla ja silti vanhemmat ei panikoineet joka hetki lapsiensa perään.

Helsingissä on jo vuosikymmenet päässyt sunnuntaina kauppaan ja maalla asuvat kaverit kävivät ostoksilla huoltoasemalla sen lisäksi, että kyläkauppa sai olla auki. .

Helsingissä oli 90-luvulla ainoastaan asematunnelin kaupat auki. Myöhemmin tulivat sitten kesäsunnuntaiaukioloajat. 

Aika moni asia oli kuitenkin samanlaista, esim koulua käytiin ja liikenne toimi aika tarkkaan samalla tavalla. Ruokalajit vähän ehkä poikkesivat mutta samalla lailla syötiin. Ulkomaillekin jo silloin matkusteltiin vaikka vähän ehkä nykyistä vähemmän. Tuo netti- ja kännykkähommat vasta tuli vuosikymmenen puolivälissä. Kaupungeilla oli iltaisin huomattavasti enemmän nuorisoa, jotka kokoontuivat saadakseen ihmisiin kontaktia. Vielä silloin saatettiin puhua talon ainoalla lankapuhelimella pitkiä puheluita kavereiden kanssa, kun matkapuhelut olivat niin kalliita, n. 70 penniä/min, joka vastaa nykyrahassa n. 20cnt/min. Autot olivat keskimäärin huonompia, ja niihin tehtiin sellaisia remontteja joita nykyään ei kannata tehdä. Ravintolatarjonnat oli suppeampia ja terassit oli oikeastaan vasta tuloillaan. Yökerhot olivat suosittuja, joihin nuoret aikuiset satsasivat viikonloppuisin. Kova tupakansavu oli melkien kaikissa ravintoloissa. Sen ajan vaatteet näyttävät nykyihmisestä hassuilta, mutta tuntuivat silloin muodikkailta. Kaikki uusi musiikki myös tuntui silloin uudelta, eli sen erotti selvästi muutamaa vuotta vanhemmista kappaleista, toisin kuin nykyään. Musiikkia soittavia radiokanavia alkoi tulla silloin koko ajan lisää, eikä tuntunut että olisi niiden suhteen nykyisenlaista valinnanvaikeutta. Mutta kyllä tää oikeastaan tää älykännykkä on loppujen lopuksi suurin tekijä joka meitä erottaa 90-luvusta.

Vanhempien ei tarvinnut osallistua niin paljon lasten koulunkäyntiin yms. kuin nykyään. Harrastusmaksut halvempia.

Nykyajan hektisyys on 90-lukuun verrattunakin aivan järkyttävää. Tämän huomaa esim. Tv-ohjelmista.

Teksti-tv oli paljon käytössä. Mulla tosin mies edelleen katsoo paljon urheilutuloksia sieltä.

Ei ulkomaanmatkoja

Ei "eksoottisia" ruokia

Pikaruoka makkaraperunat/porilainen ("maalla" ei edes hesejä, mcdonaldsista puhumattakaan) jota syötiin ehkä parin kuukauden välein, jos sitäkään. Harvinaista herkkua siis...

Ei merkkivaatteita ja vaatteita hyvin vähän nykypäivään verrattuna

Tokihan koulutettu keskiluokka jossain Helsingissä ym. on voinut elää ihan nykyaikaisesti, mutta nyt kysyttiinkin sitä tavallista elämää, eli elämää jossain Kajjjaanissa tai Mikkelissä. Niin ja elämä 1999 oli ihan eri maailmasta kuin elämä 1990. Varmasti suurin harppaus sitten 60-luvun ja lähiöiden. Varmaan suurempikin kuin se.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut erityislapsia. 

Oli vain hyvin tai huonosti käyttäytyviä lapsia. 

Oli silloinkin joitain diagnooseja kyllä MBD, joka enteili ADHD:n vyöryä. 

Mutta jos silloin nyt joka sadas korkeintaan oli "erityinen", niin nythän joka toinen. 

Kyllä erityislapsia oli silloinkin. Itse olin erityislapsi, ja olin siksi päiväkodissa, vaikka äitini hoiti sisaruksiani kotona. Automaattista päivähoito-oikeutta kotona olevien vanhempien lapsille ei silloin vielä ollut, mutta me erityislapset pääsimme päiväkotiin kuntoutukseen ihan niinkuin nykyäänkin.

Olen syntynyt -95 ja meillä köyhänä perheenä ei ollut varaa kännyköihin. Taisin saada ensimmäisen puhelimen mennessäni ekalle luokalle. Se oli vain sen takia jos tulee hätä. Muuten se oli repun pohjalla. 

Tonnikala oli halpaa! (Muistan varmaan siksi, kun mun lempparia) Nykyään joutuu pulittamaan lähes 2 euroa purkilta.

Vierailija kirjoitti:

Ysäri oli hyvää aikaa musiikillisesti! Tykkästin grungesta ja indiestä ja alternativesta. Tampereen yo-talolla oli kova meno ja kaikki jorasivat ihan raivona, kunnon muuvit ja sellaista grungepogoamista eikä mitään twerkkausta.

lmao tuo grungekausi kesti vain vähän aikaa. ysärin loppupuolen musa oli kauheaa ja en tiennyt ketään joka enää silloin olisi grungea kuunnellut.

Silloin ei pyöritty netissä, vaan BBS. Siellä maailma oli heti paljon avarampi, kun pystyi olemaan yhteydessä jopa Ruotsiin :) 

Rikkaimmat perheet jopa Jenkkeihin saakka.

Sinkkumies

Aikataulut ja numerot katsottiin kirjasista. Tapahtumat tulivat tietoon sanomalehtien ilmoituksista ja flyereista. Sanomalehdestä katsottiin myös viikon elokuvanäytökset.

Kaupan valikoima oli pienempi. Etenkin maito- ja makeistuotteissa.

Kukaan ei ollut käynyt Thaimaassa.

Olen eri mieltä lähes kaikesta, mitä tässä ketjussa on sanottu. Kokemukseni 90-luvusta ovat aivan toisenlaiset. Mutta en jaksa siitä sen enempää.

Olin tuolloin lapsi.

Kavereille pyöräiltiin oven taa kysymään, voitko olla. Sain ekan kännykän muistaakseni joskus -00. Muutenkin pyöräilin kouluun ekaluokkalaisena 4 km matkan, nykyäänhän tämä ei sovi enkä varmaan antaisi omankaan lapsen pyöräillä noin pienenä tuollaista matkaa.

Koulussa opeteltiin kuorimaan perunoita ja ruokaa ei saanut jättää. Ennen ruokailua luettiin ruokarukous opettajan johdolla. Tuli sanomista, jos ei osallistunut rukoukseen. Yksi poika kävi et-tunneilla ja hän sai olla rukoilematta. Musiikintunnilla laulettiin virsiä aika usein, koska musiikkia opetti uskonnonopettaja.

Perhepäivähoitaja pesi suun saippualla, jos kiroili. Me lapset leikittiin keskenämme leikkihuoneessa, eikä pph osallistunut. Ulkoillessa hän oli kanssamme. Joskus saatiin katsoa videoita.

Kukaan ei käyttänyt edes koroketta autossa enää kouluikäisenä. Meillä oli vielä ysärillä Lada (?), jonka takapenkillä ei ollut edes turvavöitä.

Lyhennys osa II

Paoklaisia,Vietnam,Asiaa,mutta ei mene läpi 80/90 luku. Taite.

Lyhennetty.

Sinkkumies

Aha. Kapolainen on tänään kielletty sana. Vaikea on keskustella 90 luvusta.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt -95 ja meillä köyhänä perheenä ei ollut varaa kännyköihin. Taisin saada ensimmäisen puhelimen mennessäni ekalle luokalle. Se oli vain sen takia jos tulee hätä. Muuten se oli repun pohjalla. 

Tonnikala oli halpaa! (Muistan varmaan siksi, kun mun lempparia) Nykyään joutuu pulittamaan lähes 2 euroa purkilta.

Vasta 7 vuotiaana sinulle ostettiin puhelin :) 

Voi voi kun on kauhiaa.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut erityislapsia. 

Oli vain hyvin tai huonosti käyttäytyviä lapsia. 

Oli silloinkin joitain diagnooseja kyllä MBD, joka enteili ADHD:n vyöryä. 

Mutta jos silloin nyt joka sadas korkeintaan oli "erityinen", niin nythän joka toinen. 

Kyllä erityislapsia oli silloinkin. Itse olin erityislapsi, ja olin siksi päiväkodissa, vaikka äitini hoiti sisaruksiani kotona. Automaattista päivähoito-oikeutta kotona olevien vanhempien lapsille ei silloin vielä ollut, mutta me erityislapset pääsimme päiväkotiin kuntoutukseen ihan niinkuin nykyäänkin.

Joo, tuttu poika kävi ihan erityislapsille tarkoitettua koulua/luokkaa, mitä luksusta nykyiseen verrattuna. Olin itse lapsi joten en muista mikä hänellä oli. Oli myös puheopetusta oppilaille koulun puolesta pienessä kunnassa.