Otatteko asuntolainan yhdessä vai erikseen?
Mielellään kuulisin minkälainen käytäntö muissa perheissä on? Elämme avoliitossa yhden lapsen kanssa. Meillä mies omistaa nykyisen asuntomme ja nyt olemme harkinneet asunnon vaihtoa. Kun tämä nykyinen asunto ostettiin mies myi vanhan vanhan asuntomme (omisti senkin yksinään) ja osti sillä rahalla tämän. Olin silloin jäämässä äitiyslomalle, joten mulla ei ollut mahdollisuutta ottaa lainaa ja ostaa puolta asunnosta.
Siitä asti olen ollut lapsen kanssa kotona, ensin äitiys- & vanhempainlomalla ja nyt työttömänä. Toinen lapsi syntyy elokuussa, joten eipä tässä taaskaan ole hyvät mahdollisuudet ottaa lainaa ja ostaa mahdollisesta uudesta asunnosta puolia. Eikös yleensä pariskunnat omista asunnon yhdessä eikä niin että toinen omistaa esim. 30 % ja toinen 70%??
Jotenkin vaan tuntuu tyhmältä, että asumme miehen omistamassa asunnossa. Tuntuisi järkevämmältä, että omistaisimme asunnon yhdessä, kun kuitenkin elämme ja asumme yhdessä. Kuitenkin meidän varallisuus on eriluokkaa, miehellä on jonkin verran varallisuutta, minulla vain vuosien varrella säästetyt roposet tilällä.
Ilmeisesti yleensä pariskunnat ottavat lainan yhdessä jos kummallakaan ei ole entuudestaan huomattavaa varallisuutta??? Ilmeisesti se ei ole edes verottojan näkökulmasta sallittua, että yhtäkkiä omistaisin puolet asunnostamme ja me maksaisimme yhdessä lainaa. Koen kuitenkin vääryyttä siinä, että olen kotona lapsen kanssa äitiyspäivärahalla/ ansiosidonnaisella enkä kartuta pankkitiliä palkalla niin kuin mies. Mies meillä kuitenkin suurimman osan maksaa kuluista, mutta kuitenkin...
Miten muissa perheissä on tehty jos puolisoiden varallisuus on eri?!? Olen miettinyt että ostaisin mahdollisesta uudesta asunnosta pienemmän osuuden, tuntuuko tyhmältä?
Ajattelen kuitenkin, että perhe on yhteinen " firma" , jonka eteen kukin tekee oman panoksensa. Eihän lasten kanssa kotona vietettyä aikaa voi mitata aina rahassa. Onko tässä jokin ongelma vai teenkö tästä vain ongelman?
Kommentoikaa!
Kommentit (22)
Meillä asunto on kokonaan mun nimissä. Mulla oli jo pitkään ollu asunnon osto suunnitelmissa, sitä oikeeta asuntoo vaan ei ollu löytyny. Se löyty sitte puol vuotta sen jälkeen ku tapasin nyyisen avopuolison, enkä niin lyhyen suhteen jälkeen ollu valmis ottamaan yhteistä lainaa. Nyt eka lapsi tulossa ja asunnon vaihto on varmaan ajankohtasta vuoden sisään. Mutta nyt meillä on se ongelma, että koska nykyinen asunto on mun nimissä, ja oon saanu lainaa jo aika paljon lyhennettyä ja sen lisäks laitan joka kuukaus palkasta melko paljon säästöön, eli mulla on omaisuutta n 50000e. Mies taas käyttää kaiken palkan mitä saa, vaikka tienataan suunnilleen saman verran. Eli miehellä ei omaisuutta oo. Ja jos ostetaan joku n.200000e maksava asunto puoliks, se tarkottas et mun pitää ottaa lainaa 50000, minkä varmaan saan ku puolet on omaa rahaa, mies taas tarttis 100000e, mitä se ei saa ku ei oo mitään omaa... Eli varmaa seuraava asunto tulee olemaan yhteinen, mulla 75% ja miehellä 25%....
Aikoinaan minä " varattomampana" halusin ehdottomosti, että molemmat ottavat oman lainan. Ostaessamme talon laina jaettiin 50-50. Miehelläni oli " aiemmasta elämästään" asunto ja mulla vain pienet säästöt. Minun mielestäni olisi ollut noloa hypätä siitä vain miehen siivelle. Mies siis myi vanhan asuntonsa ja sai sillä kivasti lyhennettyä omaa lainaansa. Minusta se oli aivan oikein. Itse hän on omista rahoistaan aikaisemman asuntonsa maksanut. Minä makselen omaa tahtiani omaa lainanpuoliskoani. Muut elämisen kulut meillä menee sitten miten sattuu. Laskut maksaa kuka kerkiää, eikä niistä pidetä sen kummemmin kirjaa. Ikinä ei ole riitaa rahasta tullut, joten tämä malli sopinee meille.