Olen menossa pään magneettikuvaukseen. Millainen kokemus se on?

Vein yli 80-vuotiaan isäni tuollaiseen kuvaukseen ja hänkin jaksoi sen oikein hyvin. Ei kannata pelätä.

Olen käynyt monta kertaa koko pään magneettikuvauksessa, ja eipä se sen kummempaa.

Sulle laitetaan kanyyli käsivarteen, ja sitten vaan käyt pötköllesi lavitsalle, joka työnnetään koko pään verran sinne putkionkaloon, joka on valaistu.  Kuvauksen aikana kone pitää melkoista meteliä ja raksuttelee todellakin kovalla äänen voimakkuudella, ja siksipä sulle laitetaan korville kuulokkeet ja samalla saat kuunnella musiikkia kuvauksen aikana - voit viedä itsekkin lempimusiikkia mukaan kuunneltavaksesi kuvauksen ajaksi, jos tahdot. Mulla on kuvaussessio kestänyt noin 30 - 45 minuuttia kerrallaan.  Varjoainetta laittavat kanyylin kautta, jotta saavat paremmin selkoa kohteesta, jota varsinaisesti haluavat tarkemmin tutkia.  Kaikkein rankinta on mulle ollut se, kun siinä pitää maata selällään ja ei saa liikkua yhtään.  Nimittäin vioittunut selkäni ei oikein pidä siitä selällään makaamisesta.   Muutenhan se on kivutonta touhua, sillä eihän se itse kuvaaminen koske mihinkään.

Kaikki metallia sisältävät korut pitää tietysti poistaa pään alueelta, kuten esim. korvakorut ymt.

Rohkein mielin vaan putkikuvaukseen, ja kun pitää silmät kiinni, niin homma sujuu ihan vaivattomasti, ja suggeroi itsensä niin, ettei muista edes pää putkessa olevansakaan, vaan kuvittelee makoilevansa vaikkapa aurinkoisella hiekkarannalla ja rakennustyömaan porakoneen äänet taustalla olevalla hotellityömaalla.

Itselläni tuo varjoaine ei ilmeisesti sovi sillä viimeksi magneettikuvauksessa olessani aina kun varjoainetta ruiskutettiin, tuli suuhun melkein samantien metallinen paha maku, tämän jälkeen tuntui, että keho on tulessa, seuraava tuntemus oli, että alkoi oksettaa ja tuli tunne, että hukun. Aloin haukkomaan henkeä kuin kala kuivalla maalla. Ja tämän takia kuvaukset menivätkin monta kertaa pieleen.

Kolmesti tuota koitettiin (varjoaineen pumppausta), ja sain sinniteltyä olemaan paikallani vaikken koskaan ollut tuntenut niin kauheaa oloa. Sanoinkin toimenpiteen jälkeen, etten enää ikinä vapaaehtoisesti suostu tuohon. En ainakaan varjoaineen kanssa. Ilman sitä (tai siis ilman, että olen sille ilmeisesti allerginen tms) kokemus olisi ollut suht miellyttävä / neutraali.

Ei se paha rasti ole. Minulla oli kuulokkeet päässä ja peili josta sain katsella varpaitani. Kädessä oli paniikkinappula jolla saa hoitajat paikalle.

Laite piti vähän meteliä mutta taisin silti onnistua nukahtamaan siihen vehkeeseen. Vähän ahdas se on mutta en osaa kommentoida miten pahasti ahtaanpaikankammoinen siinä viihtyisi. Kai sen peilin tarkoitus oli luoda avarampaa fiilistä koko hommaan.

Ihan hyvin se menee. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuntunut miltään eikä laitettu kanyyliä. Meni aika nopeasti ohi. Ihanaa, kun sai olla vaan paikoillaan ja levätä eikä kukaan vaatinut minulta mitään. Menisin uudelleenkin koska vaan. 

Ihan samaa mieltä. Kuvittelin olevani uuden musiikin konsertissa ja meinasin nukahtaa.

Mulle koneen ääntely toi mieleen industrial-"musiikin" jostain 1980-luvulta. Einsturzende Neubauten tms. Muuten ei ollut paha, vaikka vähän ahtaanpaikankammoinen olenkin.

Vierailija kirjoitti:

Olin tunnin kestäneessä pään kuvauksessa. Putki ei minun mielestä tuntunut mitenkään ahtaalta Se oli enempi rengas kauempana päästä ja ilmastointi oli hyvä. Meteli oli suhteellisen kovaa ja kuulokkeista tullut musiikki oli siten yhtä tyhjän kanssa, en saanut siitä selvää. Aika alkoi käymään pitkäksi, kun piti olla koko ajan liikkumatta ja kuulokkeista kysyttiin vointia tai kerrottiin milloin oli paras hetki nielaista. Saatiin hyvät kuvat. Kyllä sen jaksaa, kun itseään vähän tsemppaa! Laittoivat ennen kuvausta kanyylin käteen ja siitä jotain ainetta kesken kuvauksen myös.

Onko toi nyt ollut TT-kuvaus? Itse oon ollut molemmissa useampia kertoja. Magneetissa ahdas putki ja kun päätä kuvattiin, pää kiinnitettiin jonkinlaisella ritilällä tai maskilla alustaansa. TT:ssä donitsimainen rengas.

Mutta hyviä ohjeita on annettu.Simmut kiinni jo ennen putkeen työntämistä ja pidä kiinni koko ajan, niin et edes tiedä olevasi putkessa. Voit maata mielikuvituksessasi vaikka hiekkarannalla.

Kovaääninen ja ahdas

Selkä kuvattiin ja sattui selkääni niin että keskityin vain siihen että sain oltua paikoillaan

Ei todellakaan tunnu yhtään miltään (älä usko noita, jotka pelottelevat pilanpäiten). Itselläni ainoa ongelma on se, että olen vahvasti allerginen kuvauksessa käytettävälle varjoaineelle. Alan oksennella rajusti noin noin puoli minuuttia sen jälkeen, kun aine on laskettu vereen. Nykyisin homma hoidetaan niin, että varjoaine laitetaan kun olen koneen ulkopuolella ja varataan oksennusastia valmiiksi. Kun kohtaus on mennyt ohi, kuvausta jatketaan normaalisti.

Eikös niitä varjoaineita ole erilaisia? Ystäväni on allerginen, joten hän sai ( n 6-7 vuotta sitten) uutta ainetta, jonka piti sopia kaikille. Sai niin pahan reaktion, että oli eristyksissä sairaalassa 5 päivää ja joutui kuukausien sairauslomalle.

Uusissa magneeteissa se putki on iso ja avara. Ahtaanpaikan kammoa ei helposti tule. Ja lisäksi voit pyytää lääkkeet jos kuitenkin pelottaa tai ahdistaa.

Riippuu ihan magneetista, että joutuuko syvälle putkeen vai ei. Olen nyt ollut lähiaikoina useampaan kertaan pään magneettikuvauksessa. Jos on klaustrofobiaa, suosittelen soittamaan hetimmiten lähettävään yksikköön ja sopimaan rauhoittavasta lääkkeestä tarvittaessa. Jos tarvitset rauhoittavan, saat todennäköisesti ohjeen mennä saattajan kanssa paikalle. Lääkkeen vaikutusta odotetaan puoli tuntia ja sitten vasta aloitetaan kuvaus.

Jos on tehosteaineinen sarja tulossa, ennen kuvausta laitetaan kanyyli. Joskus laittavat kanyylin vasta, kun annetaan tehosteaine. Tehosteaine ei aiheuta muuta kuin pienen kylmän tunteen. Joku voi olla sille allerginen, mutta se on asia erikseen. Saat ehkä korvatulpat ja niiden lisäksi kuulokkeet. Testaa hoitajan kanssa kuuluvuus, kun radio kuuluu astetta paria liian lujalta, saatat kuulla sen koneen metelin yli. 

Pää kiinnitetään kehikolla paikoilleen ja asento tarkistetaan. Saat hälytysnapin käteen. Saat tarvittaessa peittoa yms. Sitten työnnetään putkeen. Olen joka kerta joutunut päätäkin kuvattaessa syvälle putkeen. Siellä on ilmastointi ja kohtuullisen raikasta ilmaa tulee koko ajan. Hoitaja kertoo kuin aloitetaan. Kone pitää todella kovaa ääntä. Yhden sarjan kuvaaminen kestää n. 6 minuuttia. Lopuksi otetaan sarjat tehosteaineella. Pään kuvauksessa menee yleensä 15-30 minuuttia ja sen kestää kyllä. 

Kyllä minut tungettiin putkeen lantiota myöten, kun päätä kuvattiin. Kaikissa paikoissa ei voi kuunnella musiikkia/radiota vaan tarjolla on vain korvatulpat.

Mulla iski pieni paniikki siinä vaiheessa kun se kehikko laitettiin pään päälle, mutta loppujen lopuksi ei se ollut paha rasti, tuntui vain hassulta tietää että mun pään sisusta tässä kuvaillaan.

ainoa mikä ärsytti oli se, että kone piti niin kovaa mekkalaa etten kuullut äänikirjasta melkein mitään. mitään vaaraa ei ole.

Minä sain niskan magneettikuvauksessa (kuulosuojaimista huolimatta) migreenikohtauksen siitä metelistä. Kuvaus kesti 25min, puolivälissä kipu alkoi tuntua ja loppua kohti kipu yltyi niin hirveäksi että alkoi oksettaa, onneksi kuvaus loppui ja pääsin putkesta pois juuri ennen kuin oksensin. Pidempi kuvaus olisi pitänyt jättää kesken. Se meteli muistutti lähinnä jotain kidutuskeinoa ilman kipuakin, jos olisin tiennyt niin olisin ottanut korvatulpat mukaan. Ilman niitä en menisi ikinä uudestaan.

pää räjähtää kirjoitti:

Sattuu ihan vtusti!

Äitiis sattu kun sua teki...

Miksi laite kolisee? Tietääkö joku?

Minulla pään magneettikuvaus kesti vajaa 5 minuuttia. 

Kävin kuvauksessa, lääkäri vilkaisi kuvaa ja tokaisi ettei täältä mitään löydy ja lähetti kotiin. Nyt olen istunut vauva-palstalla trollaamassa vuoden putkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Ilkeeltähän se pora vähän tuntuu ku se korvasta menee. Mikähän siinä on ettei se vois olla pienempi?

Älkää viittikö valehdella, ei magneetissa mitöin poraa ole!