Ihmiset jotka sanoo "kaikilla on vaikeuksia", "meillä on erilaisia ongelmia"

En tiedä.

Jotkut on typeriä. Eihän millään olisi mitään väliä esim sillä onko rikas vai köyhä terve vai sairas jos kaikilla menisi kaikesta huolimatta yhtä hyvin tai huonosti.

Ei minusta kaikki vaikeudet ole samalla viivalla. Jos minua ärsyttää, kun teini ei hoida roskien vientiä tai mies katsoo illan telkkaria, niin ei se nyt kummoinen ongelma ole.

Ehkä se on vain tapa lohduttaa sinua, ettei kellään ole elämä helppoa?

Joo, ymmärrän, mutta se on silti valinta, miksi muiden pitäisi kärsiä/ kuunnella sitä??

Ihmisillä on taipumus selittää pahaa pois ja ajatella, että kaikesta selvitään. On liian musertavaa myöntää, että tilanne on toivoton, varsinkaan jos kyse on lähiomaisesta.

Ehkä siskosi haluaa myös jotenkin kannustaa sinua, kun vaikutat ongelmiesi takia masentuneelta. Selvästikään hän ei siinä onnistu, mutta tarkoitus on varmasti hyvä.

Toinen sitten on, että miksi SINÄ haluat jotenkin alleviivata vaikeuksiesi suuruutta? Koetko jotenkin kilpailevasi muiden ihmisten kanssa siitä, kenellä on kurjinta? Tuntuuko sinusta, että odotukset sinua kohtaan ovat liiallisia, ja haluat dempata niitä vetoamalla huonoon terveyteesi jne.?

Nimittäin on niitäkin olemassa, joilla on jopa sinua heikommin asiat. Eikä martyyriydestä saa kruunua. Mikä oli alkaa päälle keskustelunne punainen lanka, koska se vaikuttaa olleen molemmilta teiltä hukassa?

Jos sinulla on ongelmia, joihin kaipaat tukea ja ymmärrystä, sano se selkeästi, mitä toivot. Siskosikin varmaan haluaa auttaa, jos ei saa päälleen kaikkivoittavaa surkeutta ja marinaa, vaan selkeän toiveen.

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta kaikki vaikeudet ole samalla viivalla. Jos minua ärsyttää, kun teini ei hoida roskien vientiä tai mies katsoo illan telkkaria, niin ei se nyt kummoinen ongelma ole.

Ehkä se on vain tapa lohduttaa sinua, ettei kellään ole elämä helppoa?

Huono tapa koska joillakin on kyllä helpompaa kuin toisilla. Voin kyllä sanoa että itselläni on aivan varmasti helpompaa kun en ole yksinhuoltaja ja olen perusterve. Ei tulisi mieleenkään alkaa aukomaan ap:lle mitään että kyllä minulla on yhtä vaikeaa.

Niin, ihmisillä on tosi erilaisia ongelmia. Mulla taas on yksi haastava erityislapsi ja toinen masentunut lapsi. Koko elämä taistelua lasten selviytymisen puolesta. Mutta hei, olen kaiketi ihan terve paitsi että näin viisikymppisenä on jo kaikenlaista.... Totta kai on aina kehitysmaan nälkää näkevä, jolta on sotilaat ampuneet miehen ja viisitoista lasta, mutta mitä auttaa vertailla? Minä ja sinä ja naapurin Martta saadaan kaikki valittaa omia subjektiivisia ongelmiamme. En voi asettua Martan tai kenenkään muun yläpuolelle kärsimyksien määrässä, eikä minun tarvitse, riittää kun koen itse olevani kaikesta huolimatta taistelija.

Mulle tuli paha olla ja kaduin, että yritin hänen kanssaan puhua. Sisko myös sanoi että ei ole oikea henkilö mua tukemaan, hänen mielestä mun on parempi ilman hänen sekaantumistaan asioihin, ja että hänellä on oma elämä elettävänä. Kun en todellakaan ole liikaa apua pyydellyt tilanteesta huolimatta, mutta silloin kun olin vielä terve niin hän halusi kyllä viettää aikaa kanssamme. Järkytyin, että ei välitä edes lapsestani, koska jos asiat alkaa menemään todella huonosti mun terveyden suhteen niin hänhän voi joutua vaikka pois mun luota asumaan, ja tukiverkot ja turvallisuuden tunne olisi kyllä lapselle tarpeen siinä tilanteessa.

Toisaalta olisi kannattanut keskustella suoraan asioista jo kauan sitten, koska nyt käyty juttutuokio paljasti vain todeksi sen mitä olin epäillytkin hänen asenteekseen. Ap

Onko se sun krooninen sairaus masennus?

Joo, kaikilla on jotain ongelmia, mutta toiset niistä ovat isompia ja vaikeampia kuin toiset. Ja sinänsä samakin vaikeus vaikuttaa eri ihmisiin eri lailla, koska persoonat, elämäntilaat yms. vaihtelevat.

Ehkä siskolla on jokin ongelma, josta hän ei ole vain sinulle puhunut? Ongelma, joka vie valtavasti hänen energiaansa,

Kaikki on suhteellista. Sinun ongelmasi ovat luultavasti melko pieniä verrattuna orpoon, kodittomaan, sairaaseen ja nälkää näkevään pakolaislapseen.

Ihmiset kokevat ongelmat eri tavalla. Mitä paremmin asiat ovat, sitä suuremmilta pienetkin vaikeudet tuntuvat. Hemmotellulle teinille liian vanha iPhone saattaa tuntua suurelta ongelmalta.

Eli sanonnassa on peränsä. Kaikilla on ongelmia. Me vain koemme ja arvotamme ne eri tavalla.

Koska kaikilla ON jotain ongelmia. Kun joku sanoo tulle noin, on syytä olettaa, että kyseisellä henkilöllä on ainakin yhtä isoja ongelmia kuin sulla, mutta se ei halua kertoa niistä kenellekään ei-tarpeeksi-läheiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on taipumus selittää pahaa pois ja ajatella, että kaikesta selvitään. On liian musertavaa myöntää, että tilanne on toivoton, varsinkaan jos kyse on lähiomaisesta.

Ehkä siskosi haluaa myös jotenkin kannustaa sinua, kun vaikutat ongelmiesi takia masentuneelta. Selvästikään hän ei siinä onnistu, mutta tarkoitus on varmasti hyvä.

Toinen sitten on, että miksi SINÄ haluat jotenkin alleviivata vaikeuksiesi suuruutta? Koetko jotenkin kilpailevasi muiden ihmisten kanssa siitä, kenellä on kurjinta? Tuntuuko sinusta, että odotukset sinua kohtaan ovat liiallisia, ja haluat dempata niitä vetoamalla huonoon terveyteesi jne.?

Nimittäin on niitäkin olemassa, joilla on jopa sinua heikommin asiat. Eikä martyyriydestä saa kruunua. Mikä oli alkaa päälle keskustelunne punainen lanka, koska se vaikuttaa olleen molemmilta teiltä hukassa?

Jos sinulla on ongelmia, joihin kaipaat tukea ja ymmärrystä, sano se selkeästi, mitä toivot. Siskosikin varmaan haluaa auttaa, jos ei saa päälleen kaikkivoittavaa surkeutta ja marinaa, vaan selkeän toiveen.

Ei se mikään kilpailu ole, on ihan itsestään selvää, että mulla menee huonommin kuin sisaruksilla, joilla on varaa pitää autoa ja maksaa laskut, kroppa toimii, pystyy käymään töissä ja harrastamaan. Kilpailla voisin vain omassa sarjassani eli muiden kroonisesti sairaiden kanssa, joista osalla on asiat paremmin ja osalla huonommin kuin mulla. Halusin kai kertoa siksi, että jos he eivät vaikka ymmärrä että en vieläkään enkä koskaan ole ollenkaan terve, kun se ei päälle päin hirveästi näy. Ei se mitään marttyyriytta ja aina valittamista ole, että sanoo kuinka asiat on. Jos olisi ollut niin, että he eivät ymmärrä, niin olisi ollut mahdollisuus vaikka auttaa lapsen kanssa tai jotain. Mutta nyt siis selvisi että syy reagoimattomuuteen on ollut, että ei vaan kiinnosta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko se sun krooninen sairaus masennus?

Ei ole masennus, vaikka elämäntilanne vetää vähän mielialaakin tietenkin alemmas. Ap

Ihan oikeassa ollaan. Kaikilla on ongelmansa, ei ole niin, että vastoinkäymisten tullessa terveen ihmisen pitäisi olla tyytyväinen kun mies kuoli, koska joltain muulta kuoli lapsikin miehen lisäksi.

Miettikääs nyt vähän. Toinen saattaa olla yksinäinen, masentunut tms mitä muut eivät tiedä, toinen tuo julki sairautensa tai se näkyy ulospäin. Toisen murheita ei saa mittailla!!!

Onko teillä siis joku kilpailu?

Vierailija kirjoitti:

Yritin selittää siskolleni, että elämäni on vaikeaa kroonisen sairauden kanssa yksinhuoltajana. Sanoin että se ongelmien luonne on erilainen ihmisillä, joilla on hyvä terveys ja mahdollisuus siten monenlaiseen. Hän vastaa kaikkeen tuollaiseen laittamalla kaikki ihmiset jotenkin samalle viivalle, vaikka onhan nyt ihan selvä asia, että elämänlaadussa ja mahdollisuuksissa ihmisillä on ihan selkeitä eroja. Ihmettelen, miksi jotkut ovat tuollaisia?

Ihmiset pelkäävät, että samanlainen nakki voi napsahtaa omalle kohdalle. Elämä kun on aika kaoottista rulettia. Vaikka eläisit terveellisesti ja tekisit hyvän ihmisen tekoja voit myös sairastua ja jäädä yksin koska ihmiset karttavat sairaita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on suhteellista. Sinun ongelmasi ovat luultavasti melko pieniä verrattuna orpoon, kodittomaan, sairaaseen ja nälkää näkevään pakolaislapseen.

Ihmiset kokevat ongelmat eri tavalla. Mitä paremmin asiat ovat, sitä suuremmilta pienetkin vaikeudet tuntuvat. Hemmotellulle teinille liian vanha iPhone saattaa tuntua suurelta ongelmalta.

Eli sanonnassa on peränsä. Kaikilla on ongelmia. Me vain koemme ja arvotamme ne eri tavalla.

Mä taas koen, että koska mun perusasiat on niin hyvin (terveys, avioliitto, talous), ei keskisuuretkaan vastoinkäymiset vedä mattoa täysin alta (työttömyys, vanhempien kuolema). Eri, jos kaikki tapahtuisi kerralla.

Ap, ikävä jos sinulle jäi tunne, että siskoaai ei vaan kiinnosta.

Jos kuitenkin kyse siis oli ekasta kerrasta, kun avasit ongelmiasi siskollesi, niin koeta silti antaa hiukan armoa. Puheistasi nimittäin saa kyllä aivan käsityksen, että siskosi saattoi juurikin yrittää tuota mainitsemaani strategiaa eli puhua tavallana sinun ongelmiasi pois päiväjärjestyksestä. Eli että ei se siskon tilanne nyt NIIN paha ole, kaikilla meillä on ongelmamme.

Nyt jos ja kun keskustelustanne on vähän kulunut aikaa ja sisko on saanut sulatella kertomustasi, voisit yrittää vielä uudelleen. Sano vaikka että sinulle jäi vähän outo olo edellisestä keskustelusta ja haluaisit selvennystä. Kun tuli tunne, että siskosi vähättelee tilannettasi eikä halua miklään tavalla olla tukena. Että kumminkin pyrit lapsesi takia vähän rakentamaan jonkinlaista turvaverkkoa, jolta voisi kysyä apua jos sairautesi pahenee ja joudut hoitoon niin, että lapsellesi tarvitaan hoitopaikkaa.

Selititkö edes tuota ongelmatiikkaa siskollesi vai päättyikö keskustelunne molemminpuoliseen niskojennakkeluun, kun olitte puhuneet yleisellä tasolla ongelmistasi ja niiden vakavuudesta?

Käsi sydämelle. Teikö selväksi selvän ja selkeän toiveesi lapsen varahoidosta?

5

Ps. Sinun ei tietenkään tarvitse kertoa, mistä kroonisesta sairaudesta on kyse, jos pelkäät tunnistamista, mutta auttaisi kyllä ymmärtämään paremmin tilanteesi, jos kertoisit. Joka tapauksessa voimia sen sairautesi suhteen, ymmärrän hyvin huolesi siitä, miten lapsesi pärjää jos sinä joudut sairaalaan.