Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kysymys masennusta sairastaville
26.02.2018 |
Oletteko muut huomanneet, että silloin kun olo on muuten vähän parempi, kun jaksaa tehdä vähän enemmän ja ehkä ahdistaakin vähän vähemmän, niin jostain syystä itsemurha onkin mielessä enemmän? Tuntuu oudolta, että kun muuten olisi vähän paremmassa kunnossa, niin itsensä tappaminen alkaakin houkutella entistä enemmän. Onko muilla samanlaista?
Kommentit (8)
Mulla ei ole ollut itsari fiilistä kuin kerran, ja silloin ei kyllä mennyt mitenkään hyvin. Nyt menee paljon paremmin, eikä itsari haaveita ole ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on karu totuus että masentunut ei tee itsemurhaa ollessaan pohjalla, vaan sillon kun tunnelin päässä alkaa taas näkyä valoa. Tämä johtuu siitä että pohjalla ollessa ei ole jaksamista/kiinnostusta yhtään mihinkään, edes itsensä tappamiseen. Kun sitten voimia alkaa taas olla nousevat itsemurha-ajatuksetkin, koska vaihtoehtona on vähitellen voinnin paraneminen tai syöksy pimeyteen.
Vierailija kirjoitti:
Sehän on karu totuus että masentunut ei tee itsemurhaa ollessaan pohjalla, vaan sillon kun tunnelin päässä alkaa taas näkyä valoa. Tämä johtuu siitä että pohjalla ollessa ei ole jaksamista/kiinnostusta yhtään mihinkään, edes itsensä tappamiseen. Kun sitten voimia alkaa taas olla nousevat itsemurha-ajatuksetkin, koska vaihtoehtona on vähitellen voinnin paraneminen tai syöksy pimeyteen.
Tämä kuulostaa kyllä loogiselta. Että pohjalla ei ole voimia edes itsensä tappamiseen.
Ja eikö monella itsarin tehneellä ole ollut joku energiapiikki ennen lopullista tekoa. Läheiset kertoneet, miten on ollut hyväntuulinen ja jaksava, sitten tullutkin suru-uutinen. Itse en niinkään ala ajatella itsarin, vaan toivon että se parempi fiilis kestäisi mahdollisimman kauan. Masennukseni ei tosin ole niin pahana kuin joskus, silloin oli itsetuhoisia ajatuksia enemmän, mutta toisaalta tiedän olevani niin pelkuri, etten siihen oikeasti pystyisi.
Ei oo mulla tollasta. Kyllä sillon kun menee paremmin, ei se itsemurhakaan ole mielessä. Sitten taas kun menee tosi huonosti niin itsemurha mielessä 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillisesti keväisin kun hormonitoiminnot heräävät moni päätyy pikaistuksissaan itsariin. Itsaria ei jaksa tehdä jos on täysin pohjalla, eli teko vaatii aina energiaa. Rauhattomuus kertoo yleensä hetkestä jolloin aikoo oikeasti tehdä jotain, pelkkä pohtiminen menee vielä normaalin ajoittaisen melankolian piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillisesti keväisin kun hormonitoiminnot heräävät moni päätyy pikaistuksissaan itsariin. Itsaria ei jaksa tehdä jos on täysin pohjalla, eli teko vaatii aina energiaa. Rauhattomuus kertoo yleensä hetkestä jolloin aikoo oikeasti tehdä jotain, pelkkä pohtiminen menee vielä normaalin ajoittaisen melankolian piikkiin.
Mulla ainakin on rauhaton olo usein juuri silloin, kun ahdistaa eniten ja itsari on mielessä eniten. En silti ole mitään edes yrittänyt koskaan tehdä.
Alue: Aihe vapaa
Kun mulla menee edes vähän paremmin, ahdistun tolkuttomasti siitä, että kohta menee taas huonommin ja tipun takaisin pohjalle. Siitä kai se itsemurhafiiliskin tulee, ei haluaisi taas kestää sitä romahdusta. Tasaista paskaa on paljon helpompi kestää.