Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia ja ainutlaatuisia olentoja

Ihmisoikeuksilla pyritään suojelemaan inhimillistä elämää. Ihmisoikeuksia koskevat periaatteet on koottu YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen ja kansainvälisiin sopimuksiin. Konkreettisen ilmaisun ne saavat eri valtioiden lainsäädännössä.

Perusoikeuksien lainsäädäntöhistorian voidaan katsoa alkavan 1700-1800-lukujen vaihteesta, Yhdysvaltain ja Ranskan vallankumouksista. Tavoitteena oli yleinen, kaikkia kansalaisia yhtäläisesti koskeva laki, jonka mukaan valtion tarkoituksena oli turvata kansalaisten luonnolliset oikeudet eli henki, vapaus ja omaisuus. Ihmisoikeuksien käsite kehittyi myöhemmin niin, että ajateltiin, että perusoikeuksilla luodaan ihmisille tietty vapauspiiri, johon valtio ei saa puuttua. ääni-, sanan-, paino- ja yhdistymisoikeus sekä kokoontumisvapaus olivat tällöin jo voimassa. Toisen maailmansodan jälkeen alettiin laajasti vaatia, että perustuslaissa tulisi turvata kansalaisille myös taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet.

Ihmisoikeuksien kansainvälinen suojelu alkoi varsinaisesti v. 1945 kun Yhdistyneet Kansakunnat perustettiin. Vuonna 1948 hyväksytty Ihmisoikeuksien kansainvälinen julistus ei ole oikeudellisesti sitova asiakirja, vaan lähinnä kokoelma tavoitteita, joita valtioiden on pyrittävä noudattamaan. Myöhemmin valmistuneet ihmisoikeussopimukset ovat monenkeskisiä juridisesti velvoittavia sopimuksia. Kaikki valtiot eivät ole ratifioineet niitä.

Vaikka ihmisoikeudet pohjautuvat klassiseen luonnonoikeusajatteluun, on taistelu niiden puolesta myös raamatullisesti perusteltua ja ihmisoikeuskysymykset kuuluvat myös kirkoille. Kristillisen luomisuskon mukaan Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen: kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia ja ainutlaatuisia olentoja, joilla on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet. Kristillisestä luomiskäsityksestä nouseva eettinen velvoite on ilmaistu tiivistetysti Raamatun käskyssä "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Ihmisoikeuksien toteuttamisessa on kysymys tämän käskyn noudattamisesta nykyajan maailmassa.

Teologisesti ihmisoikeuksia voidaan lähestyä myös Kristuksen sovitustyöstä: se on antanut jokaiselle ihmiselle todellisen arvon. Jumalan armo, syntien anteeksisaaminen antaa ihmiselle toisaalta vapauden ja toisaalta vastuun lähimmäisistään.

Kahden viime vuosikymmenen aikana ihmisoikeuskysymykset ovat nousseet maailman kirkkojen huolenaiheiden kärkeen. Kirkkojen maailmanneuvosto on halunnut kiinnittää huomioita esimerkiksi uskonnonvapauden toteutumiseen sekä naisten asemaan. Kirkot haluavat edistää tunnustusten välistä keskustelua ihmisoikeuskysymyksistä.

Suomen ev.lut. kirkko pyrkii ihmisoikeuspolitiikassaan edistämään kansainvälisen oikeuden toteutumista ja YK:n ja ihmisoikeusjärjestöjen työskentelyä; toimii ensisijaisesti kirkkojen kansainvälisten yhteistyöjärjestöjen kuten LML:n ja KML:n välityksellä; levittää kirkon piirissä ja yhteiskunnassa luotettavaa tietoa eri maissa tapahtuvista ihmisoikeuksien loukkauksista ihmisoikeuksia kunnioittavan ilmapiirin lisäämiseksi ja antaa taloudellista apua.