Lue keskustelun säännöt.
Lasten ja nuorten tapakasvatus on peruskoulun opettajien tehtävä
26.02.2018 |
Tapakasvatus on noussut jälleen ajankohtaiseksi aiheeksi. Tämä näkyy myös siinä, että Opetushallitus velvoittaa peruskoulut laatimaan omiin opetussuunnitelmiinsa koko kouluyhteisöä koskevan kuvauksen hyvien tapojen edistämisestä koulun toiminnassa. Opetushallitus perustelee päätöstään kotien auktoriteettiaseman muuttumisella. Tapakulttuuriin liittyneet perinteet ovat väistyneet ja kansainvälistyminen on tuonut uusia virtauksi. Tässä murroksessa koulukaan ei ole pystynyt paikkaamaan kotien jättämää aukkoa. Koululaitoksen on nyt otettava enemmän vastuuta nuorten käyttäytymiskulttuurin kehittämisestä osana normaalia koulutyötä.
Kirkko on kautta aikojen pyrkinyt edistämään hyviä tapoja. Ne ovat jokapäiväistä kilpailua toistensa rakastamisessa ja huomioimisessa. Niissä eletään ihmiskunnan universaali Raamatussakin ilmaistu moraaliohje, kultainen sääntö, todeksi. Kristinuskon ydin ei tyhjenny hyviin tapoihin, mutta ne ovat hyviä suuntaviittoja hyvän elämän tavoittelussa.
Kommentit (7)
Kyllä, eikä muulle sitten jääkään aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yläkoulun ope ja otan kopin. Olen jo nyt saamani koulutuksen lisäksi (hallitsen aineeni ja siihen liittyvän pedagogiikan) sosiaalityöntekijä, psykologi, kuraattori, terkka ja poliisi. Kyllä vanhempien hommat sivussa menisivät. Ja kun vanhemmat lähtevät kolmen viikon matkalle Thaimaahan, oppilaat muuttavat kotiini, jotta saavat ruokaa, puhtaita vaatteita ja perään katsomista. Kaikki 24 oppilasta vaikka tarvittaessa.
Koulumaailma on nykyään ihan perseestä, kenelläkään ei ole siellä enää hyvä olla.
Lapsentekoon pitäisi saada lupa, poistuisi tämäkin ongelma.
Lasten ja nuorten tapakasvatus kuuluu kodin tehtäviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin se onkin, enkä ymmärrä, mikä ongelma opettajilla on asian kanssa. Suomalainen opettajankoulutuslaitos valikoi opettajansa jotenkin väärin perustein. Lähdetään kouluttautumaan jopa pienten lasten opettajaksi tähtäimessä jonkinlainen hajamielisen professorin asiantunteva ja asia edellä menevä työrooli. Vaikka tosiasiassahan vielä yläasteella opettaminen on juuri sitä kasvatusta ja huolehtimista. Nuorelle on kuitenkin tärkeintä kasvaa hyvinvoivaksi ihmiseksi. Sitten, kun kaikki voivat hyvin (mikä tietysti on ihannetilanne), voidaan opiskella sitä asiaa.
Pitäisiköhän opettajanvalinta kriteerit saada jotenkin muutettua, niin tuo opettajien valitus nuorista voisi vähentyä. Ei ole mukava katsella selkeästi epäsopivaa ihmistä työssään.
On kyllä vaikea uskoa että Saara Aalto on opiskellut musiikkikasvatusta. Niin kökkö hän on tuossa opettajan roolissa. Miksiköhän hänelle annettiin tytöt?