Järkiperäinen humanismi ei riitä avuksi saatananpalvontaan ajautuneille ihmisille

Saatananpalvonnan nousu aikanamme kertoo ihmistä syvältä koskettavista sekä pimeiden että hyvien asioiden merkityksestä ja vaikutuksesta; spiriteetin, mysteerin ja rituaalien nälästä. Järkiperäinen humanismi ei riitä avuksi saatananpalvontaan ja sen tapaisiin liikkeisiin ajautuneille ihmisille. Tästäkin syystä kirkon on toiminnassaan luotettava sen omimpiin "aseisiin": Pyhän Jumalan läsnäoloon sanassa ja sakramenteissa; hiljaisuuden viljelyyn ja rukouksen voimaan sekä koko ajan valvottava ja taisteltava - erityisesti vaikeuksiin joutuneiden rinnalla - yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvoisen elämän toteutumiseksi.