Naapurin lapsi itkee jatkuvasti kun ei halua tehdä jotain mihin vanhemmat pakottavat :(
Kyseessä päiväkoti-ikäinen poika. Vanhempansa ovat n. nelissäkymmenissä, ilmeisen liikuntahulluja ja aikaisia herääjiä.
Tänään olin lähdössä aamulla kauppaan, kun tämä pariskunta tulee poikaa pulkassa vetäen vastaan. Poika itkee kasvot kohti taivasta ja isi ja äiti vaan kävelevät hymyillen käsi kädessä :( Ei aikomustakaan lohduttaa lasta tai vaikka kääntyä takaisin kotiin.
Yhtenä aamuna täällä oli 28 astetta pakkasta ja sama pulkkaretkue tulee minua vastaan aamuseitsemältä! Poika selvästi itkee kylmän takia, mutta hänet on pakotettu pulkkaan ja lyöty vöillä istuvaan asentoon :(
Paljon on myös näitä ollut että kovilla pakkasilla tai kesäkuumalla poika on pakotettu mukaan kauppareissulle, ja matkaahan kaupalle on yli kilometri mäkistä maastoa, mikä on varmasti pienelle liikaa :( Harvoin näen tätä poikaa iloisena ja lapselle ominaisen leikkisänä, aina itkee tai rukoilee että pääsisi kotiin. Vanhemmat eivät tee elettäkään rauhoitellakseen tai viedäkseen lasta kotiin :(
En nyt tarkoita, ettäkö lapsen pitäisi olla porukan pomo tai että hänen pitäisi saada olla yksinään kotona. Tarkoitan, että pitäisi ymmärtää että kova pakkanen/helle tuntuu pienestä lapsesta paljon kurjemmalta kuin aikuisesta. Pitäisi antaa toisen levätä ja palautua aiemmista reissuista. Ja pitäisi tajuta ettei pulkkaan sitominen ja täydellinen ignooraaminen ole mikään ratkaisu silloin kun lapsi itkee hätää!
Soittaisitteko te tällaisesta lastensuojeluun? Tai menisitteko kasvotusten huomauttamaan naapureille heidän vanhemmuutensa puutteista?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Eikö päiväkoti-ikäiset yleensä viedä aamuisin päiväkotiin? :D
Ei, kyllä pakkasilla ja kesäkuumalla pitää jäädä kotiin.
Päiväkoti ikäinen yksin kotona olis lasun paikka.
Ei kai kenenkään kotona lapsi sanele milloin käydään kaupassa yms.
Ja kilometrin matka liian pitkä pulkassa istuen?
Mun 1 vuotias kävelee kilometrin kauppaan!
No :( voi :( että :( miten :( kauhean :( surkeaa :(
:(:(
Vanhemmat urheilullisia ja haluavat lapsen olevan ulkona, mikä tänä päiväna on ihailtavaa. Meillä lapsenlapset ovat tottuneet pelaamaan pelejä kotona ja kauhea valitus lähteä ulos leikkimään. Mummolassa mummi ja ukki pakko keksiä kivaa ohjelmaa ulkona olemista. Nuorempi (6v.) valittaa jo, että selkä kipeä, jalka, maha kipeä, kun pitäisi lähteä ulos raikkaaseeen ilmaan. Mummi ja Ukki sanoo "nyt ulos ja koiria ulkoiluttaan tai ei muuten saa mitään mukavavaa tänä iltana. Vanhempi (13v.) ei osaa keittiöstä ottaa mitään syötävää kotona, mutta aivan eri säännöt on mummolassa. Muistan tarinan, kun lapseni oli noin 4v, tulin kaupasta ja yksi mummo tuli huutamaan perääni, miksi lapseni itkee??? Sanoin, ettei saanut sitä kaupasta halusi, joten maatkoon maassa vaikka tuomionpäivään asti. Vanha mummo snanoi "näin lapset kasvatetaan"ja niin lapseni lähti äidin perään. Mentiin kotiin laittamaan jauhelihakeittoa, joka vieläkin jopa lapsenlapsien lempiruokaa.
"Päiväkoti ikäinen yksin kotona olis lasun paikka.
Ei kai kenenkään kotona lapsi sanele milloin käydään kaupassa yms.
Ja kilometrin matka liian pitkä pulkassa istuen?"
On se niin vaikeaa lukea se koko aloitus -.- Sanoin etten väitäkään, että lasten pitäisi olla yksin kotona tai että lapsen pitäisi olla porukan pomo. Ja kyllä se matka pulkassa on pitkä jos palelee ja on sidottu kiinni niin ettei halutessaan voi käydä makuulle tai itse kävellä.
ap
Mulla tuli vyöttämistä lukuunottamatta ihan mieleen meidän 4v erityispoika.On tehty kauppareissu jos toinenkin niin että poika huutaa pulkassa meno-ja paluumatkalla.Ja myöskin kaupassa.Ja kotona.Ja pihalla.Apua saamme perheneuvolasta ja kuntoutuksesta.Perheessä on useampi nk.normaalilapsi,mutta tämä yksi..vaan raivoaa.Kuitenkin arjen on toimittava,kauppareissut ja lääkäriajat jne tehtävä,huudettiin tai ei.Ja kyllä,kun olen siirtymävaiheeseen ensin valmistellut poikaa pitempään,ja kuitenkin menee raivoksi,niin lopulta on vaan mentävä ja ehkä jopa tehtävä kuten tän tarinan vanhemmat.Kyllä maailmaan ääntä mahtuu.
Ap on selvästi lapseton tai sitten omat on aina totelleet kaupassa. Jos meinaa johonkin päästä niin kyllä se lapsi nyt vain on joskus sidottava vaikka siihen pulkkaan tai rattaisiin valjailla. Siinä on ihan lapsen omastakin turvallisuudesta kyse. Päiväkoti-ikäienn on aika laaja käsite mutta kyllä sellainen parivuotias jo jaksaa kilometrin kävellä. Mutta jos sitä lasta nyt ei huvitakaan kävellä niin sitten varmasti on köytetty kiinni pulkkaan. Siitä ei oikeasti tule yhtään mitään että parin metrin välein lapsi haluaa kävellä ja taas parin metrin päästä makaa maassa kun ei huvitakaan kävellä. Kyllähän se lapsi sitten huutaa siinä pulkassa (tai rattaissakin) mutta jos annetut vaihtoehdot ei kelpaa niin sitten vain huutaa. Ja jollekin uhmaikäiselle ei oikeasti välttämättä yhtään auta vaikka kuinka selität ja lohdutat, se sama show jatkuu silti.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä päiväkoti-ikäinen poika. Vanhempansa ovat n. nelissäkymmenissä, ilmeisen liikuntahulluja ja aikaisia herääjiä.
Tänään olin lähdössä aamulla kauppaan, kun tämä pariskunta tulee poikaa pulkassa vetäen vastaan. Poika itkee kasvot kohti taivasta ja isi ja äiti vaan kävelevät hymyillen käsi kädessä :( Ei aikomustakaan lohduttaa lasta tai vaikka kääntyä takaisin kotiin.
Yhtenä aamuna täällä oli 28 astetta pakkasta ja sama pulkkaretkue tulee minua vastaan aamuseitsemältä! Poika selvästi itkee kylmän takia, mutta hänet on pakotettu pulkkaan ja lyöty vöillä istuvaan asentoon :(
Paljon on myös näitä ollut että kovilla pakkasilla tai kesäkuumalla poika on pakotettu mukaan kauppareissulle, ja matkaahan kaupalle on yli kilometri mäkistä maastoa, mikä on varmasti pienelle liikaa :( Harvoin näen tätä poikaa iloisena ja lapselle ominaisen leikkisänä, aina itkee tai rukoilee että pääsisi kotiin. Vanhemmat eivät tee elettäkään rauhoitellakseen tai viedäkseen lasta kotiin :(En nyt tarkoita, ettäkö lapsen pitäisi olla porukan pomo tai että hänen pitäisi saada olla yksinään kotona. Tarkoitan, että pitäisi ymmärtää että kova pakkanen/helle tuntuu pienestä lapsesta paljon kurjemmalta kuin aikuisesta. Pitäisi antaa toisen levätä ja palautua aiemmista reissuista. Ja pitäisi tajuta ettei pulkkaan sitominen ja täydellinen ignooraaminen ole mikään ratkaisu silloin kun lapsi itkee hätää!
Soittaisitteko te tällaisesta lastensuojeluun? Tai menisitteko kasvotusten huomauttamaan naapureille heidän vanhemmuutensa puutteista?
Lapset nyt voivat joskus olla melkoisia "draamakuningataria". Tuohon jos lähtee, että huudolla saa tahtonsa läpi niin sitten se huuto vasta lisääntyykin ihan joka asiassa. Kyllä nyt ylireagoit. Anna vanhempien kasvattaa lastaan rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Tuohon sitomiseen ja huudattamiseen puuttuisin jo kohdattaessa.
Tuo sitominen kaiketi tässä tapauksessa tarkoittaa pienen lapsen pulkassa olevaa turvavyötä. Melko outoa olisi puuttua sen käyttöön. :D Jotkut lapset pienenä vaan sattuu itkemään enemmän ja osoittamaan mieltään näin. Tuolla itkulta kun alkaa pomppia lapsen pillin mukaan se itkeä vollottaa joka tilanteessa isompanakin kun oppii saamaan sillä tahtonsa läpi.
Vierailija kirjoitti:
Ap on selvästi lapseton tai sitten omat on aina totelleet kaupassa. Jos meinaa johonkin päästä niin kyllä se lapsi nyt vain on joskus sidottava vaikka siihen pulkkaan tai rattaisiin valjailla. Siinä on ihan lapsen omastakin turvallisuudesta kyse. Päiväkoti-ikäienn on aika laaja käsite mutta kyllä sellainen parivuotias jo jaksaa kilometrin kävellä. Mutta jos sitä lasta nyt ei huvitakaan kävellä niin sitten varmasti on köytetty kiinni pulkkaan. Siitä ei oikeasti tule yhtään mitään että parin metrin välein lapsi haluaa kävellä ja taas parin metrin päästä makaa maassa kun ei huvitakaan kävellä. Kyllähän se lapsi sitten huutaa siinä pulkassa (tai rattaissakin) mutta jos annetut vaihtoehdot ei kelpaa niin sitten vain huutaa. Ja jollekin uhmaikäiselle ei oikeasti välttämättä yhtään auta vaikka kuinka selität ja lohdutat, se sama show jatkuu silti.
Todellakin näin.
Eli 0-6 v