Miksi morsian usein itkee häissä?

Vierailija kirjoitti:

Haluaa oman missihetken. Miksi naiset ei voisi keskenään kaveriporukassa kruunata toisiaan?

Siis mitä haluaa ja mitä tee? :D

Noloo, mutta mä itkin jo kirkossa ihan hysteerisenä ja pappikin oli ihan hämillään. Se kysy kuiskaten, että onko kaikki hyvin.

Itkettää, kun nyt on pallo jalassa.

Minä ainakin itken melkein jo siitä, että menen kirkkoon. Se on jotenkin niin juhlava paikka. Viimeistään siinä kohtaa kun urut alkavat soimaan, minulla alkaa kyyneleet. Ihan sama oliko kyseessä häät, hautajaiset, rippikirkko tms.

Liikutuksesta varmaan. Itse en itkenyt kertaakaan koko päivänä. Lähinnä hymyilin onnellisena koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Noloo, mutta mä itkin jo kirkossa ihan hysteerisenä ja pappikin oli ihan hämillään. Se kysy kuiskaten, että onko kaikki hyvin.

"No tota... En mä haluu ton kaa naimisiin! Hirvee porsas ja syö mun vanukkaat!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noloo, mutta mä itkin jo kirkossa ihan hysteerisenä ja pappikin oli ihan hämillään. Se kysy kuiskaten, että onko kaikki hyvin.

"No tota... En mä haluu ton kaa naimisiin! Hirvee porsas ja syö mun vanukkaat!"

Ei sentään:) Pappi varmaan luuli, että mua naitetaan väkisin. Itkun syynä taisi olla raskauden aiheuttama hormonimyrsky.

Elämänsä surullisin päivä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutuu luopumaan sukunimestään.

Ei ole joutunut luopumaan enää vuosikymmeniin. Itse olen mennyt naimisiin vuonna 1995 ja ihan oman nimeni olen pitänyt.

Oli mahdollista jo -86. Papereita allekirjoitettava kysyttiin mitä nimeä haluan käyttää ja se tuli virallisiin papereihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutuu luopumaan sukunimestään.

Ei ole joutunut luopumaan enää vuosikymmeniin. Itse olen mennyt naimisiin vuonna 1995 ja ihan oman nimeni olen pitänyt.

Oli mahdollista jo -86. Papereita allekirjoitettava kysyttiin mitä nimeä haluan käyttää ja se tuli virallisiin papereihin.

Sori 89 en edes muista koska menin naimisiin.

Minusta häät ovat ihana, romanttinen tilanne ja aina pirautan muutaman kyyneleen kun kaikki on niin kaunista ja herkkää ja onnentäyteistä. Ja juu, myönnän häpeämättä että itken myös tv- ja leffahäissä! :-) Vaikka olisi miten korni, yliampuva tai yltiöromanttiseksi tehty kohtaus, niin itku tulee.

Niinpä tämä oli aika iso huoli omien häiden edellä, mietin että miten ihmeessä pärjään kun alan itkeä ja pitää korjailla vaivalla laitettua meikkiä, ja silmät menevät punaisiksi jne. Yllätys, en itkenyt koko päivänä kertaakaan eikä ollut edes lähellä! Kun vihkijä luki kaunista puhettaan, olisin kyynelehtinyt vuolaasti jos olisin ollut vieraana. Nyt minulla oli vain älyttömän hyvä, tasainen ja varma olo. Katselin miestäni ja hän katseli minua, ja hymyilimme toisillemme.