Isoin kokemasi tai näkemäsi epäoikeudenmukaisuus joka on jäänyt vaivaamaan?
Tämä aihe tuli mieleen kun lapsi huusi että on "väärintä ikinä" laittaa hänet kuumeessa vuodelepoon. Nyt makaa tuolla. Tietäisipä mitä vääryyttä me muut ollaan saatu kokea. :D
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Se että Suomessa ei älykkyydestä, ahkeruudesta tai riskien otosta ei palkita taloudellisesti vaan ne mahdolliset ansaitut tienestit varastetaan verojen muodossa ja annetaan muille tukien tai muiden etujen muodossa. Kutsu tätä miksi hyvänsä, mutta varastamista se on ottaa toisen työn ansiot ja antaa toisille.
Ja ei, en ole köyhiä vastaan enkä muutenkaan halua heidän kärsivän. Mutta en myöskään hyväksy varastamista.
Muuta utopiaan. Siellä ei ole veroja eikä lakeja.
Päiväkerhon joulukuvaelmassa yksi tytöistä oli Maria ja kaikki muut tytöt enkeleitä.
Paitsi minä. Olin paimen. :`[
Tein aikuisena rikosilmoituksen törkeästä, vuosia jatkuneesta insestistä ja satunnaisista hyväkskäytöistä kun sain hyvän terapeutin. Hyväksikäyttäjiä oli aikanaan useita, mut en osannut aiemmin pitää käsihommia hyväksikäyttönä kun sattu pari raiskaustakin. Eli vasta nuorena aikuisena tein rikosilmoituksen jokaisesta muhun koskeneesta pedosta niillä tiedoilla mitä mul oli. Piti kertoo tarkkaan et mitä tapahtu ja esim. Mitä tapahtu "aktin' jälkeen. No en vittu muistanut varmasti mitä tein Sillon 5 v:nä useimmilla kerroilla. Sanoin et varmaan yritin nukkua tai leikkii jotain tai juosta. Muistan vaan pätkii jotka iskee flasbackein. No, ihan todella nöyryyttävien kuulustelujen jälkeen syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen. Koska sattuneesta syystä olin psykoottistasosesta masennuksesta paranemassa tossa vaiheessa ja mua sen ja niiden tyyppien suuren määrän takia pidettiin epäluotettavana. Mietin vaan et jos oisin kertonut vaan parista pahimmasta olisko edes ne saanut tuomion? Ja tästä ei oo edes kovin pitkä aika. En itkenyt, mut yritin tappaa itteni kun sain sen hylkykirjeen. Osa niistä tyypeistä todennäköisesti porskuttaa iloisesti ja kunnioitettuina yhteiskunnanjäseninä tälläkin hetkellä ja ite en meinaa enää jaksaa.
Minut on kasvatettu liian hyväksi/kiltiksi. En osaa ottaa tilaa ja paikkaani tässä maailmassa. Koen että on väärin jos ise menestyn. En pääse tästä irti. Olen muutoinkin jo siinä iässä, että koen toisenlaisen elämän käytännössä jo menetetyksi.
Talvivaara, kaivosteollisuuden rikokset yleensäkin.
Eläinten ja luonnon epäoikeudenmukainen kohtelu tässä maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Se että Suomessa ei älykkyydestä, ahkeruudesta tai riskien otosta ei palkita taloudellisesti vaan ne mahdolliset ansaitut tienestit varastetaan verojen muodossa ja annetaan muille tukien tai muiden etujen muodossa. Kutsu tätä miksi hyvänsä, mutta varastamista se on ottaa toisen työn ansiot ja antaa toisille.
Ja ei, en ole köyhiä vastaan enkä muutenkaan halua heidän kärsivän. Mutta en myöskään hyväksy varastamista.
Muuta metsään asumaan ja menesty siellä, jos et kerran tarvitse muita ihmisiä saadaksesi rahaa. Jos tarvitset, ja lisäksi haluat asua maassa jossa sinun ei tarvitse pelätä ryöstömurhaa aina kun astut ulos ovesta, ei ole mitenkään reilua valittaa veroista. Voit asua ja pärjätä myös yksin ilman muuta yhteiskuntaa, ei kukaan estä. Muttet taida pystyä siihen.
Varakkaan perheen poika saa huijattua Kelasta rahaa ja asuu vanhempiensa ostamassa omistusasunnossa. Saman perheen hyljeksitty tytär elää vuokraluukussa ja on mielenterveyskuntoutuja. Perhe pitää poikaan yhteyttä, mutta ei tyttäreensä. Tytär on lapsuudenystäväni ja todella mukava ihminen.
Eräässä Etelä-Amerikan suurkaupungissa kuljin ohi hotellille, kun ovisyvennyksessä nukkui pahvien alla äiti aivan pieni, taaperoikäinen lapsi sylissään. Sen epäoikeudenmukaisuuden kauheus heissä ja kaikissa muissakin maailman kodittomissa ja erityisesti kodittomissa lapsissa on jotain aivan sietämätöntä (ja olisin antanut niille rahani, mutta olin siihen aikaan persaukinen opiskelija itse, niin ei ollut nyhjäistävääkään).
Intiassa pukkasi adrenaliinia muutamat tilanteet köyhien ja rikkaiden välillä, jotka tuntuivat monen paikallisten mielestä olevan ihan OK.
Tässä yksi esimerkki: kangaskauppaan mennessäni liikkeen eteen pysähtyi auto, kuljettaja avasi ovet kolmihenkiselle todella prameasti pukeutuneelle ja hyllyvän pulskalle ihmiselle, nähtävästi isä, poika ja äiti. Jalkakäytävällä oli kerjäläinen, ikävästi hieman perheen pään kulku reitillä, jolloin tämä ensin potkaisi kerjäläistä ja komensi sitten kuskiaan, joka kepin avulla hätisteli liikuntakyvytöntä kauemmaksi.
Toinen: rannalta oli juuri löydetty ruumis, kun olin aamukävelyllä. Paikalla oli naapurustoa ja viranomaisia. Löytyi muureilla ympäröidyn huvilan kupeesta pusikosta, hajun vuoksi. Portilla oli vartija ja vaatetuksesta päätellen talon rouva. Rouva raivosi hajun vuoksi ja uhkaili jopa poliiseja erinäisillä seurauksilla, ellei kokemalleen häiriölle tehdä enempää ASAP.
Se että Suomessa ei älykkyydestä, ahkeruudesta tai riskien otosta ei palkita taloudellisesti vaan ne mahdolliset ansaitut tienestit varastetaan verojen muodossa ja annetaan muille tukien tai muiden etujen muodossa. Kutsu tätä miksi hyvänsä, mutta varastamista se on ottaa toisen työn ansiot ja antaa toisille.
Ja ei, en ole köyhiä vastaan enkä muutenkaan halua heidän kärsivän. Mutta en myöskään hyväksy varastamista.