Pitkävihainen, tunnekylmä äiti
Mietin tässä nuorena aikuisena, pistäisinkö välit poikki vanhempiini, etenkin äitiini. On tunnekylmä ja pitkävihainen tapaus. Yritin 18-vuotiaana itsemurhaa, äiti ei tullut edes sairaalaan katsomaan. Ei uskonut kun opettaja soitti ja pyysi vanhempia viemään mut psykiatrille ala-asteella kun olin koulukiusattu. Kun "eihän meidän lapsessa ole mitään vikaa." Kun veljeni teki kuolemaa, uhosi ettei mene hänen hautajaisiinsa (koska veli oli pistänyt välit poikki) Kuritti ollessani lapsi fyysisesti ja käytti henkistä väkivaltaa, haukkui jne. Kertoi myös, että olen vahinkolapsi ja että jos olisi tiennyt paremmin, ei koskaan olisi tehnyt lapsia. Avautui myös siitä, kuinka isäni rakasti veljeäni eniten. Sanoo siis ilkeitä ja loukkavia asioita tahallaan. Haukkui minut myös narsistiksi, kun olen kuulemma niin vaikea ihminen. Terapeuttini mielestä on laiminlyönyt minua pahasti. Mitä itse tekisitte tekisitte tilanteessani?
Kommentit (37)
Itse päätät mutta tekstisi perusteella sun äiti on melko häiriintynyt. Esim.tuo ettei tullut sua sairaalaan katsomaan, kertoo jo paljon hänestä, valitettavasti
Kipuilen juuri itse vaikean äitisuhteen kanssa (kaltoinkohtelu) ja löysin juuri vanhan lapsuudenkuvani jonka otin talteen katsottavaksi, paijattavaksi ja hyväksyttävästi. Ajattelin kokeilla olisiko siitä apua että aikuinen minä rakastaisi ja huomioisi lapsi-minää kun en noita vanhemmiltani koskaan saanut.
äitis kuulostaa näin maallikon korviin kovalta ja kylmältä ihmiseltä ja itte en tuollaisen kanssa olis tekemisissä vaikka kuinka oma äiti kyseessä!
Äitisi on ollut kunnollinen ja hyvä äiti. Sinä taas olet ollut kiittämätön ihmishirviö.
Kaikki mita rakastan kirjoitti:
Äitisi on ollut kunnollinen ja hyvä äiti. Sinä taas olet ollut kiittämätön ihmishirviö.
Sä taidat olla jotenkin sairas? Joka ketjussa ihan utopistista juttua. En edes uskalla avata tuota sun blogiasi, taitaa olla melko häiriintynyttä settiä.
Meillä meni välit poikki keskimmäisen lapseni synnyttyä. Hän on nyt ekaluokkalainen ja nuorin on kolmevuotias. Kumpikaan ei tunne isoäitiään. Vanhin lapsi pitää jonkin verran yhteyttä, mutta ei mitenkään riemusta kiljuen.
En jaksanut enää ja totesin, että käytän voimani oman perheeni hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mita rakastan kirjoitti:
Äitisi on ollut kunnollinen ja hyvä äiti. Sinä taas olet ollut kiittämätön ihmishirviö.
Sä taidat olla jotenkin sairas? Joka ketjussa ihan utopistista juttua. En edes uskalla avata tuota sun blogiasi, taitaa olla melko häiriintynyttä settiä.
En ole sairas toisin kuin sinä. Siinä ei ole mitään että pidän ap.n äitiä hyvä enkä myötäile hänen harhojaan.
Kyllä sä olet sairas, nimimerkki "kaikki mitä rakastin" kun haluat tahallasi loukata ap:ta tai sitten olet trolli, paha sanoa kumpi...Kivikissan kanssa jotenkin muistutatte toisianne
Vierailija kirjoitti:
Kipuilen juuri itse vaikean äitisuhteen kanssa (kaltoinkohtelu) ja löysin juuri vanhan lapsuudenkuvani jonka otin talteen katsottavaksi, paijattavaksi ja hyväksyttävästi. Ajattelin kokeilla olisiko siitä apua että aikuinen minä rakastaisi ja huomioisi lapsi-minää kun en noita vanhemmiltani koskaan saanut.
Ei tuollainen mitään auta, jos äiti on oikeasti hylännyt.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sä olet sairas, nimimerkki "kaikki mitä rakastin" kun haluat tahallasi loukata ap:ta tai sitten olet trolli, paha sanoa kumpi...Kivikissan kanssa jotenkin muistutatte toisianne
Täh? Meniköhän sulla nyt vähän sekaisin mulle vastailijoiden asenne ja mun?
t.kristallikissa
Kaikki mita rakastan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mita rakastan kirjoitti:
Äitisi on ollut kunnollinen ja hyvä äiti. Sinä taas olet ollut kiittämätön ihmishirviö.
Sä taidat olla jotenkin sairas? Joka ketjussa ihan utopistista juttua. En edes uskalla avata tuota sun blogiasi, taitaa olla melko häiriintynyttä settiä.
En ole sairas toisin kuin sinä. Siinä ei ole mitään että pidän ap.n äitiä hyvä enkä myötäile hänen harhojaan.
Siis sinustako on ok äidin sanoa, että "isäsi rakastaa veljeäsi eniten"(itse kuulen tuossa katkeruutta siitä, että myös enemmän, kuin tätä äitiä) ja ettei halua nähdä lapsensa avuntarvetta, jos koulustakin on kehoitettu hakemaan lapselle apua? Et ole tainnut käsitellä omia traumojasi, koska eihän Suomessa apua saakaan kovin herkästi, jos ei saa kiinni mitä itselle on tehty väärin.
t.kristallikissa
Kaikki mita rakastan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mita rakastan kirjoitti:
Äitisi on ollut kunnollinen ja hyvä äiti. Sinä taas olet ollut kiittämätön ihmishirviö.
Sä taidat olla jotenkin sairas? Joka ketjussa ihan utopistista juttua. En edes uskalla avata tuota sun blogiasi, taitaa olla melko häiriintynyttä settiä.
En ole sairas toisin kuin sinä. Siinä ei ole mitään että pidän ap.n äitiä hyvä enkä myötäile hänen harhojaan.
Miksi ihmeessä mainostat pskaa blogiasi täällä, haluatko kaikkien tarkistavan tasapainottomuutesi asteen ja varmistuvan siitä itse?
t.kristallikissa
Rakas Ap,
Vastaan ihan intuitiolla, enhän tiedä enempää kuin kirjoitit. Minusta tuntuu että äitisi on hyvin sairas ihminen henkisesti ja psyykkisesti. Hänestä ei ole äidiksi sinulle. tämän täytyy olla valtavan raskasta.
Sinun tulisi vaikka terapiassa miettiä huomista ja sitä miten irtaudut hänestä. hän tekee sinulle psyykkistä väkivaltaa kommenteillaan, ne ovat yhtä pahaa kuin fyysinen väkivalta.
Olet todella vahva ja rohkea kun kestät tämän kaiken, sinun tehtäväsi on olla oma rakkaasi itsellesi - suojella puolustaa rakastaa kunnioittaa arvostaa tukea kuunnella surra lohduttaa SINUA tuen avulla.
Lähetän rukouksia sinulle ja veljellesi. olette ihania ja arvokkaita nuoria miehiä. Ette ole tehneet mitään väärää eikä syy ole teissä.
Olet rakas halaukset.
Toivon ensisijaisesti apua ap:lle mutta toivon myös jos apua hänen "äidilleen" joka on myös kokenut sen kaiken kamalan ja hirveän jonka kaataa nyt poikiensa päälle. Hakekaa ihmiset apua itsellenne olkaa rohkeita ja uskaltakaa voida paremmin.
Itku tuli koska tämä koskettaa minua niin läheltä. Rukouksia ja voimaa! taipuu taipuu vaan ei katkea. olet veljeni, yhdessä eteenpäin elämänuskossa! Ei luovuteta koskaan, ei koskaan.
Otan osaa ap ☹ Itsellä myös narsistinen äiti, joka käyttäytyi samoin kuin sinun äitisi ja lopulta oman mielenterveyden takia laitoin välimme poikki. Äitini ei koskaan pyytänyt anteeksi loukkauksiaan ja oman lapsen saatuani vihdoin tajusin etten halua viedä lastani tunnekylmän ja häiriintyneen ihmisen lähelle
Äitisi kuulostaa itse narsistilta, joten sinuna tosiaan harkitsisin vakavasti, kannattaako yhteydenpito...