Lue keskustelun säännöt.
Tutustun nopeasti ihmisiin, mutta opiskelujen/työn vaihtuessa he jäävät eikä kutsuja mukaan tule?
24.02.2018 |
Eli ikään kuin huomaa sen, että ei oltu sydänystäviä lopulta. Huomaa sen, etä siellä tietyssä ympäristössä ollessa on helppoa viettää aikaa yhdessä yms, mutta ympäristön vaihtuessa eli opiskelujen tai työpaikan vaihtuessa yhteydet jäävät, eikä mukaan enää kutsuta. Kaikilla on myös vanhoja kavereita entuudestaan, joihin priorisoivat ajan tai keskittyvät uusiin kavereihin. Saatamme tavata silloin tällöin, mutta sydän ystävyyttä ei jää. Minua pyydetään mukaan silloin, jos jossakin tapaamme tai puhumme sattumalta kuluvasta viikosta, mutta ykkössijalla en ole kutsuissa. Mietin myös, olenko mahdollisesti jotenkin sulkeutunut tietyiltä osin, ettei itsekään pidä liikaa yhteyttä tai kerro suoraan asioistaan --> ei saa kutsuja.
Tunnistaako joku itsestään tätä? Olen myös aika nuori, että ehkä tämä nyt vasta näyttäytyy kunnolla tämä elämän puoli ihmissuhteissa. Kaikilla on omakin elämä.:D
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Joo, mullakin on näin. Sitten on muutama sydänystävä, jotka pysyvät, mutta muuten ne aina jää ja vaihtuu.
Tätä mä kanssa mietin, että periaatteessa ehkä ihan hyvä, että kuitenkin tutustuu uusiin ihmisiin helposti. Ja mieluummin niin päin, että tutustuu ja pystyy olemaan suht avoin, isompi ongelma olisi jos näin ei olisi. Eli kyllä se kannattelee, että on sosiaalinen ja avoin.
Ja toisaalta just tää, että osa uusista ystävistä pysyy mukana kuitenkin. Se vaan vaatii työtä molemmin puolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka elämänvaiheesta on jäänyt joku hyvä ystävä jäljellekin. Ei niitä oikeita ystäviä edes hirveän montaa voi olla. Kavereita sitten enemmän.
Miellätkö nämä työ- ja opiskelukaverit sitten oikein sydänystäviksi?
Itse olen sellainen, että tutustun helposti, olen puhelias ja yleensä iloinen. Joistakin työkavereista tulee tutumpia ja sellaisia joiden seurassa viihtyy. Mutta kun vaihdan työpaikkaa en koskaan pidä mitään yhteyttä näihin, koska se nyt on mennyttä elämää ja katson eteenpäin, ei näistä mukavimmistakaan ihmisistä niin läheisiä tule, että kiinnostaisi kysellä kuulumisia jälkeenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Miellätkö nämä työ- ja opiskelukaverit sitten oikein sydänystäviksi?
Itse olen sellainen, että tutustun helposti, olen puhelias ja yleensä iloinen. Joistakin työkavereista tulee tutumpia ja sellaisia joiden seurassa viihtyy. Mutta kun vaihdan työpaikkaa en koskaan pidä mitään yhteyttä näihin, koska se nyt on mennyttä elämää ja katson eteenpäin, ei näistä mukavimmistakaan ihmisistä niin läheisiä tule, että kiinnostaisi kysellä kuulumisia jälkeenpäin.
No jos ollaan jatkuvasti yhteyksissä, puhutaan luottamuksellisia asioita, reissataan yhdessä jne, niin luulisi kiinnostavan. Kyllä itse pidän tällaista henkilöä läheisenä ystävänä. Kauhean kova tämä maailma, kun ajatusmaailma on, ettei kiinnosta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miellätkö nämä työ- ja opiskelukaverit sitten oikein sydänystäviksi?
Itse olen sellainen, että tutustun helposti, olen puhelias ja yleensä iloinen. Joistakin työkavereista tulee tutumpia ja sellaisia joiden seurassa viihtyy. Mutta kun vaihdan työpaikkaa en koskaan pidä mitään yhteyttä näihin, koska se nyt on mennyttä elämää ja katson eteenpäin, ei näistä mukavimmistakaan ihmisistä niin läheisiä tule, että kiinnostaisi kysellä kuulumisia jälkeenpäin.
No jos ollaan jatkuvasti yhteyksissä, puhutaan luottamuksellisia asioita, reissataan yhdessä jne, niin luulisi kiinnostavan. Kyllä itse pidän tällaista henkilöä läheisenä ystävänä. Kauhean kova tämä maailma, kun ajatusmaailma on, ettei kiinnosta
Ja lähinnä en puhu mistään työkavereista, joiden kanssa satunnaisesti lounastetaan kerran kuussa kun satutaan samaan pöytään
Joo, mullakin on näin. Sitten on muutama sydänystävä, jotka pysyvät, mutta muuten ne aina jää ja vaihtuu.