Miksi avoliiton pitää kestää vuosikymmeniä?

Naimisissa avoliitossa? Mitä se tarkoittaa?

Luulen, että toista ihmistä tulee kohdelleeksi paremmin, kun ajattelee olevansa tähän sidottu jatkossakin.

Nykyäänhän ajatellaan usein toisin: että ihmistä on pakko kohdella hyvin, kun hän voi lähteä jos et kohtele. Tämän kääntöpuolena on kuitenkin se, että kun suhteiden ei ajatellakaan kestävän kauan, toista ei tarvitse kohdella pitkällä tähtäimellä hyvin, vaan voi ajatella, että kaipa se tajuaa lähteä jos ei tykkää. Voi jopa käyttää hyväksi, jopa kuluttaa loppuun ja heittää pois kun toinen ei väsyneenä tai köyhtyneenä tai vain oman elämäntilanteen muututtua enää palvele sinun tarpeitasi.

Mutta jos ajattelet, että olet sidottu toiseen pitkään, otat paremmin huomioon sen, että teidän suhteen täytyy PYSYÄ hyvänä: et voi kuluttaa toista loppuun, et voi väsyttää toista, etkä voi tehdä hänestä katkeraa, koska sun pitäisi sitten itsekin sietää myös sen seuraukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei olla avoliitossa vaan avioliitossa. Siksi koska tässä on hyvä olla. Mitään ei tarvitse teeskennellä. En ymmärrä miten asiat voisivat olla tämän paremmin.

Mikä itseisarvo avioliitolla on avoliittoon verrattuna? Mielestäni ei mikään. Avioliitto on yhteiskunnan ylläpitämä instituutio, jota vieläpä uskonnot usein ruokkivat "parhaana eli synnittömänä parisuhdevaihtoehtona". Mutta tosiassassa, jos jätetään mielikuvitusolennot pois ihmissuhteista, niin molemmat voivat olla yhtälailla hyviä/huonoja kokemuksia ja molemmissa on usein tietty elämänkaari. Molemmat voivat yhtälailla loppua vaikkapa pettämisen/väkivallan/rakkauden hiipumisen takia. Tärkeintä on hyvä ihmissuhde, jos sellainen itselleen on tavoitteena. Avioliitto ei tee ihmissuhteista kestävämpiä. Moni viihtyy loistavasti myös sinkkuna.

Mulle avioliitto on ensisijaisesti juridinen sopimus eli sanoisin leskeneläke ja lesken asumisoikeus. Rakkaus siihen kaiken päälle tietenkin <3

Eli avioliitto on pääasiassa materialististen oikeuksiesi varmistamiseksi?

Kylmästi sanottuna kyllä. Rakastaa ja hengailla voi tietenkin muutenkin, epävirallisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei olla avoliitossa vaan avioliitossa. Siksi koska tässä on hyvä olla. Mitään ei tarvitse teeskennellä. En ymmärrä miten asiat voisivat olla tämän paremmin.

Mikä itseisarvo avioliitolla on avoliittoon verrattuna? Mielestäni ei mikään. Avioliitto on yhteiskunnan ylläpitämä instituutio, jota vieläpä uskonnot usein ruokkivat "parhaana eli synnittömänä parisuhdevaihtoehtona". Mutta tosiassassa, jos jätetään mielikuvitusolennot pois ihmissuhteista, niin molemmat voivat olla yhtälailla hyviä/huonoja kokemuksia ja molemmissa on usein tietty elämänkaari. Molemmat voivat yhtälailla loppua vaikkapa pettämisen/väkivallan/rakkauden hiipumisen takia. Tärkeintä on hyvä ihmissuhde, jos sellainen itselleen on tavoitteena. Avioliitto ei tee ihmissuhteista kestävämpiä. Moni viihtyy loistavasti myös sinkkuna.

Mulle avioliitto on ensisijaisesti juridinen sopimus eli sanoisin leskeneläke ja lesken asumisoikeus. Rakkaus siihen kaiken päälle tietenkin <3

Eli avioliitto on pääasiassa materialististen oikeuksiesi varmistamiseksi?

Tietysti. Mitä muuta se muka voisi olla? Ja kyllä minusta esimerkiksi asumisoikeus yhteisessä kodissa toisen kuoltua on vähän muutakin kuin pelkkää materiaalia. Avioliitossa varmistetaan oikeuden toteutuminen kun liitto päättyy.

t. Ateisti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei olla avoliitossa vaan avioliitossa. Siksi koska tässä on hyvä olla. Mitään ei tarvitse teeskennellä. En ymmärrä miten asiat voisivat olla tämän paremmin.

Mikä itseisarvo avioliitolla on avoliittoon verrattuna? Mielestäni ei mikään. Avioliitto on yhteiskunnan ylläpitämä instituutio, jota vieläpä uskonnot usein ruokkivat "parhaana eli synnittömänä parisuhdevaihtoehtona". Mutta tosiassassa, jos jätetään mielikuvitusolennot pois ihmissuhteista, niin molemmat voivat olla yhtälailla hyviä/huonoja kokemuksia ja molemmissa on usein tietty elämänkaari. Molemmat voivat yhtälailla loppua vaikkapa pettämisen/väkivallan/rakkauden hiipumisen takia. Tärkeintä on hyvä ihmissuhde, jos sellainen itselleen on tavoitteena. Avioliitto ei tee ihmissuhteista kestävämpiä. Moni viihtyy loistavasti myös sinkkuna.

Uskonnolla ei ole mitään jalansijaan minun avioliitossani.

Avioliitto on juridinen sopimus ja se tuo jotain etuja ja selkiyttää pelisääntöjä liiton päätyessä.

t. Ateisti

Totta toki, mutta minä itse en osaa nähdä juridisia seikkoja tärkeänä. Se on vähän kuin "asioiden varmistelua" etukäteen ja ainakin minusta sellainen realismi tuntuu kornilta ainakin siinä vaiheessa kun rakkaus roihuaa. Olen itse kokenut vaikean avioeron. En halunnut mitään mukaan kodista ja ex-vaimo halusi kaiken, mutta sekään ei riittänyt, että suostuin luopumaan omista oikeuksistani ja aloitin kaiken ihan alusta, huonekalujen hankkimisesta lähtien. Sitten tietenkin kiristettiin lapsella (tässä asiassa juridiikka auttoi toki).

T: se, kenelle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei olla avoliitossa vaan avioliitossa. Siksi koska tässä on hyvä olla. Mitään ei tarvitse teeskennellä. En ymmärrä miten asiat voisivat olla tämän paremmin.

Mikä itseisarvo avioliitolla on avoliittoon verrattuna? Mielestäni ei mikään. Avioliitto on yhteiskunnan ylläpitämä instituutio, jota vieläpä uskonnot usein ruokkivat "parhaana eli synnittömänä parisuhdevaihtoehtona". Mutta tosiassassa, jos jätetään mielikuvitusolennot pois ihmissuhteista, niin molemmat voivat olla yhtälailla hyviä/huonoja kokemuksia ja molemmissa on usein tietty elämänkaari. Molemmat voivat yhtälailla loppua vaikkapa pettämisen/väkivallan/rakkauden hiipumisen takia. Tärkeintä on hyvä ihmissuhde, jos sellainen itselleen on tavoitteena. Avioliitto ei tee ihmissuhteista kestävämpiä. Moni viihtyy loistavasti myös sinkkuna.

Uskonnolla ei ole mitään jalansijaan minun avioliitossani.

Avioliitto on juridinen sopimus ja se tuo jotain etuja ja selkiyttää pelisääntöjä liiton päätyessä.

t. Ateisti

Totta toki, mutta minä itse en osaa nähdä juridisia seikkoja tärkeänä. Se on vähän kuin "asioiden varmistelua" etukäteen ja ainakin minusta sellainen realismi tuntuu kornilta ainakin siinä vaiheessa kun rakkaus roihuaa. Olen itse kokenut vaikean avioeron. En halunnut mitään mukaan kodista ja ex-vaimo halusi kaiken, mutta sekään ei riittänyt, että suostuin luopumaan omista oikeuksistani ja aloitin kaiken ihan alusta, huonekalujen hankkimisesta lähtien. Sitten tietenkin kiristettiin lapsella (tässä asiassa juridiikka auttoi toki).

T: se, kenelle vastasit

No toiset pitää niitä myös tärkeinä, etenkin jos kuvioissa on lapsia. Lasten kanssa ei niin vaan aloiteta alusta jossain veneen alla.

Pitkässä suhteessa kertyy paljon yhteistä historiaa, mutta on pakko olla kahta mieltä siitä yhteen kasvamisesta ja kumppanin läpikotaisesta tuntemisesta. Onhan se mahdollista, mutta ihan mahdollista on myös jäädä näkymättömäksi omassa kodissaan ja tuntemattomaksi sille omalle puolisolleen. Aika ei siihen auta. Se tuntuu siltä, kuin kodissa vaikuttaisi joku kolmas, näkymätön ja tuntematon henkilö, jonka mielipiteiden ja mieltymysten mukaan asioita tehdään, kun puolisolta ei voi kysyä, eikä voi kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei olla avoliitossa vaan avioliitossa. Siksi koska tässä on hyvä olla. Mitään ei tarvitse teeskennellä. En ymmärrä miten asiat voisivat olla tämän paremmin.

Mikä itseisarvo avioliitolla on avoliittoon verrattuna? Mielestäni ei mikään. Avioliitto on yhteiskunnan ylläpitämä instituutio, jota vieläpä uskonnot usein ruokkivat "parhaana eli synnittömänä parisuhdevaihtoehtona". Mutta tosiassassa, jos jätetään mielikuvitusolennot pois ihmissuhteista, niin molemmat voivat olla yhtälailla hyviä/huonoja kokemuksia ja molemmissa on usein tietty elämänkaari. Molemmat voivat yhtälailla loppua vaikkapa pettämisen/väkivallan/rakkauden hiipumisen takia. Tärkeintä on hyvä ihmissuhde, jos sellainen itselleen on tavoitteena. Avioliitto ei tee ihmissuhteista kestävämpiä. Moni viihtyy loistavasti myös sinkkuna.

Uskonnolla ei ole mitään jalansijaan minun avioliitossani.

Avioliitto on juridinen sopimus ja se tuo jotain etuja ja selkiyttää pelisääntöjä liiton päätyessä.

t. Ateisti

Totta toki, mutta minä itse en osaa nähdä juridisia seikkoja tärkeänä. Se on vähän kuin "asioiden varmistelua" etukäteen ja ainakin minusta sellainen realismi tuntuu kornilta ainakin siinä vaiheessa kun rakkaus roihuaa. Olen itse kokenut vaikean avioeron. En halunnut mitään mukaan kodista ja ex-vaimo halusi kaiken, mutta sekään ei riittänyt, että suostuin luopumaan omista oikeuksistani ja aloitin kaiken ihan alusta, huonekalujen hankkimisesta lähtien. Sitten tietenkin kiristettiin lapsella (tässä asiassa juridiikka auttoi toki).

T: se, kenelle vastasit

Olisiko tilanteesi ollut mielestäisi jotenkin parempi, jos ette olisi olleet naimisissa?

Ei pidä kestää, mutta jos ei ole tarvetta erota, niin miksei sitten voisi jatkua vuosikymmeniä. Olin 16 v., kun tapasin mieheni. 20 v. kun muutimme yhteen. N. 30 ja risat kun saimme lapsemme. 40 v. kun menimme naimisiin, lähinnä niiden materialististen oikeuksien varmistamiseksi. Nyt olen yli 50 v. ja en ole ajatellut erota. Mukavaa on edelleen yhdessä.

Vanhempani ovat olleet avoliitossa 80-luvin lopulta. Silloin se ei ollut vielä kauhean yleistä, ja hekin menivät kihloihin.

Sanoivat että rakkaus riittää ja ei tarvitse mennä naimisiin. Olen samaa mieltä.

Olin siinä luulossa, että Suomessa ei nykyään olekaan pakko olla avioliitossa kymmeniä vuosia. Eikö laissa ole joku muutaman kuukauden harkinta-aika avioerolle. Mistä tällainen käsitys on syntynyt?

Vierailija kirjoitti:

Sitoutuminen, pysyvyys ja turvallisuus ei varmaan ole kaikille tärkeitä asioita.

No kieltämättä nämä eivät kyllä ole sellaisia asioita, joita parisuhteesta etsin. Koen oloni turvalliseksi ja vakaaksi muutenkin. Suhteelta etsin ennen muuta iloa, intohimoa, yhteyttä ja romantiikkaa. Olen saanut paljon irti sekä monen vuoden että parin kuukauden suhteista. Kaikki hyviä omalla tavallaan. :)

Laatu on tärkeämpää kuin pituus. En esimerkiksi jäisi yhteen täysin haluttomaksi heittäytyneen puolison kanssa niin kuin eräs ystäväni. Kellään ei ole subjektiivista oikeutta olla kanssani suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Laatu on tärkeämpää kuin pituus. En esimerkiksi jäisi yhteen täysin haluttomaksi heittäytyneen puolison kanssa niin kuin eräs ystäväni. Kellään ei ole subjektiivista oikeutta olla kanssani suhteessa.

Usein hyvät suhteet kehittyvät pitkiksi ja huonot jäävät lyhyiksi. Pitkä ja huono on tietysti pahin yhdistelmä, mutta onneksi eroaminen on Suomessa helppoa.

Up