Miksi avoliiton pitää kestää vuosikymmeniä?

Uskon, että jokaisella parisuhteella on oma luonnollinen kaari. Haluan rinnalleni jonkun, joka kulkee kanssani samaan suuntaan niin kauan kuin molemmilla on suhteessa hyvä olla. Eron tullen olen kiitollinen kaikesta hyvästä, jota olen saanut, mutta en ole onneton sinkkuna.

Pitkässä suhteessa myös ihmissuhde menee syvällisemmäksi. Se on ainutlaatuista. Tietysti vaatii sen, että suhde on turvallinen ja siinä voi olla oma itsensä.

Jos suhteet ovat aina lyhyitä, niin se ainutlaatuisuus jää kokematta.

Vierailija kirjoitti:

Pitkässä suhteessa myös ihmissuhde menee syvällisemmäksi. Se on ainutlaatuista. Tietysti vaatii sen, että suhde on turvallinen ja siinä voi olla oma itsensä.

Jos suhteet ovat aina lyhyitä, niin se ainutlaatuisuus jää kokematta.

Ei elämän pisimmän ihmissuhteen tarvitse olla välttämättä juuri parisuhde. Se voi olla esimerkiksi ystävyyttä tai sisarrussuhde. Syvempi suhde ei välttämättä ole myöskään antoisampi. Moni eroaa pitkästä liitosta ja on myöhemmin uuden kumppanin kanssa välittömästi onnellisempi kuin edellisen kanssa koskaan, edes alussa.

Me ei olla avoliitossa vaan avioliitossa. Siksi koska tässä on hyvä olla. Mitään ei tarvitse teeskennellä. En ymmärrä miten asiat voisivat olla tämän paremmin.

Ehkä mä en sitten tajua tätä koska kyllästyttää tässä liitossa olo. 12v oltu yhdessä.

Minä näen sen niin, että kun on pitkään yhdessä toisen oppii tuntemaan paremmin kuin ketään muuta. Vaikka se välillä ärsyttää niin tietää, että ne ärsyttävätkin piirteet voi olla niitä, jotka hän oikeasti uskaltaa näyttää vain sinulle. On myös ihanaa kun on valtavasti yhteisiä muistoja, jotka ovat myös ainutlaatuisia.

Jotenkin sitä vaan ei osaa ajatella elämää ilman toista, kai sitä kasvaa niin yhteen. Silloin se toinen oikeasti tuntuu siltä, että se on osa sitä mitä itse on.

Vaikka esimerkiksi ystävätkin on rakkaita niin puoliso on kuitenkin yleensä se jonka kanssa jaetaan niin arki kuin juhla, ja silloin sitä hitsautuu yhteen.

Ainakin tälläinen yleensä hitaasti ihmisiin tutustuva kokee asian näin. Toivoin, ettei tarvitsisi enää ikinä aloittaa sitä uutta tutustumisprosessia, joka voi johtaa parisuhteeseen. Pitäisin mielelläni tämän nykyisen loppuun asti.

Olen kerran jo kokenut tuon, että jaetaan arki ja elämä toisen kanssa ja kasvetaan toisiinsa kiinni. Olihannse antoisaa, mutta enää en kaipaa sellaista. Sellainen kaksi laivaa kohtaa ulapalla -kuvio vetoaa nykyisin enemmän. Tarpeet ja mieltymykset eivät pysy samoina koko elämän ajan.

Vierailija kirjoitti:

Olen kerran jo kokenut tuon, että jaetaan arki ja elämä toisen kanssa ja kasvetaan toisiinsa kiinni. Olihannse antoisaa, mutta enää en kaipaa sellaista. Sellainen kaksi laivaa kohtaa ulapalla -kuvio vetoaa nykyisin enemmän. Tarpeet ja mieltymykset eivät pysy samoina koko elämän ajan.

Aika monella yhden parisuhteen jo kokeneella on tuo sama kokemus. Jos on vaikka lapsiakin entisestä liitosta, moni haluaa pitää suhteen hauskana ja kevyenä.

Puhutko siis avoliitosta vai avioliitosta? Otsikkosi ja viestisi ovat ristiriitaiset.

Vierailija kirjoitti:

Puhutko siis avoliitosta vai avioliitosta? Otsikkosi ja viestisi ovat ristiriitaiset.

Oletin, että otsikosta puuttuu i. Mutta ei kai sillä ole keskustelun kannalta väliä, onko kyseessä erillissuhde, avoliitto vai avioliitto.

Vanha ja vanhanaikainen tapa, onneksi jäämässä pois, koska nykyään elämä tarjoaa niin paljon vaihtoehtoja, toinen toistaan parempia.

Ihan samaa oon miettinyt. Oon kyllä eronnutkin ja ahdistaa ajatuskin siitä että olisin saman miehen kanssa vieläkin. Molemmilla on kaikki paremmin nyt. Toki jään nyt vaille kunniaa mutta ehkä kestän sen.

Vierailija kirjoitti:

Me ei olla avoliitossa vaan avioliitossa. Siksi koska tässä on hyvä olla. Mitään ei tarvitse teeskennellä. En ymmärrä miten asiat voisivat olla tämän paremmin.

Mikä itseisarvo avioliitolla on avoliittoon verrattuna? Mielestäni ei mikään. Avioliitto on yhteiskunnan ylläpitämä instituutio, jota vieläpä uskonnot usein ruokkivat "parhaana eli synnittömänä parisuhdevaihtoehtona". Mutta tosiassassa, jos jätetään mielikuvitusolennot pois ihmissuhteista, niin molemmat voivat olla yhtälailla hyviä/huonoja kokemuksia ja molemmissa on usein tietty elämänkaari. Molemmat voivat yhtälailla loppua vaikkapa pettämisen/väkivallan/rakkauden hiipumisen takia. Tärkeintä on hyvä ihmissuhde, jos sellainen itselleen on tavoitteena. Avioliitto ei tee ihmissuhteista kestävämpiä. Moni viihtyy loistavasti myös sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei olla avoliitossa vaan avioliitossa. Siksi koska tässä on hyvä olla. Mitään ei tarvitse teeskennellä. En ymmärrä miten asiat voisivat olla tämän paremmin.

Mikä itseisarvo avioliitolla on avoliittoon verrattuna? Mielestäni ei mikään. Avioliitto on yhteiskunnan ylläpitämä instituutio, jota vieläpä uskonnot usein ruokkivat "parhaana eli synnittömänä parisuhdevaihtoehtona". Mutta tosiassassa, jos jätetään mielikuvitusolennot pois ihmissuhteista, niin molemmat voivat olla yhtälailla hyviä/huonoja kokemuksia ja molemmissa on usein tietty elämänkaari. Molemmat voivat yhtälailla loppua vaikkapa pettämisen/väkivallan/rakkauden hiipumisen takia. Tärkeintä on hyvä ihmissuhde, jos sellainen itselleen on tavoitteena. Avioliitto ei tee ihmissuhteista kestävämpiä. Moni viihtyy loistavasti myös sinkkuna.

Mulle avioliitto on ensisijaisesti juridinen sopimus eli sanoisin leskeneläke ja lesken asumisoikeus. Rakkaus siihen kaiken päälle tietenkin <3

Sitoutuminen, pysyvyys ja turvallisuus ei varmaan ole kaikille tärkeitä asioita.

Pitkässä liitossa ihminen elää tutkitusti onnellisemman, terveemmän ja pidemmän elämän, joten onhan se silloin väistämättä hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei olla avoliitossa vaan avioliitossa. Siksi koska tässä on hyvä olla. Mitään ei tarvitse teeskennellä. En ymmärrä miten asiat voisivat olla tämän paremmin.

Mikä itseisarvo avioliitolla on avoliittoon verrattuna? Mielestäni ei mikään. Avioliitto on yhteiskunnan ylläpitämä instituutio, jota vieläpä uskonnot usein ruokkivat "parhaana eli synnittömänä parisuhdevaihtoehtona". Mutta tosiassassa, jos jätetään mielikuvitusolennot pois ihmissuhteista, niin molemmat voivat olla yhtälailla hyviä/huonoja kokemuksia ja molemmissa on usein tietty elämänkaari. Molemmat voivat yhtälailla loppua vaikkapa pettämisen/väkivallan/rakkauden hiipumisen takia. Tärkeintä on hyvä ihmissuhde, jos sellainen itselleen on tavoitteena. Avioliitto ei tee ihmissuhteista kestävämpiä. Moni viihtyy loistavasti myös sinkkuna.

Uskonnolla ei ole mitään jalansijaan minun avioliitossani.

Avioliitto on juridinen sopimus ja se tuo jotain etuja ja selkiyttää pelisääntöjä liiton päätyessä.

t. Ateisti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei olla avoliitossa vaan avioliitossa. Siksi koska tässä on hyvä olla. Mitään ei tarvitse teeskennellä. En ymmärrä miten asiat voisivat olla tämän paremmin.

Mikä itseisarvo avioliitolla on avoliittoon verrattuna? Mielestäni ei mikään. Avioliitto on yhteiskunnan ylläpitämä instituutio, jota vieläpä uskonnot usein ruokkivat "parhaana eli synnittömänä parisuhdevaihtoehtona". Mutta tosiassassa, jos jätetään mielikuvitusolennot pois ihmissuhteista, niin molemmat voivat olla yhtälailla hyviä/huonoja kokemuksia ja molemmissa on usein tietty elämänkaari. Molemmat voivat yhtälailla loppua vaikkapa pettämisen/väkivallan/rakkauden hiipumisen takia. Tärkeintä on hyvä ihmissuhde, jos sellainen itselleen on tavoitteena. Avioliitto ei tee ihmissuhteista kestävämpiä. Moni viihtyy loistavasti myös sinkkuna.

Uskonnolla ei ole mitään jalansijaan minun avioliitossani.

Avioliitto on juridinen sopimus ja se tuo jotain etuja ja selkiyttää pelisääntöjä liiton päätyessä.

t. Ateisti

Tämä. Mekin ollaan aviossa vaikka ei kuuluta kirkkoon eikä uskota satuolentoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei olla avoliitossa vaan avioliitossa. Siksi koska tässä on hyvä olla. Mitään ei tarvitse teeskennellä. En ymmärrä miten asiat voisivat olla tämän paremmin.

Mikä itseisarvo avioliitolla on avoliittoon verrattuna? Mielestäni ei mikään. Avioliitto on yhteiskunnan ylläpitämä instituutio, jota vieläpä uskonnot usein ruokkivat "parhaana eli synnittömänä parisuhdevaihtoehtona". Mutta tosiassassa, jos jätetään mielikuvitusolennot pois ihmissuhteista, niin molemmat voivat olla yhtälailla hyviä/huonoja kokemuksia ja molemmissa on usein tietty elämänkaari. Molemmat voivat yhtälailla loppua vaikkapa pettämisen/väkivallan/rakkauden hiipumisen takia. Tärkeintä on hyvä ihmissuhde, jos sellainen itselleen on tavoitteena. Avioliitto ei tee ihmissuhteista kestävämpiä. Moni viihtyy loistavasti myös sinkkuna.

Mulle avioliitto on ensisijaisesti juridinen sopimus eli sanoisin leskeneläke ja lesken asumisoikeus. Rakkaus siihen kaiken päälle tietenkin <3

Eli avioliitto on pääasiassa materialististen oikeuksiesi varmistamiseksi?

En tiedä tarkoititko nyt avoliittoa vai avioliittoa, mutta vastaan silti. En usko, että itse koskaan enää haluan mennä avioliittoon eikä ymmärtääkseni halua miesystävänikään. Sen sijaan olemme keskustelleet siitä vaihtoehdosta, että jonakin päivänä mahdollisesti muuttaisimme yhteen. Meille, etenkin minulle se on niin iso päätös, että en ryhtyisi siihen muutoin kuin sillä mielellä, että tavoitteena on loppuelämän kestävä yhteiselämä. Yhteen muuttaminen tarkoittaisi minulle muuttamista toiseen kaupunkiin, työpaikan etsimistä sieltä (siihen saakka minulla menisi työmatkoihin noin 4h/pv ja matkakuluihin useita satoja euroja/kk) ja oman yksityisen tilani menettämistä. Yhteinen arki tarkoittaisi sitä, että meidän pitäisi onnistua tekemään miehen kodista yhteinen koti, jossa on yhteiset säännöt. Raha-asiat, siivous yms olisi suhteellisen helppo ratkaista, mutta entä kysymykset liittyen esimerkiksi suhtautumiseen vieraisiin? Miehellä on aina "avoimet ovet", ystäviä ja sukulaisia kulkee kylässä ja yöpyy lähes viikoittain, minä en jaksaisi sellaista elämää.

Toisaalta kun ei ole aikomusta (eikä mahdollistakaan) enää lapsia hankkia, niin yhdessä asuminen ei välttämättä edes ole meidän tulevaisuuden tarpeemme.