Ahdistunko turhasta? Liittyy lapsuuteen
Minua on nyt muutaman kuukauden ajan vaivannut muutama asia, jotka tapahtuivat ollessani ala-asteella tai mahdollisesti sitäkin nuorempi. Ne liittyvät minua 3 v. vanhemman veljeni käytökseen:
1. Hän uhkasi kerran raiskata mut jos en tee/teen asian x. En muista enää mikä asia oli kyseessä. Hän tuskin oli kuitenkaan tosissaan enkä tiedä ymmärsikö hän täysin sanomaansa.
2. Kerran saunan jälkeen leikimme jotakin leikkiä emmekä olleet vielä pukeneet vaatteita. Leikin yhteydessä hän tuli osittain päälleni ja teki yhdyntäliikkeitä, mutta ei kuitenkaan koskenut minuun. Olin silloin korkeintaan ala-asteen 4. luokalla. Leikkimme ei mitenkään liittynyt seksiin, joten teko tuli yllätyksenä.
3. Makoilin kerran sängylläni suihkun jälkeen ja hän tuli luokseni. Luulin että hän aikoo kutittaa, mutta hän tulikin taas osittain makaamaan päälleni. En muista oliko meillä vaatteita vai ei.
Kaikki nämä kerrat ovat tuntuneet epämukavilta tapahtumahetkellä, mutta ne ovat alkaneet vaivata mua vasta nyt ihan äskettäin. En ole koskaan oikein viihtynyt veljeni seurassa enkä ole keksinyt syytä. Nyt kuitenkin mietin, johtuuko se tästä? Olenko liian herkkä vai en? En ole kertonut kenellekään, koska en osaa kunnolla selittää esim. 2 kohdan tapahtumia enkä tiedä onko tämä syy ahdistua. Veljeni on myös kosketellut rintojani ollessani ala-asteella. En usko, että hän muistaa näitä asioita. Tarkoitukseni ei ole siis väkisin vääntää tästä mitään syytä olla ahdistunut, vaan asia oikeasti vaivaa mieltäni. Olen nyt 18 v. Sanokaa joku jotakin!
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Loukkaantuminen on loukkaantujan oma päätös.
Muistakin tämä, kun tyttönen antaa seuraavan kerran pakit.
Ensinnäkin, ahdistus ei ole koskaan turhaa.
Toisekseen, veljesi käytös on poikkeavaa.
Kolmanneksi, sinun kannattaisi ehkä puhua jollekin asiantuntijalle (esimerkiksi Naisten linja?) kokemuksistasi. Ulkopuolisen perspektiivi voisi auttaa tässä.
En menisi heti puhumaan vanhempien tai veljen kanssa asiasta. Onko veljelläsi puoliso/lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, ahdistus ei ole koskaan turhaa.
Toisekseen, veljesi käytös on poikkeavaa.
Kolmanneksi, sinun kannattaisi ehkä puhua jollekin asiantuntijalle (esimerkiksi Naisten linja?) kokemuksistasi. Ulkopuolisen perspektiivi voisi auttaa tässä.
En menisi heti puhumaan vanhempien tai veljen kanssa asiasta. Onko veljelläsi puoliso/lapsia?
Hänellä on tyttöystävä. Olen käynyt psykologilla muista syistä aikaisemmin ja mainitsin asiasta siellä.
-ap
up