Lue keskustelun säännöt.
Lapsi löi toista lasta ja nyt puhutaan erityisluokasta
23.02.2018 |
Näin on käynyt. Heillä oli jotain sanallista riitaa ja oma lapseni alkoi lyödä tätä toista lasta. Toinen lapsi löi myös takaisin, mutta oma lapseni aiheutti suurempaa vahinkoa ja on näinollen syyllinen tapahtumaan koulun mielestä. He ovat vitosella.
Tuntuu että tämän tapauksen johdosta lapseni on leimattu täysin. On ollut puhetta erityisluokasta. Puhuin tapahtuneesta oman lapseni kanssa. Hän on kyllä pahoillaan mutta toisaalta häntä ärsyttää että tämän toisen lapsen osallisuudesta ei puhuta ollenkaan koska oma lapseni ikään kuin "voitti" tappelun. Eli kaikki solvaukset ennen tapahtunutta on unohdettu ja keskitytään vain lopputulemaan.
Tuntuu että minun on mahdotonta puolustaa lastani koska kun yritän, minua katsotaan kieroon niin kuin en ymmärtäisi mistään mitään. Mitä pitäisi sanoa? Joo, lapseni on demoni ja laittakaa vain erityisluokalle.
Oma lapseni on aika kovanahkainen joten hän ei näytä tunteitaan tapahtuneesta eikä myöskään pelästynyt toisen oppilaan lyömistä samalla tavalla kuin toinen oppilas pelästyi minun lapsen lyömistä. Luulen että tämän vuoksi lapsestani ollaan leipomassa nyt pahista.
Lapseni ei tappele mitenkään huvikseen mutta muut lapset tietävät hänen temperamenttisuutensa ja sen vuoksi ärsyttävät häntä herkästi. Ja sitten tapahtuu välillä ylilyöntejä. Mutta jos sanon että toivoisin muiden lasten jättävän oman lapseni rauhaan niin kuulostan vaan siltä että vähättelisin hänen tekojaan.
Olen vain niin poikki kun koko ajan tulee uusia wilmaviestejä, että lapseni on ollut tappelussa ja joka kerta kun selvitän pidemmälle niin tuntuu että koulun näkemys tapahtuneista on hyvin värittynyt ja tuntuu että he haluavat päästä lapsestani eroon koska hän on "ongelmalapsi"
Kommentit (78)
1. Pojallasi ei ole ollut kavereita vanhassa koulussa, joutunut ongelmien takia vaihtamaan koulua
2. Koulun vaihdon jälkeen hetken aikaa asiat olleet paremmin, nyt menneisyys alkaa toistaa itseään
3. Vanhemmat eivät halua poikaansa omien lastensa lähelle
Noista pitäisi jo pystyä päättelemään että ongelma on lapsessa, ei ympäristössä.
Poikasi ei ole ”paha”, hän vain tarvitsee tukea oppiakseen toiminaan yhteisön jäsenenä. Hänellä on varmasti paljon paljon hyviä ominaisuuksia ja annettavaa, mutta hän ei osaa kommunikoida niitä muille. Varmasti itsetuntokin on huono, ja epätoivottu käytös kumpuaa osittain sieltä, epävarmuus ruokkii aggressiota. Ratkaisu ei kuitenkaan ole se, että äiti kotona hokee ettei sinussa ole mitään vikaa, vaan muissa. Päinvastoin, tämä lisää hämmennystä koska ympäristön palaute on äidin palautteen kanssa ristiriitaista.
Sinun äitinä tulisi tukea poikaasi sanomalla, että hän pystyy muuttumaan, ja olemaan sellainen että kaikki muutkin äidin lisäksi näkevät miten ihana hän on sisimmässään, oikeasti. Rohkaista poikaa uskomaan ja löytämään paras mahdollinen minä. Miettimään pojan kanssa sitä millainen hän on, ja sitä millainen hän haluaisi olla. Suhtautua positiivisesti kaikkeen tarjottuun apuun, niin että poikakin kokee koko prosessin häntä itseään palvelevaksi, jonain sellaisena joka auttaa häntä voimaantumaan.
Äidillä tuntuu itsellään olevan vähän asenteellinen suhtautuminen ongelmiin, ja se voi pahimmillaan estää lasta saamasta apua jota hän kovasti kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jessus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tilanne. Kaverit härnäävät ja lapsi käyttää nyrkkejä. Vikaa on kaikissa, mutta yksi saa syyn niskoilleen. Opettaja ei saa tilannetta hallintaan. Niinpä hän hakee ratkaisua niillä prosesseilla, joita koulussa on käytettävissä.
Ei siinä auta asettua koulua vastaan, vaan päin vastoin sinun pitää tukea opettajaa, joka on tullut kasvatusosaamisensa rajoille. Ota jokainen viesti vakavasti ja pyydä kertomaan ikävät tapahtumat samana päiväna. Kuuntele kiistämättä opettajan näkökulmaa. Käy tapahtumat läpi lapsen kanssa. Miettikää ja harjoitelkaa tapoja välttää väkivalta ja muut kohtuuttomat purkaukset. Tarjoa lapsella valmiita sanoja ja toimintatapoja, joilla hän voi korvata aiemmat. Kuuntele mikä lapsen mielestä toimii. Rangaistus voi olla osa kokonaisuutta, mutta ei suutuspäissä vaan niin, että säännöistä sovitaan etukäteen lapsen kanssa. Tee muutoksesta ja rangaistuksen välttämisestä lapsen ja vanhempien yhteinen tavoite.
Lapsi ei muutu hetkessä, vaan vähitellen kasvaessaan. Opettajien mielikuva häiriköstä ei katoa ehkä koskaan. Sen sijaan mielikuva teistä yhteistyökykyisenä perheenä voi vaikuttaa paljonkin esimerkiksi erityisluokalle siirtoon ja siihen, miten opettajat suhtautuvat lapseen. Yhtä tärkeää kuin, että lapsi on tappelematta, on että opettaja tuntee tilanteen olevan hallinnassa.
Ihmeellinen on tämä nykyajan tapa etsiä syytä ihan mistä tahansa muualta, kuin omasta itsestään. Se joka lyö, on tasan varmasti ainoa syyllinen väkivaltaan. Yksikään härnääjä ei ole mitenkään syyllinen väkivaltaan, ainoastaan omaan huonoon käytökseensä = härnääminen. Fyysiseen koskemattomuuteen on jokaisella oikeus. Jos joku sekopää (vaikka 12-vuotias) katsoo omaksi oikeudekseen pahoinpidellä muita, hän ei sovellu normaalisti yhteisöön. Hänet tulee poistaa muualle, jotta toisten koskemattomuus toteutuu. Jos hänen väkivaltansa loppuu, hän on ehkä myöhemmin kykenevä olemaan yhteisön jäsen.
Ihmeellistä on myös nykyaja tapa kirjoittaa puuta heinää edes yrittämättä lukea lainattua tekstiä. En millään tavalla puolustellut väkivaltaa, vaan selitin juuri siinä tekstissä, jonka sinä lainasit, miten vanhemmat voivat ottaa vastuun lapsen käytöksestä ja miten lapsen väkivaltainen käytös saatiin loppumaan.
Sinä sen sijaan olet koulukiusaaja, joka vielä aikuisenakin ylpeilee, kuinka onnistuu härnäämällä ajamaan toiset nurkaan ja loukkaamaan fyysistä koskemattomuuttaan. Olet varsinainen elämän voittaja.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista vastauksista. Kirjoitin vähän tunnekuohussa. Ymmärrän ettei erityisluokka ole häpeäpaalu mutta olisin vaan halunnut että lapselle annetaan vielä mahdollisuus ja tutkitaan tarkasti mitä kukin teki tai sanoi. Itsetunto on varmasti lapsellani heikko koska hänellä ei ole ollut kavereita. Vanhassa koulussa tilanne meni siihen ettei kukaan leikkinyt lapseni kanssa koulun jälkeen. Ja nyt taas uhkaa tilanne mennä siihen. Joidenkin vanhemmat eivät halua lastani edes kylään ja sanovat sen pokkana. Eli eristämistä tspahtuu muiden vanhempien taholta. Itse en pelkää lastani. Ei hän paha ole.
Ap
Lapsesi tarvitsee ammattiapua ja sinä tukea kasvatukseen. Tämän viimeisimmän tappelun selvittely ei ongelmaa ratkaise, koska lapsella on selvästi väärä käyttäytymismalli ja huonot sosiaaliset taidot.
Muut lapset jo kahdessa koulussa pelkäävät ja välttelevät poikaasi ja hänen käytöksensä on niin ongelmallista, että vanhemmat eivät halua antaa lastensa leikkiä poikasi kanssa. Kun itse sanot että et pelkää lasta, niin mietipä tilannetta parin vuoden kuluttua kun pojallasi on raavaan miehen voimat, joko sitten pelottaa? Älä päästä tilannetta siihen pisteeseen vaan ota koulun tarjoama apu vaataan nyt heti.
Minäkin löin kavereitani (tosin entisiä sen jälkeen) kun en saanut hoitoa neuropsykiatrisiin ongelmiini (ADHD ja Aspergerin oireyhtymä) ajoissa. Pinna vain meni ja siinä hetkessä näki punaista vaikka ei tarkoittanutkaan mitään pahaa. En joutunut erityisluokalle, vaikkakin näin jälkikäteen ajateltuna se olisi ollut minulle parempi vaihtoehto.
Ap näkee lapsensa ruusunpunaisten lasien läpi eikä havaitse todellisuutta. Lapsi on väkivaltainen ja on pahoinpidellyt luokkatoverinsa. On ihan sama vaikka joku olisi ensin nälvinyt, väkivalta ei silloinkaan ole oikeutettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jessus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tilanne. Kaverit härnäävät ja lapsi käyttää nyrkkejä. Vikaa on kaikissa, mutta yksi saa syyn niskoilleen. Opettaja ei saa tilannetta hallintaan. Niinpä hän hakee ratkaisua niillä prosesseilla, joita koulussa on käytettävissä.
Ei siinä auta asettua koulua vastaan, vaan päin vastoin sinun pitää tukea opettajaa, joka on tullut kasvatusosaamisensa rajoille. Ota jokainen viesti vakavasti ja pyydä kertomaan ikävät tapahtumat samana päiväna. Kuuntele kiistämättä opettajan näkökulmaa. Käy tapahtumat läpi lapsen kanssa. Miettikää ja harjoitelkaa tapoja välttää väkivalta ja muut kohtuuttomat purkaukset. Tarjoa lapsella valmiita sanoja ja toimintatapoja, joilla hän voi korvata aiemmat. Kuuntele mikä lapsen mielestä toimii. Rangaistus voi olla osa kokonaisuutta, mutta ei suutuspäissä vaan niin, että säännöistä sovitaan etukäteen lapsen kanssa. Tee muutoksesta ja rangaistuksen välttämisestä lapsen ja vanhempien yhteinen tavoite.
Lapsi ei muutu hetkessä, vaan vähitellen kasvaessaan. Opettajien mielikuva häiriköstä ei katoa ehkä koskaan. Sen sijaan mielikuva teistä yhteistyökykyisenä perheenä voi vaikuttaa paljonkin esimerkiksi erityisluokalle siirtoon ja siihen, miten opettajat suhtautuvat lapseen. Yhtä tärkeää kuin, että lapsi on tappelematta, on että opettaja tuntee tilanteen olevan hallinnassa.
Ihmeellinen on tämä nykyajan tapa etsiä syytä ihan mistä tahansa muualta, kuin omasta itsestään. Se joka lyö, on tasan varmasti ainoa syyllinen väkivaltaan. Yksikään härnääjä ei ole mitenkään syyllinen väkivaltaan, ainoastaan omaan huonoon käytökseensä = härnääminen. Fyysiseen koskemattomuuteen on jokaisella oikeus. Jos joku sekopää (vaikka 12-vuotias) katsoo omaksi oikeudekseen pahoinpidellä muita, hän ei sovellu normaalisti yhteisöön. Hänet tulee poistaa muualle, jotta toisten koskemattomuus toteutuu. Jos hänen väkivaltansa loppuu, hän on ehkä myöhemmin kykenevä olemaan yhteisön jäsen.
Kyllä sinäkin tinttaat kun oikeista napeista painellaan riittävän kauan. Jos muuta kuvittelet, ymmärrät ihmisluonnosta hämmentävän vähän. Se ei tarkoita etteikö ap:n lapsella olisi omia ongelmia ja etteikö hän olisi lyönnistään vastuussa, mutta olosuhteilla _on_ merkitystä, ja väkivaltaa tehdään muutenkin kuin nyrkein.
Eräs luennoitsija kerran sanoi ettei yksikään lapsi ole itsekseen häiriintynyt, jokainen häiriintynyt lapsi on häiritty. Onneksi oman lapsen koulussa sekä niissä joiden ohr:ään osallistun työn puolesta nähdään sosiaalisten taitojen opettamista myös se ettei toista saa tahallaan tökkiä herkkään paikkaan tai hyödyntää toisen puutteita viihteenä - tämä ilmiö on oikeasti nähtävissä, tahallaan yritetään saada se tunne-elämähaasteinen kilahtamaan kun se on mielenkiintoista ja jännää.
Härnääminen ei oikeuta väkivaltaa. Tahallinen härkkiminen ei ole synnitöntä sekään.
Käsittämätöntä syyn hakemista myös muualta, kuin lyöjästä, siihen lyömiseen. Ja aika monessa kommentissa. Pitääkö tämä ymmärtää niin, että kun kolmekymppinen mies läpsii puolisoaan tai vetelee ihan kunnolla turpiin, pitäisi uhrin tajuta lopettaa härnääminen? Jos tämän tarinan pikkupojan lyömistä ei saada loppumaan, hänellähän varmasti aikuisena syitä löytyy käydä käsiksi vaikka puolisoon. Puolison vika, jos ei ymmärrä olla härnäämättä?
Tämä ei siis ollut yksi ja ainut kerta, kun kirjoitit ap, että koko ajan tulee Wilma-viestejä tappeluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuopuksen luokasta siirrettiin erityisluokalle samanlainen poika. Kyllä se oli oikea vaihtoehto kaikille. Nyt poika saa huomiota ja aikuisen aikaa ja muut pääsee opiskelemaan. Eikä opettaja uuvu. Nyt kaikki pyör näiden tussahdusten ympärillä.
No hyvä jos teillä on erityisluokka. Meidän lasten koulussa ei ole. Siellä integroidaan kaikki lapset, oli mitä tahansa erityisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei erityisluokka ole mikään rangaistus, vaan tukitoimi. Meilläkin on pikku luokassamme tosi hyvä meininki. Pystyn keskittymään jokaiseen oppilaaseen kunnolla. Harjoittelemme tunnetaitoja ja vahvistamme positiivisia ominaisuuksiamme. Monesti oppilaan hyvinvointi lisääntyy pienryhmässä.
T.erityisluokanopettaja
Opettajat ja vanhemmat ummistavat silmänsä ns. hiljaiselta kiusaamielta. Ärysytetään ja pelleillään tahallaan lapsen edessä jonka tietävät hermostuvan. Sitten itketään vanhemmille ja opettajalle sen jälkeen... Ja kuka onkaan syyllinen. Toisen tahallinen ärsyttäminen ym. on KIUSAAMISTA myös. Tämä pitäisi opettaa kaikille lapsille pienestä pitäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on yksi kiusaamisen muoto. Huomataan, että kun jotakin oppilasta tarpeeksi ärsytetään, saadaan se reagoimaan esim. Lyömällä. Lopun kiusaamisen hoitaakin sitten opettaja ja muut aikuiset, kun tätä kiusattua lasta syytellään. Homman aloittanut pään aukominen jätetään huomiotta ja tämä kiusattu pyytää vielä sitten anteeksi härnääjiltään. Tätä toistetaan niin kauan, että alkuperäinen uhri on se pahis koko koulussa.
En tajua miten tämä kuvio on niin vaikea opettajien nähdä. Toki lyöminen on väärin, mutta toisaalta mitä siitä nakkikopilla päänaukomisestakin sanotaan...
Lapsesi on aggressiivinen ja väkivaltainen, erityiskouluissa/-luokassa on paremmat resurssit ja taidot tätä ehkäisemään ja estämään. Siitä hyötyy kaikki, niin lapsesi ja sitä kautta sinä, sekä opettajat ja muut oppilaat.
Ärsytystä ja riitaa pitää osata kestää ilman, että rupeaa väkivaltaiseksi. Tunteiden hallinnassa ja sosiaalisissa taidoissa varmaan tarvitsee erityistukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua hyvin. Itselläni on ADHD-poika, joka aiheuttaa jatkuvasti kaikenlaista harmia koulussa. Kannattaa ottaa kaikki tuki vastaan ja myös puolustaa tarvittaessa lasta. Äitinä koen että se on mun velvollisuus, koska tunnen lapsen kuitenkin parhaiten ja tiedän mitä hän on tarkoittanut ja mitä ei.
kiva että joku on samassa tilanteessa. Tuntuu että kaikki haluaisivat että myöntäisin että lapsi on jotenkin paha. Tiedän ettei lapseni tee ärsyttämättä pahaa kärpäsellekään
Ap
Ei pitäisi tehdä ärsyttämälläkään kenellekään pahaa.
Uskon, että erityisluokka olisi lapsellesi parasta ja ap:lle se tekisi myös hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on yksi kiusaamisen muoto. Huomataan, että kun jotakin oppilasta tarpeeksi ärsytetään, saadaan se reagoimaan esim. Lyömällä. Lopun kiusaamisen hoitaakin sitten opettaja ja muut aikuiset, kun tätä kiusattua lasta syytellään. Homman aloittanut pään aukominen jätetään huomiotta ja tämä kiusattu pyytää vielä sitten anteeksi härnääjiltään. Tätä toistetaan niin kauan, että alkuperäinen uhri on se pahis koko koulussa.
En tajua miten tämä kuvio on niin vaikea opettajien nähdä. Toki lyöminen on väärin, mutta toisaalta mitä siitä nakkikopilla päänaukomisestakin sanotaan...
Jos on aina vaikeuksissa ärsyynnyttyään muiden härnäyksestä, niin aika kova pää pitää olla jos ei siitä mitään opi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on yksi kiusaamisen muoto. Huomataan, että kun jotakin oppilasta tarpeeksi ärsytetään, saadaan se reagoimaan esim. Lyömällä. Lopun kiusaamisen hoitaakin sitten opettaja ja muut aikuiset, kun tätä kiusattua lasta syytellään. Homman aloittanut pään aukominen jätetään huomiotta ja tämä kiusattu pyytää vielä sitten anteeksi härnääjiltään. Tätä toistetaan niin kauan, että alkuperäinen uhri on se pahis koko koulussa.
En tajua miten tämä kuvio on niin vaikea opettajien nähdä. Toki lyöminen on väärin, mutta toisaalta mitä siitä nakkikopilla päänaukomisestakin sanotaan...
Jos on aina vaikeuksissa ärsyynnyttyään muiden härnäyksestä, niin aika kova pää pitää olla jos ei siitä mitään opi.
Mitä pitäisi tehdä? Karkuun et pääse, kouluun on joka päivä mentävä. Suullinen puolustautuminen kääntyy itseään vastaan; kiusaajat kantelevat opettajalle, että Matti käski pitää turvan kiinni.
Ainoastaan siihen alkuperäiseen ongelmaan eli härnäämiseen puuttumalla saadaan kierre katkeamaan ja syylliset vastuuseen.
En ymmärrä miten tämä kuvio voi olla koulusta toiseen niin vaikea tunnistaa. Kiusaajat oppivat käyttämään systeemiä ja opettajaa hyväksi ja pääsevät kuin koira veräjästä.
Mua ihmetyttää joidenkin vähättelevä mielipide härnääjiin. Ne vain härnää. Ei se oikeuta väkivallantekoon. Ne ovat vain kiusanneet, ei se oikeuta käymään päälle. Joo, totta on se, että härnääminen ei todellakaan oikeuta väkivallan tekoon. MUTTA, se kiusaaminen, härnääminen on myös väkivaltaa. Ainahan te mammat sanotte, kun joku täällä palstalla valittaa puolison haukkumisesta, vähättelystä tms. että SEKIN on väkivaltaa, henkistä väkivaltaa. Eroa heti. Niin nyt lapsen ollessa kyseessä, ne lapset VAIN härnää. He eivät ole syyllisiä mihinkään. Mielestäni fyysisen väkivallan tekijä on tasan itse syyllinen tekoonsa, mutta ei ne muut myöskään ole vain uhreja. Jos he ovat kiusanneet, haukkuneet ym, he ovat myös syyllistyneet väkivaltaan, henkiseen väkivaltaan.
Tällaista kuviota olen saanut seurata läheltä. Veljeni oli jo juurikin tuon ikäisenä temperamenttinen, räjähdysherkkä ja puolustikin itseään helposti myös.fyysisesti. kaverit toki viihdyttivät itseään veljeäni härnäämällä ja odottivat milloin alkaa.nyrkki heilua ja voi juosta.opettajalle kantelemaan. Äitimme puolusti veljeäni leijonaemon lailla, lapsi on vain herkkä ja kiusattu.
Ongelmat alkoivat toden teolla yläasteella ja ammattikoulussa kun samoista tulistumisista joutuikin isompiin ongelmiin. Veljelleni iskostui selkeästi se ajatus, että kyllä itseään voi puolustaa tarvittaessa fyysisestikin, hän kuitenkin on oikeassa eikä hänen käytöksessään ole vikaa.
Lähiaikoina äitimme on itkeskellyt toimineensa niin väärin veljeni kanssa, mies on lähes kolmekymppinen, tunneäly vammautunut ja Olen aina oikeassa -tyyppiä. Katkaisee välit kaikkiin, jotka uskaltavat olla edes pienissä asioissa eri mieltä, työelämässäkin ongelmia. Äitini sanoin, siihen erityisluokkaan ja terapiaan olisi pitänyt taipua kuten koulu ehdottikin, jo silloin n. Kymmenen vuoden iässä.