Lue keskustelun säännöt.
Lapsi löi toista lasta ja nyt puhutaan erityisluokasta
23.02.2018 |
Näin on käynyt. Heillä oli jotain sanallista riitaa ja oma lapseni alkoi lyödä tätä toista lasta. Toinen lapsi löi myös takaisin, mutta oma lapseni aiheutti suurempaa vahinkoa ja on näinollen syyllinen tapahtumaan koulun mielestä. He ovat vitosella.
Tuntuu että tämän tapauksen johdosta lapseni on leimattu täysin. On ollut puhetta erityisluokasta. Puhuin tapahtuneesta oman lapseni kanssa. Hän on kyllä pahoillaan mutta toisaalta häntä ärsyttää että tämän toisen lapsen osallisuudesta ei puhuta ollenkaan koska oma lapseni ikään kuin "voitti" tappelun. Eli kaikki solvaukset ennen tapahtunutta on unohdettu ja keskitytään vain lopputulemaan.
Tuntuu että minun on mahdotonta puolustaa lastani koska kun yritän, minua katsotaan kieroon niin kuin en ymmärtäisi mistään mitään. Mitä pitäisi sanoa? Joo, lapseni on demoni ja laittakaa vain erityisluokalle.
Oma lapseni on aika kovanahkainen joten hän ei näytä tunteitaan tapahtuneesta eikä myöskään pelästynyt toisen oppilaan lyömistä samalla tavalla kuin toinen oppilas pelästyi minun lapsen lyömistä. Luulen että tämän vuoksi lapsestani ollaan leipomassa nyt pahista.
Lapseni ei tappele mitenkään huvikseen mutta muut lapset tietävät hänen temperamenttisuutensa ja sen vuoksi ärsyttävät häntä herkästi. Ja sitten tapahtuu välillä ylilyöntejä. Mutta jos sanon että toivoisin muiden lasten jättävän oman lapseni rauhaan niin kuulostan vaan siltä että vähättelisin hänen tekojaan.
Olen vain niin poikki kun koko ajan tulee uusia wilmaviestejä, että lapseni on ollut tappelussa ja joka kerta kun selvitän pidemmälle niin tuntuu että koulun näkemys tapahtuneista on hyvin värittynyt ja tuntuu että he haluavat päästä lapsestani eroon koska hän on "ongelmalapsi"
Kommentit (78)
En ymmärrä miksi AP hokee että lapsi halutaan esittää "pahana" tai "demonina" kun sitä ollaan laittamassa erityisluokalle. Ei erityisluokka ole mikään julkinen häpeänurkka, jonka ovessa lukee: "VAIN HUONOJEN ÄITIEN HUONOILLE LAPSILLE". Kun lähes murkkuikäinen lapsi yhä ratkoo ongelmiaan nyrkeillään, kyseessä on vakava tunne-elämän häiriö, ja erikoisluokka on juuri tällaisia oppilaita varten olemassa. AP:n olisi parasta jättää oma egonsa syrjään ja ajatella oman lapsensa parasta tässä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrotkohan nyt Ihan kaiken...
Poikani luokalla on kiusaaja. Häntä ollaan siirtämässä erityisluokalle, sillä opettaja ei pärjää. Poika on väkivaltainen ja uhkaillut tappaa toisia oppilaita. Ei ole mitään "ärsyttämistä" tarvinnut. Hyvä että puututaan ennenkuin kaverista tulee kouluampuja.
Älä sotke, ap. On ihan sama kuka aloitti, mutta sinun penskasi oli väkivaltaisempi.
Ja näkee kyllä mistä ongelmat ovat lähtöisin. Teidän kummankin kupolit pitää tutkia.
Älä tule ruikuttamaan kymmenen vuoden päästä kun poikasi hakkaa sinut ja tappaa jonkun muun. Nyt on vielä mahdollista estää se.
Vierailija kirjoitti:
Huono on kasvualusta lapselle, jos kotona puolustellaan tappelua.
Tai katsotaan itsehillinnän puutetta ja väkivaltaisuutta läpi sormien.
Tai, kuten yksi tekee, yllytetään lyömään kovempaa. Niin kasvatetaan murhaajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ja kun vitosluokkalaisen kohdalla aletaan puhua erityisluokasta tuskin kyse on yhdestä tappelusta reagoi vastapuoli siihen miten tahansa.
Niin kuin sanoin niin on ollut aikaisemminkin tappeluita mutta nyt tämän kohdalla alettiin yhtäkkiä puhumaan.
Ap
Niin no, jossainhan se raja menee. Ja onhan lapsellasi selvästi jotain ongelmia tunteiden ja käytöksen säätelyssä jos kerran toistuvasti ajautuu tappeluihin. Mahdollisesti on muutakin mistä et aloituksessa kerro? Opillisia haasteita? Joustamattomuutta tai opettajalle uhittelua? Keskittymisvaikeuksia? Apua hänelle ollaan hakemassa ja täytyyhän muille oppilaille turvata koulurauha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on kaksi vaihtoehtoa: Lapsella on ongelmia joista et ole tietoinen. Tai niin kuin itse sanoit: Lapsestasi yritetään leipoa syyllistä. Muista aina että opettajatkin ovat vaan tavallisia ihmisiä. Älä anna siirtää erityisluokalle, ennen kuin asia on kunnolla selvitetty. Yhden tappelun perusteella eivät voi siirtää. Uskalla ottaa asia kunnolla puheeksi rehtorin kanssa. Voihan olla että opettajalla on jotain henkilökohtaista poikaasi vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ja kun vitosluokkalaisen kohdalla aletaan puhua erityisluokasta tuskin kyse on yhdestä tappelusta reagoi vastapuoli siihen miten tahansa.
Niin kuin sanoin niin on ollut aikaisemminkin tappeluita mutta nyt tämän kohdalla alettiin yhtäkkiä puhumaan.
Ap
Niin no, jossainhan se raja menee. Ja onhan lapsellasi selvästi jotain ongelmia tunteiden ja käytöksen säätelyssä jos kerran toistuvasti ajautuu tappeluihin. Mahdollisesti on muutakin mistä et aloituksessa kerro? Opillisia haasteita? Joustamattomuutta tai opettajalle uhittelua? Keskittymisvaikeuksia? Apua hänelle ollaan hakemassa ja täytyyhän muille oppilaille turvata koulurauha.
Juurikin näin. Ap, varmasti rakastat lastasi ja haluat hänelle hyvää. Niin haluaa koulukin, olette samalla puolella. Kasvatushaasteisiin kannattaa puuttua ajoissa, niin ei päädy myöhemmin vankilaan ja huumeporukoihin. Muista, että ei mene kuin kolme vuotta, niin pokasi on jo teitä vanhempia pitempi. Siinä on paha keskustella ja ratkoa ongelmia nyrkein.
Avun hakeminen ja saaminen ei ole häpeä. Kyse on ennaltaehkäisystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, lapsesi on nyt 11v ja käyttää väkivaltaa, se ei ole millään muotoa ok, vaikka diagnoosi olisi mikä. Neljän vuoden päästä hän on rikosoikeudellisessa vastuussa ja sitten viimeistään vastassa on poliisi, jolle on turha selittää, että muut ärsyttivät tai että on tempperamentiltään sitä tai tätä.
Lyömisen on loputtava ja piste.
En puolustele lyömistä mutta hän on kuitenkin vitosluokkalainen. Vai eikö muiden lapset muka koskaan ajaudu tappelihin?
Ap
Ei ole normaalia että lapsi ajautuu toistuvasti tappeluihin. Nyt on kyllä oikeasti syytä alkaa huolestua ja selvitellä mistä oikein on kyse. Monilla ongelma on se että tulkitsee tilanteita väärin, ei erota mikä on kiusaamista/ärsyttämistä ja mikä ei. Tämä "turhasta suuttuminen" luonnollisesti hämmentää muita ja he alkavat pitämään lastasi outona jos hän jatkuvasti reagoi sosiaalisissa tilanteissa "väärällä" tavalla. Muut eivät osaa lukea häntä eikä hän muita. Tietysti voi olla kyse myös siitä että häntä oikeasti provosoidaan mutta jos itsehillintää ei ole ollenkaan eikä muita ongelmanratkaisu taitoja kuin turvautua nyrkkeihin isommat ongelmat ovat pian vastassa ja nyt on korkea aika hakea apua ja opetella parempia toimintamalleja. Perheneuvolasta voisit vaikka pyytää apua. Kysy mahdollisuudesta päästä ART ryhmään (suljettu ryhmä lapsille jossa harjoitellaan juuri aggression hallintaa). Mahdollisesti on tarpeen tehdä tarkempia tutkimuksia jos muitakin oireita kuin aggressiivinen käytös on. Kannattaa hakea apua heti jos yhtään siltä tuntuu että se olisi tarpeen koska lapsesi on jo tuon ikäinen ja vaikka apua saisikin asiat eivät muutu hetkessä.
Kuulostaa samalta, mitä minä olin 5.luokalla. Mua kiusattiin ekalta vitoselle asti pahasti, fyysisesti ja henkisesti. Opettajat sanoivat aina, että pistä toisesta korvasta ulos. Se pahensi kiusaamista. Uskalsin puhua isäpuolelleni, joka oli vähän sellainen vanhanliiton mies. Hän kehotti pistämään kova kovaa vasten. Siitä lähtikin silmätikuksi joutuminen kun pistin ihan tosissaan vastaan, meni ylikin. Loppu kiusaaminen. Mutta silläkin oli hintansa.
Ei se niin mustavalkoista ole, että kuka on mihinkin syyllinen ja milloin, kannattaa puuttua vaan tilanteeseen ja koittaa tukea lasta ja olla ohjaamassa sellaiseen suuntaan, että ei toistu tuo sama. Syynsä lapsellakin on käyttäytyä noin, kun ei osaa muuta tehdä. En osannut minäkään, voi kumpa olisikin joku osannut olla apuna, ettei olisi tarvinnut turvautua väkivaltaan ja joutua mustaksilampaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos tekisit poliisille tutkintapyynnön kiusaamisesta? Symppaan poikaasi sillä mulla oli 10 vuotiaana sama tilanne. Koko ajan olivat open lellikkitytöt kimpussani, repimässä vaatteita, tönimässä ja lällättämässä. Kerran raahasivat poikien vessaan, jonne yrittivät teljetä. Suutuin niin että hakkasin täysillä nyrkillä sitä jota pystyin. Sain puhuttelun reksiltä, muut ei mitään. Mut sen jälkeen sain rauhan. Jasain rehtorille kerrottua oman puolen tilanteesta. Olen siis nainen. Opettajalla on esimies, rehtorilla on esimies. Mene tarpeeksi ylös ja kerro poikasi näkökulma asiaan.
Toki ihanteellista olisi, ettei luokkakaverit ap:n lasta härnäisi siihen pisteeseen, että hermostuu ja käyttää nyrkkejään. Mutta kuten todettu, ei se ole ikinä ok niitä nyrkkejä käyttää.
Ap:n pitäisi olla huolissaan siitä, ettei lapsi osaa käsitellä negatiivisia tuntemuksiaan. Tähän lapsi tarvitsee ehdottomasti apua. Erityisluokka kuulostaa oikein hyvältä ajatukselta, lapsella hyvä mahdollisuus jatkaa vaikka seiskaluokkaa jo tavallisella luokalla. Sen sijaan pelkkä erityisluokka ei riitä, vaan lapselle pitäisi löytää myös keskusteluapua koulupsykologilta tai muulta asiaan erikoistuneelta taholta.
Jos asiaan ei puutu nyt vaan vasta muutaman vuoden päästä, alkaa vastaava käytös todella sulkea ovia tulevaisuudessa. Toivottavasti saatte Ap apua pian!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos asiallisista vastauksista. Kirjoitin vähän tunnekuohussa. Ymmärrän ettei erityisluokka ole häpeäpaalu mutta olisin vaan halunnut että lapselle annetaan vielä mahdollisuus ja tutkitaan tarkasti mitä kukin teki tai sanoi. Itsetunto on varmasti lapsellani heikko koska hänellä ei ole ollut kavereita. Vanhassa koulussa tilanne meni siihen ettei kukaan leikkinyt lapseni kanssa koulun jälkeen. Ja nyt taas uhkaa tilanne mennä siihen. Joidenkin vanhemmat eivät halua lastani edes kylään ja sanovat sen pokkana. Eli eristämistä tspahtuu muiden vanhempien taholta. Itse en pelkää lastani. Ei hän paha ole.
Ap
Mitä pahaa erityisluokassa on? Ei erkkaryhmä tee tyhmäksi, mä käsittelen päivittäin jopa keskimääräistä merkittävästi älykkäämpiä lapsia joilla on vaan ongelmia tunteiden säätelyn kanssa. Toki monenlaista ongelmaa on, ei kaikki tietenkään mitään lapsineroja ole. Mut sinne päästään. Se on lapsen parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tilanne. Kaverit härnäävät ja lapsi käyttää nyrkkejä. Vikaa on kaikissa, mutta yksi saa syyn niskoilleen. Opettaja ei saa tilannetta hallintaan. Niinpä hän hakee ratkaisua niillä prosesseilla, joita koulussa on käytettävissä.
Ei siinä auta asettua koulua vastaan, vaan päin vastoin sinun pitää tukea opettajaa, joka on tullut kasvatusosaamisensa rajoille. Ota jokainen viesti vakavasti ja pyydä kertomaan ikävät tapahtumat samana päiväna. Kuuntele kiistämättä opettajan näkökulmaa. Käy tapahtumat läpi lapsen kanssa. Miettikää ja harjoitelkaa tapoja välttää väkivalta ja muut kohtuuttomat purkaukset. Tarjoa lapsella valmiita sanoja ja toimintatapoja, joilla hän voi korvata aiemmat. Kuuntele mikä lapsen mielestä toimii. Rangaistus voi olla osa kokonaisuutta, mutta ei suutuspäissä vaan niin, että säännöistä sovitaan etukäteen lapsen kanssa. Tee muutoksesta ja rangaistuksen välttämisestä lapsen ja vanhempien yhteinen tavoite.
Lapsi ei muutu hetkessä, vaan vähitellen kasvaessaan. Opettajien mielikuva häiriköstä ei katoa ehkä koskaan. Sen sijaan mielikuva teistä yhteistyökykyisenä perheenä voi vaikuttaa paljonkin esimerkiksi erityisluokalle siirtoon ja siihen, miten opettajat suhtautuvat lapseen. Yhtä tärkeää kuin, että lapsi on tappelematta, on että opettaja tuntee tilanteen olevan hallinnassa.
Ihmeellinen on tämä nykyajan tapa etsiä syytä ihan mistä tahansa muualta, kuin omasta itsestään. Se joka lyö, on tasan varmasti ainoa syyllinen väkivaltaan. Yksikään härnääjä ei ole mitenkään syyllinen väkivaltaan, ainoastaan omaan huonoon käytökseensä = härnääminen. Fyysiseen koskemattomuuteen on jokaisella oikeus. Jos joku sekopää (vaikka 12-vuotias) katsoo omaksi oikeudekseen pahoinpidellä muita, hän ei sovellu normaalisti yhteisöön. Hänet tulee poistaa muualle, jotta toisten koskemattomuus toteutuu. Jos hänen väkivaltansa loppuu, hän on ehkä myöhemmin kykenevä olemaan yhteisön jäsen.
Kyllä tässä kannattaa nyt ensin selvittää, kuka härnää poikaa siihen pisteeseen että hän lyö? Ja kuinka monta kertaa tätä on tapahtunut? Onko oma poikasi kiusaaja VAI kiusattu?????? Olet varmasti saanut Wilma-viestejä tapahtuneista, tämä ei voi tulla yllätyksenä? Itse olen kuullut tapauksesta, jossa opettaja otti kiusaajien puolen, ja syytöntä lasta yritettiin leimata. Muista että myös opettajissa löytyy luonnehäiriöisiä tapauksia, jotka nauttivat siitä että heikkoa kiusataan. VALITETTAVASTI! Sitten muistat myös sen että opettajan yläpuolella on rehtori, menet rehtorin puheille. Jos rehtori ottaa selkeästi opettajan kannan, voit mennä rehtorista vielä ylöspäin. Mutta varmista siis kaikin tavoin ettei sinun poikaasi kiusata!
Vierailija kirjoitti:
Entä jos tekisit poliisille tutkintapyynnön kiusaamisesta? Symppaan poikaasi sillä mulla oli 10 vuotiaana sama tilanne. Koko ajan olivat open lellikkitytöt kimpussani, repimässä vaatteita, tönimässä ja lällättämässä. Kerran raahasivat poikien vessaan, jonne yrittivät teljetä. Suutuin niin että hakkasin täysillä nyrkillä sitä jota pystyin. Sain puhuttelun reksiltä, muut ei mitään. Mut sen jälkeen sain rauhan. Jasain rehtorille kerrottua oman puolen tilanteesta. Olen siis nainen. Opettajalla on esimies, rehtorilla on esimies. Mene tarpeeksi ylös ja kerro poikasi näkökulma asiaan.
Komppaan tätä kirjoittajaa! Tärkeetä että tilanteet selvitetään niin, että kaikkia osapuolia kuunnellaan. Vaadi järjestettäväksi tilanne, jossa paikalla riitelypukarit, ja jokainen kertoo oman tarinansa. Joskus on vaikea tietää kuka valehtelee, ja opettajat uskovat niitä parhaita valehtelijoita. Jos pojallasi menee hermo useasti, voi olla että häntä kiusataan. KYSY pojaltasi. Keskustele. Älä usko heti kaikkea, mitä opettaja sanoo. Soita rehtorille ja kysy mitä kaikkea on tapahtunut. Älä anna heidän pompottaa perhettäsi. Mene perheneuvolaan juttelemaan pojan kanssa. Onko poikasi oikeasti väkivaltainen, vai kiusataanko häntä?
jessus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tilanne. Kaverit härnäävät ja lapsi käyttää nyrkkejä. Vikaa on kaikissa, mutta yksi saa syyn niskoilleen. Opettaja ei saa tilannetta hallintaan. Niinpä hän hakee ratkaisua niillä prosesseilla, joita koulussa on käytettävissä.
Ei siinä auta asettua koulua vastaan, vaan päin vastoin sinun pitää tukea opettajaa, joka on tullut kasvatusosaamisensa rajoille. Ota jokainen viesti vakavasti ja pyydä kertomaan ikävät tapahtumat samana päiväna. Kuuntele kiistämättä opettajan näkökulmaa. Käy tapahtumat läpi lapsen kanssa. Miettikää ja harjoitelkaa tapoja välttää väkivalta ja muut kohtuuttomat purkaukset. Tarjoa lapsella valmiita sanoja ja toimintatapoja, joilla hän voi korvata aiemmat. Kuuntele mikä lapsen mielestä toimii. Rangaistus voi olla osa kokonaisuutta, mutta ei suutuspäissä vaan niin, että säännöistä sovitaan etukäteen lapsen kanssa. Tee muutoksesta ja rangaistuksen välttämisestä lapsen ja vanhempien yhteinen tavoite.
Lapsi ei muutu hetkessä, vaan vähitellen kasvaessaan. Opettajien mielikuva häiriköstä ei katoa ehkä koskaan. Sen sijaan mielikuva teistä yhteistyökykyisenä perheenä voi vaikuttaa paljonkin esimerkiksi erityisluokalle siirtoon ja siihen, miten opettajat suhtautuvat lapseen. Yhtä tärkeää kuin, että lapsi on tappelematta, on että opettaja tuntee tilanteen olevan hallinnassa.
Ihmeellinen on tämä nykyajan tapa etsiä syytä ihan mistä tahansa muualta, kuin omasta itsestään. Se joka lyö, on tasan varmasti ainoa syyllinen väkivaltaan. Yksikään härnääjä ei ole mitenkään syyllinen väkivaltaan, ainoastaan omaan huonoon käytökseensä = härnääminen. Fyysiseen koskemattomuuteen on jokaisella oikeus. Jos joku sekopää (vaikka 12-vuotias) katsoo omaksi oikeudekseen pahoinpidellä muita, hän ei sovellu normaalisti yhteisöön. Hänet tulee poistaa muualle, jotta toisten koskemattomuus toteutuu. Jos hänen väkivaltansa loppuu, hän on ehkä myöhemmin kykenevä olemaan yhteisön jäsen.
Kyllä sinäkin tinttaat kun oikeista napeista painellaan riittävän kauan. Jos muuta kuvittelet, ymmärrät ihmisluonnosta hämmentävän vähän. Se ei tarkoita etteikö ap:n lapsella olisi omia ongelmia ja etteikö hän olisi lyönnistään vastuussa, mutta olosuhteilla _on_ merkitystä, ja väkivaltaa tehdään muutenkin kuin nyrkein.
Eräs luennoitsija kerran sanoi ettei yksikään lapsi ole itsekseen häiriintynyt, jokainen häiriintynyt lapsi on häiritty. Onneksi oman lapsen koulussa sekä niissä joiden ohr:ään osallistun työn puolesta nähdään sosiaalisten taitojen opettamista myös se ettei toista saa tahallaan tökkiä herkkään paikkaan tai hyödyntää toisen puutteita viihteenä - tämä ilmiö on oikeasti nähtävissä, tahallaan yritetään saada se tunne-elämähaasteinen kilahtamaan kun se on mielenkiintoista ja jännää.
Härnääminen ei oikeuta väkivaltaa. Tahallinen härkkiminen ei ole synnitöntä sekään.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista vastauksista. Kirjoitin vähän tunnekuohussa. Ymmärrän ettei erityisluokka ole häpeäpaalu mutta olisin vaan halunnut että lapselle annetaan vielä mahdollisuus ja tutkitaan tarkasti mitä kukin teki tai sanoi. Itsetunto on varmasti lapsellani heikko koska hänellä ei ole ollut kavereita. Vanhassa koulussa tilanne meni siihen ettei kukaan leikkinyt lapseni kanssa koulun jälkeen. Ja nyt taas uhkaa tilanne mennä siihen. Joidenkin vanhemmat eivät halua lastani edes kylään ja sanovat sen pokkana. Eli eristämistä tspahtuu muiden vanhempien taholta. Itse en pelkää lastani. Ei hän paha ole.
Ap
Kai ymmärrät että siihen on jokin syy miksi lapsesi joutuu silmätikuksi ja kiusatuksi? Jo edellisessä koulussa ja nyt taas. Kiusaaminen ei ole oikein tietenkään, mutta selvästi lapsesi on pahassa pulassa. Häneltä puuttuu luultavasti olennaisia kaveritaitoja ja sosiaalisia taitoja. Hän käyttäytyy jollain tavoin poikkeavasti toisia kohtaan koska muut reagoivat niin negatiivisesti häneen. Hän ei varmasti tiedä mitä tekee väärin ja haluaisi kavereita mutta ei vaan osaa olla muiden odottamalla tavalla. Luultavasti hän on paitsi aggressiivinen myös hämmentynyt ja surullinen kun asiat eivät vaan suju. Oikeasti olisi hyvä hakeutua lastenpsykiatrialle tutkimuksiin jotta saataisiin selville mistä oikein on kyse ja lapsellesi apua. Tilanne ei tule helpottamaan itsestään. Helpoin reitti on hakeutua perheneuvolaan. Sieltä voidaan tarvittaessa tehdä lähete erikoissairaanhoitoon. Oikeasti lapsesi tarvitsee nyt sellaista apua mihin pelkät koulun ja kodin tukitoimet eivät riitä. Todennäköisesti olisi tarvinnut jo vuosia sitten kun ongelmat alkoivat mutta vieläkään ei ole myöhäistä. Hän on kuitenkin jo sen ikäinen että yhtään ei enää kannata jäädä "seurailemaan" tilannetta. 13-vuotiaana hän siirtyy jo nuorisopsykiatrian piiriin ja vankemmat tukitoimet saatte nyt kun mahdollisuus on vielä lasten psykiatriaan.
jessus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tilanne. Kaverit härnäävät ja lapsi käyttää nyrkkejä. Vikaa on kaikissa, mutta yksi saa syyn niskoilleen. Opettaja ei saa tilannetta hallintaan. Niinpä hän hakee ratkaisua niillä prosesseilla, joita koulussa on käytettävissä.
Ei siinä auta asettua koulua vastaan, vaan päin vastoin sinun pitää tukea opettajaa, joka on tullut kasvatusosaamisensa rajoille. Ota jokainen viesti vakavasti ja pyydä kertomaan ikävät tapahtumat samana päiväna. Kuuntele kiistämättä opettajan näkökulmaa. Käy tapahtumat läpi lapsen kanssa. Miettikää ja harjoitelkaa tapoja välttää väkivalta ja muut kohtuuttomat purkaukset. Tarjoa lapsella valmiita sanoja ja toimintatapoja, joilla hän voi korvata aiemmat. Kuuntele mikä lapsen mielestä toimii. Rangaistus voi olla osa kokonaisuutta, mutta ei suutuspäissä vaan niin, että säännöistä sovitaan etukäteen lapsen kanssa. Tee muutoksesta ja rangaistuksen välttämisestä lapsen ja vanhempien yhteinen tavoite.
Lapsi ei muutu hetkessä, vaan vähitellen kasvaessaan. Opettajien mielikuva häiriköstä ei katoa ehkä koskaan. Sen sijaan mielikuva teistä yhteistyökykyisenä perheenä voi vaikuttaa paljonkin esimerkiksi erityisluokalle siirtoon ja siihen, miten opettajat suhtautuvat lapseen. Yhtä tärkeää kuin, että lapsi on tappelematta, on että opettaja tuntee tilanteen olevan hallinnassa.
Ihmeellinen on tämä nykyajan tapa etsiä syytä ihan mistä tahansa muualta, kuin omasta itsestään. Se joka lyö, on tasan varmasti ainoa syyllinen väkivaltaan. Yksikään härnääjä ei ole mitenkään syyllinen väkivaltaan, ainoastaan omaan huonoon käytökseensä = härnääminen. Fyysiseen koskemattomuuteen on jokaisella oikeus. Jos joku sekopää (vaikka 12-vuotias) katsoo omaksi oikeudekseen pahoinpidellä muita, hän ei sovellu normaalisti yhteisöön. Hänet tulee poistaa muualle, jotta toisten koskemattomuus toteutuu. Jos hänen väkivaltansa loppuu, hän on ehkä myöhemmin kykenevä olemaan yhteisön jäsen.
Oletko tosissasi? "...hän on ehkä myöhemmin kykenevä olemaan yhteisön jäsen." Tämä oli kyllä paksuinta pskanjauhantaa mitä olen pitkään aikaan kuullut. Jos 11-vuotias poika on joutunut kerran tai kaksi tappeluun, niin sinä jauhat tuollaista sontaa. Pojat on aina tapelleet, mikä siinä on niin vakavaa? Varsinkin jos joku kiusaa, niin on ihan hyvä opetella puolustautumaan. Jos opettaja ei pysty setvimään tilanteita paremmin, kuin siirtämään erityisluokalle niin onko vika opettajassa vai oppilaassa? Kysyn vaan? Enkä todellakaan ole väkivallan kannalla. Mutta tuo sinun sepustuksesi yhteiskunnasta oli kyllä hirveätä roskaa.
Ap:n tapauksesta tuli ihan mieleeni vanha luokkalaiseni. Tappelut jatkuivat aikuisuuteen asti, ja 18-vuotiaana joutui vankilaan. Ilmeisesti päihteet olivat astuneet mukaan kuvioon myös.
En sano, että näin tulisi tässä käymään, mutta...nyt herätys ap!